Hyppää pääsisältöön

Flinkkilä & Tastula – Sodan lapsesta rauhan arkkitehdiksi

Anne Flinkkilän haastattelussa kohtaavat kymmenvuotiaana pakolaisena Suomeen tullut Hussein al-Taee ja hänen ensimmäinen opettajansa Maisa Istolainen.
Anne Flinkkilän haastattelussa kohtaavat kymmenvuotiaana Suomeen tullut Hussein al-Taee ja hänen ensimmäinen opettajansa Maisa Istolainen. Anne Flinkkilän haastattelussa kohtaavat kymmenvuotiaana pakolaisena Suomeen tullut Hussein al-Taee ja hänen ensimmäinen opettajansa Maisa Istolainen. Yle TV1,Hussein al-Taee,Flinkkilä & Tastula

TV1 lauantaina 20.1.2018 klo 17.10 - 18.00, uusinta sunnuntaina 21.1. klo 9.05
Katsottavissa Yle Areenassa

- Kun armeijassa käteen annettiin ase ja sanottiin, että puolusta isänmaatasi ja samat neuvot sai kaveri vieressä, niin silloin koin ensi kertaa olevani samanarvoinen muiden suomalaisten kanssa, sanoo rauhanneuvottelija Hussein al-Taee.

Samanarvoisuuden kokemus oli tärkeä, sillä Husseinin matka Suomeen oli pitkä.

Pakolaisleiriltä Valkeakoskelle

Hussein al-Taee syntyi sodan keskelle Irakin pääkaupungissa Badgadissa ja tuli Suomeen 10-vuotiaana pakolaisena Saudi-Arabian pakolaisleirin kautta.

Pieni Valkeakosken kaupunki otti uudet asukkaansa hyvin vastaan, vaikka Hussein arveleekin, että siellä ei irakilaisia 90-luvun alussa ollut paljoa näkynyt.

Viiden pakolaislapsen miniluokka sai opettajakseen Maisa Istolaisen, joka joutui pistämään peliin paitsi opettajantaitonsa, myös näyttelijänkykynsä. Tehtävänä oli opettaa lapsille suomen kieli ja muut suomalaiset asiat.

Hussein lähetti Maisalle vuosien jälkeen tekstiviestin ja siitä alkoi uusi yhteys. Hussein sanoo käyneensä läpi omaa historiaansa ja tärkeitä ihmisiä ja Maisahan sieltä nousi esiin. Nyt he ovat toimittaja Anne Flinkkilän vieraina Flinkkilä & Tastula -ohjelmassa.

Vihdoinkin turvassa

Maisa muistelee, miten häntä jännitti, kun pulpeteissa istuikin tuttujen vaaleiden lapsien sijasta viisi tummahiuksista ummikkoa.

Maisa käytti leikkejä ja lauluja, satuja ja turvautui hartaana kristittynä rukouksenkin voimaan.

Hussein sanoi, että halu saada kavereita, päästä pelaaman jalkapalloa olivat suuri motivaattoreita. - Tuntui, että on turvassa ja pääsee vihdoinkin nauttimaan lapsuuteen kuuluvasta huolettomuudesta, hän muistelee.

Äiti piti perheen koossa

Husseinin matka suomalaiseen kouluun oli kulkenut monen sodan kautta, rauhaa hän ei lapsuudestaan paljoakaan muista. Sen sijaan sodan hajut ja värit ovat mielessä.

Savun ja isojen dieselien haju tuo sodan mieleen, ja keltainen väri oli aavikolla olevan pakolaisleirin hiekan ja tomun väri.

Perheen isä kuului Irakissa Saddam Husseinin vastustajiin ja se vaikutti koko perheen elämään. Isä ei halunnut osallistua Irakin ja Iranin väliseen sotaan, ja Saddamin vainon takia oli oltava koko ajan valmis sukeltamaan piiloon.

Kodin lattiassa oli luukku, johon menemistä isä harjoitteli ja lapsia vannotettiin, että isän asioista ei saa puhua. Loppujen lopuksi perheen oli paettava Irakista ja he päätyivät kolmeksi vuodeksi Saudi-Arabiaan pakolaisleirille.

Hussein kertoo, että sillä aikaa kun isä teki vallankumousta ja politiikkaa, äiti oli se voima, joka piti perheen koossa. Kun hiekkamyrsky ravisteli pakolaisleiriä, äiti sitoi lapset teltan keskitolppaan ja piti heidät turvassa. Synttärikutsut toivat normaaliuden tuntua elämään.

Kaunista ja vihreää

Suomen tulo oli harkittu ratkaisu. Perheelle tarjottiin myös muita maita, mutta isä valitsi Suomen, koska täällä oli sananvapaus ja koulutus lapsille.

Maisa-opettaja pahoittelee Husseinille marraskuisen Suomen ankeutta, mutta Husseinin mielestä täällä oli kaunista ja vihreätä.

Ja mitä uusiin ääniin tulee, Pikku Kakkosen tunnus oli seuraava mielenjäänyt ääni.

Myötätunto, ymmärrys, kohtaaminen

Tänä päivänä Hussein toimii rauhanneuvottelijana presidentti Martti Ahtisaaren CMI-järjestössä ja yrittää auttaa synnyinmaataan Irakia rauhan saavuttamisessa.

Yllättäen Hussein ja Maisa löytävät paljon yhteistä siitä miten riitoja sovitellaan.

Maisa sanoo, että hänelle on opettajana aina ollut tärkeätä toisten kunnioittaminen ja riitojen ratkaisu. Osapuolet istutetaan samaan pöytään, jokainen sanoo asiansa ja muut kuuntelevat. Sen jälkeen haetaan ratkaisua.

Hussein sanoo, että samalla tavalla valtioiden sisäisiä tai välisiä riitojakin ratkaistaan. Hän muistuttaakin, että rauha solmitaan useimmiten vihollisten kesken, ja siksi on pystyttävä katsomaan ihmisiä silmiin, myös isän kiduttajia, niin kuin Hussein joutui Irakissa tekemään.

- Myötätunto, ymmärrys, kohtaaminen, siinähän ne ovat kanssakäymisen avaimet. Ja toivo, sehän on kuin valo pimeydessä, Hussein muistuttaa.

Keskustele