Hyppää pääsisältöön

Kelpo barokkilevy onkin kiinnostava nykymusiikkilevy

Mitään uutta ei luoda tyhjästä. Uusien sävelteosten aikaansaaminen vaatii väistämättä moninaisten, eri suunnista ja estetiikoista tulevien – yllättävienkin! – osasten yhdistelyä ja sekoittelua. Riippuu lähinnä hyvästä mausta ja konventioista sopiiko säveltäjän käyttämät osaset yhteen – toki komponoinnin voi tehdä taidokkaasti tai taitamattomasti. 1900-luvun modernistisessa estetiikassa oli hyve väistää mahdollisimman tarkasti kaikkea, mikä voisi muistuttaa vanhasta. Tätä jatkettiin niin pitkään, että modernismista itsestään tuli konventio ja traditio.

CD-levyn kansi
CD-levyn kansi CD-levyt

Niinpä viime vuosikymmenet on keskitytty etsimään uusia tapoja kohdata perinne ja olemassa oleva musiikki – eli on hyväksytty tosiasiat ja palattu hyväksi havaittujen pariin. Niidenkin lomasta voi löytää uutta. Suomen kiinnostavimpiin moderneihin säveltäjiin kuuluva Jukka Tiensuu ei ole koskaan väistänyt traditiota vaan suhtautuu siihen luontevasti. Itsekin cembaloa ja muita kosketinsoittimia soittavana muusikkona Tiensuu on ammentanut vanhemmasta musiikista. Mutta hän onnistuu olemaan enemmän kuin eklektikko, hän on säveltäjä, joka kuulostaa itseltään liiemmin itseään toistamatta.

Mutta unohdetaanpa hetkeksi nykymusiikin erikoinen maailma, ja tarkastellaan Suomalaisen barokkiorkesterin, FiBOn uutta konserttolevyä MORAMORAMOR. Levy, joka on samalla orkesterin oman FiBO Records -merkin ensijulkaisu sisältää Bachin Kolmannen ja viidennen Brandenburgilaiset konserton sekä kaksi Vivaldia, g-mollikonserton “Per l’Orchestra di Dresda” sekä B-duurikonserton Neljälle viululle ja jousille. Brandenburgilaisten polyfoninen orkesterikylpy sekä Vivaldin ronskin soinnikas hittiaines onnistuvat odotusten mukaisesti – ja omat odotukseni ovatkin korkealla.

Mutta miten tämän kaiken keskellä “Suomen ensimmäiseksi barokkiorkesterille sävelletyksi teokseksi” CD-kirjasessa mainittu Jukka Tiensuun Mora pärjää? Vuonna 2012 valmistunut Mora – kolmine osineen Vaiko, Voiku ja Raiku – on konsertto tenorilaulajalle ja suurelle barokkiorkesterille. Se on luontevasti barokin soitto- ja sointikuvastosta ammentava ja siitä ulos murtautuva teos. Luontevuus syntyy paljolti myös tenori Topi Lehtipuun virtuoottisesta äänentaivutustaiteesta, mutta myös monipuolisesta orkesterista, jonka osaaminen ei millään muotoa rajoitu vanhaan musiikkiin.

Jukka Tiensuun Mora tutkii ihmisäänen, jousten ja puhatimien jousten sointeja oivallisesti. Hän käyttää Lehtipuun ääntä huudahduksineen ja kurkkulauluineen soittimellisesti – ja soittimia paikoin ihmisääntä matkien. Levyllä on myös toinen Tiensuun teos, Bachin Kolmannen Brandenburgilaisen toiseksi, alunperin improvisoitavaksi tarkoitetuksi osaksi sävelletty Brandi. Se solahtaa keskelle Brandenburgilaista ensin herkullisen hätkähdyttävästi ja sitten kuitenkin aivan osaansa sopivasti. MORAMORAMOR on Suomalaiselta barokkiorkesterilta ihailtava oman levymerkin avaus, enemmän kuin kelpo barokkilevy ja erittäin kiinnostava nykymusiikkilevy!

“MORAMORAMOR”. - Johann Sebastian Bach: Brandenburgilaiset konsertot nro 3 ja 5. Antonio Vivaldi: Konsertto g-molli “Per l’Orchestra di Dresda”; Konsertto neljälle viululle B-duuri. Jukka Tiensuu: Brandi; Mora. - Topi Lehtipuu, tenori, Suomalainen barokkiorkesteri solisteineen, joht. Antti Tikkanen. (FiBO Records, FiBO001)

Kuuntele Uudet levyt 15.12.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Kitara kuin piiskansivallus - ja poskensilitys

    Levyarvostelu

    Kitaristi Otto Tolonen käynnisti soololevyuransa ranskalaisella tunnelmoinnilla ja jatkoi sitä Henzen yömodernismilla, sydämensä musiikilla. Tolosen uusin levy, Alban julkaisema Retratos, esittelee italialais-argentiinalaisia kitaristisäveltäjiä, eli näyttää viimeinkin sukeltavan kitaramusiikin populaariin ytimeen. Mutta kaikki ei ole miltä näyttää - vaan parempaa.

  • Näyttämöllistä barokkiviihdettä

    Levyarvostelu

    Barokin ajan Ranskassa air eli aaria tarkoitti laulua, tarkemmin sanoen lyhyttä, hyvään runoon sävellettyä laulua, joka oli sen verran kevyt ja yksinkertainen, ettei kelvannut kantaatiksi. William Christien johtama periodiyhtye Les Arts Florissants on koonnut uutuuslevylleen näitä aireja niiden kahdessa olomuodossa - hempeinä lemmenlauluina ja hauskoina juomalauluina.

  • Amatöörilevy jolle ammattilaisen ei parane nauraa

    Levyarvostelu

    Uudet levyt -ohjelmassa en yleensä esittele saati arvioi amatöörien levyjä, mutta Markku Nuotion levytys Schubertin Winterreisesta on poikkeus, koska Nuotio on Fuga-levykauppaa pyörittänyt levyalan ammattilainen, jonka lauluharrastuksen joistakin puolista ammattilaisetkin voivat ottaa opiksi.