Hyppää pääsisältöön

Svengaako Bach?

Espoon tuomiokirkon kanttori Petri Koivusalo on äänittänyt kotikirkkonsa uruilla levyllisen Bachia. Ohjelmisto kiertelee Schübler-koraaleista Es-duuri-triosonaatin kautta Toccataan ja fuugaan d-molli, mutta punaiseksi langaksi Koivusalo nostaa lehdistötiedotteessa svengin. "Ehkäpä Bachin ajan muusikoille 'sivistyneiden' hovitanssien poljento olikin hyvin samankaltainen kuin kansanomaisempien esikuviensa", Koivusalo spekuloi. Ehkäpä - mutta miten se kuuluu levyllä?

Petri Koivusalo / Bach
Petri Koivusalo / Bach Uudet levyt

Uruilla on vaikea svengata. Koskettimien viive, atakin pehmeys, dynamiikan kankeus ja kirkkoakustiikka estävät rytmin ja fraseerauksen mikrotason tapahtumat, joille perustuu svengi sellaisena kuin se esiintyy kansanmusiikin tai populaarimusiikin tanssikappaleissa. Koivusalo ei onnistu kumoamaan soittimensa lainalaisuuksia saati taidemusiikkiperinteen epätanssillisuutta. Hänen Bachinsa ei svengaa, eikä hän edes ole valinnut levylle sellaisia kappaleita, joissa svengillä olisi tavallista parempi mahdollisuus.

Sen sijaan Petri Koivusalo soittaa Bachia keskimääräistä tarkemmin, mikä on ilahduttavaa. Triosonaatissa Es-duuri kaikki osat rullaavat mukavasti, koska Koivusalo pitää jalkion poljennon tasaisena, rekisteröinnit atakiltaan kirkkaana ja tempot sellaisina, että nopeimmatkin diskanttikuvioinnit sujuvat täsmällisesti. Samoin Schübler-koraalien rytmisesti vaativa avaus, tuttu Wachet auf, astelee eteenpäin kevyesti mutta tasaisesti. Toccatat ja preludit sisältävät rytmisesti vapaamuotoisempaa tiluttelua, jonka Koivusalo myös hoitaa napakasti, välillä terävästikin. Toccata ja fuuga d-molli sujuu raikkaammin kuin pönäkän maineen perusteella luulisi, mutta fuuga jää laiskan junnaavaksi, mikä tosin on säveltäjän vika, ei urkurin.

Etenkin Schübler-koraaleissa jään kaipaamaan rohkeampia, elävämpiä ja barokkisempia rekisteröintejä, ja urkujen virityskin on tylsä, mutta ymmärrän kyllä, että Koivusalo on tehnyt rekisteröinnit rytmisyyden ja kirkkauden ehdoilla ja käyttää saksalais-romanttisia urkuja. Kaikkiaan kyseessä on hyvin äänitetty ja ilahduttavan napakasti soitettu Bach-levy, mutta svengiä Petri Koivusalon kannattaa etsiä vaikka harmoonin tai haitarin äärestä.

J.S. Bach: Toccata, adagio ja fuuga C-duuri; Schübler-koraalit; Preludium ja fuuga C-duuri; Sonaatti Es-duuri; Toccata ja fuuga d-molli. - Petri Koivusalo, urut. (FUGA-9443, MKCD-100)

Kuuntele Uudet levyt 16.1.2018, toimittajana Kare Eskola.