Mitä eväitä pitäisi pakata tiedonnälkäisen koululaisen digireppuun?

Koululainen haluaa älypuhelimen. Mitä jos sillä vain pelataan tai katsotaan haitallisia videoita? Entä mitä digitaitoja koululaisen pitäisi oppia jo kotona?

Kukaan ei ole diginatiivi syntyessään

Lapsi​ ​ei​ opi ajamaan ​pyörällä ilman​ ​periksiantamatonta​ ​harjoittelua.​ ​Ensin​ opitaan ajamaan ja​ vasta ​sitten​ ​karttuu​ ​taito löytää perille.​ ​Uusien​ ​digitaalisten​ ​laitteiden​ ​kohdalla​ ​pätee​ ​sama ajatus, vaikka lasten rohkeus niihin antaa muuta ymmärtää.

• Pieni lapsi oppii vanhemman mediakäyttöä matkimalla.
• Alle 10-vuotias ei vielä osaa eritellä, mitä on media tai internet.
• Alle 10-vuotiaat lapset haluaisivat pelata yhdessä vanhempansa kanssa.
• Digitaitoja opitaan koulussa.

Lapsi oppii digilaitteiden käytön ja toiminnot eri tavoin kuin aikuinen. Näyttää siltä, että lapsi hallitsee kaiken. Silti lapsi tarvitsee rinnalleen aikuisen ohjaamaan oikeaan suuntaan, vastaamaan mieltä askarruttaviin asioihin ja pohtimaan sisältöjä, joiden äärellä vietetään aikaa. Lapsi ei välttämättä ymmärrä, miten verkko toimii, mitä tietoja itsestään antaa tai miten tulkita sosiaalisen median keskusteluja ja kommentteja.

Vanhempi tuntee oman lapsensa parhaiten ja tietää missä hän tarvitsee kannustusta, missä rajoittamista ja missä kiinnostunutta kuuntelijaa. Maalaisjärki ja muutama yhteinen hetki päivässä riittää.

Diginatiiviudesta on kirjoitettu yhdessä Mediakasvatuskeskus Metka ry:n kanssa.

Kenen tehtäväksi jää ratkoa chat-riitoja?

Moni koululainen liittyy luokkansa omaan chat-ryhmään. Poika istuu lattialla läksyjä tehden, mutta on keskittynyt puhelimensa näyttöön. Kuva: Karstein Volle Yle Oppiminen

Suuri osa lasten välisestä yhteydenpidosta tapahtuu pikaviestinpalvelujen eli chattien avulla. Ne ovat helppokäyttöisiä, niihin saa luotua yhteydenpitoon sopivia ryhmiä ja niissä voi lähettää myös tiedostoja ja kuvia. Niiden käyttöön voi kuitenkin liittyä myös syrjimistä, kiusaamista sekä kuvien ja muiden sisältöjen epäasiallista käyttöä.

• Chatti on lapsille luonnollinen tapa olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
• Digitaalisen vuorovaikutuksen pelisäännöissä riittää opiskeltavaa, mutta niiden osaaminen on tärkeä taito myös aikuisena.
• Yli 95% lapsista käyttää palveluita mobiililaitteilla, eli aina tavoitettavissa.
• Peruskoululaisista noin 2-5 % kertoo tulleensa nettikiusatuksi.

Monissa palveluissa (mm. WhatsApp, Snapchat, Instagram) lapset voivat keskenään harjoitella vuorovaikutusta, kirjoittamista, kuvaamista sekä kaveritaitoja. Välillä voi kuitenkin tuntua, että lasten keskinäiset keskustelut ja ryhmät ovat täynnä epäasiallista käyttäytymistä ja kiusaamista. Koska chattia käytetään sekä kouluaikana että vapaa-ajalla, myös ikävimmät ilmiöt näkyvät väistämättä sekä koulussa että kotona.

Vanhempien ei kannata tuskailla yksin digimaailman kaveripiiriongelmien kanssa. Asiasta voi käydä keskustelua niin oman lapsen kuin muiden aikuistenkin kanssa. Lasten keskinäisiä pelisääntöjä voi käsitellä yhdessä esimerkiksi luokan lasten ja aikuisten kesken. Koulu voi tarjota tähän mahdollisuuden vanhempainillassa, esimerkiksi yhteiset teemavanhempainillat ovat hyvä tapa käsitellä asiaa yhdessä.

Näkökulma koululaisten chat-ryhmiin on kirjoitettu yhdessä Suomen Vanhempainliiton kanssa. Se on valtakunnallinen kasvatusyhteistyön asiantuntija, johon kuuluu yli 1300 kouluissa ja päiväkodeissa toimivaa vanhempainyhdistystä.

Hyvä lukutaito on pohja kaikelle ymmärrykselle

Säännöllisen lukuharrastuksen nuorena aloittaminen antaa hyvät eväät koulussa menestymiselle. Lapsi osoittaa karttakepillä taululle, jossa on viittauksia kirjoihin. Vanhemmat ottavat muistiinpanoja. Kuva: Karstein Volle Yle Oppiminen

Mekaaninen lukutaito, sanojen muodostaminen kirjaimista, on eri asia kun luetun ymmärtäminen. Vaikka on toki tärkeää osata viestiä ystävien kanssa ja seurata pelien ohjeita, auttaa kirjojen lukeminen lasta hahmottamaan kokonaisuuksia.

• Kirjat kehittävät lapsen hahmotuskykyä, mikä auttaa oppikirjojen ymmärryksessä.
• Hyvät tarinat edistävät lapsen empatiataitoja.
• Laadukas kirjallisuus voi olla lapselle keino löytää uusia kiinnostuksen kohteita, jotain, mitä ei kotipiiristä löydy.
• Ei ole väliä, onko kirja sähköinen vai tehty paperista.

Lasta voi olla vaikea saada pois ruudun äärestä ja keskittymään koulusta tuotuun kirjaan. Kirjoilla on kuitenkin erityisasema mediana, koska niiden lukeminen vaatii tekstistä muodostuvien laajempien kokonaisuuksien hahmottamista, kaikki oman pään sisällä. Nuorena aloitettu lukuharrastus antaa hyvät eväät koulussa menestymiselle.

Jos lapsi ei millään jaksa innostua lukemisesta, on siihen turha pakottaakaan. Jos teksti ei kiinnosta, sanat vain haihtuvat mielestä. Voi kuitenkin olla, ettei lapsi vain ole löytynyt oikeanlaista kirjaa. Kirjastot mielellään auttavat löytämään ikään ja kiinnostukseen sopivia kirjoja asiakkailleen.

Lukemista käsittelevää näkökulmaa varten on haastateltu lukemista edistävän Lukukeskuksen asiantuntijoita. Kirjavinkkejä lapselle voi etsiä Kirjasampo-palvelusta.

Ensiaskeleet sosiaaliseen mediaan

Pidätkö kiinni palvelun ikärajavaatimuksesta, vai autatko lastasi kiertämään iän tarkistuksen? Poika ojentaa tablettia. Isä silmät sidottuina painaa REGISTER-nappia tuntemattomalla kielellä kirjoitetuista käyttöehdoista. Kuva: Karstein Volle Yle Oppiminen

Jokaisella sukupolvella on omat mediakokemuksensa. Siksi vanhemman voi olla vaikea ymmärtää verkon merkitystä lapsille. Moni lapsi luo vanhempansa avustuksella ensimmäisen tunnuksensa jo alle 13-vuotiaana, vaikka se on useimpien palveluiden ikäraja.

• Lapset kiinnostuvat erilaisista nettivideoista, koska ne koskettavat juuri häntä tai niissä on jotakin, joka naurattaa tai saa mielikuvituksen liikkeelle.
• Tilit sosiaalisen median palveluihin luodaan ensisijaisesti siksi, että voisi paremmin seurata, kommentoida ja tuottaa sisältöjä.
• Alaikäisen mediankäytön ohjaaminen on jatkuvaa tasapainoilua suojelun ja osallistumisoikeuden välillä.
• Sosiaalisessa mediassa käyttäytymisen harjoitteluun kannattaa kiinnittää huomiota jo varhain, jotta lapsi osaa toimia siellä turvallisesti ja reilusti.
• Eri kodeissa on eri some-säännöt ja niitä on kunnioitettava!

Lapsen reippaasti alle 13-vuotias koulukaveri on kuulemma saanut luoda sosiaalisen median tilin. Sisältöjen tykkääminen ja kommentointi vaatisivat oman tilin luomista. Pidätkö kiinni palvelun ikärajavaatimuksesta, vai autatko lastasi kiertämään iän tarkistuksen?

Sinulla on vanhempana oikeus päättää oman perheesi säännöistä ja lapset osaavat kunnioittaa toisten perheiden sääntöjä. Suurinta osaa verkon sisällöistä voi katsella myös ilman tilin luomista, tai voit luoda perheelle vaikka oman yhteisen tilin.

13 vuoden ikärajaa on helppo käyttää perusteluna, jos haluat kieltää sosiaalisen median käytön. Ikäraja perustuu palveluiden kotimaan (USA) lainsäädäntöön, minkä vuoksi se on lähes suunniteltu kierrettäväksi. Lapsen sosiaalisen median käyttö jää kuitenkin vanhemman vastuulle, jos ikäraja ei vielä lapsen kohdalla täyty. Ikärajat tulevat muuttumaan EU-alueella jonkin verran vuoden 2018 aikana.

Sosiaaliseen mediaan siirtymisestä on kirjoitettu yhdessä Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanssa. Lisää heidän asiantuntemustaan aiheeseen löytyy MLL:n Vanhempainnetin Lapset ja media -materiaaleista.

Miksi pelaaminen kiinnostaa lapsia?

Pelit ovat kehittyneet merkittävästi niistä ajoista, jolloin vanhemmat itse olivat lapsia. Äiti ja poika pelaavat konsolilla yhdessä, mutta äiti vilkuilee puhelintaan. Kuva: Karstein Volle Yle Oppiminen

Pelaamista on harrastettu ihmisyhteisöissä jo esihistoriallisilta ajoilta lähtien. Tietotekniikan kehityksen ohessa myös pelaaminen on saanut uusia muotoja. Digitaalinen pelaaminen on jatkumoa pihapeleille, lautapeleille ja korttipeleille.

• Suomalaisista lapsista lähes kaikki pelaavat digitaalisia pelejä (98,5%).
• Pelivideoita ja -striimejä katsellaan netissä jo enemmän kuin televisiosarjoja ja elokuvia.
• Pelaaminen ja siihen liittyvät oheistoiminnot opettavat hyödyllisiä taitoja.
• Pelaaminen on hauska ja sosiaalinen harrastus kaikenikäisille.
• Pelit ovat kehittyneet merkittävästi niistä ajoista, jolloin vanhemmat itse olivat lapsia.

Pelaaminen on aktiivista vuorovaikutteista toimintaa, jossa saa jatkuvasti palautetta omasta toiminnastaan. Innostus pelistä pitää jatkuvan oppimisen tilassa, jossa pelaaja oppii pelaamisen lisäksi myös pelien ulkopuolella hyödynnettäviä taitoja, kuten kielitaitoja, ryhmätyötaitoja, ongelmanratkaisutaitoja ja teknisiä taitoja, joista kaikista on hyötyä työelämässä. Digitaaliset pelit ovat yhä monipuolisempia sosiaalisia välineitä, jotka vievät pelaajansa todellisuutta kiehtovampiin maailmoihin viettämään aikaa ystävien seurassa.

Kun arki on kunnossa, ei pelaamisesta tarvitse stressata. Lööpeissä pelotellaan yhä pelien aiheuttamalla väkivallalla, mutta nuoret käyttäytyvät paremmin kuin koskaan aiemmin, vaikka pelaaminen on yleisempää. Monet pelit kertovat pieniä arkisia tarinoita, joissa käsitellään vaikeita kysymyksiä kuten lapsen sairastumista, vanhustenhoitoa ja alkoholismia.

Näkökulma pelaamiseen on kirjoitettu yhdessä Peliviikon koordinaattori ja mediakasvatuksen suunnittelija Tommi Tossavaisen kanssa Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista. Lisätietoa peleistä löytyy kattavasta ja ilmaisesta Pelikasvattajan käsikirjasta.

Onko media vain yksi iso mainos?

Taito tarkastella mainoksia ja punnita omia kulutusvalintoja on tärkeä osa arjen hyvinvointia, medialukutaitoa ja vastuullista kuluttamista. Vanhempi istuu sohvalla ihmetellen, kun lapset ympärillä käyttävät ruutuja, joissa näkyvät 3 FOR 2, 50% ja SPONSORED. Kuva: Karstein Volle Yle Oppiminen

Mainoksiin törmää sosiaalisessa mediassa, älypuhelinsovelluksissa, kaupoissa, kaduilla, elokuvissa ja peleissä, jopa koulussa. Lapset tottuvat mainontaan ja sponsoroituihin sisältöihin jo nuorena, ja aikuisen tuen avulla niitä oppii myös ymmärtämään ja erottamaan muusta sisällöstä paremmin.

• Mainontaa Suomessa sääntelee Mainonnan eettisen neuvoston säännöt, joka hillitsee mainontaa lapsille.
• Brändien rakentamat mielikuvat voivat vaikuttaa vaivihkaa esimerkiksi sponsoroidun sisällön avulla.
• Erinomainen tapa ymmärtää mainontaa on luoda sitä itse!
• Lapsille koulussa opetettavaa vastamainontaa voi pitää yhteiskunnallisen keskustelun, osallistumisen tai taiteen muotona.

Lapsia ei voi estää näkemästä mainoksia. Mainosten sisällöstä ja lapsen kulutustoiveista kannattaa keskustella kotona ilman syyllistävää ilmapiiriä. Mainokset ohjaavat eri ikäisiä ja eri ihmisryhmiä eri tavoin, joten mainosten keinoja herättää tunteita ja mielikuvia tunnistaa helpommin yhdessä.

Kouluissa taito tarkastella mainoksia ja punnita omia kulutusvalintoja nähdään tärkeänä osana arjen hyvinvointia, medialukutaitoa ja vastuullista kuluttamista. Mainoksia voi analysoida esimerkiksi vastamainosten avulla. Ne ovat parodiakuvia, jotka tuovat esiin toisenlaisen viestin keskelle mainosten ja kuluttamisen hallitsemaa ympäristöä.

Näkökulma mainontaan on kirjoitettu yhdessä vastamainontatyöpajoja järjestävän Eettisen kaupan puolesta ry:n Eeva Kemppaisen kanssa. Heidän tuottamastaan Medialukutaitoa vastamainoksista -oppaasta löytyy valmiita vinkkejä ja kuvia vastamainonnasta.

Seksiä selainhistoriassa

Mikäli ilmenee että lapsi on löytänyt pornoa, vanhemman kannattaisi viimeistään silloin hyödyntää tilaisuus aloittaa seksuaalikasvatus. Isä katsoo lapsen puhelinta ja peittää kasvonsa käsillään. Äiti on vieressä hämmentyneenä. Kuva: Karstein Volle Yle Oppiminen

Lapsia kiinnostaa seksuaalisuus. Oman puhelimensa suojissa lapsi uskaltaa etsiä tietoa seksistä, mutta riskinä on päätyminen pornosivuille. Vanhemmalla menee helposti sormi suuhun, kun tajuaa mitä puhelimen selainhistoriasta löytyy. Mahdollisuus seksuaalikasvatukselle valuu hukkaan, jos siihen ei tartu!

• Lapsen on helppo löytää verkosta pornoa.
• Seksi kiinnostaa, vaikka itse sisällöt ällöttäisivät tai ahdistaisivat.
• Seksuaalikasvatus koulussa alkaa myöhään – vastuu jää vanhemmille.
• Jos lapsi uskaltaa puhua vanhemmalle, pornoon liittyy harvoin ongelmia.

Suurin osa lapsista saa älypuhelimen mennessään ensimmäiselle luokalle. Vanhemmat harvoin ajattelevat, että koululainen hakisi sillä alastonkuvia, mutta seksi kiinnostaa monia jo pienenä. Seksuaalikasvatus kodeissa ja kouluissa ei ole pysynyt mukana verkon kehityksessä, minkä vuoksi porno voi olla monelle lapselle ensimmäinen kosketus aiheeseen.

Mikäli ilmenee että lapsi on löytänyt pornoa, vanhemman kannattaisi viimeistään silloin hyödyntää tilaisuus aloittaa seksuaalikasvatus. Erityisen tärkeää on olla hermostumatta lapselle ja pahoitella, jos ensireaktio on ollut tuomitseva. Palaa asiaan vaikka seuraavana päivänä. Jos porno hämmentää tai ahdistavaa lasta, vanhemman pitäisi vähintään kyetä tarjoamaan turvallinen, ei-syyllistävä kuuntelija.

Lapsi hakeutuu itse häntä kiinnostavan materiaalin äärelle. Kiinnostus seksiin on normaalia ja on vain ajan kysymys, koska lapsi törmää pornoon. Ole askel edellä ja mieti etukäteen, miten haluat siitä puhua.

Lapsen kiinnostuksesta seksuaalisuuteen on kirjoitettu yhdessä seksuaalista hyvinvointia edistävän Sexpo-säätiön kanssa.

Lue lisää:

Isä, äiti ja media

Mediakasvatustyötä tekevien järjestöjen näkökulmia lasten mediankäytöstä.

Edit 20.2.2018: tarkennettu tieto; vastamainonnasta kirjoitettu Eeva Kemppaisen kanssa.