Lisa Enckell
Yle
Kuusi kuvaa teologiantohtori Mari-Anna Auvisen elämästä
Uskonto ei ole väkivallan syy, vaan ihmisessä vaikuttava ahneus, väkivalta ja vallanhalu. Uskontoja käytetään usein vallan välikappaleena, toteaa teologian tohtori, pastori Mari-Anna Auvinen. Uskontojen vuoropuhelu ja ihmisten välisen ymmärryksen lisääminen ovat hänelle pääsihteerinä ja teologina elintärkeitä.
– Jos uskonnot eivät nyt nouse ja puhu rauhan kieltä, niin me ei selvitä tästä. Kirkkojen on syytä avata myös ovensa ja sydämensä muiden uskontojen harjoittajille, sanoo Mari-Anna Auvinen, joka pääsihteerinä on myös Uskontojen yhteistyö Suomessa eli USKOT-foorumin hallituksen ja Suomen uskontojohtajien jäsen.
Auvisen mukaan aika, missä me eletään, on hurja. Valitettavasti myös hindulaisuuteen ja buddhalaisuuteen on verhoutunut paljon väkivaltaa. Mikään uskonto ei ole tästä väkivaltaan verhoutumisesta vapaa, paitsi ehkä afrikkalainen traditionaalinen uskonto.
Viha ja väkivalta eivät ole uskonnon sisällä, vaan ihmisissä
Maailmalla ja Suomessa uskontojohtajat pyrkivät yhdessä taistelemaan rauhan puolesta ja tämän täytyy näkyä myös käytännössä.
Tämä tuli näkyväksi esimerkiksi Turun ampumistapahtuman jälkeen kun Suomessa uskontojohtajat, sekä Turussa että Helsingissä, pitivät yhteisiä rukoushetkiä ja palveluksia.
Väkivallan tekijöiden puolesta myös rukoiltiin. Uskontojohtajat antoivat lisäksi yhteisiä julkilausumia, joissa kaikissa kiellettiin väkivalta.
Rauhantyössä uskonnot ja kulttuuri on huomioitava
Mari-Anna Auvinen toteaa, että yksi väärinkäsitys länsimaisessa maailmankuvassa on että uskonto pyritään irrottamaan kaikesta julkisesta tilasta.
Toisin kuin monet asiantuntijat ja tutkijat sanovat, että ainoa mahdollisuus rauhaan on ottaa myös uskonto ja kulttuuri huomioon.
Ihmisessä on paljon pahaa, mutta se ei ole uskonnon ytimessä
– Uskontojen pitäisi sallia olla julkisessa tilassa mahdollisimman vapaasti, jolloin ne säästyvät siltä että radikalisoituvat ryhmät ottavat uskonnon ikään kuin omakseen, kommentoi Auvinen ja jatkaa:
– Viha ja väkivalta eivät ole uskonnon sisällä, vaan ihmisissä. Se on vallanhalussa ja se on ahneudessa. Se on samaa kuin jakamisen vaikeus – ei osata olla solidaarisia, myöskään talouspuolella. Ihmisessä on paljon pahaa, mutta se ei ole uskonnon ytimessä. Siellä on aina rauha, rakkaus ja jakaminen, myös muissa uskonnoissa, kiteyttää Mari-Anna Auvinen.
Kristillisillä kirkoillakin olisi aihetta parannukseen
Kirkkojen sisällä esiintyy myös paljon vallanhalua. Uskonnolla ikään kuin verhotaan helposti asioita jotka pitäisi avata. Tämä liittyy vahvasti myös miesten ja naisten väliseen valta-asetelmaan kirkoissa, toteaa Auvinen.
