Hyppää pääsisältöön

Kelpo barokkilevy onkin kiinnostava nykymusiikkilevy

Mitään uutta ei luoda tyhjästä. Uusien sävelteosten aikaansaaminen vaatii väistämättä moninaisten, eri suunnista ja estetiikoista tulevien – yllättävienkin! – osasten yhdistelyä ja sekoittelua. Riippuu lähinnä hyvästä mausta ja konventioista sopiiko säveltäjän käyttämät osaset yhteen – toki komponoinnin voi tehdä taidokkaasti tai taitamattomasti. 1900-luvun modernistisessa estetiikassa oli hyve väistää mahdollisimman tarkasti kaikkea, mikä voisi muistuttaa vanhasta. Tätä jatkettiin niin pitkään, että modernismista itsestään tuli konventio ja traditio.

CD-levyn kansi
CD-levyn kansi CD-levyt

Niinpä viime vuosikymmenet on keskitytty etsimään uusia tapoja kohdata perinne ja olemassa oleva musiikki – eli on hyväksytty tosiasiat ja palattu hyväksi havaittujen pariin. Niidenkin lomasta voi löytää uutta. Suomen kiinnostavimpiin moderneihin säveltäjiin kuuluva Jukka Tiensuu ei ole koskaan väistänyt traditiota vaan suhtautuu siihen luontevasti. Itsekin cembaloa ja muita kosketinsoittimia soittavana muusikkona Tiensuu on ammentanut vanhemmasta musiikista. Mutta hän onnistuu olemaan enemmän kuin eklektikko, hän on säveltäjä, joka kuulostaa itseltään liiemmin itseään toistamatta.

Mutta unohdetaanpa hetkeksi nykymusiikin erikoinen maailma, ja tarkastellaan Suomalaisen barokkiorkesterin, FiBOn uutta konserttolevyä MORAMORAMOR. Levy, joka on samalla orkesterin oman FiBO Records -merkin ensijulkaisu sisältää Bachin Kolmannen ja viidennen Brandenburgilaiset konserton sekä kaksi Vivaldia, g-mollikonserton “Per l’Orchestra di Dresda” sekä B-duurikonserton Neljälle viululle ja jousille. Brandenburgilaisten polyfoninen orkesterikylpy sekä Vivaldin ronskin soinnikas hittiaines onnistuvat odotusten mukaisesti – ja omat odotukseni ovatkin korkealla.

Mutta miten tämän kaiken keskellä “Suomen ensimmäiseksi barokkiorkesterille sävelletyksi teokseksi” CD-kirjasessa mainittu Jukka Tiensuun Mora pärjää? Vuonna 2012 valmistunut Mora – kolmine osineen Vaiko, Voiku ja Raiku – on konsertto tenorilaulajalle ja suurelle barokkiorkesterille. Se on luontevasti barokin soitto- ja sointikuvastosta ammentava ja siitä ulos murtautuva teos. Luontevuus syntyy paljolti myös tenori Topi Lehtipuun virtuoottisesta äänentaivutustaiteesta, mutta myös monipuolisesta orkesterista, jonka osaaminen ei millään muotoa rajoitu vanhaan musiikkiin.

Jukka Tiensuun Mora tutkii ihmisäänen, jousten ja puhatimien jousten sointeja oivallisesti. Hän käyttää Lehtipuun ääntä huudahduksineen ja kurkkulauluineen soittimellisesti – ja soittimia paikoin ihmisääntä matkien. Levyllä on myös toinen Tiensuun teos, Bachin Kolmannen Brandenburgilaisen toiseksi, alunperin improvisoitavaksi tarkoitetuksi osaksi sävelletty Brandi. Se solahtaa keskelle Brandenburgilaista ensin herkullisen hätkähdyttävästi ja sitten kuitenkin aivan osaansa sopivasti. MORAMORAMOR on Suomalaiselta barokkiorkesterilta ihailtava oman levymerkin avaus, enemmän kuin kelpo barokkilevy ja erittäin kiinnostava nykymusiikkilevy!

“MORAMORAMOR”. - Johann Sebastian Bach: Brandenburgilaiset konsertot nro 3 ja 5. Antonio Vivaldi: Konsertto g-molli “Per l’Orchestra di Dresda”; Konsertto neljälle viululle B-duuri. Jukka Tiensuu: Brandi; Mora. - Topi Lehtipuu, tenori, Suomalainen barokkiorkesteri solisteineen, joht. Antti Tikkanen. (FiBO Records, FiBO001)

Kuuntele Uudet levyt 15.12.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Albert Schnelzerin sävelkielessä on tunnistettavaa omaleimaisuutta

    Albert Schnelzerin musiikki toimii.

    Länsinaapurista kajahtaa taas. Mikäli Albert Schnelzer (s. 1972) ei ole ennestään tuttu tekijä, kannattaa asia korjata pikimmiten. Säveltäjän orkesterisointeja voi nyt makustella Benjamin Shwartzin johtaman Göteborgin sinfoniaorkesterin tuoreella äänitteellä. Albert Schnelzerin sävelkielessä on jotakin, mitä monella muulla nykysäveltäjällä ei ole.

  • Spark-yhtyeen onnistunut monityylinen kokonaisuus toimii

    Spark-yhtyeen monityylinen kokonaisuus riemastuttaa

    "Tanssi on muutakin kuin vain liikettä musiikin tahtiin. Se on intohimoa ja elämänjanoa", pohjustaa Spark-yhtye tuoreimman julkaisunsa esittelytekstissä. No mikä ettei, mutta mahtaako kahden nokkahuilun, viulun, sellon ja pianon muodostaman yhtyeen monityylinen kokonaisuus käydä kuulijan jalan alle? Kyllä. Varsinkin kun se tehdään näinkin antaumuksella ja tyylillä.