Hyppää pääsisältöön

Hyvä paha susi

Susi tuijottaa suoraan kameraan.
Susi tuijottaa suoraan kameraan. Kuva: Juha Laaksonen susi,petokannat,metsästys

Susi jakaa suomalaiset. Tunteita on laidasta laitaan – jotkut inhoavat ja toiset taas haluavat suojella jokaista hukkaa. Luontoretkellä oltiin hankalan asian äärellä, kun Juha Laaksonen haastatteli susien oikeuksia puolustavaa Carina Lintulaa.

Suomen Susi Ry:n puheenjohtaja Carina Lintula on kirjelmöinyt useasti viranomaisille poikkeusluvilla myönnettyjä kaatolupia vastaan. Hän toivoo, että sudesta levitettäisiin asiallista tietoa eikä ihmisiä peloteltaisi turhaan.

Punahilkka-satuja modernissa maailmassa

Carina Lintula puolustaa susia.
Carina Lintula toimii susien hyväksi vapaaehtoisporukassa Carina Lintula puolustaa susia. Kuva: Juha Laaksonen susi,Luontoretki

Carina Lintulan kiinnostus susia kohtaan on oikeastaan sattumaa. Hänestä piti tulla oikeastaan ahmatutkija. Sosiaalinen media ja ihmisten järjettömät väittämät susista muuttivat kuitenkin suunnitelmat. Epärealistiset ja epäreilut kommentit vetivät Carinan mukaan susien suojeluporukoihin.

– Ihmisiä pelotellaan turhaan sudesta. Susi syö vauvan vaunuista, hyökkää koululaisen päälle, kouluun pitää viedä taksikyydeillä... Milloin viimeksi susi on hyökännyt ihmisen kimppuun Suomessa?

Susisadut myös uppoavat luonnolliseen maaperään – kukapa äiti ei olisi huolissaan vauvastaan… Carina on lukenut tutkijoiden yhteenvetoja vanhoista kirkonkirjoista, joissa lukee, että 1880-luvulla Turussa susi olisi käynyt lasten kimppuun.

– Mutta kirkonkirjoihinkin kirjoitetaan sitä, mitä kirjoittajalle kerrotaan. Ei se ole tutkimustietoa eikä faktaa. Toki on voinut olla silloin joku vesikauhuinen susi, joka on tappanut muutaman lapsen, mutta ei siitä ole mitään varmaa tietoa, Lintula toteaa.

– Kaikenlaisia huhupuheita on liikkunut, mutta esimerkiksi juuri tuolloin 1800-luvulla riista oli vähissä Varsinais-Suomessa ja ihmisetkin olivat nälissään. On voitu jättää joku sairas lapsi metsään susille ja näin pelastettu loppu lapsikatras – niin kamalalta kuin se kuulostaakin…

Erilaiset porukat käyvät susitaistelua keskenään

Susi on Suomessa uhanalainen laji ja sitä saa metsästää vain poikkeusluvalla.

– Koiran kanssa metsästävät kokevat harrastuksensa häirityksi suden kohdalla, koska susi saattaa tapaa metsästyskoiran.

– Mielestäni tässä käytetään hyväksi ihmisten pelkoa, jotta saadaan kaataa se susi ja harrastaa rauhassa koiran kanssa omaa harrastusta, Lintula selvittää omaa näkemystään.

Susilauma makoilee lumessa.
Susilauma makoilee lumessa. Kuva: Juha Laaksonen susi,Luontoretki

Kukaan ei voi varmasti tietää mikä on totta

Susien puolustaminen vaatii työtä – tiedon etsimistä ja sen kyseenalaistamista…

– Alkuun meninkin vähän hukkateille, kun luin paljon tutkimuksia, jotka oli tehty tarhasusista. Mutta sitten löysin David Mechin, joka itse korjasi omia vanhoja tutkimustuloksiaan Alfa-susi teorioistaan. Ne oli tehty tarhasusista ja kun hän vihdoin pääsi tutkimaan susia luonnontilassa, niin tulokset olivatkin ihan erilaisia.

– Tutkimuksia tulee koko ajan lisää ja niihin kannattaa suhtautua varauksella. Kannattaa aina tarkistaa, kuka tutkimuksen on tehnyt tai rahoittanut.

Susien puolustaja saa lokaa niskaan ja uhkauksia

Aina, kun sudesta puhutaan, niin tulee tiukka keskustelu. Carinan koiria on uhattu ja hän on myös itse saanut uhkauksia ja asiasta on tehty jopa tutkintapyyntö.

– Enää en pelkää, en suostu peloteltavaksi, Carina kuittaa.

– Parasta, mitä olen susien hyväksi saanut aikaiseksi on se, mitä olen tehnyt yhdessä muiden kanssa. Olemme kirjoitettaneet viranomaisille ja huomauttaneet, jos Suomen tai EU:n lainsäädäntöä on rikottu. Olemme toimittaneet myös eri tutkimuksia päättäjien tietoon.

– Viranomaiset ovat huomanneet, että he eivät voi enää tehdä mitä vaan. Nyt on uusi vapaaehtoisten suojeluporukka, joka seuraa viranomaisten päätöksiä ja puuttuu niihin, jos niissä on huomauttamista, Lintula toteaa.

– Viimeisin tapaus oli vuonna 2016, kun riistakeskus päätti tehdä yhteistyötä poliisin kanssa ja poliisi teki 14 tappomääräystä sudelle. Me teimme siitä kantelun oikeuskanslerille ja juttu alistettiin poliisihallituksen tutkinnan alaisuuteen. Lopputulos oli se, että näistä kaatoluvista vain kolme oli sellaista, mistä ei ollut huomauttamista.

Susi luonnossa.
Susi luonnossa. Kuva: Juha Laaksonen susi,Luontoretki

Toivon, että tulevaisuudessa ihminen ja susi voisivat elää yhdessä

– On paljon tietoa ja tutkimuksia siitä, miten yhteiselo voisi tapahtua. Metsästyskoiria voidaan myös suojella ja hieno esimerkki Länsi-Uudeltamaalta on lampureille onnistuneesti talkoovoimin pystytetyt petoaidat.

– Toivoisin, että sen sijaan, että pelkoa ruokitaan myöntämällä tappolupia, niin informoidaan sudesta eläimenä. Hyvä esimerkki tästä on Luontoliiton susiryhmä, joka käy kouluissa susilähettiläinä. Lapset kuulema suhtautuvatkin täysin luontevasti susiin.

Loppuun kuunnellaan vielä ääninäyte susilauman ulvonnasta. Hurja ja hieman karmiva, mutta Carinaa ei pelota.

Tiesitkö tämän sudesta?

Susilauma makoilee lumessa.
Susilauma makoilee lumessa. Kuva: Juha Laaksonen susi,Luontoretki

Susi (Canis lupus)

  • Susi on koiraeläimiin kuuluva nisäkäs ja petoeläin.
  • Sen ruumiinpituus on 90–140 cm.
  • Suomessa suden yleisväri vaihtelee harmaanruskeasta kellertävänharmaaseen.
  • Susi erottaa hyvin liikkeen, mutta liikkumattoman kohteen huonosti. Sillä on erittäin hyvä pimeänäkö.
  • Todennäköisesti susi kuulee korkeampia ääniä kuin ihminen. Suden on todettu kuulevan toisen suden ulvonnan avoimessa maastossa yli kymmeneen kilometriin saakka.
  • Sudet elävät noin 15-vuotiaiksi. Vanhin meillä luonnossa tavattu yksilö oli 11-vuotias.

Susi on laumaeläin

  • Susilaumassa yksilöiden väliset suhteet ovat kiinteät ja perhekeskeiset.
  • Arvojärjestys ja ryhmäkuri ovat tärkeitä.
  • Yhdessä laumassa lisääntyy vain yksi pari.
  • Suomessa susien laumakoko on keskimäärin seitsemän yksilöä, suurimmissa laumoissa on ollut 12–13 sutta.

Susi valitsee reviirinsä ravinnon mukaan

Susi valitsee oman alueensa eli reviirinsä sen mukaan, miten siinä on riittävästi ravintoa ja pesäpaikkoja pennuille. Ravinnon loppuessa lauma vaihtaa paikkaa. Yksinään elelevien, reviirittömien susien osuus kannasta on Suomessa noin 15–25 %.

Susien ulvominen voi olla merkki saalistamaan lähdöstä tai sillä kutsutaan lauma kutsua koolle. Se voi olla myös varoitus – tämä on meidän aluettamme ja tänne ei ole tulemista!

Susi liikkuu tavallisesti noin 8 kilometrin tuntinopeudella. Yhden päivän aikana se voi tehdä taivalta jopa 70 kilometriä.

Suden ruokavalioon kuuluvat nisäkkäät

Susi tarvitsee päivittäin ravinnokseen noin viisi kiloa lihaa. Jos ravintoa ei ole saatavilla, susi pystyy paastoamaan useita päiviä, jopa viikon.

Suden ruokavalioon kuuluvat nisäkkäät – aina sen mukaan, miten ravintoa on tarjolla ja mikä vuodenaika on meneillään. Suden tärkeimmän talviriistan meillä muodostavat porot, hirvet, metsäpeurat ja valkohäntäkauriit.

Sudenulosteet ovat pötkömäisiä, paksuudeltaan noin 3 cm ja erittäin voimakkaan hajuisia.

Susi on Suomessa erittäin uhanalainen ja se on rauhoitettu.

LÄHDE:
L. David Mech and Luigi Boitani; Wolves – Behaviour, Ecology and Conservation 2006
Kauhala, Kaarina; Koiran villit sukulaiset 2000
Mech, L David; The Wolf – the ecology and behaviour of an Endangered Species 2007
www.salakaadotseis.fi
www.tunturisusi.com

KUUNTELE OHJELMA:

Yle Luonto – liity joukkoomme Facebookissa!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Ti-ti-tyy... Mitä linnut viestivät laulullaan ja miten niiden laulu syntyy?

    Linnunlaululla on monta eri merkitystä.

    Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Pienestäkin linnusta saattaa lähteä niin kova ääni, että se voi kuulua jopa kilometrien päähän. Hyvä lauluääni kertoo myös koiraan hyvästä kunnosta ja naaras valitseekin usein parikseen parhaan laulajan.

  • Näin voit itse vähentää merien roskaantumista

    Kun ei jätä roskia maahan, ne eivät päädy mereen.

    Meriin päätyy huolestuttavia määriä muoviroskaa. Rantojen tavallisin roska on tupakantumppi ja sekin sisältää muovia. Tuulen ja sateen mukana roskat voivat päätyä mereen kalojen ravinnoksi ja lopulta myrkyksi omalle ruokalautaselle. Asialle voi todellakin tehdä jotain.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.

  • Kevätaamun laulajia: Kiuru

    Kiurun kutsuääni on hyrähtävä ”drliu”.

    Kiuru on hieman kookkaampi kuin punatulkku mutta pitkänomaisempi. Höyhenpuku on päältä mustankirjavan harmaanruskea ja alta valkoinen. Kellertävässä rinnassa on mustia viiruja ja silmäkulmassa valkoinen juova. Laulu on kiihkeää, minuutista toiseen ryöpsähtelevää liverrystä. Kutsuääni on hyrähtävä ”drliu”.

  • Kevätaamun laulajia: Peippo

    Peippo syö pääosaksi siemeniä ja silmuja.

    Talitiaisen kokoinen peippo on päältä harmaanruskea. Tummalla siivellä on kaksi valkoista juovaa. Koiraan alapuoli ja pääsivut ovat ruskeanpunaiset, naaraan vaaleanharmaat. Ponteva, lopuksi nouseva laulunsäe kestää 2–3 s.

  • Kevätaamun laulajia: Punarinta

    Punarinta on äärimmäisen yleinen Lapin eteläosia myöten.

    Talitiaisen kokoinen ja palleromainen punarinta on selkäpuolelta ruskea ja alta likaisenvalkoinen. Aikuisen rinta ja naama ovat ruosteenpunaiset. Nuoren yksilön rinta on poikkijuovaisen kellanruskea ja selkä keltapilkkuisen ruskea. Laulu on korkeaa, haurasta visertelyä, jossa on lyhyitä taukoja 10–15 sekunnin välein.

  • Kevätaamun laulajia: Tiltaltti

    Tiltaltti muistuttaa erehdyttävästi pajulintua.

    Tiltaltti muistuttaa erehdyttävästi pajulintua. Selkeimpiä eroja ovat tummat jalat ja melko tumma nokka sekä heikko ja silmän eteen rajoittuva silmäkulmanjuova. Selkä on harmahtavamman ruskea, ja likaisenvalkoisella alapuolella on kupeilla ruskehtavaa sävyä. Poski on lähes yhtä tumma kuin päälaki ja tummempi kuin kurkku. Laulu on rytmikkäästi helkkyvä ”tsil tsyl tsil tsylp tsilp tsyl tsyl tsil tsyl…”, varoitusääni ponteva ”hviit”.

  • Kevätaamun laulajia: Kaulushaikara

    Kaulushaikaran soidinääni muistuttaa laivan sumutorvea.

    Lennossa ison pöllön mieleen tuova kaulushaikara on varista huomattavasti isompi mutta harmaahaikaraa pienempi. Sillä on suhteellisen lyhyet jalat ja tikarimainen nokka. Kaula näyttää normaalisti lyhyeltä, mutta vaaraa epäilevä lintu ojentaa sen pystysuoraksi ja jähmettyy paikalleen. Höyhenpuku on kauttaaltaan mustankirjavan kellanruskea. Soidinääni on laivan sumutorven ääntä muistuttava puhallus ”buuh, buuh…” (läheltä kuultuna ”uh-buuh”), joka kantaa kilometrejä.

  • Kevätaamun laulajia: Luhtahuitti

    Luhtahuitin soidinääni on kuin piiskansivallus.

    Räkättirastasta hieman pienemmällä, tanakalla luhtahuitilla on paksu kaula ja lyhyt ja vaalea, punatyvinen nokka. Yläpuoli on mustatäpläisen vihertävänruskea, alapuoli lyijynharmaa. Höyhenpuvussa on valkoisia täpliä ja kupeilla voimakkaita ruskeita poikkijuovia. Vajaan sekunnin välein toistuva viheltävä soidinääni ”hvit, hvit, hvit…” tuo mieleen piiskansivalluksen.

  • Kevätaamun laulajia: Hippiäinen

    Hippiäinen on koko Euroopan pienin lintu, palleromainen.

    Hippiäinen on koko Euroopan pienin lintu, palleromainen ja suuripäinen. Sillä on lyhyt pyrstö ja hento piikkimäinen nokka. Yläpuoli on sammalenvihreä, alapuoli vaaleamman harmahtava. Päälaella on keltainen pitkittäisjuova. Hippiäisen laulu on reippaan rytmikästä, surahtavaa tiititystä, varoitusääni hyvin ohut ”tiit tiit…”.

  • Kevätaamun laulajia: Pajusirkku

    Kutsuääni on sameasti viheltävä ”tsiyy, tsiih”.

    Pajusirkku on talitiaisen kokoinen mutta solakampi, päältä mustajuovaisen punertavanruskea, alta vaalea. Koiraalla on musta pää ja valkoinen kaularengas. Naaraan silmän päällä on vaalea juova ja kurkun sivuilla tummat pystyjuovat. Pari sekuntia kestävä laulunsäe nopeutuu loppua kohti: ”tsri tsri tsryi tsrisi”. Kutsuääni on sameasti viheltävä ”tsiyy, tsiih”.

  • Kevätaamun laulajia: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat. Pyrstötiaisen huomaa yleensä jatkuvasta ääntelystä, jossa ”tsert-tsrreet-tsät…” -särinät ja hätäiset ”tii-tii-tii…” -tiititykset vuorottelevat.

  • Kevätaamun laulajia: Sinitiainen

    Sinitiainen on erittäin yleinen asutuksen tuntumassa.

    Sinitiainen on talitiaista pienempi. Keltaisessa vatsassa ei ole mustaa juovaa toisin kuin talitiaisella, ja päälaki, siivet ja pyrstö ovat kirkkaansiniset. Sinitiainen laulaa helisevästi ”tii-tii-tililililili” ja varoittelee käheästi rähistellen.

  • Kevätaamun laulajia: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kevätaamun laulajia: Sepelkyyhky

    Sepelkyyhky on melkein variksen kokoinen.

    Melkein variksen kokoisen sepelkyyhkyn pyrstö ja kaula ovat melko pitkät ja pää pienehkö. Selkä on ruskeanharmaa, vatsa vaaleampi ja rinta viininpunertava. Kaulan sivuilla on valkoinen laikku (puuttuu nuorelta), ja lennossa siivellä näkyy valkoinen poikkijuova. Soidinääni on pöllömäistä, nousevaa ja laskevaa huhuilua ”huuh-huu hu-huu huu huu hu-huu…”.

  • Kevätaamun laulajia: Rautiainen

    Rautiaisella on ohut piikkimäinen nokka.

    Talitiaisen kokoisella rautiaisella on ohut piikkimäinen nokka. Yläpuoli on mustajuovaisen ruosteenruskea, alapuoli vaaleampi. Pää ja rinta ovat siniharmaat, ja kupeilla on punaruskeita juovia. Laulu on 2–3-sekuntinen, tasaisella sävelkorkeudella polveileva helinä, lentoääni korkea ”hi-hi, ti-hi-hi”.

  • Kevätaamun laulajia: Peukaloinen

    Peukaloinen on tuskin hippiäistä isompi.

    Peukaloinen on tuskin hippiäistä isompi, palleromainen kääpiö, jolla on pysty pyrstöntynkä ja paksu kaula. Hento nokka ja ohuet koivet ovat pitkät. Höyhenpuku on poikkiraitainen, päältä tumman punaruskea, alta vaaleanrusehtava. Laulu on hämmästyttävän voimakas, pontevan rytmikäs säe, joka kestää 5–6 sekuntia. Varoitusääni on kova, rätisevä ”trrrrrt”.

  • Kevätaamun laulajia: Mustavaris

    Mustavaris on variksen kokoinen mutta kokonaan musta.

    Mustavaris on variksen kokoinen ja oloinen mutta kokonaan musta (yhtä mustaa korppia selvästi pienempi ja hontelompi). Nokka vaikuttaa pitkältä, koska sen vaalealla tyvellä ei ole höyheniä (nuorella mustia höyheniä). Vatsa vaikuttaa pullealta löysästi roikkuvien höyhenten vuoksi. Lennossa paljastuu, että siiven tyvi on keskiosaa kapeampi, ja pyrstön kärki on pyöristynyt. Lentoääni on käheästi raakkuva ”graah-graah…” tai ”grääh-grääh…”.

  • Kevätaamun laulajia: Ruokokerttunen

    Laulu on kiihkeää ja vuolasta lavertelua.

    Sinitiaisen kokoinen ruokokerttunen on päältä tummaviiruisen kellanruskea, alta vaalea. Silmän päällä on leveä vaalea juova. Laulu on kiihkeää ja vuolasta lavertelua, jossa toistuu pitkiä aikoja säriseviä ja säksättäviä ääniä ja niiden lomassa lyhyitä viheltelyjä.

  • Kevätaamun laulajia: Puukiipijä

    Laulu ”tii-tii-tii-tyitititititi-tii-tyi-tyit”.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Puukiipijän tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle. Ponteva laulu muistuttaa pajulinnun laskevaa viheltelyä ”tii-tii-tii-tyitititititi-tii-tyi-tyit”.

  • Kevätaamun laulajia: Laulurastas

    Laulurastason päältä ruskea ja alta valkoinen.

    Pyöreähkö ja mustarastasta vähän pienempi laulurastas on päältä ruskea ja alta valkoinen. Kupeet ja rinta ovat yleensä kellertäviä. Alapuolella on mustia ja kapeita, osittain nuolenpään muotoisia täpliä. Päänsivut ovat tummat. Laulu on verkkaista ja rytmikästä: koiras ikään kuin juttelee toistelemalla samoja visertelyjä, maiskahduksia tai kirskuvia aiheita. Lentoääni on terävä ”tsik”.

  • Kevätaamun laulajia: Pajulintu

    Siro pajulintu on päältä vihertävänruskea ja alta valkoinen

    Sinitiaisen kokoinen ja siro pajulintu on päältä vihertävänruskea ja alta valkoinen, rinnasta hiukan kellertävä. Samankesäinen nuori on alta vaaleankeltainen. Jalat ovat vaaleat (hyvin samannäköisellä tiltaltilla tummat). Surumielinen, viheltävä laulunsäe laskee loppua kohti.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.