Susi jakaa suomalaiset. Tunteita on laidasta laitaan – jotkut inhoavat ja toiset taas haluavat suojella jokaista hukkaa. Luontoretkellä oltiin hankalan asian äärellä, kun Juha Laaksonen haastatteli susien oikeuksia puolustavaa Carina Lintulaa.
Suomen Susi Ry:n puheenjohtaja Carina Lintula on kirjelmöinyt useasti viranomaisille poikkeusluvilla myönnettyjä kaatolupia vastaan. Hän toivoo, että sudesta levitettäisiin asiallista tietoa eikä ihmisiä peloteltaisi turhaan.
Punahilkka-satuja modernissa maailmassa
Carina Lintulan kiinnostus susia kohtaan on oikeastaan sattumaa. Hänestä piti tulla oikeastaan ahmatutkija. Sosiaalinen media ja ihmisten järjettömät väittämät susista muuttivat kuitenkin suunnitelmat. Epärealistiset ja epäreilut kommentit vetivät Carinan mukaan susien suojeluporukoihin.
– Ihmisiä pelotellaan turhaan sudesta. Susi syö vauvan vaunuista, hyökkää koululaisen päälle, kouluun pitää viedä taksikyydeillä... Milloin viimeksi susi on hyökännyt ihmisen kimppuun Suomessa?
Susisadut myös uppoavat luonnolliseen maaperään – kukapa äiti ei olisi huolissaan vauvastaan… Carina on lukenut tutkijoiden yhteenvetoja vanhoista kirkonkirjoista, joissa lukee, että 1880-luvulla Turussa susi olisi käynyt lasten kimppuun.
– Mutta kirkonkirjoihinkin kirjoitetaan sitä, mitä kirjoittajalle kerrotaan. Ei se ole tutkimustietoa eikä faktaa. Toki on voinut olla silloin joku vesikauhuinen susi, joka on tappanut muutaman lapsen, mutta ei siitä ole mitään varmaa tietoa, Lintula toteaa.
– Kaikenlaisia huhupuheita on liikkunut, mutta esimerkiksi juuri tuolloin 1800-luvulla riista oli vähissä Varsinais-Suomessa ja ihmisetkin olivat nälissään. On voitu jättää joku sairas lapsi metsään susille ja näin pelastettu loppu lapsikatras – niin kamalalta kuin se kuulostaakin…
Erilaiset porukat käyvät susitaistelua keskenään
Susi on Suomessa uhanalainen laji ja sitä saa metsästää vain poikkeusluvalla.
– Koiran kanssa metsästävät kokevat harrastuksensa häirityksi suden kohdalla, koska susi saattaa tapaa metsästyskoiran.
– Mielestäni tässä käytetään hyväksi ihmisten pelkoa, jotta saadaan kaataa se susi ja harrastaa rauhassa koiran kanssa omaa harrastusta, Lintula selvittää omaa näkemystään.
Kukaan ei voi varmasti tietää mikä on totta
Susien puolustaminen vaatii työtä – tiedon etsimistä ja sen kyseenalaistamista…
– Alkuun meninkin vähän hukkateille, kun luin paljon tutkimuksia, jotka oli tehty tarhasusista. Mutta sitten löysin David Mechin, joka itse korjasi omia vanhoja tutkimustuloksiaan Alfa-susi teorioistaan. Ne oli tehty tarhasusista ja kun hän vihdoin pääsi tutkimaan susia luonnontilassa, niin tulokset olivatkin ihan erilaisia.
– Tutkimuksia tulee koko ajan lisää ja niihin kannattaa suhtautua varauksella. Kannattaa aina tarkistaa, kuka tutkimuksen on tehnyt tai rahoittanut.
Susien puolustaja saa lokaa niskaan ja uhkauksia
Aina, kun sudesta puhutaan, niin tulee tiukka keskustelu. Carinan koiria on uhattu ja hän on myös itse saanut uhkauksia ja asiasta on tehty jopa tutkintapyyntö.
– Enää en pelkää, en suostu peloteltavaksi, Carina kuittaa.
– Parasta, mitä olen susien hyväksi saanut aikaiseksi on se, mitä olen tehnyt yhdessä muiden kanssa. Olemme kirjoitettaneet viranomaisille ja huomauttaneet, jos Suomen tai EU:n lainsäädäntöä on rikottu. Olemme toimittaneet myös eri tutkimuksia päättäjien tietoon.
– Viranomaiset ovat huomanneet, että he eivät voi enää tehdä mitä vaan. Nyt on uusi vapaaehtoisten suojeluporukka, joka seuraa viranomaisten päätöksiä ja puuttuu niihin, jos niissä on huomauttamista, Lintula toteaa.
– Viimeisin tapaus oli vuonna 2016, kun riistakeskus päätti tehdä yhteistyötä poliisin kanssa ja poliisi teki 14 tappomääräystä sudelle. Me teimme siitä kantelun oikeuskanslerille ja juttu alistettiin poliisihallituksen tutkinnan alaisuuteen. Lopputulos oli se, että näistä kaatoluvista vain kolme oli sellaista, mistä ei ollut huomauttamista.
Toivon, että tulevaisuudessa ihminen ja susi voisivat elää yhdessä
– On paljon tietoa ja tutkimuksia siitä, miten yhteiselo voisi tapahtua. Metsästyskoiria voidaan myös suojella ja hieno esimerkki Länsi-Uudeltamaalta on lampureille onnistuneesti talkoovoimin pystytetyt petoaidat.
– Toivoisin, että sen sijaan, että pelkoa ruokitaan myöntämällä tappolupia, niin informoidaan sudesta eläimenä. Hyvä esimerkki tästä on Luontoliiton susiryhmä, joka käy kouluissa susilähettiläinä. Lapset kuulema suhtautuvatkin täysin luontevasti susiin.
Loppuun kuunnellaan vielä ääninäyte susilauman ulvonnasta. Hurja ja hieman karmiva, mutta Carinaa ei pelota.
Tiesitkö tämän sudesta?
Susi (Canis lupus)
- Susi on koiraeläimiin kuuluva nisäkäs ja petoeläin.
- Sen ruumiinpituus on 90–140 cm.
- Suomessa suden yleisväri vaihtelee harmaanruskeasta kellertävänharmaaseen.
- Susi erottaa hyvin liikkeen, mutta liikkumattoman kohteen huonosti. Sillä on erittäin hyvä pimeänäkö.
- Todennäköisesti susi kuulee korkeampia ääniä kuin ihminen. Suden on todettu kuulevan toisen suden ulvonnan avoimessa maastossa yli kymmeneen kilometriin saakka.
- Sudet elävät noin 15-vuotiaiksi. Vanhin meillä luonnossa tavattu yksilö oli 11-vuotias.
Susi on laumaeläin
- Susilaumassa yksilöiden väliset suhteet ovat kiinteät ja perhekeskeiset.
- Arvojärjestys ja ryhmäkuri ovat tärkeitä.
- Yhdessä laumassa lisääntyy vain yksi pari.
- Suomessa susien laumakoko on keskimäärin seitsemän yksilöä, suurimmissa laumoissa on ollut 12–13 sutta.
Susi valitsee reviirinsä ravinnon mukaan
Susi valitsee oman alueensa eli reviirinsä sen mukaan, miten siinä on riittävästi ravintoa ja pesäpaikkoja pennuille. Ravinnon loppuessa lauma vaihtaa paikkaa. Yksinään elelevien, reviirittömien susien osuus kannasta on Suomessa noin 15–25 %.
Susien ulvominen voi olla merkki saalistamaan lähdöstä tai sillä kutsutaan lauma kutsua koolle. Se voi olla myös varoitus – tämä on meidän aluettamme ja tänne ei ole tulemista!
Susi liikkuu tavallisesti noin 8 kilometrin tuntinopeudella. Yhden päivän aikana se voi tehdä taivalta jopa 70 kilometriä.
Suden ruokavalioon kuuluvat nisäkkäät
Susi tarvitsee päivittäin ravinnokseen noin viisi kiloa lihaa. Jos ravintoa ei ole saatavilla, susi pystyy paastoamaan useita päiviä, jopa viikon.
Suden ruokavalioon kuuluvat nisäkkäät – aina sen mukaan, miten ravintoa on tarjolla ja mikä vuodenaika on meneillään. Suden tärkeimmän talviriistan meillä muodostavat porot, hirvet, metsäpeurat ja valkohäntäkauriit.
Sudenulosteet ovat pötkömäisiä, paksuudeltaan noin 3 cm ja erittäin voimakkaan hajuisia.
Susi on Suomessa erittäin uhanalainen ja se on rauhoitettu.
LÄHDE:
L. David Mech and Luigi Boitani; Wolves – Behaviour, Ecology and Conservation 2006
Kauhala, Kaarina; Koiran villit sukulaiset 2000
Mech, L David; The Wolf – the ecology and behaviour of an Endangered Species 2007
www.salakaadotseis.fi
www.tunturisusi.com
KUUNTELE OHJELMA:
