”Musiikissa pitää olla sanomaa ja artistien pitää sanoa jotain”, sanoo Sami Yaffa.
Entisen punkkarin musiikkimatkasarja Sound Tracker palaa Teemalle uuden, kolmannen tuotantokauden kuudella jaksolla lauantaina 20.1. klo 20.00.
"Se oli niin ufo. Mä en oo ikinä törmännyt tollaseen tyyppiin."
Se on paljon sanottu Sami Yaffalta, joka on kohdannut musiikkimatkoillaan kaikkea druideista neuromunkkeihin ja performanssitaiteilijoihin. Puheena on israelilainen artisti Victoria Hanna, jonka juuret ovat ortodoksijuutalaisuudessa.
"Victoria Hanna on ihan uniikki maailmassa siinä, miten se tekee musaa ja minkä takia. Mun mielestä se on äänentutkimustieteilijä. Se perustuu Kabbalaan, jokainen vokaali ja konsonantti, aaa, uuu, iii, k, k, k – ne kaikki viestittää jotain."
"Kun se alkoi puhumaan ihmisen äänestä, sanoista ja kirjaimien tärkeydestä – ei edes sanoista vaan kirjaimien tärkeydestä – se oli aivan ufoo menoo."
Victoria Hanna ja 22 kirjainta
Hengelliset, mystiset kokemukset musiikissa ovat toistuva teema Sami Yaffa – Sound Tracker -sarjassa. Israel ja Palestiina ovat kuitenkin raju matkakohde.
Kun Sami Yaffa sanoi eräälle tuttavalleen aikovansa tehdä jakson Israelista ja Palestiinasta, vastaus oli: "Good luck."
"Se on kummallinen, konfliktinen mesta. Mä en vieläkään osaa muodostaa siitä mielipidettä. Se on samaan aikaan ihan uskomaton paikka, ja sitten – perkele, eikö ne saa sitä ikinä kondikseen!"
Toi tulee mun punk-taustasta, ei siitä pääse mihkään!
Sami on sarjan aiemmillakin kausilla tarttunut arkailematta yhteiskunnallisiin aiheisiin. Kolmannen kauden jaksoissa nähdään ja kuullaan paljon artisteja alueilta, jotka ovat kokeneet väkivaltaa: Palestiina, avausjakson Kolumbia. Myös Venäjällä puhutaan musiikin lisäksi mielenosoituksista ja hallituksen yrityksistä tukahduttaa kansalaisten protestit.
"Toihan tulee mun punk-taustasta, ei siitä pääse mihkään! Musiikissa pitää olla sanomaa ja artistien pitää sanoa jotain. Ja siitä saa hyvän vinkkelin yhteiskuntaan, mun mielestä paremman kuin poliitikkojen kautta."
Sound Trackerin yksi päämäärä on katsojan silmien avaaminen uusille kokemuksille. Uuden kauden toisessa jaksossa matkustetaan Irlantiin, jonka musiikista monella on selvä – ja aika suppea – käsitys.
"Jengillähän on vähän semmoinen kuva, että sen maan musa on joko U2 tai sitten viuluja ja Riverdancea. Me alettiin vähän breikkaamaan seiniä etsimällä erilaisia artisteja."
Samin kontaktina Irlantiin toimi legendaarinen BP Fallon. "Mä soitin sille ja sanoin, että BP, first thing, I need to find druids." Vastaus oli: "Why?"
"Mä selitin sille, että tää on vähän niin kuin Kalevala. Suullinen mytologia, jota on viety eteenpäin runouden kautta, ja varsinkin Irlannissa laulun kautta. Se lähtökohta kuus tuhatta, seitsemän tuhatta vuotta sitten – ja mitä sen jälkeen tapahtui."
Rusangano Family Irlannista
Jokaisessa jaksossa nähdään keskenään äärimmäisen erilaisia artisteja ja tunnelmia, jotka on tallennettava tiukan kuvausaikataulun puitteissa. Miten musiikkinomadin ajatukset pysyvät mukana käänteissä?
Vastaus: musiikin avulla. "Kun päätyy johonkin, niin kuin Venäjällä ortodoksikirkkoon, ja sieltä tulee kuorolaulu, niin sehän vie sut toiseen maailmaan sen puolen tunnin ajaksi."
Suurin osa matka-ajasta menee kuitenkin pakettiautossa istumiseen. Viikon matkalla tunteja pakettiauton kyydissä voi tulla seitsemänkymmentä.
Jaksamista edistää myös, että sarjaa on nyt tehty kolme kautta saman perustiimin kanssa.
"Välillä tulee heviä matskua, varsinkin jossain Kolumbiassa sota-alueella, henkisesti raskaita juttuja. Sama juttu Israelissa. On hyvä olla tyyppejä, joiden kanssa pääsee purkamaan ja vähän heittämään läppää."
Tuotantotiimin ydinryhmän Sami esittelee kuin bändikaverit lavalla.
"Otso (Tiainen) tietenkin. Tää on Otson ja mun brainchild koko juttu. Ja Otso ehdotti, että meidän pitäisi ottaa kuvaaja, jolla on leffatausta. Me saatiin Juge Heikkilä, joka on ihan tajuton. Se on ihan A ja O tässä."
Kentällä toteutettavassa musiikkiohjelmassa äänittäjän rooli on ratkaiseva.
"Svante Colerus on oikeesti ihan maagikko. Me päädytään keskelle jotain Senegalin erämaata, ja siellä on yhtäkkiä kakskyt rumpalia. Svante miettii, miten tästä saadaan kaivettua soundit. Ja ihan mieletön on leikkaaja Jussi Heikkinen."
Kolmannella kaudella mukana on lisäksi toinenkin kuvaaja, Tuukka Kovasiipi. Tiimi saa mitä erilaisimmat esiintyjät näyttämään ja kuulostamaan niin hyviltä, että kiitosta tulee myös artisteilta jälkikäteen.
Sen pitäis kuulostaa siltä, kun tuuli menee bambumetsän läpi.
Kolmannen kauden kohdemaista Japani on Sami Yaffalle tuttu jo Hanoi Rocksin ajoilta. Japania hän pitää edelleen äärimmäisenä maana.
"Se on niin rajattu ja säännöstelty, säännöt on A ja O kaikessa. Ja sitten kun tulee joku Nature Danger Gang, niin se on täysi räjähdys. Mennään kaikkea sitä pyhää vastaan, sitä pokkurointia ja kumartelua."
"Toisaalta on buddhismia ja meditaatiota, ihan meditatiivista musiikkia; sen pitäis kuulostaa siltä, kun tuuli menee bambumetsän läpi, se on se täydellinen soundi."
Ja sitten Japanissa on karaoke. Sekin on omanlaisensa musiikinlaji, jolla on juurensa.
"Se on mieletön, se tyyppi, joka keksi sen. Se oli epäonnistunut rumpali ja pianisti, joka ei vaan saanut massia millään. Sitten se yhtäkkiä keksi koko jutun. Ja se on levinnyt koko maailmaan, Grönlannista Angolaan, Kolumbiasta Puolaan, kaikki laulaa karaokea!"
Sound Tracker -sarjassa on matkustettu maapallon eri laidoille. Kolmannen kauden lopuksi tehdään sarjan tähän asti lyhin matka Suomesta katsoen: Pietariin ja Moskovaan. Miten lähellä tai kaukana Venäjä on henkisesti ja musiikillisesti?
Sähkö kehittyi idässä ja lännessä eri tavalla.
"Hassu kysymys! Se on ihan totta, että vaikka se on tossa noin, niin se tuntuu kaukaiselta. Venäjä on hämärä paikka. Siitä ei paljon tiedetä. Läntinen propaganda ja idän propaganda toimii aika hyvin. Kun sit sinne pääsee ja pamahtaa, niin se on uskomaton mesta."
Laaja Venäjä on oma maailmansa, ja neuvostoajan historia jopa konkreettisesti kuuluu musiikissa. Esimerkiksi Vlad Kreimer on entinen radion äänimies, nykyinen muusikko ja soitinrakentaja, jonka kokoamissa syntetisaattoreissa on erikoinen venäläinen ominaislaatu.
"Sähkö kehittyi idässä ja lännessä eri tavalla. Sen takia Tarkovskin leffoissa on niin ufot soundit."
Kreimer esiintyy itse kyborgimaisesti oman kehonsa ympärille rakentamansa syntetisaattorin kanssa.
"Yleensä se vetää lavalla ympyrää, tanssii ja pyörii. Me pantiin se keskelle puistoa. Rekkakuskit ajaa siitä ohitse röökit suussa – ja kun se näyttääkin vielä itsemurhapommittajalta!"
Kahteen Venäjä-jaksoon mahtuu myös perinteistä, aitoa venäläisyyttä, balettia ja balalaikkoja.
Mitä Sami Yaffa valitsisi mukaan, jos sarjaan pitäisi tehdä Suomi-jakso?
"Tää on niin laaja... Mä lähtisin ehkä tuolta idästä, Kuusamosta, missä ne vetää kanteleella näin päin (kuin kitaralla) eikä näin päin (perinteisesti). Ja mieti nyt vähän: täällä on Nurmiota, on nuoria räppäreitä, on saamelaismusiikkia, täällä on pelimanneja, täältä löytyy ihan mitä tahansa. Siitä sais todella rikkaan homman. Täällä on mielettömiä naisartisteja, täällä on mustalaismusaa, Hilja Grönfors on vielä elossa... Siitä sais iisisti kaks jaksoa mielenkiintoista krääsää."
Sami Yaffa – Sound Tracker Teemalla lauantaisin 20.1. alkaen klo 20. Kaikki kolme kautta Areenassa 20.1. alkaen
Juttua muokattu 20.1.2018: lisätty kuvaaja Tuukka Kovasiipi.
