Teemu Laaksonen
Yle
Tampereen kevät vuonna 1918 on verinen. Valkoiset valtaavat kaupungin punaisilta, ja ihmisiä kuolee sadoittain. Saara Nurmi elää lapsuuttaan sisällissodan keskellä ja leikkii siskonsa Helmin kanssa itsetehdyllä nukella. KulttuuriCocktailin Ihme esineitä Suomesta -videosarja esittelee leikkikalun lisäksi mm. Eugen Schaumanin murhapaidan ja ensimmäisessä Suomi-filmissä käytetyn viinapannun.
Suomen itsenäinen valtio täytti juuri 100 vuotta. Tänä keväänä muistellaan vuoden 1918 veristä sisällissotaa. Vaikka historia onkin ennen kaikkea ihmisten historiaa, on mukana olleilla esineilläkin oma tärkeä roolinsa. Ainakin niistä saa oikean fyysisen otteen kadonneeseen aikaan.
KulttuuriCocktail valitsi yhdessä Kansallismuseon asiantuntijoiden kanssa viisi esinettä, jotka ovat olleet läsnä historiamme tärkeillä hetkillä. Kansallismuseon kokoelmissa on satojatuhansia esineitä, joten valinta on tietenkin vaikea ja melko mielivaltainen.
Esineistä neljä kytkeytyy itsenäistymispyrkimyksiin ja -kasvukipuihin 1900-luvun alussa – paita, lippu ja nukke ovat osa poliittista liikehdintää, viinapannu taas kappale uuden kulttuurimuodon syntyä.
Ruotsissa vuonna 1785 valettu tykki erottuu joukosta. Se on osa Ruotsin ja Venäjän sotahistoriaa, joka tietenkin aaltoilee myös maiden välimaastossa. Siten tykki edustaa Suomen syntyprosessin reunaehtoja.
1788: Ison sotalaivan tykki
On elokuun alku Viaporin edustalla. Ruotsin laivaston purjealukset ovat ankkurissa. Yhtäkkiä paikalle saapuu joukko venäläisaluksia, ja ruotsalaiset pakenevat. Linjalaiva Kronprins Gustav Adolf pääsee liikkeelle muita hitaammin, koska sen ankkuriköysi on sotkeutunut. Purjehdittuaan kappaleen matkaa 50-metrinen laiva karahtaa karille ja jää siihen jumiin. Venäläiset valtaavat aluksen, ottavat miehistön vangiksi ja tuikkaavat laivan tuleen. Kun liekit saavuttavat ruutivaraston, laiva räjähtää.
Kronprins Gustav Adolf upposi 7.8.1788. Suomenlinnan eteläpuolella 20 metrin syvyydessä makaavasta hylystä on löydetty 71 tykkiä. Kolme niistä on nostettu ylös ja konservoitu jälkipolville ihmeteltäväksi. Yksi valurautainen tykki painaa liki 2000 kiloa.
– Tykki avaa ikkunan valistuksen aikaan ja merkittäviin tapahtumiin silloisessa Euroopassa. Konservaattorina minua kiehtoo taistelu materiaalien vääjäämätöntä hajoamista vastaan. Teemme parhaamme, jotta ruostuminen ei pääse tuhoamaan tällaisia merkittäviä esineitä, kertoo intendentti Eero Ehanti Kansallismuseosta.
1904: Eugen Schaumanin murhapaita
Kello on vähän vaille 11. Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov kiipeää Senaatinlinnan portaita. Toisen kerroksen porrastasanteella hänen eteensä astuu 29-vuotias virkamies Eugen Schauman. Hän ampuu kolme laukausta Bobrikoviin ja kaksi laukausta omaan rintaansa. Schauman itse kuolee heti, Bobrikov vasta seuraavana yönä.
Nykyisessä Valtioneuvoston linnassa 16.6.1904 tapahtunut poliittinen murha on Suomen historian tunnetuin. Tekijä oli kouluylihallituksen apukamreeri, joka oli kyllästynyt Venäjän sortotoimiin. Schauman oli myös pettynyt rakkaudessa ja kärsi yksinäisyydestä, jota paha kuulovamma entisestään pahensi.
– Paita on poikkeuksellisen koskettava esine, koska siihen liittyy vahva henkilökohtainen tragedia, joka samalla leikkaa Suomen valtiolliseen historiaan, sanoo vastaava museolehtori Hanna Forssell Kansallismuseosta.
1907: Salaviinanpolttajien viinapannu
On kevättalvi vuonna 1907. Joukko nuoria Kansallisteatterin näyttelijöitä on lähdössä kuvaamaan Suomen ensimmäistä näytelmäelokuvaa. Matkalla he hakevat kuvausrekvisiittaa museosta. Erityisesti kuparinen viinapannu on tärkeä, koska elokuva kertoo viinanpoltosta. Kuvaukset käynnistyvät nykyisen Eläintarhan kentän tienoilla Helsingissä.
Salaviinanpolttajat esitettiin ensimmäisen kerran 29.5.1907 Maailman Ympäri -teatterissa Helsingissä. Syksyllä elokuva kiersi näytöksissä eri puolella Suomea, mutta sen jälkeen filmikopio katosi. Myöskään käsikirjoitusta tai esimerkiksi valokuvia ei ole säilynyt. Niinpä kuvauksissa hyvin todennäköisesti mukana ollut viinapannu on tärkeä linkki elokuvakulttuurimme syntyhetkiin.
– Näiden kadonneiden elokuvien tutkiminen on salapoliisityötä. Se on äärimmäisen kiehtovaa ja mukaansatempaavaa, mikä ehkä selittää sitä, minkä takia olen penkonut tätä Salaviinanpolttajien tarinaa 25 vuotta, kulttuurihistorian professori Hannu Salmi kertoo.
1918: Sisällissodan keskellä tehty nukke
On vuosi 1918. Maaliskuu vaihtuu huhtikuuksi. Tampereella ja sen ympäristössä taistellaan. Valkoiset piirittävät punaisten hallitsemaa kaupunkia. Eletään sisällissodan verisimpiä päiviä. Samaan aikaan 11-vuotias Saara Nurmi tekee vanhoista vaatteista itselleen pikkuruisen nuken, jolla on sininen puuvillamekko. Saara muotoilee nuken hiukset pellavasta ja piirtää sille kasvot kynällä.
Ylipäällikkö C. G. E. Mannerheimin komentamat valkoiset valtasivat Tampereen lopullisesti 6.4.1918. Taisteluissa kuoli noin 2000 punaista ja 800 valkoista. Sodan keskellä eli myös suuri joukko siviilejä – sellaisia kuin Nurmen perhe.
Näppärä käsityöihminen Ida Nurmi oli opettanut taitonsa myös tyttärilleen Saaralle ja Helmille. Tämä Saaran 11,5-senttinen nukke on säilynyt erinomaisessa kunnossa 100 vuotta.
– Tässä on erityisen koskettavaa se, että kaikkien kauheuksien keskellä lapset jatkavat leikkejään ja pyrkivät ehkä sillä lailla unohtamaan ympäröivän todellisuuden, sanoo amanuenssi Satu Frondelius Kansallismuseosta.
Noin 1917–1920: Jättimäinen leijonalippu
Eletään 1910-luvun loppua. Suomi on itsenäistymässä tai juuri itsenäistynyt. Yli 50 vuotta jatkunut keskustelu omasta lipusta jatkuu edelleen. Pitkään vahvana ehdokkaana pidetty punakeltainen leijonalippu lepattaa äänekkäästi Helsingin empirekeskustan yllä.
Kansallismuseon kokoelmista löytyvä jättiläislippu (6,94 m x 4,65 m) on ollut käytössä 1910-luvun jälkipuoliskolla jonkin julkisen rakennuksen katolla. Todennäköisiä vaihtoehtoja ovat Senaatinlinna ja Heimolan talo, jossa eduskunta kokoontui 1900-luvun alkupuolella. Tai Helsingin yliopiston päärakennus.
– Punakeltainen leijonalippu edusti ennen kaikkea sortovuosina Venäjän suuntaan eroa tekevää linjaa, kertoo intendentti Jouni Kuurne Kansallismuseosta.
P.S. Videolla sanotaan, että Suomen lipun sinivalkoiset värit olisi lainattu Venäjän kauppalipusta, mutta todellisuudessa esikuvana olivat Venäjän laivaston ja joidenkin purjehdusseurojen liput.
Bonusraita: Kuka oli Salaviinanpolttajien salaperäinen käsikirjoittaja?
