Tammikuun 19. päivänä 1918 Jääkärimarssi esitetään ensimmäisen kerran julkisesti akateemisessa itsenäisyysjuhlassa Helsingin yliopistolla. Sibelius ei ole itse paikalla, eikä marssin säveltäjä ole vielä yleisesti tiedossa. #musiikinkevät1918
Ylioppilaiden poliittista toimintaa edellisestä keväästä johtanut ylioppilasdelegaatio oli suunnittelemassa Helsingin yliopiston avajaisia 19. päiväksi tammikuuta 1918. Tarkoitus oli järjestää akateeminen juhla Suomen itsenäisyyden kunniaksi.
Delegaatio pyysi Ylioppilaskunnan Laulajia esittämään juhlassa pari isänmaallista laulua ja lisäksi yhdessä Akademiska Sångföreningenin kanssa suomeksi ja ruotsiksi Sibeliuksen uutuuden Jääkärien marssin torvisoittokunnan säestyksellä.
Suomeksi vai ruotsiksi, yhdessä vai erikseen?
Pyyntöä käsiteltiin YL:n piirissä 16. tammikuuta. Kuoro oli halukas esiintymään juhlassa, muttei suostunut laulamaan marssia ruotsiksi. Riitelyn ja äänestyksen jälkeen YL ilmoitti olevansa valmis laulamaan marssin vain suomeksi mm. siksi, että Sibelius oli säveltänyt sen entisen YL:n kuorolaisen Heikki Nurmion suomenkielisiin sanoihin.
Seuraavana päivänä 17. tammikuuta Akademiska ehdotti, että se laulaisi YL:n kanssa marssin ensin suomeksi, sitten YL poistuisi lavalta, ja Akademiska laulaisi marssin ruotsiksi. Jälleen YL:n piirissä riideltiin, äänestettiin eikä suostuttu ruotsinkielisen kuoron ehdotukseen.
Tämän jälkeen 18. tammikuuta ylioppilasdelegaatio ja jääkärien edustaja kielsivät kokonaan Ylioppilaskunnan Laulajia esittämästä Jääkärimarssia ellei se suostuisi delegaation ehdotukseen, mikä oli; kuorot seisoisivat lavalla vierekkäin ja YL laulaisi marssin ensin suomeksi ja Akademiska sitten ruotsiksi. Tähän YL:ssä vihdoin suostuttiin.
Seuraavana päivänä itse juhlassa - päinvastoin kuin oli sovittu - Akademiska Sångföreningen lauloi marssin ruotsiksi omin päin keskellä ohjelmaa, vaikka oli määrätty, että Jääkärien marssi esitetään yhdessä koko juhlaohjelman lopuksi.
Akateemisen ylioppilasjuhlan lähestyessä Sibelius kirjoitti Ainolassa päiväkirjaansa:
"Y.L. laulaa huomenna Jääkärimarssin. Kieltäydyin signeeraamasta marssia, koska se sen myötä menettää myyntiarvoaan ja minä toivoin, että meidän poikamme saisivat siitä jotain rahallista ansiota. - Työskentelen sinfonian VI E-duuri parissa. Ensimmäisen osan."
Myös Tukholmassa järjestettiin juhla Suomen itsenäisyyden kunniaksi, ja tunnettu suomalainen kapellimestari Georg Schnéevoigt johti mm. Sibeliuksen Finlandian. Sibelius kirjoitti päiväkirjaansa:
"Tukholmassa juhlitaan Suomen itsenäisyyttä, keskipisteenä Schnéevoigt, joka johti Finlandian. Kuinka vähän huomiota me säveltäjät säännönmukaisesti saammekaan. Esiintyjät aina pääasia. Tuollainen apeuttaa aina mieleni. Näen siinä tulevan kohtaloni. Vaikka se on jo nyt raskas kantaa. Ja pahemmaksi muuttuu. - Sitten vielä itsenäisyyttämme koskeva epätietoisuus ja epävarmuus. Englanti + Amerikka viivyttelevät."
Isänmaallinen mieliala korkeimmillaan
"Arvokkaaksi ja kauniiksi muodostui akateeminen itsenäisyysjuhla eilen illalla Yliopistolla. Juhlayleisön innostus ja isänmaallinen mieliala oli koko illan korkeimmillaan", Helsingin Sanomat kuvasi akateemisen ylioppilasjuhlan tunnelmaa 20. tammikuuta.
Yliopiston juhlasalia koristi lippurivistö, jossa olivat mukana mm. jääkärien lippu ja punakeltainen Leijonalippu. Juhlassa lausuttiin mm. Arvid Mörnen ja V.A. Koskenniemen isänmaallisia runoja, pidettiin puheita, joissa osoitettiin kiitollisuutta jääkäreille ja kuultiin runsaasti musiikkia. Finlandian "voimaa uhkuvien sävelten tauottua" lavalle astui professori J.J. Mikkola, jonka Suomen ja Saksan yhteyksiä korostava puhe sai Ranskan konsulin poistumaan paikalta.
Akademiska Sångföreningen esiintyi juhlassa O. Wallinin johdolla ja esitti Porilaisten marssin, Selim Palmgrenin laulun Det skönaste landet är landet i Norr ja orkesterin säestyksellä ruotsiksi Jääkärien marssin. "Tämä vakava hiukan suruvoittoinen marssi, joka kohosi loppusäkeitä kohti, oli heti toistettava," Helsingin Sanomat kuvaili teosta ja kertoi yleisön kuunnelleen marssia seisaalleen nousten.
"Mielenosoitusten vielä raikuessa lauloi Ylioppilaslaulajien kuoro Laulu-Miehillä vahvistettuna maisteri H. Klemetin johdolla saksaksi Die Wacht am Rhein, johon mahtavana liittyi orkesterin säestys," selostus jatkui. Seuraavaksi YL lauloi Unkarin kansallislaulun unkariksi ja ennen Maamme-laulua oli vuorossa vielä Jääkärimarssi suomeksi, joka sekin oli heti toistettava.
Sibelius ei ollut paikalla akateemisessa juhlassa, eikä hänen nimeään mainittu Jääkärimarssin yhteydessä. Pian kuitenkin levisi tieto marssin säveltäjästä.
Seuraa Jean Sibeliuksen päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 28. tammikuuta.
Lähteet
Dahlström, Fabian (toim.): Jean Sibelius. Päiväkirja 1909–1944, suom. Juha Saikkonen ja Arja Gothoni, Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Ekman, Karl, Jean Sibelius. Taiteilijan elämä ja persoonallisuus. Otava. Helsinki 1935.
Häyrynen, Antti: Sinivalkoiset äänet. Ylioppilaskunnan Laulajat 1883-2008. Otava. 2008.
Häyrynen, Antti; Sotahuutomme hurmaten maalle soi. Rondo 11/2017.
Salmenhaara, Erkki: Jean Sibelius. Tammi. Helsinki 1984.
Sirén, Vesa: Aina poltti sikaria. Jean Sibelius aikalaisten silmin. Otava. Keuruu 2000.
Tawaststjerna, Erik: Jean Sibelius 4. Otava. Keuruu 1978.
Linkit
Yle Elävä arkisto Jääkärimarssi kiteytti uljaan aatoksen
