Hyppää pääsisältöön

Horros on lepakoille kriittistä aikaa ja siihen liittyy myös vaaroja

Ripsisiippa (Myotis nattereri)
Ripsisiippa (Myotis nattereri) Ripsisiippa (Myotis nattereri) Kuva: Anna Blomberg Ripsisiippa,lepakot,Minna Pyykkö

Kylmänkosteassa katonrajassa kököttää pieni karvapallo, korvayökkö. Miten ja miksi lepakot horrostavat ja mitä vaaroja niiden talvehtimiseen liittyy? Pohjois-Amerikassa lepakkojen massakuolemia aiheuttanutta valkokuonosyndroomaa tutkitaan nyt myös Suomessa.

Minna Pyykkö lähti retkelle Porkkalaan venäläisten aikoinaan rakentamiin bunkkereihin lepakkotutkijoiden Anna Blombergin ja Kati Suomisen kanssa.

Anna Blomberg aikoo ottaa luolan seinästä sieninäytteitä väitöstutkimustaan varten. Hän tutkii lepakkojen horroskäyttäytymistä ja ympäristötekijöiden merkitystä infektiotekijöiden rajoittajina.

Lepakoiden talvenviettoon liittyy paljon mysteereitä. Vaikka lepakot ovat toiseksi suurin nisäkäsryhmä, niin niiden tutkimus on vielä hyvin pientä.

Kylmänkostea talvehtimispaikka

Tutkijoita lepakkoluolassa.
Anna, Kati ja horrostavat pohjanlepakot Tutkijoita lepakkoluolassa. Kuva: Minna Pyykkö lepakot,Minna Pyykkö,Lepakkobongaus

Metsässä luukun alta avautuu bunkkeri. Anna Blombergin mukaan ihanteellinen paikka lepakolle horrostaa on juuri tällainen kylmänkostea kellari, jossa lämpötila pysyy tasaisesti pari astetta plussan puolella läpi talven. Lisäksi se on rauhallinen ja sopivan kostea, sillä muuten lepakot voivat kärsiä horroksen aikana nestehukasta.

– Suomessa lepakkojen tunnetuimmat talvehtimispaikat ovat enimmäkseen ihmisen rakentamia – kellareita, bunkkereita ja kaivoksia. Mutta, koska lepakkojen lasketut määrät ovat aika pieniä, niin on todennäköistä, että lepakot horrostavat jossain ihan muualla, esimerkiksi kallionkoloissa ja kivikoissa.

Lisää tietoa yritetään nyt saada radiolähettimien avulla.Toisessa hankkeessa lepakoiden aktiivisuutta seurataan luonnon horrospaikoissa nauhoittamalla lepakoiden käyttämiä kaikuluotausääniä ultraäänitallentimien avulla.

Ripsisiippa (Myotis nattereri)
Ripsisiippa (Myotis nattereri) Ripsisiippa (Myotis nattereri) Kuva: Anna Blomberg Ripsisiippa,lepakot,Minna Pyykkö

Lepakot liikkuvat jonkin verran myös talvella. Esihorrospaikoissa, esimerkiksi avoimista kellareista, lepakkoja löytyy marraskuun alkupuolelta lähtien. Joulukuussa ne sitten hakeutuvat suojaisempiin paikkoihin. Monet lepakot suosivat luonnonseinämiä, koska kosteuden pitää olla riittävä.

– Suuri kysymys on edelleen, että verrattuna kesällä nähtäviin lepakkomääriin niin niitä nähdään talvella hyvin vähän. Yksi teoria on, että lepakot voisivat talvehtia vanhoissa kaivoissa.

Lepakot eivät pysty horrostamaan yhtäjaksoisesti kovin pitkään, vaan niille on tyypillistä, että ne horrostavat pari viikkoa ja sitten taas virkoavat.

– Vaikka lepakot horrostavat niin välillä ne heräävät, juovat ja liikkuvat – ja nukkuvat. Yllättäen monet lepakot kärsivät talven aikana unenpuutteesta, koska horroksen aikana ne eivät saa syvää REM-unta.

Keväällä lepakot lähtevät liikkeelle pikkuhiljaa, säätä tunnustellen ja riippuen niiden rasvavarastoista. Tämän vuoden vaihteleva talvi on varmasti hämmentänyt lepakkoja.

Katonrajassa näkyy pieni pehmeä pallo, korvayökkö

Lepakko horrostaa luolan katossa.
Korvayökkö (Plecotus auritus) horrostaa Lepakko horrostaa luolan katossa. Kuva: Minna Pyykkö lepakot,Minna Pyykkö,Lepakkobongaus

Ajatella, että Suomen luonnossa voi pärjätä talven yli nisäkäs, joka syö vain lentäviä hyönteisiä!

Lepakkoretken paikallisoppaana toimiva Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Kati Suominen on käynyt Porkkalan bunkkereissa aiemminkin lepakkoja katsomassa.

Tällä kertaa ryhmä bongaa kaksi eri lajia. Betonikaton kulmassa näkyy korvayökkö ja sivukäytävässä katon syvennyksessä horrostaa pohjanlepakko.

– Suomesta löytyy peräti kolmetoista lepakkolajia, mutta yleisin on karskea pohjanlepakko. Toinen tunnettu laji on vesisiippa. Osa lepakoista muuttaa talveksi Keski-Eurooppaan.

Lepakkojen talviset horrospaikat on syytä jättää rauhaan

Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii)
Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) Pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) Kuva: Urmas Ojango Pohjanlepakko,lepakot,Minna Pyykkö

Bunkkerista löytyvä lepakko on hyväkuntoisen näköinen, paksu ja kiiltävä. Se on katossa kiinni lukkiutuvilla varpaillaan. Lepakot ovat luolassa niin lähellä, että ne näkyvät ihan muutaman kymmenen sentin päässä.

Sitten lepakon hengitys selvästi kiihtyy ja ryhmä jatkaa matkaa.

– Vaikka lepakot ovat horroksessa, niin ne reagoivat ympäristöönsä. On myös syytä muistaa, että lepakot rauhoitettuja.

– Esimerkiksi lämpötilan nousu saattaa aiheuttaa sen, että ne virkoavat. Niiden aistit ovat jossain määrin toiminnassa ja siksi horrospaikoissa on hyvä liikkua hiljaa ja rauhallisesti sekä välttää kaikkea turhaa ääntä.

Horros on lepakoille kriittistä aikaa. Lepakot saattavat Suomessa joutua horrostamaan jopa puoli vuota ilman ruokaa, jolloin ne ovat todella haavoittuvaisessa tilassa. Horrospaikkojen kartoittaminen auttaa suojelemaan lepakkojen talvehtimispaikkoja.

Valkokuonosyndroomassa sieni käyttää lepakkoa ravintonaan

Valkokuonosyndroomaan sairastunut lepakko
Valkokuonosyndroomaan sairastunut lepakko Valkokuonosyndroomaan sairastunut lepakko Kuva: Ryan von Linden lepakot,Minna Pyykkö

Valkokuonosyndroomassa sieni (Pseudogymnoascus destructans) muodostaa itiöpesäkkeitä lepakon siipiin ja nenään, siitä taudin nimi. Sieni elää luolastojen seinissä ja retkellä Anna Blomberg kerää bunkkerin pinnoista pyyhkäisynäytteitä, joiden avulla on tarkoitus selvittää löytyykö täältä tautia aiheuttavaa sientä.

– Pintaa hipaistaan topsy-puikolla viisi kertaa ja sitten se suljetaan Eppendorf-putkeen. Näytteestä eristetään DNA:ta ja tutkitaan molekyyli-geneettisillä menetelmillä löytyykö sientä. Talven näytteiden tulokset selviävät keväällä.

Sieni käyttää horrostavaa lepakkoa ravintonaan ja aiheuttaa niille kudosvaurioita. Sairaat lepakot heräilevät liian usein ja nääntyvät nälkään ennen kevättä.

– Taudin dynamiikasta ei hirveästi tiedetä, mutta todennäköistä on, että jos sientä on seinissä, niin sitä on myös lepakoissa. Sientä on seinissä ympäri vuoden, mutta lepakon infektointi tapahtuu talvella.

Horrostaessa lepakkojen ruumiinlämpö laskee ja ne ovat alttiita kaikenlaisille infektioille. Annaa kiinnostaakin, että mikä on nimenomaan ympäristötekijöiden merkitys taudin synnylle.

Suomessa sieni ei ole sairastuttanut lepakoita

Luolasiippoja kasassa horrostamassa.
Terveitä amerikkalaisia luolasiippoja (Myotis sodalis) Luolasiippoja kasassa horrostamassa. Kuva: Ann Froschauer/USFWS lepakot,Minna Pyykkö

Tauti on tullut Eurooppaan jo tiettävästi pari tuhatta vuotta sitten ja todennäköisesti eurooppalaiset lepakot kävivät silloin läpi saman mitä nyt tapahtuu Pohjois-Amerikassa. Tutkimalla suomalaisia lepakoita voidaan ehkä ennustaa, mitä tulee tapahtumaan Amerikassa.

– Tutkimus on vielä uutta Suomessa ja Pohjois-Euroopassa. Suomessa sieni ei ole sairastuttanut lepakoita. Täältä on löydetty taudin aiheuttavaa sientä, mutta varsinaista valkokuonosyndroomaa ei ole esiintynyt.

– Yksi syy siihen, että suomalaiset lepakot eivät sairastu, saattaa olla juuri siinä, että lepakot eivät meillä talvehdi suurissa luolissa isona joukkona, vaan yksin tai pieninä ryhminä. Amerikassa lepakot horrostavat isoissa ryhmissä.

Lepakkojen haavoittuvuus on hyvin yksilöllistä, mutta esimerkiksi luolasiipat (Myotis sodalis)on yksi valkokuonosyndroomasta kovasti Yhdysvalloissa kärsinyt laji.

Kymmeniä luolasiippoja katossa horrostamassa
Kymmeniä luolasiippoja katossa horrostamassa Kuva: Andrew King/USFWS lepakot,Minna Pyykkö
Luolasiippoja lentää ja horrostaa.
Luolasiippoja lentää ja horrostaa. Kuva: Andrew King/USFWS lepakot,Minna Pyykkö

Valkokuonosyndroomasta ei tiedetty mitään ennen Yhdysvaltojen lepakkojen massakuolemia. Tautia löydettiin alun perin New Yorkin osavaltiosta luolasta, jossa käy paljon turisteja ja luolaharrastajia. Mikrosatelliittitutkimukset viittaavat siihen, että tauti on lähtöisin Keski-Euroopasta.

Euroopassa tauti ei tiettävästi aiheuta kuolleisuutta, mutta Pohjois-Amerikassa tautiin on kuollut miljoonia lepakoita. Kuolleisuuteen vaikuttaa kolme asiaa; uusi patogeeni, infektioille herkkä isäntä ja se,että kylmät ja kosteat luolat ovat sekä sienelle että horrostaville lepakoille ihanteellisia ympäristöjä.

– Tauti ei tartu ihmiseen eikä siitä tarvitse vielä omien lepakkojen puolesta olla huolissaan. Sellaista ajatusta on kuitenkin pyöritelty, että mitä tapahtuu eurooppalaisille lepakoille, jos Amerikassa havaittu tauti muuttuu patogeenisemmäksi ja siirtyy takaisin Eurooppaan.

Bongaa lepakko, auta tutkimuksessa

Turun yliopiston lepakkotutkijat toivovat nyt suomalaisilta kartoitusapua lepakoiden horrospaikkojen ja sienitaudin selvittämisessä.

Mikäli löydät horrostavan lepakon, tai tiedät entuudestaan horrospaikan, kerro siitä Anna Blombergille osoitteessa asblom@utu.fi.

Saat postissa steriilin pumpulipuikon, ohjeet näytteen ottamiseksi horrospaikan seinästä sekä palautuskuoren näytteen lähetystä varten.

Kerätyistä näytteistä määritetään valkokuonosyndroomaa aiheuttavan sienen esiintyminen. Positiivisia näytteitä lähettäneille ilmoitetaan tuloksista.

Talvehtivista lepakoista toivotaan ilmoitusta myös Suomen lepakkotieteelliselle yhdistykselle. Ilmoittaminen tapahtuu lajitietokeskuksen kautta, lomake löytyy osoitteesta www.laji.fi

Toimi näin, kun etsit lepakkoja

Viiksisiippa kolossaan.
Viiksisiippa (Myotis mystacinus) Viiksisiippa kolossaan. Kuva: Gilles San Martin lepakot,Viiksisiippa
  • Tarkista pihan perunakellari ja tuntemasi pienet luolastot
  • Otsalamppu mukaan ja katse kattoon, mutta myös seiniin
  • Liiku rauhallisesti, vältä turhaa ääntä ja sulje aina ovi perässäsi
  • Nopea kartoitus ja ulos – älä koske lepakoihin!
  • Kuvia kannattaa ottaa kännykkäkameralla tai tarkenna manuaalisesti! Järjestelmäkameran automaattitarkennus ja ulkoinen salama pitävät ultraääntä, joka häiritsee lepakkoja.
  • Suosi led-valo lamppuja, ne kuumenevat vähemmän.

Lepakot ovat yllättävän pieniä ja horrostavat koloissa. Ole tarkkana, sillä ne saattavat horrostaa myös lattianrajassa!

KUUNTELE OHJELMA:

Yle Luonto – liity joukkoomme Facebookissa!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto