Hyppää pääsisältöön

Jääkuvion synty ja sisiliskon hurja häntä

Luontoillan asiantuntijat
Luontoillan asiantuntijat Kuva: Yle / Kuvapalvelu Luontoilta,asiantuntijat

Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä. Kuvalliset kysymykset tulivat tällä kertaa Tuusulasta ja Orivedeltä ja näin asiantuntijat vastasivat.

Kaunis kuvio jään pinnassa

"Tällainen kaunis muodostelma löytyi Tuusulan Rykmentinpuiston metsiköstä, itse asiassa näitä oli useita. Kuvattu sunnuntaina 7.1.2018 klo 14.00 aikaan."

Miten tuo kuvio on muodostunut jäähän, ihmettelee Pirjo Hollamo?

Kaunis jääkuvio lammikon pinnassa.
Kaunis jääkuvio lammikon pinnassa. Kuva: Pirjo Hollamo jää,Luontoilta

Studiossa hiljennytään kuuntelemaan Ari Sauran on teoriaa.

– Kuvio on syntynyt mahdollisesti niin, että kun lätäkkö on jäätynyt syksyllä eikä lunta ole tullut, niin jään alle on jäänyt jonkun verran ilmaa. Tämä ilma on ollut ensin aika lähellä tuota fokusta, ja aika pieni alainen.

– Tässä veden ja ilman rajapinnassa vallitsee pintajännite ja siinä kohdassa, missä jää osuu ilmakuplan reunoihin, niin siinä se pintajännite näkyy niin, että vedenpinta ikään kuin nousee tuota jäätä vasten. Tässä kohdassa jäätyminen tapahtuu eri tahtiin, kun siinä kohdassa missä jää on kokonaan ilmassa eikä vedessä kiinni, Saura selvittää.

– Sitten lätäkön jäätymisen jälkeen veden pinta on alkanut laskea ja ilmakupla laajentua. Pintajännitteestä johtuen ilmakupla ei etene tasaisesti, vaan menee nykäyksittäin eteenpäin. Aina, kun pintajännite menee edellisessä liitoskohdassa rikki, niin se siirtyy hieman eteenpäin ja pysähtyy.

– Pysähtymisen aikana jäätyminen on erilaista. Kuvassa pysähtymiskohta näkyy tuollaisina valkoisina raitoina ja siinä on veden, jään ja ilman välinen rajapinta. Jää on ilmeisesti tuossa kohtaa hauraampaa, koska se näyttää vaaleammalta.

– Lopulta, kun ilmatila on tarpeeksi laaja, jää alkaa painaa niin paljon, että se putoaa takaisin veden pintaan. Ilmaa ei ehkä enää ole, mutta kuvio on voinut syntyä juuri näin.

Keskustelu kääntyy kuvassa näkyvään oksaan.

– Nimenomaan juuri tällaisessa kohdassa, esimerkiksi kivien tai pintaan ulottuvien oksien ympärillä, pintajännite näkyy erityisen hyvin, koska siinä kohdassa veden ja ilman välinen rajapinta ohenee, Saura täsmentää.

Sisiliskon hurja häntä

"Kuvasin oheisen sisiliskon mökkimme laiturilla Enojärvellä Orivedellä 15.8.2014. Huomiota herätti sisiliskon hännän pituus.

Oliko sille mahdollisesti kasvanut uusi häntä menetetyn tilalle ja onko yleistä, että sellaisessa tapauksessa uusi häntä on entistä pitempi?", kysyy Vesa Jakkula.

Sisilisko loikoilee laiturilla.
Sisilisko loikoilee laiturilla. Kuva: Vesa Jakkula Sisilisko,Luontoilta

Studiossa Ari Saura vastaa myös tähän kysymykseen.

– Kuvasta voi nähdä, että hännän pää on erinäköinen, sekä väritykseltään että suomukuvioinniltaan. Siitä voi päätellä, että sisilisko on menettänyt tai jättänyt häntänsä ja uusi häntä on hyvässä kasvussa. Usein uusi häntä on erivärinen ja vähän erinäköinen muutenkin.

– Mitä tulee hännän pituuteen, niin uusi häntä voi olla vanhaa pidempi. Sisiliskon hännässä on murtumatasoja häntänikamien välissä, jossa luutuminen on vähän epätäydellistä ja verisuonet sekä lihakset irtoavat helposti toisistaan. Sisiliskon hännässä on myös rengasmaisia lihaksia, jolloin se voi nopealla supistuksella katkaista häntänsä. Häntä voi katketa monesta eri kohdasta, murtumatasoja on lähes hännän joka nikaman välissä.

– Jos katkeaminen tapahtuu lähellä hännän päätä, ja kasvu lähtee käyntiin heti katkeamisen jälkeen, niin uusi häntä saattaa kokonaisuudessaan kasvaa pidemmäksi kuin alkuperäinen häntä. Sisiliskot ovat kuitenkin kohtuullisen lyhytikäisiä, noin viisi vuotta maksimissaan, ja hännän kasvattaminen vaatii paljon energiaa, niin ehkä elinikä ei riitä kasvattamaan alkuperäistä pidempää häntää, Saura pohtii.

– Hännän kasvattaminen on sisiliskolle elintärkeää, koska se on tärkeä vararavintosäiliö talvehtimista varten. Siinä on aika paljon rasvaa ja muitakin elämälle tärkeitä ainesosia, jotka ylläpitävät sisiliskon elämää talvihorroksen aikana. Täysin hännätön lisko tuskin selviää talvesta.

Kovin herkästi lisko ei lähde häntäänsä pudottamaan.

– Tällaista raajan irtoamista ja uudelleen kasvamista kutsutaan autotomiaksi. Se voisi suomeksi olla vaikka ”itsetypistys”.

Studiossa ollaan yhtä mieltä siitä, että lisko näyttää hyvältä ja on ilmeisesti ollut ruokapatojen äärellä – kaikkihan on kiinni siitä millaista ravintoa sisilisko saa sen jälkeen, kun häntä on katkennut. Tällainen itsetypistys-kyky on monilla muillakin eliöillä, studiosta jatketaan.

– Ravuilta tunnetaan saksen lähtö ja uuden kasvaminen tilalle. Ja jotkut sammakkoeläimet, esimerkiksi entiset salamanterit, nykyiset manterit, pystyvät kasvattamaan jopa jalkoja itselleen.

Heidi Kinnunen lisää listaan vielä vedessä elävät piikkinahkaiset, kuten merisiilit ja meritähdet.

Tiivistetysti vastauksena on siis, että häntä voi kasvaa pidemmäksi, jos häntä katkeaa ihan päästä ja alkaa heti kasvaa uudelleen ja sisiliskon ravintotilanne on hyvä.

Studiossa asiantuntijoina olivat :

Heidi Kinnunen - nisäkkäät
Jaakko Kullberg – hyönteiset
Juha Laaksonen - linnut
Ari Saura – kalat ja matelijat
Henry Väre – kasvit

ja isäntänä Pirkka-Pekka Petelius.

Seuraava Luontoilta kuullaan keskiviikkona 14. helmikuuta - perinteiseen aikaan kello 18.00-20.00.

Luontoilta Yle Areenassa: yle.fi/luontoilta

KUUNTELE LÄHETYS:

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto