Hyppää pääsisältöön

Flinkkilä & Tastula: Viisi vuotta pimeydestä

Toimittaja Anne Flinkkilän vieraina ovat nuorempi konstaapeli Heidi Foxell ja rikostutkija Tuomas Pelkonen.
Toimittaja Anne Flinkkilän vieraina ovat nuorempi konstaapeli Heidi Foxell ja rikostutkija Tuomas Pelkonen. Toimittaja Anne Flinkkilän vieraina ovat nuorempi konstaapeli Heidi Foxell ja rikostutkija Tuomas Pelkonen. Yle TV1,Flinkkilä & Tastula,Anne Flinkkilä (Yle),Heidi Foxell

TV1 lauantaina 3.2.2018 klo 17.10 - 18.00, uusinta sunnuntaina 4.2. klo 9.05
Katsottavissa Yle Areenassa

”Olen joutunut luopumaan paljosta, mutta en ole luovuttanut enkä aio koskaan luovuttaa”, sanoo nuorempi konstaapeli Heidi Foxell.

Heidin pitkää taistelua takaisin elämään on seurattu erittäin suositun Bulletproof-blogin ja median kautta lähestulkoon henkeä pidätellen.

Heidin päättäväisyys on helppo uskoa, niin uskomattomat ovat toipumisen käänteet viimeisen viiden vuoden aikana olleet.

Heidi on toimittaja Anne Flinkkilän vieraana Flinkkilä & Tastula- keskusteluohjelmassa. Mukana on ystävänsä, rikostutkija Tuomas Pelkonen. He puhuvat Heidin parantumisesta, mutta myös ystävyyden voimasta ja merkityksestä.

Takana kymmeniä leikkauksia

Heidi Foxell haavoittui erittäin vakavasti keväällä 2012, kun nuori mies alkoi toukokuisena yönä ampua ihmisiä Hyvinkään keskustassa.

Heidi tuli työparinsa kanssa hälytystehtävää suorittamaan ja hirvikiväärin luodit osuivat vatsaan.

”Muistan kylmän asfaltin posken alla ja jostain kaukaa tulivat armeijan opit: se voi ampua uudestaan, suojaa pääsi ja ryömi turvaan.”

Huippujalkapalloilijan kunnossa ollut Heidi on sen jälkeen käynyt läpi kymmeniä leikkauksia, ja on nyt aloittelemassa uutta elämää ja paluuta unelma-ammattiinsa, poliisin töihin.

Miksi juuri minulle?

Vähäeleinen ja rauhallinen Heidi kertoo tarinaansa hiljaisella äänellä, ja tunteet paistavat silmistä.

Hän sanoo miettineensä paljon sitä, että miksi kaikki tapahtui juuri hänelle. ”Kenet minä oikein olen suututtanut”, hän naurahtaa.

Kävi nimittäin niin, että juuri kun toipuminen oli hyvässä vauhdissa, tapahtui paha hoitovirhe, jonka seurauksena Heidi menetti kävelykykynsä. Hän sanoo, että se oli melkein pahempi asia kuin itse haavoittuminen.

Hengen meno oli erittäin lähellä, mutta vielä suuremmat vauriot tulivat mielen sopukoihin. Musta masennus ja toivottomuus kiskoivat Heidiä pimeyteen, äitikin oli anonut, että viikkoihin ei tytär hymyillyt, irvisteli vain.

Jollakin voimalla Heidi palasi takaisin.

Heidi sanoo, että nimenomaan blogin kautta hän sai paljon kannustusta, tuttujen ja tuntemattomien usko parantumiseen kantoi kuilun yli.

Kollegan kohtalo pysäyttää

Muissa ihmisissä on uskomaton voima.

On niitä, jotka eivät Heidin tilannetta kestäneet ja katosivat, mutta sairaalavuoteen äärellä seisoi usein isoja hiljaisia poliisimiehiä, jotka eivät unohtaneet Heidiä.

Samalla mielellä Heidiin otti yhteyttä myös puolituttu kollega Tuomas Pelkonen, joka halusi juosta 100 kilometrin ultrajuoksun ja kerätä rahaa Heidin kuntoutumiseen.

Tuomas oli itse ollut työvuorossa, kun kuuli Heidin haavoittumisesta ja sanoo, että kollegan haavoittuminen pysäyttää aina.

Siksi hän halusi, ettei Heidi unohdettaisi. Heidi sanoo, että Tuomas on hänen sankarinsa! Juoksu onnistui, ja maaliin Heidi ja Tuomas tulivat yhdessä, Tuomas juosten ja Heidi pyörätuolilla.

Parantavia kokemuksia

Urheilu ja oman kehon haastaminen on ollut Heidille tärkeä asia ja hän sanoo, että koville on ottanut hyväksyä oman kropan muutokset ja rajoitteet.

Tuomaksen tuki on ollut tärkeätä. Tuomas hommasi myös käsipolkupyörät ja kaksikko pyöräili Helsingistä Porvooseen.

Ihan samoja kicksejä kuin jalkapallosta Heidi ei sano saaneensa, koska hiki ei vielä tullut, mutta liikkeelle pääsy ja itsensä haastaminen ovat mahtavia ja myös parantavia kokemuksia.

Mistä voima tulee?

Mistä Heidin voima tulee? Ei hän tiedä itse eikä tiedä Tuomaskaan.

Luovuttaminen ei ole ollut koskaan vaihtoehto, ei edes silloin kun kaiken päälle iski vielä leukemia. Se on nyt hallinnassa ja Heidi sanoo elävänsä hetkessä, päivän kerrallaan ja vaalivansa kaikkea hyvää mitä elämässä on.

Samaa hän käy kertomassa kouluissa nuorille. ”Hiljaista on yleisö”, Heidi virnistää.

Mutta mitä sitten on onni?

Heidi sanoo, että suurin onni olisi päästä taas kävelemään. Ottaisi koirat ja menisi metsään, hakkaisi puita ja tekisi nuotion. Istuisi siinä ja olisi vaan.

Keskustele