Hyppää pääsisältöön

Mitä tulevaisuudessa syödään?

hampurilaisaterioita syödään
hampurilaisaterioita syödään Kuva: Unsplash / Dan Gold Yle Tiede

Meillä on käsissämme kuusi isoa ruokahaastetta. Niiden ratkaisusta riippuu, mitä tulevaisuudessa lautasellemme päätyy – vai päätyykö mitään, kirjoittaa tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen blogissaan.

Jos ja kun ruuan saanti vaikeutuu, se johtaa pahimmillaan pakolaisvirtoihin ja sotiin.

1. Ruokittavia suita on koko ajan enemmän

Maailman väkiluku kasvaa. Vaikka syntyvyys onkin vähentynyt, me elämme pidempään ja lapsikuolleisuus on pienentynyt. Tämä tarkoittaa sitä, että ruokittavia suita on vuosi vuodelta enemmän. Viisikymmentä vuotta sitten ihmisiä maapallolla oli noin 3,5 miljardia. Nyt meitä on jo melkein 7,6 miljardia. Väestöennusteet povaavat, että vuonna 2050 ihmisiä on jo lähes 10 miljardia.

Kaikki nämä nälkäiset mahat pitäisi ruokkia. Ennusteen mukaan maataloustuotteiden kysyntä kasvaa 50 prosentilla vuodesta 2013 vuoteen 2050. Iso kysymys kuuluu: riittääkö tulevaisuudessa ruokaa kaikille?

2. Kaikille ei riitä nytkään ruokaa

Totuushan on, että kaikille ei riitä ruokaa edes tänä päivänä. Aliravitsemus on edelleen iso ongelma. YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan joka yhdeksäs maapallon ihminen kärsii nälkää. Vuosina 2014-2016 maailmassa oli nälkäänäkeviä lähes 800 miljoonaa, heistä pääosa asuu kehitysmaissa.

Nälkärajakin on asetettu hyvin alas: ihminen saa ravinnosta tarpeeksi kaloreita kevyeen toimeliaisuuteen, mutta ei esimerkiksi maanviljelyksen kaltaiseen raskaaseen työhön.

Kun nälkää tarkastellaan laajemmin ravintoaineiden puutteena, nälkäisten määrä kasvaa vielä paljon suuremmaksi. Vitamiinien ja kivennäisaineiden puutoksesta kärsii ainakin 2 miljardia ihmisistä.

lapsi ja äiti syö kaatopaikalla Kathmandussa Nepalissa
lapsi ja äiti syö kaatopaikalla Kathmandussa Nepalissa Kuva: Shutterstock Yle Tiede

3. Maapallolla on enemmän ylipainoisia kuin nälkäänäkeviä

Osa väestöstä kärsii nälästä, osa ylipainosta. Globaali ruoan kulutus on kasvanut vuosi vuodelta. Eräs tapa mitata ruuan kulutusta on laskea päivässä syödyt kalorit. Jos 1960-luvun puolivälissä maapallon asukas kulutti 2358 kcal päivässä, vuonna 2015 kalorien kulutus oli 2940 kcal päivässä. On ennustettu, että vuoteen 2030 mennessä ylitetään 3000 kalorin raja.

Tässä vaiheessa on hyvä huomioida myös se, että väkiluku on yli tuplaantunut sitten 1960-luvun. Tämä tarkoittaa, että kokonaiskalorinkulutus maapallolla on kasvanut huimasti.

Ylipaino on globaali terveysongelma. Vuonna 2016 maailmassa oli arviolta noin 1,9 miljardia ylipainoista ihmistä (BMI≥25), joista 650 miljoonaa oli lihavia (BMI≥30).

Ruoan jämät ja haarukka lautasella
Ruoan jämät ja haarukka lautasella Kuva: Shutterstock Yle Tiede

4. Kolmasosa syömäkelpoisesta ruoasta heitetään roskiin

Noin kolmasosa kaikesta tuotetusta ruoasta päätyy roskiin. Teollisuusmaissa ongelma on erityisesti kuluttajapuolella: me suomalaiset heitämme jokainen vuosittain noin 23 kiloa ruokaa roskiin. Kehitysmaissa hävikkiä syntyy eniten ruokatuotannon alkuvaiheessa.

Jos kaikesta maailman pois heitetystä ruuasta saataisiin edes neljännes pelastettua, sillä voitaisiin ruokkia kaikki aliravitut.

5. Lihan kulutus lisääntyy

Pallomme väki on vaurastunut. Tämä on tietenkin hieno uutinen, erityisesti kun se tarkoittaa sitä, että köyhyys on vähentynyt huomattavasti. Keskiluokka kasvaa globaalisti, erityisesti Aasiassa. Vaurauden myötä myös ruokailutottumukset muuttuvat. Kehittyvissä maissa, erityisesti Aasiassa, ihmiset syövät entistä enemmän lihaa.

1960-luvulta lähtien lihankulutus on globaalisti kasvanut huimasti. Jos keskiverto maapallon asukas söi lihaa 1960-luvun puolivälissä noin 24,2 kiloa vuodessa, määrä kasvoi vuosituhannen loppuun mennessä 36,4 kiloon. Ennustetaan, että lihaa syödään vuonna 2030 jo yli 45 kiloa/ henkilö.

häkki täynnä kanoja
häkki täynnä kanoja Kuva: Shutterstock Yle Tiede

Lihankulutukseen ja yleensäkin eläinkunnan tuotteiden käyttämiseen ruoaksi liittyy isoja haasteita. Yksi on tietenkin moraalinen: onko ylipäätään oikein kasvattaa ja tappaa eläimiä ruuaksi? Eläinten kasvatus- ja kuljetusolosuhteet eivät useinkaan kestä päivänvaloa maailmalla.

Karjankasvatus (nauta, possu, kana) on myös äärimmäisen kuluttavaa pallomme kannalta. Se tuottaa runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä ja kuluttaa myös kolmasosan maapallon käytetystä puhtaasta vedestä. Eläinrehun tuottaminen vie myös maapinta-alaa ihmisruuan kasvatukselta: karjan laiduntamiseen ja ruuan kasvattamiseen käytetään 30 prosenttia maapallon pinta-alasta. Fysiikan lakien mukaan mitä isompi eläin, sitä kuluttavampaa sen lihan tuottaminen on ympäristölle.

6. Ilmastonmuutos haastaa ruoantuotantoa

Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt tulevat yleistymään. Käytännössä tämä tarkoittaa kuivuuden ja toisaalta tulvien lisääntymistä. Myös myrskyjen määrä ja intensiteetti lisääntyy. Merenpinnan nousu voi aiheuttaa sisävesien suolaantumista ja tietenkin maapinta-alan pienentymistä. Kun ilmasto muuttuu, myös eliölajit muuttuvat, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi uusien tuholaislajien ilmaantumista.

Maanviljelykselle mikään näistä ilmiöistä ei tee hyvää. YK:n arvion mukaan esimerkiksi Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa sadot tulevat pienenemään 10-15 prosenttia lähivuosikymmeninä ilmastonmuutoksen johdosta.

Sanotaan, että anarkia on yhdeksän aterian päässä. Jos ja kun ruuan saanti vaikeutuu, se johtaa pahimmillaan pakolaisvirtaan ja sotiin.

Mistä löytyy ratkaisuja?

Onneksi ihminen on useimmiten fiksu eläin ja parhaimmillaan tuottaa jopa nerokkaita ratkaisuja aiheuttamiinsa ongelmiin.

Tulevien ruokahaasteiden ratkaisemisen keskiössä ovat sekä uudet teknologiat että kuluttajat. Teknologian puolella geenimuuntelu voi tuottaa uudenlaisia kestävämpiä kasveja ja uudet viljelymenetelmät, esimerkiksi vesi- ja vertikaaliviljely, vähentävät tarvittua maapinta-alaa.

kasvinjalostusta laboratoriossa
kasvinjalostusta laboratoriossa Kuva: Chuttersnap prisma studio blogit

Tulevaisuudessa kuluttajan lautaselle ilmestynee myös kudoskasvatettua lihaa, jonka hiilijalanjälki on pienempi kuin normilihan ja eettiset ongelmat lihankasvatukseen liittyen ratkaistu. Todennäköisesti monen ruokavalioon kuuluu tulevaisuudessa myös päivittäiset hyönteisproteiiniannokset ja levätuotteet.

Jokainen voi aloittaa muutoksen kohti kestävämpää ruokatulevaisuutta jo nyt, kun vähentää lihan syöntiä ja pyrkii vähentämään roskiin heitettävän ruoan määrää.

Jos kasvissyöjäksi ryhtyminen tuntuu tukalalta, niin miten olisi vaikka pari lihatonta päivää viikossa? Ihan pallomme tulevaisuuden tähden.

tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen
Tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen Kuva: Anna Autio Yle Tiede

Kirjoittaja: Elina Hiltunen, kemian DI, KTT

Yle Tieteen futuristi, tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen on erikoistunut tulevaisuuden ennakointiin ja heikkoihin signaaleihin. Erityisenä kiinnostuksena Hiltusella on tulevaisuuden teknologia. Elina on myös tietokirjailija, joka kirjoittaa parhaillaan kirjaa depressiosta.

Yle Tieteen asiantuntijat bloggaavat itselleen tärkeistä tiedeaiheista.

Liity Yle Tieteen yhteisöön Facebookissa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Tiede