Hyppää pääsisältöön

Hetkinen - pinkki!

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Kajo, yhtiön valitsemassa paidassa. Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Kirottua mutta totta: ei voi tietää missä piilee kirous, käyttäjäystävällisyydeksi naamioituneena!

Tai ei voi tietää etukäteen. Jälki- voi.

Siitä kerron!

Yhtenä vuonna menin ostamaan kalenteria.

Sellaista pientä, joka mahtuu paidan taskuun, koska ei sisällä kaikkea mahdollista sukeltajain etappinousutaulukoista aina rään viskositeetin mittaamiseen vihreän laserin ja kaasukromatografin avulla.

Pientä kalenteria siis etsin.

Keskiharmaata (Nikon Grey Card 18%) ...tai mustaa, tietenkin. (Mies kun olen.)

Mutta voi!

(Dramaturgiassa aina tulee jossain kohtaa vastaan mutta voi! Voi tulla usemmankin kerran, jos on hyvä dramaturgia se.)

Oli siellä kirjakaupassa jälkellä enää yksi pieni, hyvä kalenteri. Sellainen juuri, kuin toivoin.

Mutta pinkit kannet hänessä!

Ja vain yksi kappale jäljellä.

Ahneena pidin kalenteria kädessäni, vaikka olikin hirveän värisetty pinkki hän. Ja odottelin myymälän tyhjenemistä, sen sulkuaika kun läheni.

Lopulta, kun kukaan miesasiakas ja kukaan miesmyyjä ei nähnyt, ostin sen pinkin kalenterin. Vaikka sanotaan, että caveat emptor.

Kuinka ollakaan, oli ehkä paras kalenteriostos se, ikänään.

Koskaan ei unohtunut se pinkki kalenteri pöydälle, koska neonpinkki on huomattavan silmiinpistävä väri.

Sitäpaitsi jo pelkän värihäpeän takia se tuli aina sujautetuksi taskuun ensi tilassa, tai jopa aiemmin.

Kalenteriasia päättyi siis hyvin.

Elin elämääni normaalisti.

Kunnes piti ostaa paita.

Ja osui kaupassa silmiin tosi kiva kravatti, johon olisi hirmu hyvin istunut tietty pinkintapaisesti väritty paita. Sikahyvin siis istui!

Niin hyvin, että jos olisi sinne sovituskoppiin osunut joku graafikko, kun paitaa ja kravattea kokeilin, niin olisi pudonnut polvilleen se graafikko ja itkenyt ilosta ja taiteellisesta liikutuksesta ja visuaalis-retorisesta kliimaksista.

Ostin sen pinkin paidan. Sekä kravatin. Kävi paita mielestäni pukuuni hyvin kravatittomastikin, etenkin sopivanvärisen (mikä lie komplementtiväri) taskuliinan kanssa.

Jos olisi jäänyt kaikki tähän, niin olisi hyvin sujunut kaikki. Loistavasti olisi.

Ihanaksi jäänyt elo, tällöin.

Mutta voi!

Piti tilata lättäpädi tiettyjä hommia varten. Pelotuin, että jos ostan mustan tai keskiharmaan (Nikon Grey Card...) värisen, niin hukkaan sen helposti kahvilan mustalle penkille tms.

Värivaihtoehdoissa oli saatavilla myös ns. Rose Gold.

Mekaanisista kelloista kiinnostuneena tiesin suunnilleen miltä ruusukulta näyttää (vähän kuparilta), joten tilasin sellaisen.

On vissiin ihan aivofakta tai joku, että miehet ja naiset näkevät mm. oranssin värin erilailla (jotenkin niin, että se mitä toinen pitää punaoranssina, on toisen mielestä keltaoranssi, jos oikein muistan). Myös kaiketi pohjois-amerikkalaisilla ja eurooppalaisilla on samoista väreistä erinimittäinen käsitys.

Kuitengin!

Minusta se lättäpädi oli väriltään pinkki! Ei ruusukulta.

Jo 3. pinkki tavara miehellä!

Ja kaikki olisi ehkä ollut vielä ontuvahkosti hyvin, jos asia olisi jäänyt siihen.

Mutta voi!

Piti valita toiseen mukana kulkevaan elektroniseen vempeleeseen väri. Ja minä hullu pelkäsin, että musta tai keskiharmaa (Nikon Grey) häviää helposti vaikka kahvilan mustalle sohvalle. (Kun tykkään kirjoitella kahviloissa. Se ei ole niin yksinäistä hommaa, ja luurit korvilla ei huuto ja äläkkä haittaa, ja joskus on kiva jutellakin ihmisten kanssa.)

Niinpä, houkka, valitsin väriksi ruusukullan.

Arvatkaa onkokin se käytännössä pinkki!

Miehellä nyt 4 pinkkiä tavaraa; yllä ja taskuissa!

Miehinen identiteetti täten vapiseva ja onneton kuin terrieri pakkasessa!

Tässä kohtaa on hyvä sanoa disclaimer, credo tai mikälie motto. Jokaisen ihmisen sukupuoli-identiteetti on minusta tämän oma asia, josta ei minulla ole muuta sanottavaa, kuin että toivottavasti jokainen viihtyy ja saa olla siinä identiteetissä jonka on sattunut saamaan.

Eli on ihan oma ongelmani, jos pinkit jutut - joita nyt oli inventaarissani jo siis kohta yli 4! - alkavat painaa mieltä, silleen, että mitähän jätkät työpaikalla sanovat, jos tai kun näkevät että minulla oli ennen pinkki kalenteri, ja nyt pinkki lättäpädi ja pinkki muu laite! Ja vielä pinkki paita joskus päällä!

Kajon naivistinen piirros: Mies punastelee pinkissä paidassa, alahuuli vaahtoaa.
Kajon naivistinen piirros: Mies punastelee pinkissä paidassa, alahuuli vaahtoaa. Pilapiirros,mies,Markus Kajo,musta,Paita,Pinkki

Miten hyvin olisivatkaan asiat nyt, jos olisin vain tyytynyt siihen pinkkiin kalenteriin, ja heittänyt enemmän värihaihattelun, ja pidättäytynyt muista väreistä kuin sinisestä, mustasta ja keskiharmaasta (Nikon...18%).

Miten voisinkaan huolettomana kuljeskella vaikka missä, vaikka ihmisten keskelläkin, tarvitsematta salata lättäpädin väriä, ja tarvitsematta jättää lättäpädiä ja muuta elektronista pinkkiä vemmeltä kotiin niinä päivinä kuin käytän pinkkiä paitaa, etteivät vastaantulevat miehet ala pinkin vision yliannostuksissaan tehdä tehdä sitä kaksi sormea kurkussa -oksennusmerkkiä kun näkevät minut, paitani jne.

Miten huoleton ja onnellinen olisinkaan nyt, jos vain ei olisi uinneet ne pinkit työtarpeistooni! Ja miten miehekäs ja itsetunnollinen!

(Huokaus.)

P.S. Tiijän kyllä, että perimätiedon mukaan vauvoja ja pikkulapsia alun alkujaan vaatetettaessa pinkkiä pidettiin nimenomaan poikien värinä, kun se on vahva väri. Niin nyt viety heikommalle astialle se väri! Ja näin häpäistyy itse tavallaan suotta.

Ja mitä pitäisi ajatella siitä, että yksi lempiväreistäni on sellainen, mitä englanniksi kutsutaan nimellä teal - ja jos sitä tuijottaa kauvan, ja sitten katsoo neutraalinväristä seinää, niin näkyy se tuijotettu kohde jälkikuvana, jonka väri on pinkki! Mitä pitäisi ajatella siitä, psykologisettain!!

Voi-voi sentään.

(Lohduttavat kommentit tervetulleita!)

Kommentit
  • Mielikuvitusäiti

    Kuviteltu äiti Kajon mielessä

    Iltapäivällä, kun sitä tuli koulusta kotiin, usein papatti innostuneesti jo eteisestä äidille - -

  • Päästä viiraa

    Baletti ym. viiraavat päästä Kajoa tällä kertaa.

    "...Kolmas pään viiraus on outo. Saatan olla maaiman ensimmäinen mies, joka on kokenut sen.."

  • Salaa hyvät naapurit

    Naapureiden aiheuttamaa iloa miettii Kajo

    Harmien vastakohdaksi elämässä on myös joitakin iloja. Voi olla esim kokki korvasienihöyryjen sekavuustilassaan työntänyt itsen ruoka-annoksen kolmanteen perunaan hammastikun...

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Mielikuvitusäiti

    Kuviteltu äiti Kajon mielessä

    Iltapäivällä, kun sitä tuli koulusta kotiin, usein papatti innostuneesti jo eteisestä äidille - -

  • Päästä viiraa

    Baletti ym. viiraavat päästä Kajoa tällä kertaa.

    "...Kolmas pään viiraus on outo. Saatan olla maaiman ensimmäinen mies, joka on kokenut sen.."

  • Salaa hyvät naapurit

    Naapureiden aiheuttamaa iloa miettii Kajo

    Harmien vastakohdaksi elämässä on myös joitakin iloja. Voi olla esim kokki korvasienihöyryjen sekavuustilassaan työntänyt itsen ruoka-annoksen kolmanteen perunaan hammastikun...

  • Arvoja ja normeja naisten hyödyksi

    Ohjeita ja mietteitä Kajom päästä

    Ajattelin päässä, että kirkkaan pakkaspäivän kunniaksi tekisin jonkin hyvän teon. Hykertelin miettiessäni, miten iloisiksi tulisivat he, joille sen hyvän teon tekisin. Pohdin, kuka tai ketkä olisivat hyvä kohde, ja sitten tulikin jo heti mieleen, että olisi huomaavaista olla avuksi naisille, noille Luojan laululintusille, jotka pörräävät ympäriinsä vailla huolen häivää..

  • Sininen hetkinen

    Kajo pakenee pakkaskelin yksitoikkoista sisäelämää

    -Hmm, sanoi nainen. Hän katsoi taivaalle, sitten minuun, ja sanoi -On kyllä aika sikakylmä. Mikset lennä itse?

  • Riina Katajavuori: Dari, hindi, urdu ja suomi

    Monikielisyys on yleisempää kuin arvaammekaan.

    Meillä Suomessa lisääntyy sellaisten lasten määrä, jotka elävät sujuvasti monikielisessä maailmassa ja tulevat toimeen useilla eri kielillä, vaikka eivät ehkä osaa mitään näistä kielistä täydellisesti. Monikielisyys on yleisempää kuin tulemme äkkiseltään ajatelleeksi, pohtii kirjailija Riina Katajavuori.

  • Mikähän tuli päähän yhtäkkiä, kun...

    Askartelua ja presidentillinen kirje

    Teillä on varmaan siellä Linnassa vielä tiskit menossa. Jos on teillä joskus siellä sinkeä rahatilanne, niin varmaan voisi tienata vähäsen tekemällä astianpesukonemyrkkymainoksen Linnanjuhlien presidentillisistä tiskeistä.

  • Joululomaisia ajatteita

    Mielen mietteitä ties mistä, ja muusta.

    Jos sanoisi sieraimiaan nenä-sieraimiksi, niin äkkiä joku irvailisi, että onko sulla kropassasi sieraimia paljonkin jossain muualla kuin nenässä. Mutta kun joku puhuu polvilumpiosta, sille ei irvailla siitä, vaikka ihmisellä ei tietääkseni ole polvilumpion lisäksi muita lumpioita, kuten ei ole hänellä aivolumpiota tai maha- .

  • Harhailua aikaan jäätyneiden, särkyneiden ja muiden toiveiden kaupungissa

    Kaupungin kadut kuin aikaan puhallettu Kleinin pullo..

    "Toteutumistaan odottavien murheiden ylimaallinen kaleidoskooppi, sekin jossain tuon kaiken sekalaisen seassa ajansärmien säpäleiksi särkemänä piilee, syväpakastettuna, ja sen vastakohta myös: unohduksen lohdun kaleidoskooppi, tai mikälie: sellainen kuin kvantti, pysyy ennallaan vain jos siihen ei katso! "

  • Antti Heikkinen: Jag är en juntti!

    Puikulaperuna nenään ja loukkaantumaan.

    Lukeudun niihin juntteihin, jotka kouluaikoina näyttivät ruotsinkielelle keskisormea ja tuumivat, että ei jumalauta sisämaassa asuvan savolaisen tarvitse länsinaapurin kanssa kommunikoida.