Kati Sinisalo
Yle
Vainojen uhrien muistopäivän Teemalauantaissa 27.1.2018 esitetään kaksi järkyttävää elokuvaa keskitysleireistä: Saulin poika sekä Yö ja usva.
Jopa ihmiskunnan pimeimpinä hetkinä sisällämme saattaa olla ääni, joka pitää meidät ihmisinä. Siinä on elokuvani toivo."
Saulin poika (Saul fia, Unkari 2015) on klaustrofobinen kuvaus Auschwitzin keskitysleirin unkarilaisesta vangista Saulista. Juutalainen Saul kuuluu Sonderkommandoon, jonka tehtävä on auttaa natseja leirin hirvittävässä päivittäisessä murhateollisuudessa.
Kaasukammiot, kauhunhuudot, ruumiskasat, polttouunit – Saul tekee työtään maanpäällisen helvetin keskellä. Meitä katsojia suojataan sen verran, että järkyttävimmät tapahtumat Saulin ympärillä näkyvät sumeina ja kuuluvat vaimeina. Tämä ei ole HD-kokemus.
Mutta voiko tai saako tällaisen kokemuksen ylipäätään jakaa? Mitä meille voi näyttää ja mitä ei? Saulin poika herättää nämä kysymykset.
Elokuvan ohjasi Béla Tarrin assistenttina uransa aloittanut Lászlo Nemes, esikoiselokuvanaan. Pääosaa esittää koko ajan läsnä oleva Géza Röhrig.
Suorastaan fyysisesti ahdistava elokuva on kerronnaltaan niukka, askeettinen, lähes kokeellinen. Haastavasta olemuksestaan huolimatta se palkittiin parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla vuonna 2016. Cannesin elokuvajuhlilla Saulin poika palkittiin toiseksi tärkeimmällä palkinnolla Grand Prix'llä.
Shoahin ohjaaja, fiktiivisiä keskitysleirikuvauksia yleensä jyrkästi kritisoinut Claude Lanzmann on kehunut Saulin poikaa melodramaattisuuden välttämisestä. Toki elokuva on saanut osakseen myös rajua kritiikkiä. Onko fiktio Auschwitzista ylipäätään mahdollista? Tai moraalitonta? Näitäkin väittämiä Nemes elokuvallaan tutkii.
Tänä iltana meidän on unohdettava, että olemme elokuvakriitikkoja tai elokuvayleisöä. Yö ja usva pyyhkäisee muutamaksi tunniksi muistoistamme kaikki muut elokuvat. Tämä elokuva on nähtävä, ehdottomasti.”
Saulin pojan jälkeen Teemalauantaissa esitetään Alain Resnais'n klassikko Yö ja usva (Nuit et brouillard, Ranska 1955), selkäpiitä karmiva mutta osin lyyrisen kaunis lyhytelokuva. Mustavalkoiset valokuvat kertovat kylmäävää tarinaa keskitysleirien arjesta, värifilmille kuvatut otokset esittävät, millaiselta kuoleman kentillä näyttää holokaustin jälkeen.
Elokuvan selostustekstin – jota François Truffaut kutsui sävyltään hirvittävän helläksi – laati kirjailija Jean Cayrol, musiikin sävelsi Hanns Eisler. Puolituntinen elokuva oli vaikea tehdä ja sillä oli hankaluuksia sensorien kanssa, mutta se on jäänyt elokuvahistoriaan pitkän ja komean uran fiktio-ohjaajana tehneen Alain Resnais'n kenties tärkeimpänä teoksena.
Eikä sen sanoma ole vanhentunut.
Me uskottelimme itsellemme, että kaikki tämä kuului tiettyyn, menneeseen aikaan ja että se tapahtui vain yhdessä tietyssä maassa. Me emme katso ympärillemme emmekä kuule loputonta huutoa.”
Teemalauantai 27.1.2018: Vainojen uhrien muistolle
Klo 21.00 Saulin poika (Saul fia), Unkari 2015. Ohjaus László Nemes. Pääosassa Géza Röhrig.
Klo 22.42 Yö ja usva (Nuit et brouillard), Ranska 1955. Dokumenttielokuva, ohjaus Alain Resnais.
Molemmat Areenassa 30 päivää.
