Lapsemme viettävät suuren osan lapsuudestaan erilaisten ruutujen äärellä. Niiden kautta he ovat yhteyksissä johonkin, jota kutsumme mediaksi. Digitaalisuus on muuttanut vanhemmuutta ennennäkemättömällä tavalla, tarjoten lapsille uusia mahdollisuuksia, mutta tuoden vanhemmille myös huolia.
Keräsimme mediakasvatustyötä pitkään tehneiden toimijoiden näkökulmia eri-ikäisten lasten vanhemmille. Niiden yhteinen nimittäjä on, ettei median maailma ole niin vaarallinen kuin mitä uutisotsikot joskus antavat ymmärtää. Ole läsnä, ilman omaa ruutuasi. Lapsi tarvitsee edelleen vanhempaansa.
Teksti on jaoteltu kaikenikäisten, pienten lasten, kouluikäisten, esiteinien ja teinien vanhemmille. Artikkelit aukeavat kuvia klikkaamalla.
Lue lisää:
Ruutuaika, yksityisyys ja verkon vaarat – miten pärjätä vanhempana digiajassa?
Ruutu tuli kotiin. Mitä kaikenikäisten lasten vanhempien pitäisi tietää lasten kehityksestä, verkon oikeuksista tai tietoturvasta?
Meidän vanhempien lapsuudessa merkittäviä medioita olivat sarjakuvat, Pikku Kakkonen ja myöhemmin muut TV-sarjat sekä tietokonepelit. Ruudun ääreen kerääntyi kaveriporukka tai useampi sukupolvi, ja sisällöt olivat kaikille tuttuja.
Nykyään sisältöä puskee niin paljon ettei edes omassa median käytössä pysy perässä, saati sitten puolison tai lasten. Välillä sitä miettii onko hyvää vanhemmuutta selata omat viestinsä silloin kun lapsetkin ovat hetken rauhoittuneena omien ruutujensa äärellä.
Lue lisää:
Miten valmistella turvallinen ja terveellinen mediadieetti pienelle lapselle?
Tarvitseeko pieni lapsi ruutua? Voiko se korvata kirjan? Digitaalisuus kuuluu pienen lapsen maailmaan, jos vanhempi niin haluaa.
“Pois lapset kirjojen keskeltä ja maatöihin!” kuului julistus sata vuotta sitten. Tulevaisuudessa varmaan toivomme lasten tulevan virtuaalimaailmasta edes välillä someen. Tai puhumattakaan kanssamme ruokapöytään, ilman laitteita...
Tärkeintä kuitenkin on lapsen tai nuoren tunne siitä, että joku välittää ja on kiinnostunut. Tutkimusten mukaan alle 12-vuotiaat haluavat kuluttaa kaikkea mediaa mieluiten omien turvallisten aikuisten kanssa: lukea, pelata, löytää sitä missä on hyvä.
Lue lisää:
Mitä eväitä pitäisi pakata tiedonnälkäisen koululaisen digireppuun?
Koululainen haluaa älypuhelimen. Mitä jos sillä vain pelataan tai katsotaan haitallisia videoita? Entä mitä digitaitoja koululaisen pitäisi oppia jo kotona?
Kun lapset näyttävät omia suosikkivideoitaan, täytyy sanoa että vähän heppoiselta välillä tuntuu. Mutta toisaalta, kun uusia meemejä, videoita ja lyhyitä snäppejä tuotetaan ympäri maailmaan ihan ziljardeja päivässä, voisiko ne kaikki ollakaan loppuun asti hiottuja.
Päivitellessään lasten median käyttöä on pohdittava myös omaa suhdettaan mediaan. Ovatko ne omat some-julkaisutkaan aina niin harkittuja.
Lue lisää:
Esiteini etsiytyy someen ja maailmanlaajuiseen verkkoon – mitä sieltä löytyy?
Ruutu avaa digitaalisen oven globaaliin maailmaan. Esiteinille kaikki on mahdollista, mutta voiko se olla vaarallista?
Mediatulvankin keskellä vanhemman tärkeitä rooleja ovat kommentointi, suodattaminen ja rajojen asettaminen. Siinä mielessä digiajan vanhemmuus ei juuri poikkea muusta vanhemmuuden ajatuksesta. Jos nuorison vaatevalinnat, liiat meikit tai kärkevät kommentit häiritsevät ulos lähtevää katsoessa, voi some-käyttäytymisestäkin huomauttaa, ei teinien omissa ryhmissä kuitenkaan.
Lue lisää:
Teini luo oman digimaailmansa – vieläkö vanhempia tarvitaan?
Verkko voimaannuttaa nuoreksi aikuiseksi kasvavan teinin. Kaikki on mahdollista, joten miten lastaan voi enää tukea?
Saateteksti on kirjoitettu yhdessä Mediakasvatuskeskus Metka ry:n kanssa. Se perustettiin 60 vuotta sitten vastaamaan yleiseen huoleen siitä mitä televisio tekee lapsille. Nykyään järjestö työskentelee laajasti mediakasvatuksen parissa. Lisää ajateltavaa löytyy Mannerheimin lastensuojeluliiton positiivisesta Lupa kasvaa - myös digimaailmassa -yleisartikkelista mediakasvatukseen.
Edit 20.2.2018: korjattu järjestöt muotoon toimijat.
