Hyppää pääsisältöön

The Handmaid's Tale saa minut voimaan pahoin – siksi rakastan sitä

Kaisa Pulakka pitää Margaret Atwoodin teosta Orjattaresi puoliksi kasvojen päällä
Kaisa Pulakka pitää Margaret Atwoodin teosta Orjattaresi puoliksi kasvojen päällä Margaret Atwood,Orjattaresi,Lukupiiri (radio-ohjelma),kaisa pulakka

The Handmaid’s Tale (suom. Orjattaresi) on Margaret Atwoodin dystopiaklassikko vuodelta 1985. Kirja nousi Yhdysvalloissa kysytyimpien kirjojen joukkoon pian Donald Trumpin noustua valtaan. Pelottavinta romaanissa ei kuitenkaan ole sen ajankohtaisuus, vaan se, miten helposti tavallinen arki vaihtuu painajaismaiseksi yhteiskunnaksi, dystopiaksi.
The Handmaid's Tale – Orjattaresi -sarjan toinen tuotantokausi Yle Teemalla ja Areenassa alkaen tiistaina 7.5.2019

Joskus onnistuu törmäämään kulttuurielämyksiin, jotka ovat niin vaikuttavia, että niitä on jälkeenpäin vaikea analysoida. Minulle tällainen kokemus oli Margaret Atwoodin (s.1939) samannimiseen kirjaan perustuva TV-sarja The Handmaid's Tale (Hulu/MGM).

En ollut tutustunut alkuperäisteokseen, joten Atwoodin luoma hurja ja väkivaltainen maailma tuli yllätyksenä. Itkin joka jaksossa. Pahimmissa kohtauksissa, esimerkiksi siinä, jossa kuvataan synnytysrituaalia, minua myös oksetti ja sain hengitysvaikeuksia. Sarja oli mielestäni käsittämättömän upea.

Orjattaresi-kirjaan tartuin vasta sarjan katsomisen jälkeen. Myös Atwoodin kirja on loistava, mutta tunnekokemuksena se on huomattavasti maltillisempi. Onneksi! En olisi kestänyt kahta yhtä voimakasta ryöpytystä peräkkäin.

Kirjailija Margaret Atwood
Kirjailija Margaret Atwood Kuva: EPA / ARMANDO BABANI Margaret Atwood,kirjailijat,dystopiat,Orjattaresi,The Handmaid's Tale
Dystopian toteutuminen tuntuu pelottavan mahdolliselta

The Handmaid’s Talessa Yhdysvallat on muuttunut uudeksi, äärikristityksi Gileadin valtioksi. Koska syntyvyys on ekokatastrofin jälkeen laskenut radikaalisti, on hedelmälliset naiset alistettu synnytysorjiksi. Naiset eivät itse saa päättää kehoistaan.

Romaani julkaistiin vuonna 1985. Julkaisuajan haastatteluissa kanadalainen Margaret Atwood kertoo peilanneensa kirjaansa ilmiöitä, jotka huolestuttivat häntä. Atwood puhuu mm. uskonnollisesta fundamentalismista. Hän näkee sitä äärimmilleen vietynä Iranissa, mutta korostaa myös, että 1980-luvulla äärikristilliset liikkeet olivat saaneet jalansijaa Yhdysvalloissa. Kirjailija viittaa haastatteluissa myös Romaniaan, jossa noihin aikoihin oli juuri kiristetty aborttilainsäädäntöä syntyvyyslukujen alenemisen vuoksi.

Ei siihen tarvita kuin valeuutisia syöttävä media ja sopiva määrä konetuliaseita

Atwood korosti, siis silloin 80-luvun puolivälissä, että kaikki hänen kuvaamansa ilmiöt olivat jo olemassa. Ja niinhän ne ovat edelleen. Maailmassa on useita valtioita, joissa naiset elävät vailla oikeuksia omaan ruumiiseensa ja elämäänsä. Samaan aikaan Atwoodin maailma tuntuu läheisemmältä myös länsimaissa. Dystopian toteutuminen tuntuu pelottavan mahdolliselta. Tähän on syynä Donald Trumpin valtaannousu Yhdysvalloissa.

Siunattu olkoon hedelmä

Joulukuussa 2017 Washington Post –lehti uutisoi, että Yhdysvalloissa tartuntatautien ehkäisystä vastaava virasto CDC on virkamieslähteiden mukaan saanut presidentti Donald Trumpin hallinnolta listan sanoista ja ilmauksista, joita sen pitää dokumenteissaan välttää. Kielletyiksi sanoiksi mainitaan mm. ”monimuotoisuus” (diversity), ”transsukupuolinen” (transgender), ”sikiö” (fetus) ja ”tieteeseen perustuva” (science-based).

Kielen avulla hallitseminen on tuttua myös The Handmaids’ Tale –romaanin maailmassa. Lesboista ja homoista on tullut sukupuolipettureita. Julkisia teloitustapahtumia kutsutaan pelastajaisiksi. Ihmisiltä riistetään heidän oikeat nimensä. Kiellettyjä puheenaiheita on paljon – enemmän kuin sallittuja – ja puheessa täytyy noudattaa tiettyä kaavaa: Siunattu olkoon hedelmä, sanotaan kun kohdataan tuttava kadunkulmassa. Avatkoon Herra, kuuluu tosiuskovan oikeaoppinen vastaus.

Gileadin valtiossa valtaapitävillä miehillä on sekä vaimo että orjatar. Orjattaren tehtävänä on synnyttää miehen perheelle lapsia, tahtoi hän sitä tai ei. Orjattaret eivät saa päättää omista kehoistaan.

Valtaannousunsa jälkeen myös Donald Trump alkoi rajoittaa naisten oikeuksia kehoonsa. Ensi töikseen hän allekirjoitti lain, joka sulkee rahahanat kaikilta aborttineuvontaa antavilta järjestöiltä. Vaalipuheissaan Trump uhosi, että laittoman abortin tekeviä naisia pitäisi rangaista. Presidenttiä vastustavissa mielenosoituksissa onkin totuttu näkemään kylttejä, joissa lukee ”Make Handmaid’s Tale fiction again”. Naistenmarssien osallistujat eri puolilla maailmaa ovat myös pukeutuneet kirjan hahmojen punaisiin asuihin ja valkoisiin päähineisiin.

Uusi valta hiipii ihmisten arkeen huomaamatta

Vaikka Donald Trump ei tekisi läsnäolollaan The Handmaid’s Tale'n maailmaa niin ajankohtaiseksi, on romaani silti pelottava ja ikuinen. Ahdistavinta Atwoodin luomassa maailmassa on se, kuinka huomaamatta ja nopeasti tavallinen arki muuttuu dystopiaksi.

Atwood on kirjoittanut Gileadin syntytarinan taitavasti rivien väleihin. Kirjaa lukiessa selviää pikku hiljaa, miten tähän kauheaan yhteiskuntaan on päädytty. Asioiden muuttumisen syynä on jonkinlainen ympäristökatastrofi, joka sekin tuntuu juuri nyt kovin ajankohtaiselta. Syitä kiinnostavampaa on kuitenkin se, miten uusi valta hiipii ihmisten arkeen huomaamatta ja kuinka voimattomia sen edessä lopulta ollaan.

Women dressed as handmaids demonstrated against funding cuts to Planned Parenthood outside the National Capitol in Washington
Women dressed as handmaids demonstrated against funding cuts to Planned Parenthood outside the National Capitol in Washington Kuva: EPA/JIM LO SCALZO Orjattaresi,The Handmaid's Tale - Orjattaresi,Margaret Atwood,Lukupiiri (radio-ohjelma),kaisa pulakka

Toki merkkejä on ollut ilmassa - kaikenlaista liikehdintää ja huhuja. Kaikki ovat kuitenkin jatkaneet arkeaan ihan niin kuin ennenkin. Töitä on tehtävä ja lapset on kasvatettava. Siltä se on varmaan tuntunut Natsi-Saksassakin.

Ei siihen tarvita kuin muutama omia etujaan ajava ja omaan asiaansa fanaattisesti uskova hullu. Ei siihen tarvita kuin valeuutisia syöttävä media ja sopiva määrä konetuliaseita. Siihen ei tarvita suurta sotaa. Siihen tarvitaan vain politiikkaa.

Jonain päivänä huomaat, että tilisi on jäädytetty, työpaikkasi on lopetettu, eikä mikään yhtäkkiä olekaan niin kuin ennen.

Margaret Atwoodin romaani Orjattaresi on luettavana Yle Radio 1:n Lukupiirissä lauantaina 27.1. klo 19.02. Radionkuuntelijoiden kanssa kirjasta keskustelevat kirjailija Johanna Sinisalo, Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson ja toimittaja Kaisa Pulakka. Puhelinnumero suoraan lähetykseen on 09 144800. Lukupiiriin voi osallistua myös verkkokeskustelussa, joka on auki lähetyksen ajan osoitteissa yle.fi/kirjat ja yle.fi/radio1

Lähteet:
Atwood Margaret: Orjattaresi.
Carlson Kristina: Margaret Atwood kirjoittaa naisen ehdoilla. Suomen kuvalehti 31.10.1985.
Washington Post lehden artikkeli kielletyista sanoista
New York Timesin artikkeli naistenmarsseista.

Lue lisää:

Kaisa Pulakka pitää Margaret Atwoodin teosta Orjattaresi puoliksi kasvojen päällä

Margaret Atwoodin The Handmaid’s Tale Lukupiirissä

Pelon ilmapiiri, naisen alistaminen synnytyskoneeksi, ympäristön tuhoutuminen, demokratian murentuminen. Mitkä asiat Atwoodin teoksessa ovat pelottavimpia? Onko Atwoodin kuvaama maailma mahdollinen tai onko se jossain jo todellinen?

Tule mukaan kuuntelemaan radion Lukupiiriä 27.1. klo 19 ja osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Kommentit
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.