Hyppää pääsisältöön

Hyvä paha susi

Susi tuijottaa suoraan kameraan.
Susi tuijottaa suoraan kameraan. Kuva: Juha Laaksonen susi,petokannat,metsästys

Susi jakaa suomalaiset. Tunteita on laidasta laitaan – jotkut inhoavat ja toiset taas haluavat suojella jokaista hukkaa. Luontoretkellä oltiin hankalan asian äärellä, kun Juha Laaksonen haastatteli susien oikeuksia puolustavaa Carina Lintulaa.

Suomen Susi Ry:n puheenjohtaja Carina Lintula on kirjelmöinyt useasti viranomaisille poikkeusluvilla myönnettyjä kaatolupia vastaan. Hän toivoo, että sudesta levitettäisiin asiallista tietoa eikä ihmisiä peloteltaisi turhaan.

Punahilkka-satuja modernissa maailmassa

Carina Lintula puolustaa susia.
Carina Lintula toimii susien hyväksi vapaaehtoisporukassa Carina Lintula puolustaa susia. Kuva: Juha Laaksonen susi,Luontoretki

Carina Lintulan kiinnostus susia kohtaan on oikeastaan sattumaa. Hänestä piti tulla oikeastaan ahmatutkija. Sosiaalinen media ja ihmisten järjettömät väittämät susista muuttivat kuitenkin suunnitelmat. Epärealistiset ja epäreilut kommentit vetivät Carinan mukaan susien suojeluporukoihin.

– Ihmisiä pelotellaan turhaan sudesta. Susi syö vauvan vaunuista, hyökkää koululaisen päälle, kouluun pitää viedä taksikyydeillä... Milloin viimeksi susi on hyökännyt ihmisen kimppuun Suomessa?

Susisadut myös uppoavat luonnolliseen maaperään – kukapa äiti ei olisi huolissaan vauvastaan… Carina on lukenut tutkijoiden yhteenvetoja vanhoista kirkonkirjoista, joissa lukee, että 1880-luvulla Turussa susi olisi käynyt lasten kimppuun.

– Mutta kirkonkirjoihinkin kirjoitetaan sitä, mitä kirjoittajalle kerrotaan. Ei se ole tutkimustietoa eikä faktaa. Toki on voinut olla silloin joku vesikauhuinen susi, joka on tappanut muutaman lapsen, mutta ei siitä ole mitään varmaa tietoa, Lintula toteaa.

– Kaikenlaisia huhupuheita on liikkunut, mutta esimerkiksi juuri tuolloin 1800-luvulla riista oli vähissä Varsinais-Suomessa ja ihmisetkin olivat nälissään. On voitu jättää joku sairas lapsi metsään susille ja näin pelastettu loppu lapsikatras – niin kamalalta kuin se kuulostaakin…

Erilaiset porukat käyvät susitaistelua keskenään

Susi on Suomessa uhanalainen laji ja sitä saa metsästää vain poikkeusluvalla.

– Koiran kanssa metsästävät kokevat harrastuksensa häirityksi suden kohdalla, koska susi saattaa tapaa metsästyskoiran.

– Mielestäni tässä käytetään hyväksi ihmisten pelkoa, jotta saadaan kaataa se susi ja harrastaa rauhassa koiran kanssa omaa harrastusta, Lintula selvittää omaa näkemystään.

Susilauma makoilee lumessa.
Susilauma makoilee lumessa. Kuva: Juha Laaksonen susi,Luontoretki

Kukaan ei voi varmasti tietää mikä on totta

Susien puolustaminen vaatii työtä – tiedon etsimistä ja sen kyseenalaistamista…

– Alkuun meninkin vähän hukkateille, kun luin paljon tutkimuksia, jotka oli tehty tarhasusista. Mutta sitten löysin David Mechin, joka itse korjasi omia vanhoja tutkimustuloksiaan Alfa-susi teorioistaan. Ne oli tehty tarhasusista ja kun hän vihdoin pääsi tutkimaan susia luonnontilassa, niin tulokset olivatkin ihan erilaisia.

– Tutkimuksia tulee koko ajan lisää ja niihin kannattaa suhtautua varauksella. Kannattaa aina tarkistaa, kuka tutkimuksen on tehnyt tai rahoittanut.

Susien puolustaja saa lokaa niskaan ja uhkauksia

Aina, kun sudesta puhutaan, niin tulee tiukka keskustelu. Carinan koiria on uhattu ja hän on myös itse saanut uhkauksia ja asiasta on tehty jopa tutkintapyyntö.

– Enää en pelkää, en suostu peloteltavaksi, Carina kuittaa.

– Parasta, mitä olen susien hyväksi saanut aikaiseksi on se, mitä olen tehnyt yhdessä muiden kanssa. Olemme kirjoitettaneet viranomaisille ja huomauttaneet, jos Suomen tai EU:n lainsäädäntöä on rikottu. Olemme toimittaneet myös eri tutkimuksia päättäjien tietoon.

– Viranomaiset ovat huomanneet, että he eivät voi enää tehdä mitä vaan. Nyt on uusi vapaaehtoisten suojeluporukka, joka seuraa viranomaisten päätöksiä ja puuttuu niihin, jos niissä on huomauttamista, Lintula toteaa.

– Viimeisin tapaus oli vuonna 2016, kun riistakeskus päätti tehdä yhteistyötä poliisin kanssa ja poliisi teki 14 tappomääräystä sudelle. Me teimme siitä kantelun oikeuskanslerille ja juttu alistettiin poliisihallituksen tutkinnan alaisuuteen. Lopputulos oli se, että näistä kaatoluvista vain kolme oli sellaista, mistä ei ollut huomauttamista.

Susi luonnossa.
Susi luonnossa. Kuva: Juha Laaksonen susi,Luontoretki

Toivon, että tulevaisuudessa ihminen ja susi voisivat elää yhdessä

– On paljon tietoa ja tutkimuksia siitä, miten yhteiselo voisi tapahtua. Metsästyskoiria voidaan myös suojella ja hieno esimerkki Länsi-Uudeltamaalta on lampureille onnistuneesti talkoovoimin pystytetyt petoaidat.

– Toivoisin, että sen sijaan, että pelkoa ruokitaan myöntämällä tappolupia, niin informoidaan sudesta eläimenä. Hyvä esimerkki tästä on Luontoliiton susiryhmä, joka käy kouluissa susilähettiläinä. Lapset kuulema suhtautuvatkin täysin luontevasti susiin.

Loppuun kuunnellaan vielä ääninäyte susilauman ulvonnasta. Hurja ja hieman karmiva, mutta Carinaa ei pelota.

Tiesitkö tämän sudesta?

Susilauma makoilee lumessa.
Susilauma makoilee lumessa. Kuva: Juha Laaksonen susi,Luontoretki

Susi (Canis lupus)

  • Susi on koiraeläimiin kuuluva nisäkäs ja petoeläin.
  • Sen ruumiinpituus on 90–140 cm.
  • Suomessa suden yleisväri vaihtelee harmaanruskeasta kellertävänharmaaseen.
  • Susi erottaa hyvin liikkeen, mutta liikkumattoman kohteen huonosti. Sillä on erittäin hyvä pimeänäkö.
  • Todennäköisesti susi kuulee korkeampia ääniä kuin ihminen. Suden on todettu kuulevan toisen suden ulvonnan avoimessa maastossa yli kymmeneen kilometriin saakka.
  • Sudet elävät noin 15-vuotiaiksi. Vanhin meillä luonnossa tavattu yksilö oli 11-vuotias.

Susi on laumaeläin

  • Susilaumassa yksilöiden väliset suhteet ovat kiinteät ja perhekeskeiset.
  • Arvojärjestys ja ryhmäkuri ovat tärkeitä.
  • Yhdessä laumassa lisääntyy vain yksi pari.
  • Suomessa susien laumakoko on keskimäärin seitsemän yksilöä, suurimmissa laumoissa on ollut 12–13 sutta.

Susi valitsee reviirinsä ravinnon mukaan

Susi valitsee oman alueensa eli reviirinsä sen mukaan, miten siinä on riittävästi ravintoa ja pesäpaikkoja pennuille. Ravinnon loppuessa lauma vaihtaa paikkaa. Yksinään elelevien, reviirittömien susien osuus kannasta on Suomessa noin 15–25 %.

Susien ulvominen voi olla merkki saalistamaan lähdöstä tai sillä kutsutaan lauma kutsua koolle. Se voi olla myös varoitus – tämä on meidän aluettamme ja tänne ei ole tulemista!

Susi liikkuu tavallisesti noin 8 kilometrin tuntinopeudella. Yhden päivän aikana se voi tehdä taivalta jopa 70 kilometriä.

Suden ruokavalioon kuuluvat nisäkkäät

Susi tarvitsee päivittäin ravinnokseen noin viisi kiloa lihaa. Jos ravintoa ei ole saatavilla, susi pystyy paastoamaan useita päiviä, jopa viikon.

Suden ruokavalioon kuuluvat nisäkkäät – aina sen mukaan, miten ravintoa on tarjolla ja mikä vuodenaika on meneillään. Suden tärkeimmän talviriistan meillä muodostavat porot, hirvet, metsäpeurat ja valkohäntäkauriit.

Sudenulosteet ovat pötkömäisiä, paksuudeltaan noin 3 cm ja erittäin voimakkaan hajuisia.

Susi on Suomessa erittäin uhanalainen ja se on rauhoitettu.

LÄHDE:
L. David Mech and Luigi Boitani; Wolves – Behaviour, Ecology and Conservation 2006
Kauhala, Kaarina; Koiran villit sukulaiset 2000
Mech, L David; The Wolf – the ecology and behaviour of an Endangered Species 2007
www.salakaadotseis.fi
www.tunturisusi.com

KUUNTELE OHJELMA:

Yle Luonto – liity joukkoomme Facebookissa!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Hoida mieltäsi, lumoudu luonnosta!

    Luontokävely hoitaa sekä sielua että ruumista.

    Haluatko lisää elämäniloa, luovuutta, paremman muistin ja keskittymiskyvyn vai ainoastaan selvitä jotenkin seuraavaan päivään? Niin tai näin, aina kannattaa mennä luontoon.

  • Erikoinen kasvi kalliolla ja sieni puussa

    Luontoillassa pohdittiin kuulijoiden kysymyksiä

    Mikä kasvi? Mikä sieni? Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä. Kuvalliset kysymykset tulivat tällä kertaa Saimaan Kukkassalosta ja Kangasalan Sahalahdelta.

  • Näin linnut selviävät talven yli

    Pikkulinnut tarvitsevat talvella ihmisen apua

    Pihapiirin ruokintapaikoille on tunkua, kun pakkaset paukkuvat ja maa sekä metsät ovat jäässä. Miten lintujen talvipäivä sujuu ja millaisella ohjelmalla se on täytetty?

  • Kalojen talvi – elämää jääkannen alla

    Luonto-Suomessa keskusteltiin kalojen talvioloista.

    Onko kaloilla kylmä? Näkeekö ahven pimeässä? Mitä kalat talvella syövät? Jäätynyt järvi tai lampi elää talvella hiljaiseloa. Jotain siellä kuitenkin tapahtuu, mutta vain harva pääsee kurkistamaan pinnan alle

  • Näin valitset sukset oikein

    Poimi tästä vinkit suksikaupoille.

    Kunnolliset hiihtovälineet lisäävät hiihtonautintoa tuntuvasti. Poimi tästä vinkit suksikaupoille.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Peltsin Lappi: TOP 3 Lapin parhaat ruuat

    Lapin kolme varmaa ruokatärppiä.

    Puhdas pohjoinen hellii ruokapöytää! Mutta mistä löytää se lappilainen keittiö, joka osaa arvostaa raaka-aineen alkuperää, osaa valmistaa sen taidolla ja laittaa koko komeuden tarjolle niin, että siitä on pakko kertoa koko maailmalle?

  • Cityluonto: Kesäyö Korkeasaaressa

    Korkeasaari ei hiljene öisin.

    Sulkemisajan jälkeen Korkeasaareen laskeutuu raukea mekkala, kun eläimet innostuvat huutelemaan viereisiin aitauksiin. Pääsin heinäkuisena kesäyönä mukaan iltakierrokselle.

  • Cityluonto: Stadin rakkaimmat puut

    Helsinkiläiset rakastavat puita ja erityisesti puuvanhuksia.

    Helsinkiläiset rakastavat vanhoja puita. Niitä hoidetaan ja suojellaan vaikka ne sattuisivat kasvamaan ajokaistalla. Arboristin eli puunhoitajan tehtävänä on pitää puuvanhukset ja vetreät taimet hyvässä kunnossa. Merikadun ja Ehrensvärdinkadun kulmassa eteläisessä Helsingissä on lippusiimalla rajattu alue.

  • Cityluonto: Ovela kuin citykettu

    Kaupunkilaisketut asuvat jopa keskellä kaupunkia

    Joko bongasit cityketun? Repolaisen voi nähdä kesällä hämärän tullen jopa keskellä kaupunkia. Pesäkolonsa se pyrkii piilottamaan uteliailta, mutta joskus haju kavaltaa asuinpaikan. Helsingin Olympiastadionin kupeessa on vielä hiljaista kesäaamuna kello kuusi. Liikkeellä on harvakseltaan työmatkakävelijöitä ja pyöräilijöitä.

  • Cityluonto: Roskalintuja – onko niitä?

    Ovatko lokit, varikset ja pulut roskalintuja?

    Lokit, varikset ja pulut eivät ole suosituimpia kaupunkilintuja. Roskalinnuiksi haukuttua kolmikkoa yhdistää se, että ne viihtyvät ihmisen läheisyydessä. Ihmisten mielestä ne penkovat roskiksia, likaavat ympäristöä ulosteillaan ja meluavatkin vielä.

  • Cityluonto: Linnanmäen vesitornin villi metsä

    Linnanmäen vesitornissa kasvaa tiheä metsä.

    Tiesitkö, että Linnanmäen huvipuistossa on metsä, jossa kasvaa muun muassa mansikkaa? Pyöreä punatiilinen vesitorni on yksi Linnanmäen maamerkeistä. Sen huipulla on tiheä metsikkö, jossa linnut pesivät mielellään. Vesitornin vihreä katto hämäsi sota-aikana myös vihollista.

  • Cityluonto: Kaupunkilaisrotta viihtyy viemärissä

    Kaupunkilaisrotalle maistuu viemäreihin heitetty ruoka.

    Kaupunkilaisrotta on selviytyjä. Ravinnon perässä se on valmis kaivamaan, kiipeilemään ja uimaan. Puistojen lisäksi rotilla on maanalainen elämänsä vanhoissa viemäristöissä. Niinpä putkiasentaja voi toisinaan joutua nenäkkäin uteliaan rotan kanssa. Pääkaupunkiseudun rottakanta on suuri. Arviot rottien lukumäärästä vaihtelevat, mutta sadoissa tuhansissa liikutaan.

  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

  • Cityluonto: Pieni ja pelottava punkki

    Punkki eli puutiainen on pieni ja pelottava eläin.

    Puutiainen eli punkki on monen mielestä Suomen pelottavin eläin. Suomessa elää 1 500 punkkilajia, joista kuitenkin vain pieni osa on kiinnostunut ihmisestä. Tutkijat kartoittavat parhaillaan, voiko punkkien esiintymistä ennustaa vuoden tai sääennusteiden mukaan. Vielä joku aika sitten lapsia peloteltiin, että rantalepikossa väijyy punkkeja.

  • Cityluonto: Petikaverina lutikka

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen.

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen. Lutikkalöydöt ovat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla. Ihmisen verta ravinnokseen käyttävä tuholainen viihtyy erityisesti sängyssä, johon se jättää pieniä pilkkumaisia ulostejälkiä.

  • Cityluonto: Pistikö salakavala viemärihyttynen?

    Luonto tulee joskus liian lähelle kuten viemärihyttyset.

    Luonto tulee joskus liian lähelle eikä hyttysiltä välty pääkaupungin keskustassakaan. Salakavala viemärihyttynen on sitäpaitsi äänetön ja hyvä piiloutumaan.

  • Cityluonto: Kaupunkilainen, varo säätä!

    Kaupungeissa on varauduttava äkillisiin sääilmiöihin.

    Olitko paikalla, kun tulva peitti Kauppatorin? Muistatko ennätysison ketjukolarin Lahdentien lumimyräkässä? Näitkö uutiskuvat tuulen kaatamasta lentokoneesta Malmilla? Pääkaupungin on osattava varautua monenlaisiin äkillisiin sääilmiöihin.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.