Hyppää pääsisältöön

Kotikadun 17 vuotta pähkinänkuoressa

Mäkimaan perhe TV1:n sarjasta Kotikatu
Mäkimaan perhe TV1:n sarjasta Kotikatu Kuva: Yle Kuvapalvelu Kotikatu,Jukka Puotila

Tämä artikkeli kertoo kursorisesti sen, mitä Kotikadussa vuosina 1995–2012 tapahtui.

Kotikatu julkaistaan kokonaisuudesaan Areenassa vuosina 2017–2022. Tarkempia tietoja löytyy julkaisuaikataulusta.

Sarja alkaa dramaattisesti. Eletään alkuvuotta 1995, kun yhdeksänvuotias Ninni Luotola jää samassa talossa asuvan Pertti Mäkimaan auton alle. Pertin poika Janne näkee tilanteen, paikalle juossut Ninnin isä Hannes purkaa raivonsa Perttiin. Keskeiset perheet on esitelty.

Mäkimaat ovat ylempään keskiluokkaan kuuluva perhe, jossa leivän kotiin tuo Hietalahden telakalla työskentelevä juristi-isä. Äiti Eeva on taannoin työskennellyt sisustustoimittajana. Lapsia on kolme: nuorin Mirja on koululainen, Janne lukiolainen ja Laura elää jo omaa elämäänsä. Myös Pertin vanhemmat Maija ja Martti asuvat samassa talossa Korkeavuorenkatu 15:ssä. Mäkimaiden perheessä tuntuu vallitsevan puhumattomuuden kulttuuri.

Luotolat pyörittävät Johanneksenkentän kupeessa huoltoasemaa. Hannekselle yrittäjyys on tuttua, jo hänen vaarillaan oli ollut tukkukauppa samoilla kulmilla. Hannes istui nuorena vankilassa pikkurötöksistä, paluu normaalielämään oli onnistunut Karinin ja vastasyntyneen Teemun ansiosta. Karin on kotoisin Turun saaristosta ja koulutukseltaan automekaanikko. Teemulla on 11 vuotta nuorempi pikkusisko Ninni. Perheen keskinäiset suhteet ovat hyvät ja lämpimät.

Sitä haluaa tietää, mitä niiden ihmisten elämään kuuluu, vaikka ne onkin fiktiivisiä.― Arto Heinonen, fani

Janne ja Teemu ovat naapuruuden ja koulukaveruuden myötä myös ystäviä. Janne on ollut lapsesta asti teräväpäinen tiedonhakija ja tutustui mm. tietokoneisiin jo hyvin nuorena. Koulu on Jannelle helppoa, ja sama älyllinen ylemmyys leimaa hänen suhdettaan myös omaan perheeseensä. Hän on aktiivinen ja fiksu, mutta ei varsinainen joukkuepelaaja.

Teemu puolestaan on sosiaalisesti lahjakas ja tulee siksi pärjäämään aina, joskaan ei ilman työtä. Hannes on ollut Teemulle hyvä miehenmalli, eikä Teemulla ole tarvetta machoilla. Nuoresta iästään huolimatta Teemulla on ollut jo useita tyttöystäviä. Teemu ymmärtää hakeutua itseään fiksumpien joukkoon ja oppii siinä sitten itsekin.

Syksyllä 1998 Mäkimaiden arki järkkyi, kun Eevan äiti Kaisa ilmestyi heidän ovelleen ja ilmoitti tulleensa heille kuolemaan. Eevan ja Kaisan välit olivat katkenneet 12 vuotta aiemmin. Syksyn ja talven aikana keuhkosyöpää sairastava Kaisa ehti vaikuttaa Mäkimaiden elämään monin tavoin ja vähitellen myös äiti ja tytär alkoivat nähdä toisensa uusin silmin. Lujatahtoinen Kaisa jäi myös katsojien mieliin.

Toinen yleisöä järkyttänyt tapaus koettiin vuonna 2002, kun Teemun vaimo Mimmi kuoli täysin yllättävästi, mutta uskottavasti. Moni katselija piti Mimmin kuolemaa yhtenä tv-draamamme koskettavimmista kuolinesityksistä. Järkyttyneet katsojat kiittivät juonenkulun uskottavuutta ja etenkin Teemun surun käsittelyä. "Kokeneimmankin tv-katsojan muurit murtuivat", kirjoitti eräs. "Vaikea asia osattiin esittää hienovaraisesti, ilman alleviivausta", kirjoitti toinen.

Mä luulen, että katsojat tietävät Teemusta paljon enemmän kuin mä itse.― Ville Keskilä (2012)

Syrjähypyiltäkään ei toki vältytty. Vuonna 1997 Eevan ja Pertin liitto rakoili vakavasti, kun Pertin Ruotsissa elänyt veli Veikko ilmestyi kuvioihin, ja hänellä oli suhde Eevan kanssa. Oli tosin Pertilläkin reissunsa. Vuonna 2003 jännitettiin, miten Hanneksen ja Tuija-papin välille roihahtanut romanssi oikein etenee.

Läheinen Johanneksenkirkko ja kirkolliset työt näkyivät sarjassa voimakkaasti. Janne lukee papiksi ja pastori Kangasharju, Tuija, vaikuttaa monen elämään. Yksi keskeisistä roolihahmoista on suntio Mauri Alho, jonka kaikki tuntevat. Vuonna 2003 kotikatulaiset kokoontuivat kirkkoon viettämään Maurin ja Maijan häitä, mutta morsian ei sittenkään pystynyt kävelemään alttarille asti. Vuotta aiemmin olivat tutut Tiernapojat sitä vastoin reippaasti astelleet samaan paikkaan.

Mäkimaiden ja Luotoloiden lisäksi sarjassa oli vuodesta 1999 lähtien seurattu Lappeenrannasta Helsinkiin muuttaneen Partasen perheen arkea. Perheen Onni-isä oli hyvää pataa Maurin kanssa.

Vuonna 2004 sarjan kuvaaminen Korkeavuorenkadulla tuli Ylelle liian kalliiksi. Tuotanto päätettiin siirtää yhä enemmän studioon, joskin ulkokuviakin tarvittiin. Päätettiin, että Kotikatu muuttaa Kallioon. Säästön lisäksi päätöstä perusteltiin sisällöllisillä syillä: varallisuuserot Helsingissä olivat lisääntyneet, ja se haluttiin näyttää myös katsojille.

Muutto Kallioon toteutettiin erikoisella tavalla, sillä osa 23.12.2004 lähetetystä jaksosta oli suoraa lähetystä. ”Kuinka fiksu ratkaisu se oli, että porukka käveli oikeasti Pitkänsillan yli, ehkä siinä oli enempi sellaista sisäpiirivitsiä”, Kyrönseppä mietti vuonna 2012. Kalliossa uudenlaiseksi pulmaksi nousi Risto Aution mukaan se, että paikalliset asukkaat eivät ”noin vain hyväksyneetkään sitä, että siellä kuvataan”.

Haluttiin lisää karheutta.― Kari Kyrönseppä, käsikirjoittaja (2012)

Muutamaa vuotta myöhemmin katsojaluvut olivat selvässä laskussa. Yleisön mielestä sarjassa tapahtui liian vähän. Ratkaisuna oli käsikirjoitustiimin vaihtaminen, esityksen jakaminen torstaille ja perjantaille sekä kameratekniikan uusiminen. Jatkossa nähtiin paljon lähikuvia.

Kotikadulle asteli nyt runsas joukko uusia, nuoria henkilöhahmoja. Vanhatkin kaartilaiset löysivät itsestään uusia piirteitä tai heidän elämänsä muuttui äkillisesti. Esimerkiksi Jannen seksihalut lisääntyivät, Laura huomasi olevansa biseksuaali, Maija dementoitui yhdessä yössä ja Pertti Mäkimaa sai tietää olevansa tuore isä. Moni katsoja kavahti uusia käänteitä, ja huolestuneimmat heistä allekirjoittivat adressin "Kotikadun pelastamiseksi". Osa käänteistä oli vaikeita myös näyttelijöille: esimerkiksi Anitta Niemi vierasti kovasti ajatusta siitä, että Karin todella voisi polttaa Bensiksen.

Roopen ja Niinan suhde otti kyllä päähän. Erityisesti.― Kaija Rasilo, fani

Sarjan viimeisenä keväänä vuonna 2012 Pertti jää Ninni Luotolan ajaman auton alle ja loukkaantuu vakavasti. Kuntouduttuaan hän päättää jäädä eläkkeelle.

Viimeisessä osassa eletään itsenäisyyspäivää. Janne, Laura ja Mirja järjestävät yllätyksen eläkkeelle jäävälle Pertille, mutta tulevatkin itse yllätetyiksi, kun eläkejuhlat muuttuvat häiksi. Janne vihkii vanhempansa baaritiskin ääressä. Teemu ja hänen vaimonsa Niina muuttavat kolmeksi vuodeksi Shanghaihin. Niina odottaa kaksosia ja on juuri saanut kuulla, että tuleva kiinalainen työnantaja myöntää hänelle yhden viikon äitiysloman. Maija sytyttää kynttilät ikkunalle ja miettii, miten aika on kulunut ja millaista elämä jatkossa tulisi olemaan.

Nämä ihmiset ovat osa yhteistä suomalaista kokemusta, yhteistä muistoa.― Heidi Köngäs, ohjaaja (2012)

Kirjoituksessa esitetyt henkilöhahmojen luonnehdinnat ja taustat perustuvat vuonna 1995 käsikirjoitettuihin roolihenkilöiden taustatietoihin.

Kotikadun henkilöhahmot Wikipediassa
Kuka Kotikadun hahmoista olet? Tee testi!

Lue lisää:

Laura Mäkimaa (Pirjo Moilanen) vuonna 1995.

Olipa kerran Kotikatu: näin menestysdraaman kaari kantoi

Torstaina 24. elokuuta 1995 kello 19.45 käänsi moni tv-katselija uteliaisuuttaan kanavan ykköselle. Alkoi uusi, keskelle Helsingin kantakaupunkia sijoittunut realistinen draamasarja Kotikatu.


Lue lisää:

Teemu Luotola (Ville Keskilä) ja Janne Mäkimaa (Misa Nirhamo) vuonna 1995.

Mäkimaat, Luotolat ja muut Kotikadulla vuonna 1995 asuneet

Kotikatu-sarjan vuonna 1995 ensiesitetty ensimmäinen kausi seurasi pääasiassa kahden helsinkiläisperheen elämää. Mäkimaat ja Luotolat olivat kaksi hyvin erilaista perhettä, jotka asuivat samassa talossa Ullanlinnan Korkeavuorenkadulla, vastapäätä Johanneksenkirkkoa. Virkistä muistiasi kertaamalla, mistä kaikki alkoi ja millaisessa elämäntilanteessa kukin kotikatulainen oli sarjan alkaessa.

Kommentit
  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Helei, suomalainen mytologia puri! Hiisivuoressa tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi

    Hui Hai Hiiden kaikki jaksot ovat nyt Areenassa.

    Pienet, jännityksestä hikiset kädet puristivat Hiisivuoren keiju Bereniken kättä, kun lapsisankarit ratkoivat seikkailun arvoituksia. Berenike eli ohjelman käsikirjoittaja Anu Tuomi-Nikula tiesi, että sadun taika oli saavutettu, kun ohjelman muut tekijät muuttuivat lasten silmissä näkymättömiksi ja he näkivät vain Hiisivuoren maailman.

  • Pekka Töpöhännän kadonnut Radiolähetys ja särähtävät neekerikissat

    Pellonpään ja Väänäsen luenta jälleen kokonaisena Areenassa

    Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen lastenkirjaluennat Radiomafialle ovat silkkaa kulttikamaa. Veikkoset elävöittivät Nalle Puhin ja Pekka Töpöhännän seikkailut omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Kuulijalle Töpöhännän Amerikan-seikkailun luennasta kuitenkin särähtää korvaan halventava neekerikissa-sana ja sen käyttö. Samaisesta luennasta myös katosi yksi jakso, joka kuullaan nyt ensimmäistä kertaa ensilähetyksensä jälkeen.

  • Kaipaus pukeutuu sanoiksi: Venny ja muut rakkaustarinat nyt Areenassa

    Lokakuu tuo Areenaan rakkautta ja luomisentuskaa.

    "Minä uskon, että toisilleen määrätyt ovat toistensa luona jo ennen kuin kohtaavat", lausui Juhani Aho (Ville Virtanen) rakastetulleen Venny Soldanille (Sara Paavolainen). Nyt Areenaan julkaistavissa ohjelmissa kerrotaan Juhani Ahon ja Venny Soldanin, Eino Leinon ja L. Onervan, Aino ja Oskar Kallaksen sekä muiden vahvojen, mutta eripuraisten pariskuntien tarinat.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

  • Hilja Meskus ei antanut elinikäisen nivelreuman haitata elämäniloaan

    Lämmin henkilötarina osoittaa positiivisuuden voiman.

    Vuonna 1981 valmistuneessa positiivisuudellaan ajatuksia herättävässä henkilötarinassa tapaamme rouva Hilja Meskuksen, pitkän päivätyön tehneen lumijokelaisen emännän. Invalidisoivasta sairaudesta huolimatta hänen elämänsä suurperheen yksinhuoltajana on ollut täynnä työtä ja iloa, ja hän kertoo olevansa monesta asiasta kiitollinen.

  • Uspenskin katedraali pääkirkkona, työpaikkana ja toisena kotina

    Mikael Perovuo kertoo katedraalista ja elämästään 1978.

    Helsingin ortodoksinen seurakunta perustettiin vuonna 1827. Seurakunnan pääkirkko on Uspenskin katedraali, joka rakennettiin Katajanokalle vuonna 1868. Mikael Perovuo työskenteli isänsä jälkeen katedraalin päävahtimestarina ja alttaripalvelijana. Asta Heickellin raportissa vuodelta 1978 Perovuo tarinoi sukunsa elämästä Suomessa, kertoi ortodoksisesta kirkosta ja muisteli työtään katedraalissa.

  • Metsä vastaa sille, joka osaa kuunnella

    Minkä opetuksen voisit metsästä poimia?

    Suomessa ei kovin montaa matkaa voi tehdä ohittamatta metsää tai kulkematta sen läpi. Se tulee kaupunkilaisenkin arkeen vähintään pieninä metsäisinä alueina tai junasta vilisevänä maisemana. Euroopan metsäisin maa kätkee sisäänsä kansan, jolla on pakostakin suhde metsään. Ja vaivihkaa metsä myös hoitaa meitä.

  • Metsä teollisuuden ja suojelutoimien pyörteissä

    Katsaus Suomen metsien tilaan ja metsäteollisuuteen 1994.

    Kotimaan katsauksen neliosaisessa sarjassa vuodelta 1994 käsiteltiin Suomen metsiä ja metsäteollisuutta. Aihetta katsottiin myös kriittisin silmin ja kysyttiin onko päätöksiä tehty lyhytnäköisesti.