Tammikuun 21. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesola kuuntelee Työväentalolta kantautuvia kummia ääniä. Kaksi päivää aikaisemmin hän on ollut todistamassa Sibeliuksen Jääkärimarssin kantaesitystä Yliopistolla. #musiikinkevät1918
Tammikuussa 1918 Väinö Pesola, 32-vuotias poikamies asui alivuokralaisena Siltasaaressa Työväentalon naapurissa ja opiskeli sekä musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa että sävellystä Helsingin Musiikkiopistossa. Hän oli intohimoinen kuoromies, Ylioppilaskunnan Laulajien ja Suomen Laulun jäsen sekä Helsingin Työväenyhdistyksen Mieskuoron ja Sekakuoron johtaja. Lisäksi Pesola kirjoitti musiikkiarvosteluja sosialidemokraattiseen Työmies-lehteen.
Loppusyksystä 1917 Pesolaa oli kohdannut takaisku, hänen talvipalttoonsa varastettiin, eikä uuteen takkiin ollut varaa. Nyt Pesola saattoi kirjoittaa päiväkirjaansa:
"On yksi pieni pulma vähemmän. Sain tänään talvipalttoon. Palttoo on isän vanha. Se käännätettiin, ja maksoi 150 mk. Nyt maksaa käännättäminen 2 kertaa niin paljon kuin ennen sotaa aivan uusi palttoo. Olen kestänyt pahimmat talvipakkaset vilustumatta. Pikkujuoksua vain on täytynyt silloin tällöin panna."
Tammikuun 19. päivänä järjestettiin yliopistolla akateeminen ylioppilasjuhla Suomen itsenäisyyden kunniaksi. Tilaisuudessa esiintyivät mm. mieskuorot Ylioppilaskunnan Laulajat ja Akademiska Sångföreningen, joiden oli vaikea päästä sopimukseen sekä kielikysymyksestä että siitä, kumpi kuoro saa kunnian Sibeliuksen Jääkärimarssin kantaesityksestä.
Marraskuun lopulla Pesola oli piristänyt mieltään osallistumalla naamiaisiin. Seuraavana aamuna hän oli löytänyt taskustaan kalliin viuhkan, jonka arveli kuuluvan neiti A:lle. Tämän jälkeen Pesola oli tullut tuntemaan lähemmin ihmeellisen intohimoisen neiti Ainon. Pesola purki tuntojaan päiväkirjaansa:
"Eilen oli akateeminen itsenäisyysjuhla, jossa YL ja Akademiska Sångföreningen myös omalta kohdaltaan esiintyivät itsenäisinä eli riitelivät päätä pahkaa ja tekivät pieniä skandaaleja.
Ehkä saan tilaisuuden asiaa tarkemmin selostaa, kun pääsen krapulasta, joka nyt on juuri julman suuri, sillä menin turkulaisen laulajaveljen F:n luo. Ryypättiin kotitekoista. Tapahtui kyllä muutakin, mutta ehkä se menee ilman juomia kuten krapulakin. Uh, huh elämää, kun se on raskasta!
Ainon asiakin on aivan killillään…"
Ylioppilaskunnan Laulajien ja Suomen Laulun kuoronjohtaja Heikki Klemetti eli Kuisma oli vallanpitäjä, jonka suopeudesta Pesola oli kovasti riippuvainen. Pesola oli toiminut aiemmin YL:n varajohtajana ja johtanut kuoroa mm. sen kesäkiertueella 1916. Nyt Pesola valitti päiväkirjalleen:
"Klemetti tietää kovan taloudellisen tilanteeni, sillä eräänä päivänä pyysin häntä takaamaan. Periaatteittensa takia hän ei tullut. Puhui palturia paljon ja lupasi lainata. Syrjäytin lupauksen vaitiololla, hän on jo tarpeeksi usein syönyt sanansa lainoja luvatessaan.
Suomen Laulu hommasi konserttimatkaa Tukholmaan. Valittiin harjoitusmestari. Tulojen takia ja myös meriitteihin nähden, luulin voivani tulla kysymykseen ja uskaltaa hakea. Ennen kuin ehdin tekemään mitään, valittiin Kerniäinen bassoja harjoittamaan. Kerniäinen on matematiikan maisteri, eikä yhtä ainoata konserttia harjoittanut eikä johtanut. Suurenmoista auttavaisuutta Kuisman taholta!
Toinen esimerkki. Kuorolaulun arvostelijaksi Sävelettäreeseen on Klemetti suositellut neiti Helena Timosta, jonka ansiot rajoittuvat vain kuoroissa laulamiseen. Oi ihana oikeudenmukaisuus!
Voinko tosiaan enää koskaan luottaa Kuisman apuun? En! Sata kertaa: En!
Ulkoa kuuluu kummia. Odotetaan yhteiskunnallisen kumouksen alkua. Veljesveri vuotaa parast’ aikaa Viipurissa ja muuallakin. Näinkö alkaa vapaudella päivien kirkas koi?!"
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 26. tammikuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia: Väinö Pesola.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
