Hyppää pääsisältöön

150 euron potilas: käsikirjoitus

MOT:n ohjelmien käsikirjoituksiin liitettävä logokuva.
MOT:n ohjelmien käsikirjoituksiin liitettävä logokuva. Kuva: Yle, Camilla Arjasmaa MOT

Suunniteltu sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapaus avaisi arviolta kuuden miljardin euron uudet markkinat yrityksille.

Suomesta tulisi samalla suuri koelaboratorio.

Suurta sote-uudistus on luonnehdittu ainutlaatuiseksi koko maailmassa.

”Ei tällaisia järjestelmiä pitäisi rakentaa Suomeen, niistä on niin tuoreet kokemukset lahden takaa.”

”En voi sanoa mitään tuollaista, en käy ennustamaan kun en ole ennustaja.”

MOT: 150 euron potilas

Sain vuonna 2016 polvivamman, joka uhkasi laittaa elämän sekaisin. Leikkaushoitoon pääsy olisi saattanut kestää jopa lähes puoli vuotta.

Heikki Mäenpää, osastonylilääkäri, Tays:
”Tässä on hyvin tyypillinen polven nivelkierukkavamma.”
”Tässä on se kierukan etuosa, joka on työntynyt polvinivelestä pois. Se on tällainen niin sanottu kassinkahvarepeämä”
”Emme hoida pelkkiä magneettikuvia, aina täytyy miettiä että onko ne oireet sen tyyppisiä että ne sopii tähän löydökseen. Ja tässä sun tapauksessa ajattelisin nyt että tää on sen tyyppinen tilanne että tämä varmaan liittyy siihen”.

Puolen vuoden odotus hoitoon voisi tietää rampautumista ja pitkää sairauslomaa.

Siksi suunniteltu valinnavapaus kuulostaa kaltaiseni potilaan korvassa hyvältä, koska valinnanvapauden on lupailtu lyhentävän jonoja.

Kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltomenot ovat reilut 18 miljardia euroa. Nämä resurssit aiotaan siirtää kunnilta maakunnille.

18 miljardista noin kuusi miljardia menisi samalla uudenlaisen valinnanvapauden piiriin. Valinnanvapauden myötä myötä yksityiset yritykset pääsisivät toteuttamaan verorahoitteisia palveluja samoista lähtökohdista julkisten toimijoiden kanssa.

Usein unohtuu, että valinnanvapautta on jo nyt tarjolla rutkasti julkisen terveydenhuollon sisällä.

Voin vaihtaa esimerkiksi terveysasemaa. Joillakin Helsingin terveysasemilla jono lääkärille on viikkoja. Vuosaaren terveysaseman kohdalla Helsingissä odotuksen pituutta kuvaava T3-luku on kuitenkin nolla.

Virpi Jolkkonen, ylilääkäri, Vuosaaren terveysasema:
”Kyllä pitää paikkansa, että meillä pääsee lääkärin vastaanotolle sujuvasti ja nopeasti. Ja me olemme uudistaneet meidän työtapoja.”
”Ensi yhteydenoton yhteydessä pyritään jo ratkaisemaan se potilaan asia saman tien eli samassa tilassa työskentelee hoitajat lääkärien kanssa, elikkä saadaan se lääkärin arvio saman tien.”

Käytännössä Vuosaaren jonojen lyhyys perustuu siihen, että potilaat saadaan hoidettua aiempaa vähemmillä käynneillä vastaanotolla.

MOT:
"Kuinkas potilaat suhtautuvat tällaiseen malliin?"

Virpi Jolkkonen:
”Suurin osa potilaista on tyytyväisiä siihen, että saavat mahdollisimman nopeasti ja sujuvasti sen tarvitsemansa palvelun.”
”Joukossa on varmasti vielä asiakkaita, ehkä niitä iäkkäämpiä, jotka ovat tottuneet tähän perinteiseen, kasvokkain lääkärin kanssa vastaanotolla tapahtuvaan asioiden hoitamiseen. Heidän kohdallaan tarvitaan vielä lisää aikaa ja totuttelua tähän uuteen toimintamalliin.”

Risto Kolari, Helsinki:
”Mulla on vähän ristiriitaiset ajatukset. Joko osa on mennyt parempaan, osa huonompaa suuntaan.”’

MOT:
"Mikä on mennyt parempaan?"

Risto Kolari, Helsinki:
”Tiimijärjestely tukee sitä, että on helpompi päästä lääkärin vastaanotolle.”

Voisin halutessani vaihtaa nykyisen terveysasemani Helsingissä kotikulmilta Vuosaareen. Matka pitenisi, mutta jonotus vähenisi.

Syksyllä 2016 suurempi kysymys omalla kohdalla oli kuitenkin vammautunut polvi. Ongelma ei ratkennut terveysasemalla. Tarvittiin erikoissairaanhoitoa – tarkemmin sanottuna tähystysleikkausta.

Lähimmässä sairaalassa Helsingissä olisin saattanut joutua odottamaan leikkausta jopa lähemmäs puoli vuotta. Olemassa oleva valinnanvapaus koskee kuitenkin erikoissairaanhoitoa.
Tampereella minulle olisi tarjolla nopeampi apu kuin mitä Helsingissä tarjottiin.

MOT:
"Jos tässä minun tapauksessani olisi päädytty siihen leikkaukseen niin kuinka nopeasti olisin saanut sen leikkauksen täältä valinnanvapauden kautta?"

Heikki Mäenpää, osastonylilääkäri, Tays:
”Tällä hetkellä polvileikkausjono on sitä luokkaa, että olisit päässyt poliklinikalle hoitoarvioon noin kahden viikon sisään lähetteen saapumisesta ja sen jälkeen leikkaus olisi voitu tehdä noin kahden viikon kuluttua. Eli noin kuukauden viiveellä hoidon aloittamisesta se leikkaus olisi voitu suorittaa.”

Tietoa erikoissairaanhoidon valinnanvapaudesta tunnutaan välillä suorastaan pantatun potilailta.

Rakennusalalla työskentelevä Juha Kanerva tuskaili pahenevien polvivaivojensa kanssa viime vuonna. Hoidon saanti uhkasi venyä kotiseudulla.

Juha Kanerva, Kouvola:
”Sitten sieltä ei kuitenkaan sitä palvelua oikein saanut, että mulle tuli ajatus siitä, että kuinka pitkälle kevääseen niillä menee ja että sen avun saa ja minkälainen prosessi siitä tulee kaiken kaikkiaan. Sitten mä katoin vähän internetistä että mitä vaihtoehtoja muita on”.

Kanervalle tehtiin polven tekonivelleikkaus Tampereella, Pirkanmaan sairaanhoitopiiriin kuuluvassa Coxassa vuoden 2017 loppupuolella.

Juha Kanerva, Kouvola:
”Ajattelin jopa vähän yhteiskuntaakin että saadaan ukko vaikka työkykyiseksi että siinä olisi ollut isot sairauslomat edessä, kun ei olisi pysynyt enää toimimaan.”

Valinnanvapautta siis jo on. Mutta vapautta aiotaan lisätä entisestään suuressa sote-uudistuksessa.

Uudenlaisen valinnanvapauden piiriin on tulossa noin kuusi miljardia euroa.

Summa jakautuu viimeisimmän käytettävissä olevan arvion suoran valinnan palveluihin, henkilökohtaiseen budjettiin ja asiakaseteliin.

Suoran valinnan palvelut sisältävät esimerkiksi perustervedenhuollon.

Uudessa valinnanvapaudessa potilas voisi hakea verorahoitteisia terveyskeskuspalveluja myös yksityisten lääkärifirmojen sote-keskuksista, jos niin haluaisi. Asiakasmaksut olisivat joka paikassa samat.

MOT:
"Menettekö te mukaan sote-keskustoimintaan, jos se mahdollisuus toteutuu?"

Teija Kulmala, aluejohtaja, Pihlajalinna:
”Kyllä me mennään mukaan Sote-keskustoimintaan, tää on oikeestaan aika hyvä esimerkki paikasta, jossa voisi olla Sote keskus, meillähän on täällä kaikki ne elementit, yleislääkärin vastaanotto, hoitajavastaanotto, terapiapalvelut jne.

Ulla-Maija Rajakangas, toimitusjohtaja, Hyvinvointialan liitto:
”Sitten jatkossahan ei se että onko sulla paksu vai pieni lompakko ei merkitse mitään, koska hinnat on kaikille samat. Ja samaten palvelujen saatavuus sitä kautta lisääntyy kun tulee markkinoille lisää porukkaa.”

Pääkaupunkisedulla julkisen terveysaseman yleislääkärille voi olla yli kuukauden jono. Samaan aikaan samalta alueelta voi ynnätä satoja yksityislääkärien vapaita aikoja samalle päivälle.

MOT:
"Saako siinä tulevassa mahdollisessa Pihlajalinnan Sote-keskuksessa sen lääkäriajan ihan samalla tavalla kuin sen saa nyt teidän yksityisvastaanotolla, että menee nettiin ja varaa sen ajan sieltä ilman että siinä on kukaan välikäsi harkitsemassa, että tarvitaanko sitä?"

Teija Kulmala, aluejohtaja, Pihlajalinna:
”Se ehkä asiakkaidenkin semmoinen, väärinkäsitys, tulevasta valinnanvapausmaailmasta on, että asiakas voisi itse valita itselleen esimerkiksi tietyn erikoislääkärin. Tai tietyn lääkärin. Kyllä asiakas voi varmasti valita netistä ajan, mutta kyllä siinä tullaan tekemään hoidon tarpeen arviointeja ihan niin kuin tänäkin päivänä sotekeskuksessa.”

MOT:
"Kuinka nopeasti Pihlajalinnan Sote-keskuksesta saisi esim kiireettömän lääkäriajan?"

Teija Kulmala, aluejohtaja, Pihlajalinna:
”Yksi viiva seitsemän päivää”.

Siis tulevissa julkisrahoitteisissa sote-keskuksissa ei valinnanvapauspotilas kävele automaattisesti jonojen ohi ykkösluokan yksityishoitoon.

Siis jatkossakin lompakon paksuudella on kuitenkin väliä.

Terveysbisneksen jätit Mehiläinen, Attendo ja Terveystalo kieltäytyivät haastattelusta ja ohjasivat kysymykset edunvalvontajärjestö Hyvinvointialan liittoon.

MOT:
"Tuleeko näillä tulevilla mahdollisilla yksityisyhtiöiden sote-keskuksilla olemaan tarjontaa kautta maan?"

Ulla-Maija Rajakangas, toimitusjohtaja, Hyvinvointialan liitto:
”Kyllä varmasti, että en usko että olisi kauheasti Suomessa kolkkia, missä ei olisi tarjontaa, mutta tietenkin suurissa kaupungeissa ja aluekeskuksissa tarjonta on isompaa, mutta sehän ei ole ongelma koska maakunnan pitää ne palvelut sillä alueella turvata.”

MOT:
"Kuinka monta yritystä tulee esimerkiksi Kuhmoon tai Kiteelle, mitä ennakoit?"

Ulla-Maija Rajakangas:
”En voi sanoa mitään tuollaista, en käy ennustamaan kun en ole ennustaja.”

Suunnitellussa valinnanvapaudessa et vaihda sote-keskustasi milloin vaan, vaan korkeintaan puolen vuoden välein. Et siis voi suunnata sairastuessasi mihin tahansa yhtiöön.

Suunniteltu valinnanvapaus ei myöskään velvoita yksityisiä sote-keskuksia ympärivuorokautiseen päivystykseen.

Eli jos tarvitset tikkejä käteen iltamyöhään tai yöllä, julkisrahoitteinen kiireellinen hoito löytyy varmuudella vain julkisen toimijan luota.

MOT:
"Koska tulitte?"

Anneli Hagert, Helsinki:
”Oiskohan ollut viistoista yli kahdeksan. kello on kohta kymmenen."

MOT:
"Onko tietoa koska mahdollisesti pääsette?"

Anneli Hagert, Helsinki:
"Ei. Ei ole. Tosi kipee oon mutta ei apua näytä tulevan”

Jaana Nyman, osastonhoitaja, Malmin sairaalan yhteispäivystys:
”Meidän terveyskeskuksessa meidän läpimenoajat on siinä parin kolmen tunnin kieppeillä tällä hetkellä. Hoidetaan kiireellisyysjärjestyksessä potilaita, ei sen kellonjan mukaan milloin he ovat tulleet.”

Niina Kivelä-Luiga, Helsinki:
”Tällä kertaa ei jouduttu kauhean pitkään jonottaan. Joskus on joutunut odottamaan useamman tunnin, jos on lapsiperheestäkin kyse, hoitoa on vähän mahdotonta saada lapselle, kun itse on täällä jonottamassa.”

Helsingissä olisi tarjolla myös yksityispäivystystä muun muassa Pihlajalinnassa.

Vesa Kinnunen, yleislääketieteen erikoislääkäri, Pihlajalinna:
”Hoitoon pääsee, väittäisin, nopeasti. Eli usein pääsee saman tien, ja käytössä on myös tuommoinen päivystysajanvaraus, joka toimii siinä ovesta kävelijöiden rinnalla. Ja ne ajat pitää yleensä hyvin paikkansa eli väittäisin, että joko valitulla ajalla tai muuten, niin melkein välittömästi.”

Nopeus kuitenkin maksaa. Puolikymmeneltä perjantai-iltana käden tikkaamisesta olisi veloitettu Helsingin Malmin päivystyksessä 33 euroa, kun taas Pihlajalinnassa maksu samasta hommasta olisi ollut Kela-korvausten jälkeen noin 190 euroa.

Ennen kuin valinnanvapaus toteutuu perusterveydenhuollossa, pitää kansalaiset hinnoitella.

Tulevaisuudessa terveyskeskuspalveluja tarjoava Sote-keskus kuittaa kiinteän könttäsumman, niin sanotun kapitaatiokorvauksen jokaisesta saamastaan asiakkaasta. Könttäkorvauksen suuruuteen vaikuttaa ikä, sukupuoli, sairastavuus, työssäkäynti ja muut sosioekonomiset tekijät – toisin sanoen arvioitu hoidon tarve.

Hinnoittelun yksityiskohdista ei ole vielä päätetty.

Kirsi Varhila, ylijohtaja, sosiaali- ja terveysministeriö:
”Jos ajatellaan meidän väestön ikäluokkia, vanhusväestö, joka lisääntyy seuraavien vuosinen aikana, niin on selkeästi ikäluokkia, jotka käyttävät paljon enemmän palveluja kuin me työikäiset ja opiskelijat. Eli tarkoittaa tietysti sitä, että se hintalappu suhteutuu myös sen palvelukäytön ja tarpeen mukaan, totta kai.”

MOT:
"Osaatko arvioida, minkälainen se suunnilleen tulee olemaan, niin kuin alapäässä on ja mitä siellä korkeimmassa päässä?"

Kirsi Varhila:
”En mielelläni vielä tässä kohtaa menisi niitä arvioimaan”

Ministeriön karkean arvion mukaan kaltaiseni perusterveen nelikymppisen hintalappu voisi olla noin 100:sta - 150:een euroa vuodessa.

Kapitaation on tarkoitus toimia kuin vakuutus. Vaikka en käyttäisi palveluja ollenkaan, sotekeskus saisi minusta silti sen 100 – 150 euron korvauksen. Mutta jos sairastelisin paljon, saattaisin aiheuttaa sote-keskukselle kulut, jotka ovat moninkertaiset minusta maksettuun korvaukseen nähden.

MOT:
"Voiko syntyä tilanne, että jotkut potilaat aiheuttavat enemmän kuluja kuin heistä tulee tuloja?"

Teija, Kulmala, aluejohtaja, Pihlajalinna:
”Totta kai, näinhän se on kiinteähintaisessa maailmassa”

MOT:
"Mikä takaa sen, että tällaista potilasta, jonka kulut ylittävät tuotot, ei savusteta ulos esimerkiksi huonolla palvelulla?"

Teija, Kulmala:
”Niin, huonolla palvelulla tai kerman kuorinnalla, niin kuin sanotaan. Siinä tulee vastaan maankunta tekee tai antaa ehdot, joiden mukaan nämä palvelun tuottajat voivat olla tämän järjestelmän piirissä mukana. Jos tämmöistä systemaattisesti on havaittavissa, kyllä maakunta tulee tämän tyyppisen palveluntuottajaan varmasti puuttumaan.”

Vaikka saatujen kapitaatiokorvausten kokonaissumma kattaisikin hoitokulut isossa potilasjoukossa, niin joka tapauksessa osa potilaista tuottaa sote-keskuksella tappiota.

Emeritusprofessori Martti Kekomäki istuu sote-uudistuksen tueksi perustetussa asiantuntijatyöryhmässä. Hän on kriittinen suunniteltua kapitaatiokorvausjärjestelmää kohtaan. Vaikka saatujen korvausten kokonaisumma kattaisikin hoitokulut isossa potilasjoukossa niin joka tapauksessa osa potilaista tuottaa sote-keskukselle tappiota. Ja siinä piileekin riski.

Martti Kekomäki, emeritusprofessori:
”Jos se tuottaja saa rahan sisälle, ja potilas tulee sinne, ja tuottaja huomaa, tämähän on harvinaisen kallis potilas, niin hänellä on kaksi mahdollisuutta uida ulos tästä vastuusta: laittaa hänet erikoissairaanhoitoon lähetteellä, jolloin kulut häviävät häneltä, taikka sitten sanoa, että tämä on päivytystapaus. Jos hänellä ei ole päivytysvelvollisuutta, ja joku muu päivystää, niin se potilas laitetaan päivystykseen, jolloin taaskin tuottaja välttyy hoitokustannuksilta. Ei tällaisia järjestelmiä pitäisi rakentaa Suomeen.”

Jaana Nyman, osastonhoitaja, Malmin sairaalan yhteispäivystys:
”Joskus tulee, että päivystykseen lähettämisen syyt jostain yksityiseltä puolelta, niin ne ei välttämättä ole tälläkään hetkellä semmoiset, että me ajateltaisiin, että olisiko voinut potilaan hoitaa esimerkiksi jossain päiväaikaisessa toiminnassa. Näistä meillä on vähän semmoisia erilaisia näkemyksiä joskus.”

Kirsi Varhila, ylijohtaja, sosiaali- ja terveysministeriö:
”Nyt kun me on saatu jo jonkin verran lausuntopalautteita tästä lakiesityksestä sisään, joissakin lausunnoissa siellä nostetaan tämä asia esiin, että pitäisi olla mahdollisuus miinussanktioon eli palveluntuottaja joka suht herkästi lähettää eteenpäin erikoissairaanhoitoon, pitäisi olla myös mahdollisuus sanktioida sitä menettelyä.”

Vuoden 2016 lokakuussa kävelykin alkoi sattua, mutta leikkauksen odotus julkiseen sairaalaan oli venymässä ehkä kuukausiksi.

Yksityisessä sairaalassa leikkaukseen olisi päässyt saman tien maksamalla omasta pussista noin kaksituhatta euroa.

Tuleva valinnanvapaus ei näillä näkymin auta tällaisessa tilanteessa.

Suunnitelmien mukaan kiireettömät leikkaukset saisi yksityissairaaloista verorahoilla valinnanvapaudella, jos hoitotakuu ei toteudu julkisessa sairaalassa.

Sote- ja maakuntauudistuksella hallitus tavoittelee kustannusten nousun hillintää niin, että vuonna 2029 sote-menot olisivat nykyrahassa noin kolme miljardia alemmat kuin ilman uudistusta. Suunniteltu valinnanvapaus on vain yksi osa uudistusta.

MOT:
"Tarvitaanko tämän kolmen miljardin säästön saavuttamiseksi sitä valinnan vapautta?"

Kirsi Varhila, ylijohtaja, sosiaali- ja terveysministeriö:
”Tarvitaanko… on hyvä kysymys. Noin päin. Periaatteessa kyllä, jotta me saadaan niin kuin sinne perustason palveluntuottajiin, enemmän palveluntuottajia, ja saadaan niin sanottua positiivista kilpailua.”

MOT:
"Ruotsissa sikäläinen valinnan vapaus lisäsi palvelujen käyttöä. Voiko Suomessa käydä samoin?"

Kirsi Varhila:
”Kyllä Suomessakin voi käydä samoin. Sitä kautta, että palvelut on nopeemmin saatavilla perustasolla, ennen kuin niistä tulee vaikeita ja hankalia, se tuottaa tähän kustannussäästöä.”

MOT:
"Siitäkin huolimatta, että ne saattavat lisätä palvelujen käyttöä?"

Kirsi Varhila:
”Saattaa lisätä palvelujen käyttöä jonkin verran, meidän systeemihän on tässä kohtaa hyvin erilainen kuin Ruotsissa. Ruotsissahan tavoite ei ollut missään kohtaa kustannusten säästö. Maakuntien rahapussi tulee olemaan hyvin tiukka. maakunta joutuu aika tarkkaan katsomaan, miten asiakkaat käyttäytyy, miten palvelutuottajat hoitavat laadukkaasti ja kustannustehokkaasti nämä palvelut."

Laajenevassa valinnanvapaudessa potilas voi äänestää jaloillaan. Tiedon saanti hoidon laatueroista on kuitenkin hankalaa.

MOT:
"Millaisia eroja perusterveydenhuollossa voi olla hoitopaikkojen välillä?"

Unto Häkkinen, tutkimusprofessori, THL:
”Varmasti niitä on, mutta meillä ei ole tietoa siitä. Tällä hetkellä ainoa laatuun viittava tieto on odotusajat, mutta Suomessa ei ole tällä hetkellä käytössä muita laatumittareita.”

MOT:
"Millaisia ne laatumittarit voisivat olla, jos niitä luotaisiin?"

Unto Häkkinen, tutkimusprofessori, THL:
”Ne täytyy liittyä tiettyihin sairauksiin. Esimerkiksi diabetespotilailla, kuinka hyvin hoitotasapaino on pysynyt ja miten hoito on onnistunut, ja tämäntyyppisiä.”

MOT:
"Entä kuinka paljon on saatavilla tietoa erikoissairaanhoidon laatueroista?"

Unto Häkkinen
”Aika huonosti. Tällä hetkellä me tuotetaan tietoa sydäninfarktista, lonkkamurtumasta, aivoinfarktista sekä tekonivelkirusgiasta mutta muista sairauksista ei ole tietoa.”

MOT:
"Kuinka isoja eroja Suomessa löytyy sairaanhoidon laadussa?"

Unto Häkkinen:
”Tiedetään näistä neljästä tai viidestä sairaudesta, ne on aikamoisia ne erot. Oon joskus laskenut, että jos esimerkiksi Suomessa sydäninfarktipotilaiden tai aivoinfarktipotilaiden hoidon laatu olisi samalla tasolla koko maassa kuin mitä se on parhaassa sairaanhoitopiirissä, niin säästettäisiin useampi sata kuolemaa.”

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen nettisivuilta löytyy tietoa tekonivelleikkausten jälkihoidosta.

Esimerkiksi vuonna 2016 tehtyjen polven tekonivelleikkausten onnistumisessa on isoja eroja sairaaloiden välillä, kun mittarina on uusintaleikkausten määrä vuoden sisällä alkuperäisestä leikkauksesta.

Suurimmat, yli neljän menevät uusintaprosentit ovat Kainuun keskussairaalassa ja Forssan sairaalassa. Kaikkien sairaaloiden keskiarvo on 1,5 prosenttia. Kainuun keskussairaalan mukaan muuan muassa alueelliset erot hoitokäytännöissä ja potilaiden terveydentilassa selittävät uusintaleikkausprosentin suurta vaihtelua.

Tuomo Erola, apulaisylilääkäri, Kainuun keskussairaala (puhelimessa):
"Mä halusin kyllä ja uskon yksikön luvun, joka on noin pieni, niin ikään kuin paikanpäällä kattomassa läpi ne listat, että pitääkö se paikkansa. Tavoite on se, että keskitytään nimenomaan niihin potilaisiin joilla on huonokuntoisimmat nivelet. Tommoset potilaat jotka on ylipainosia, jotka tupakoi ja joilla on diabetesta niin niillä sitten taas erityisesti lähtee koholle tämmönen infektio-ongelmatiikka."

Jyri Pere, kirurgian ylilääkäri, Forssa:
"Meillä on aika paljon laitettu näitä ns. puoli-proteeseja eli hyvinvointilaareja, ja näissä on se yksi iso syy, miksi niitä on revidoitu (=avata haava), on epäselvistä syistä johtuvat kivut. Lähes 42 prosenttia tapauksista on revidoitu. Välillä on pari, kolme vierailevaa kirurgia, jotka ovat tehneet aika vähän niitä leikkauksia. No jos tulee kymmenestä yhdessä ongelma tai komplikaatio, sekin nostaa huomattavasti prosenttia."

Unto Häkkinen, tutkimusprofessori, THL:
”Meidän pitäisi satsata ihan toisella tavalla tähän laatumittaamiseen. Ruotsissa ja Tanskassa on kehitetty sairauskohtaisia laaturekistereitä, joissa kerätään systemaattisesti tietoa hoidon laadusta, ja joita myös julkaistaan eli tää vaan vaatii kovaa työtä, mutta jos halutaan, että potilailla on tosiasiallinen valinnanvapaus, tarvittaisiin tällaista tietoa.”

Oma polveni saatiin lopulta kuntoon yksityissairaalassa. Menin operaatioon ilman minkäänlaista aavistusta kyseisen sairaalan hoidon laadusta. Vertailukelpoista tietoa ei olisi ollut saatavilla ainakaan helposti.

Tulos vaikuttaa tässä vaiheessa hyvältä.

Tuhansien erojen laskun kuittasi ammattiliiton vakuutus, jonka olemassaolosta kuulin sattumalta.