Sami Yaffa
Yle
Ihmisiä eri taustoista ei voi pakottaa asumaan yhdessä - ilman syvempää ymmärrystä toisistaan, kirjoittaa Sami Yaffa. Samin ensimmäinen Sound Tracker -kolumni käsittelee Kolumbiaa.
Mä uskon, että me ihmiset ollaan loppujen lopuksi aika samanlaisia. Maailmalla reissatessa oon ikävä kyllä kuitenkin saanut jatkuvasti muistutuksia siitä, kuinka meillä on myös joku ihan järjetön tarve jakautua kuppikuntiin. Joka kolkassa – Härmä mukaan lukien – ihmiset lokeroivat toiset ihmiset “niihin” ja “noihin” ja sitten alkaa kiehuminen.
Kolumbiassa osuin keskelle karnevaalia, joka antaa vähän toivoa leirien purkamiseen. Riosucion kaupungissa, korkealla Kolumbian Andeilla, järkätään joka toinen vuosi festivaali, jonka pääosaa näyttelee itse paholainen. Perinne on satoja vuosia vanha: se syntyi tarpeesta saada kaksi jatkuvasti kinastelevaa kyläyhteisöä pois toistensa niskasta. Vuonna 1817 pari pappia päätti yhdistää nämä kiistelevät kylät.
Papit perustivat kaupungin, jonka ideana oli tuoda yhteen valkoiset kullankaivajat, heidän mustat orjansa ja Andien alkuperäisasukkaat siten, että kiistat maista ja vallasta loppuisivat. Uuden kaupungin kirkot rakennettiin vain korttelin päähän toisistaan ja kirkkojen väliin pystytettiin Jeesus-patsas osoittamaan, missä eri yhteisöjen rajat menevät.
Rajojen veto ei tietenkään pystynyt estämään ihmisten halua kanssakäymiseen: Jeesus-patsas ei toiminut. Sen sijalle pystytettiin paljon pelottavampi hahmo – paholainen – mutta ei tepsinyt tämä pirullinenkaan lääke. Eripuraisuus ja vieraan pelko vain jatkui.
Kaupunki on puhdistunut, ja ihmiset eri taustoista näkevät toisensa veljinä ja siskoina.
Kolmenkymmenen vuoden kokeilun jälkeen päätettiin unohtaa rajat ja panna pystyyn festivaali, jossa kaupunkilaiset voivat oikeasti kohdata toisensa. Festivaalin symboliksi valittiin itse paholainen ja viikon ajan eri etniset ryhmät tutustuivat toisiinsa kaikkialla raikaavan musiikin, tanssin, ruoan, juoman ja muun kulttuurin kautta.
Nyt, 170 vuotta myöhemmin, perinne jatkuu edelleen. Paholaiselle kerrotaan, mitä potaskaa kylällä on tapahtunut festivaalien välillä ja festarin lopussa pirupatsas poltetaan – näin alakerran herra saa viedä negatiiviset vibat takasin hornaan. Kaupunki on puhdistunut, ja ihmiset eri taustoista näkevät toisensa veljinä ja siskoina, uudella tavalla.
Paholaista ei ole olemassa, kuten ei ole jumalaakaan. Ne elävät vain kirjojen sivuilla ja ihmisten mielissä. Tai ehkä molemmat elävät ympäri Tellusta, erillisellä astraalilla tasolla, taikka asuvat kimpassa kaksiossa Tikkurilassa – tai kuussa, who knows. Ihmisiä eri taustoista ei voi pakottaa asumaan harmonisesti yhdessä ilman syvempää ymmärrystä toisistaan. Halun ymmärrykseen on tultava lopulta kaikilta osapuolilta.
Kolumbiassa nimenomaan sadat eri musiikkityylit ovat auttaneet ihmisiä ymmärtämään toisiaan ja tuomaan heitä yhteen. Olisi kuitenkin absurdia väittää, että maassa – jossa yli 50 vuotta vellonut raaka sisällissota on tappanut satojatuhansia ja ajanut miljoonia kodeistaan – olisi kaikki hyvin.
Kahden papin ja paholaisen alulle panema Riosucion ystävyysfestivaali voisi kuitenkin toimia innoittavana mikrokosmoksena muulle maailmalle. Juuri musiikki ja kulttuuri ovat niitä voimia, jotka voivat tuoda yhteisöjä väkevästi yhteen – riippumatta kenenkään ihonväristä, uskonnosta tai sosiaalisesta statuksesta.
Ugh,
Sami Yaffa
Sami Yaffa - Sound Tracker, katso koko 3. kausi
Yle Teema lauantaisin klo 20.00. Ensimmäinen jakso nähdään 20.1., jolloin kaikki jaksot myös julkaistaan Yle Areenaan - klikkaa linkkejä alla ja katso jaksot. Samin maakohtainen kolumni ilmestyy TV-esitysten myötä.
- 20.1.2018, jakso 1: Kolumbia
- 27.1.2018, jakso 2: Irlanti
- 3.2.2018, jakso 3: Israel/Palestiina
- 10.2.2018, jakso 4: Japani
- 17.2.2018, jakso 5: Venäjä, Pietari
- 24.2.2018, jakso 6: Venäjä, Moskova
