Hyppää pääsisältöön

Ihmeaineesta saasteeksi: käsikirjoitus

MOT:n ohjelmien käsikirjoituksiin liitettävä logokuva.
MOT:n ohjelmien käsikirjoituksiin liitettävä logokuva. Kuva: Yle, Camilla Arjasmaa MOT

50-luvulla muovia markkinoitiin maailman pelastajana. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin muovia on kaikkialla. Pienenpienet muovihiukkaset päätyvät vesistöihin, järviin ja meriin. Parin sadantuhannen järven maassa sillä on merkitystä, sillä juomavetemme tulee pitkälti järvistä.

IHMEAINEESTA SAASTEEKSI

Jouni Nissinen, suojelupäällikkö Suomen luonnonsuojeluliitto ry:
”Meidän pitää alkaa enemmän ajatella muovia, saasteena jo alusta asti. ”

Muovia tuotetaan vuodessa saman verran kuin koko ihmiskunta painaa. Sitä on kaikkialla: ilmassa, elintarvikkeissa, ravintoketjussa, eläimissä, sadepisaroissa. Suurkaupungin alueelle voi ropista vuodessa muovihiukkasia jopa kymmenen tonnia.

GRAFIIKKA
Muovia käytetään
Pakkaaminen
Rakentaminen
Sähkö ja elektroniikka
Maanviljely
Vaatteet ja jalkineet
Huonekalut
Lääketeollisuus
Autot ja muut kuljetusvälineet
Kotitaloustavarat
Koneiden osat
Lelut, urheilutarvikkeet
Muut

Muovintuotannon ennustetaan kasvavan lähivuosina noin 40 prosentilla. YK:n ympäristökokouksessa Keniassa viime kesänä tiedemiehet kuvasivat muovin määrää merissä valtamerten harmageddoniksi eli viimeiseksi taisteluksi. EU on herännyt muoviongelmaan ja Komissio esitteli muovistrategiansa tämän vuoden alussa.

Matti Vainio, riskinhallintayksikön päällikkö, EU:n Kemikaalivirasto:
”Siinä käsitellään ensinnäkin, kuinka saadaan fossiilisten raaka-aineiden käyttö pienemmäksi muovien yhteydessä, kuinka kierrätystä voitaisiin lisätä. Kuinka voidaan muovin kaikkia ympäristö- ja terveyshaittoja pienentää ja samalla katsoa kuinka näitä voidaan tehdä yhdessä maailman tasolla. Ja koska yksin Euroopassa näitä asioita ei voida ratkaista, yhtenä asiana EU on pyytänyt meitä Euroopan Kemikaalivirastoa tekemään tai katsomaan, voisiko rajoittaa mikromuovien käyttöä ja toisaalta oksomuovien käyttöä.”

Muovin tuotanto ja muovijätteen poltto lisäävät vuosittain maailmanlaajuisesti hiilidioksidipäästöjä 400 miljoonaa tonnia.

Nissinen:
”Jos me halutaan pystyä ratkaisemaan muoviongelma siinä laajuudessa kuin mitä on tarpeen, niin meidän pitää alkaa enemmän ajatella muovia, ei semmoisena niin kuin itsestään selvänä joka paikassa läsnäolevana ihmemateriaalina, vaan sitä pitää ehkä enemmän alkaa nimenomaan ajattelemaan saasteena jo alusta asti. ”

Muovin raaka-aineista 99 prosenttia on fossiilisia polttoaineita. Muoviteollisuudella onkin vahvat sidokset kemian-, öljy- ja kaasuteollisuuteen.

Nissinen:
”Muovi pitää ottaa sieltä jalustalta pois ja nähdä se, että silloinkin, kun se on ihan niin kuin asianmukaisessa käyttötarkoituksessa, niin se on, siinä on myrkyllisiä yhdisteitä mukana aina jonkun verran. ”

Nissinen:
”On havaittu, että vapaaehtoisilla ratkaisuilla näissä ei päästä eteenpäin, vaan pitäisi oikeasti pystytä tekemään iha sitovaa sääntelyä. Tai sitten ruveta vaatimaan maataloudelta, joka on yksi EU:n pyhiä lehmiä, niin myös sitä, että maataloudessa paljon käytetyt erilaiset muovikelmut, niin niiden korvata muilla materiaaleilla tai sitten niiden kierrätys saada aivan eri tasolle. ”

Muovia on juomavedessä. Tutkivaa journalismia tuottava Orbmedia teetätti hanavesitutkimuksen, johon kerättiin näytteitä viidestä eri maanosasta. Niissä peräti 83 prosentissa oli muovipartikkeleita.

Suomalaisten juomavesi puhdistetaan monen eri prosessin avulla vedenpuhdistamoilla.
MOT otti juomavesinäytteen, joka lähetettiin tutkittavaksi Örebron yliopistoon Ruotsiin. Siellä ollaan pidemmällä muovianalyysien tekemisessä juomavedestä.

Tuulia Hyötyläinen, kemian professori, Örebron yliopisto:
”Me katsottiin lähinnä mitä muovista voi irrota, eli sellaisia muoviin lisättäviä pehmentimiä ja tämmöisiä palonestoaineita, joita yleensä lisätään muovituotteisiin ihan turvallisuussyistä, niin me löydettiin sieltä näitä tietyn tyyppisiä palonestoaineita, tai siis orgaanifosforiyhdisteitä pieninä pitoisuuksia ja sitten me löydettiin myös hyvin pieninä pitoisuuksina ftalaattia.”

Turun juomavedestä löytyi kuutta eri ftalaattia. Ftalaatit ovat kemikaaleja, joita lisätään muoveihin tuomaan pehmeyttä ja joustavuutta. Altistumme ftalaateille suurimmaksi osaksi rasvaisten ruokien, kuten maidon, lihan ja voin kautta.

MOT:
”Minkälainen riski nämä teidän löytämät muovin lisäaineet siinä juomavedessä niin aiheuttaa ihmisen terveydelle?”

Hyötyläinen:
”No se on vähän hankalaa sanoa, koska pitoisuudet on todella pieniä, mutta totta kai vettä juo jokainen ja altistusaika on koko elämän mittainen, niin ne saattaa toki lisätä terveysriskejä. Ett ylipäänsä tällaiset yhdisteet niiden on havaittu aiheuttavan tiettyjä terveysvaikutuksia, mutta yleensä ne pitoisuudet on vähän suurempia, mutta ne lisätä voi riskiä, esimerkiksi yhdistettynä muihin epäterveisiin elintapoihin sairastua tiettyihin kroonisiin sairauksiin.”

Muoveihin lisätään lukuisia kemikaaleja, joista osa on erittäin myrkyllisiä ja syöpää aiheuttavia. EU on kieltänyt niistä joidenkin käytön.

Nissinen:
”Nää hormonihäiriköt tai tämmöiset ihmisen sisäistä aineenvaihduntaa häiritsevät kemikaalit on niin kuin hyviä esimerkkejä siitä, että niitä löytyy aika monista muovituotteista ja ne saattaa hyvin pieninäkin määrinä olla haitallisia tai ainakaan me ei voida olla varmoja siitä, että ne olisivat haitattomia.”

Hyötyläinen:
”Tiedetään että esimerkiksi elintarvikkeiden mukana tai myös muoveista saattaa irrota, yhdisteet, niin osa niistä on karsinogeenisiä ja saattaa aiheuttaa, jos altistusmäärä on iso niin lisätä riskiä esim. sairastumiseen syöpään tai muihin sairauksiin, niin niitä on myös linkitetty liikalihavuuteen, erilaisiin maksasairauksiin ja muihin sairauksiin.”

Bisfenoli A:ta lisätään myös muoveihin. Se on yksi eniten valmistetuista kemikaaleista. Sitä käytetään kauppakuiteissa ja kertakäyttöastioissa, säilyke- ja virvoitusjuomapurkkien sisäpinnoituksissa sekä vesijohtoputkien saneerauspinnoituksissa. Miten muoveissa käytettävistä kemikaaleista pääsee eroon, kun niitä on tullut elimistöön?

Hyötyläinen:
”Osan elimistö pystyy poistamaan, enemmän tällaisia vesiliukoisia yhdisteitä, mutta aika monet on tämmöisiä rasvaliukoisia, hyvin pysyviä yhdisteitä että niistä on käytännössä mahdoton päästä eroon sen jälkeen kun ne on saanut elimistöön.”

Bisfenoli A on todettu hormonihäiriköksi. EU lisäsi sen tämän vuoden alussa korkean riskin aineiden kandidaattilistalle eli sen käytön rajoittamista selvitetään. Tällä hetkellä sen käyttö on kuitenkin kielletty vain tuttipulloissa koko EU:ssa.

Merissä ja järvissä on runsaasti mikromuovia, joka hajoaa vielä pienemmäksi nanomuoviksi. Ruotsissa Lundin yliopistossa tehty tutkimus paljasti, että nanomuovi voi läpäistä kalojen aivoverinesteen ja kerääntyä niiden aivoihin. Sen epäillään vaikuttavan niiden käyttäytymiseen. Kalat syövät hitaammin ja liikkuvat vähemmän. Nanomuovin vaikutuksia ihmisiin ei ole tutkittu, mutta sen vaaroja selvitetään.

Samuel Hartikainen, mikro- ja makromuovitutkija, Itä-Suomen yliopisto:
”Täällä Kuopiossakin me teemme kyllä tutkimusta myös farmasian laitoksella työskentelevien molekyylimallintajien kanssa ja koetamme lähestyä tätä mikromuovi, nanomuoviasiaa myös tietokonemalleilla, jossa pyritään selvittämään näiden pienimpien hiukkasten mahdollista kulkeutumista elimistössä solukalvojen läpi.”

Hartikainen:
”Mutta se on myöskin sama kuin ympäristötutkimuksessa yleensäki koska siellä voi olla hyvin erilaisia yhdisteitä, hyvin erilaisia muovilaatuja, hiukkasia ja näitten kaikkien muovilaatujen tai hiukkasten sisältämien aineitten käyttäytymistä ei vielä tunneta.”
Suomessa on käynnissä useita eri tutkimuksia muoviongelman selvittämiseksi. Suomen Ympäristökeskuksessa on tutkittu mikromuovien kulkeutumista ravintoverkossa, ja Arandalla on kerätty näytteitä Itämereltä.

Outi Setälä, erikoistutkija, merikeskus SYKE:
”On aivan selvää, että etenkin selkäranga -rangattomat sekä planktonissa että esimerkiks simpukat, jotka suodattaa suoraan vedestä ravintoaan niin ne kyllä ottaa sisäänsä sitt myöskin hyvin pieniä muovihiukkasia. Sitä me ei sitten tiedetä, että kuinka hyvin ne poistuu niistä eläimistä esimerkiks tämmösestä planktonäyriäisestä mikromuovit kyllä poistuu hyvinkin tehokkaasti, mutta sitt se osa otuksista on sellasia, ett ne myöskin takertuu niihin ja niin kun jumiin tavallaan ja haittaa myöskin sitten niiden syömistä siinä sivussa.”

Setälä:
”Jos altistus on jatkuvaa, niin jotain tutkimuksia on siitä, että ett kun muovia on on eliöiden vatsoissa niin sitt siitä saattaa jotain jotain lisäaineita tai haitta-aineita siirtyä sitten ruoansulatuksen aikana sinne elimistöön.”

Setälän mukaan mikromuovit voivat rikastua ravintoverkossa. Ne reagoivat myös luonnossa olevien ympäristömyrkkyjen kanssa ja voivat jopa muodostaa uusia, tuntemattomia kemikaaleja. Muovia on löydetty jopa Suomen järvistä.

Setälä:
”Yks kollega vertas, ett muovi muovit on monesti vähän niin kun sieniä, ett ne on kovia imemään itseensä tällasia etenkin niin kun niitä hydrofobisia yhdisteitä, jotka mielellään niin ku kiinnittyy esimerkiks just rasvoihin ja vastaaviin, muoveihin ne kiinnittyy mielellään näi näitä on tietenkin aika runsaasti.”

Yhdysvalloissa tutkittiin polyeteenimuovia siten, että sitä pidettiin merivedessä San Diegon lahdella noin kolme kuukautta.

Setälä:
”Sitt se muovi kerättiin pois, siitä mitattiin haitta-ainepitoisuuksia elikkä jotain PCB-tyyppisiä pitkäikäsiä orgaanisia yhdisteitä, jo ett se muovi oli jonkun verran niitä itseensä kerryttäny ja sen jälkeen tää muovi jauhettiin ja se tarjottiin sitten systemaattisesti pitkän aikaa ruoan yhteydessä joillekin kaloille ja sitt pysyttiin mittaamaan nyt nää haitta-aineet niin niit on jonkun verran siirtyny siihen kalan elimistöön.”

Mikromuovia on löydetty jo yli 200 eläinlajista. Sitä on muun muassa simpukoissa, kaloissa, planktonissa, hunajassa ja merisuolassa.

Hyötyläinen:
”No mikromuoveja mitä saa elintarvikkeista niitä on tutkittu vielä tosi vähän, niin niistä on ehkä hankala sanoo, minkä verran ne aiheuttaa riskiä. Ylipäänsä tietysti partikkelit ne saattaa lisätä elimistön tulehdustilaa ja lisätä riskiä, mutta tosiaan mikromuoveista ei ole tehty ihmisillä oikeastaan tutkimusta, joten sitä ei voi sanoo.”

Kosmetiikkatuotteisiin, kuten meikkeihin lisätään mikromuovia parantamaan niiden ominaisuuksia. Mikromuovit päätyvät ja jätevedenpuhdistamoille ja vesistöihin. Niiden käyttäytymistä jätevedenpuhdistamolla on tutkittu vuodesta 2012 alkaen Helsingissä.

Mari Heinonen, jätevedenpuhdistuksen osastonjohtaja, HSY:
”Näyttää siltä, että lähes kaikki siitä poistetaan eli eli sitten noin 90-95 prosenttia mikromuovistakin poistuu tän meidän puhdistusprosessin aikana. Se mikä ei sitten poistu, niin lähtee sen lähtevän veden mukana mereen.”

Myös muovien lisäaineet voivat vapautua ympäristöön. Ne voivat hajota ja muuttua toisiksi kemikaaleiksi. Ne kuuluvat niin sanottujen haitallisten aineiden perheeseen. Ne poistetaan kaikki samalla prosessilla.

Heinonen:
”Niitä valitettavasti yhteiskunta tuottaa aika runsain mitoin ja enenevissä määrin ja muovin pehmentimet esimerkiksi ne kuuluu sen kaltaisiin aineksiin josta.. varsin hyvin ne saadaan täällä puhdistamolla jätevedestä poistettua, ne osittain hajoaa mikrobiologisesti täällä meidän prosessissa ja osittain sitoutuu lietteeseen, mutta se joka tapauksessa se niiden ns. reduktio eli poistuma niin täällä tapahtuu meidän normaalissa biologisessa prosessissa poistuma ja osa sitten päätyy mereen.”

Ihmiset tuottavat haitallisia aineita arjessaan ja ne kulkeutuvat viemäreiden kautta jätevedenpuhdistamolle

Heinonen:
”Ei normaalisti ihmiset edes tunnista, että heillä on muovin pehmentymiä vaikkapa joogamatossa tai siinä säilykepurkin sisäpinnassa tai lääkekapselin muovikuoressa tai missä niitä nyt ikinä on kosmetiikkatuotteissa tai jossain vastaavissa, ett tota.. että täähän on niin kuin se minusta tavallaan se ydinkysymys oikeestaan. Jätevedenpuhdistamohan hoitaa sitä yhteiskunnan kuormaa ja on ehkä naivia ajatella, että sitten voi vaan niin kuin ihmetellä siellä niin kuin loppupäässä että kas kummaa kun ei niin kuin katoa.”

Heinonen:
”Mikään ei maailmasta katoa ja se muovi jota tänne yhdyskunta on tuottanut eli me mekin kuluttajina sitä kotoa sitten tänne puhdistamolle tuotamme, niin pääsääntöisesti se sitoutuu siihen lietteeseen, jota me täällä tuotamme sivutuotteena, eli siihen lietteeseen se mikromuovi päätyy.”

MOT:
”Mitä sille lietteelle tapahtuu?”

Heinonen:
”Meidän tapauksessa liete jalostetaan kasvualustaksi eli viherrakennuskäyttöön valtaosin menee meillä liete. Nurmikkopohjaksi. Erilaisiin kohteisiin viherrakennuskohteisiin.”

Lietettä on myös levitetty viljelypelloille. Nyt on herätty myös siihen, mitä ongelmia liete viljan lannoitteena aiheuttaa.

Setälä:
”Se on sitten selvää, että mikromuovit ja niiden mukana kulkeva kemia on siinä jätevesilietteessä ja sitt kun sitä lietettä käytetään on sitten viherrakentaminen tai joku muu, niin sitt tavallaan ne muovit muovit ja niiden kemia palautuu sitten ympäristöön.”

Muovi hajoaa erittäin hitaasti erityisesti, jos se on suojassa auringonvalolta.
Vuonna 2009 kuolleen albatrossin nielemän muovin todettiin olleen peräisin 60 vuotta aiemmin 9 600 kilometrin päässä alasammutusta lentokoneesta.

Nissinen:
”Ensimmäisen kerranhan tämmöisiä lintuja esimerkiksi, jotka oli kuollu muoviin tukehtumiseen, niin sitä havaittiin jo vuonna 1960. Silloin jo tiedemiehet yritti nostaa tätä asiaa keskusteluun, mutta että se vaan sitten, siitä tuli jotain otsikoita silloin, mutta se kuitenkin sitten hävisi sen yleisen muovi-, tavallaan muovihypetyksen alle.”

Nissinen:
”Nyt kun muovin haitoista puhutaan, niin me ei saada keskittyä vain siihen, että miten me saadaan rannat puhdistettua ja muuta, vaan meidän pitää muistaa koko ajan se, että muovi on itse asiassa ihmisen ja muun luonnon kannalta kaikkein vaarallisimmillaan silloin, kun se, kun se on niin kuin poissa silmistä jo. ”

Meriin päätyy vuosittain yli 12 miljoonaa tonnia muovia.Maailman talousfoorumin mukaan merissä on tällä menolla vuonna 2050 enemmän muovia kuin kaloja.

Hartikainen:
”Vesistöihin, niin meriin kuin järviin muovia päätyy jätevesien mukana, hulevesien mukana, liikenteen rengasjäämistä, roskaamisen myötä.”

Suurin osa merissä olevasta mikromuovista vajoaa pohjaan. Mikromuovia on järvissäkin.
Kuopion Kallavedestä on löydetty isoja määriä mikromuovia. Parin sadantuhannen järven maassa sillä on iso merkitys, sillä juomavetemme tulee pitkälti järvistä.

Hartikainen:
”Kallavedestä on löydetty mikromuovia, mikä sinällään ei yllätä, mutta määrä on ruvennut mietityttämään koska sitä todennäköisesti on siellä paikoitellen kuitenkin runsaasti. Ja meriin verrattuna lähes yhtä paljon, josko enemmänkin tietyissä paikoissa.”

Hartikainen:
”Muovia todennäköisesti löytyy muistakin järvistä ja sehän johtuu siitä, että muovin , mikromuovin lähteitä on kaikkien järvien rannoilla; jätevettä, hulevettä, liikennettä, sitä tapahtuu muuallakin, joten se on ihan odotettavissa että muovia löytyy muistakin järvistä.”

Voimmeko enää siis syödä järviemme kaloja ja uida niissä? Tuloksia on tulossa parin vuoden päästä. Maailmassa ostetaan jokainen minuutti miljoona muovipulloa. Niistä suuri osa päätyy meriin tai kaatopaikoille. Kertakäyttöiset pakkaukset ovat myös merkittävä ongelma. Muovin kierrättäminen olisi tärkeää, mutta se ei ole ongelmatonta erilaisten muovilaatujen ja kierrätysmuovin likaisuuden vuoksi.

Hartikainen:
”Lisäksi muovissa olevat haitta-aineet tekevät tästä kierrätettävästä muovista hyvin monikirjoista ja tämä on todella ongelma kierrätysmuovin parissa. Tiettyjä hyvin haitalliseksi tunnistettuja aineita totta kai tunnistetaan ja poistetaan kierrosta, mutta siellä voi olla myös aineita joita ei vielä tunnisteta.”

Hartikainen:
”Ympäristömyrkkyjä on havaittu kertyvän muoveihin, kertyvän tai sitten absorboituvan pintaan. Mutta lisäaineetkin voivat myös liikkua muovissa ja tulla muovista ulos, eli muovi on hyvin tämmönen kemiallisesti aktiivinen aine.”

Norjan ympäristökeskus on arvioinut, että renkaiden kuluminen on suurin mikromuovin lähde. Rengaspöly tuottaa 35-kertaisen määrän mikromuovia mereen kotitalouksien pyykinpesuun verrattuna.

Hartikainen:
”Renkaissa on hyvin erilaisia kemiallisia yhdisteitä ja niiden vapautumista erityisesti murustumisen eli tällasen mekaanisen hajoamisen kautta ei vielä kunnolla tunneta, kuin ei myöskään tunneta liikenteen rengaspäästöjen vaikutusta ympäristöön.”

Renkaiden kierrätys saattaa jopa lisätä mikromuoviongelmaa. Autonrenkaista valmistettua kumirouhetta käytetään muun muassa urheilukenttien pohjana, lasten leikkikentillä ja luonnossa meluvalleina. Niiden turvallisuutta selvitetään ja EU:n Komissio on pyytänyt Kemikaalivirastoa selvittämään sen terveys- ja ympäristövaikutuksia.

Matti Vainio, riskinhallintayksikön päällikkö, EU:n Kemikaalivirasto:
”Itse asiassa Hollanti on aloittanut jo rajoitusten valmistelun koskien kumirouheen käyttöä urheilukentillä ja komissio pyytänyt meitä olemaan yhteistyössä tän Hollannin kanssa siinä. Me ollaan myöskin yhteistyössä USA:n viranomaisten kanssa, jossa myöskin tätä tutkitaan samaa asiaa.”

Britannia, Yhdysvallat ja Kanada ovat rajoittaneet tarkoituksella kemikaalituotteisiin lisättyjen mikromuovien käyttöä. Niitä lisätään kosmetiikan lisäksi pesuaineisiin ja maaleihin. EU ei niitä ole kieltänyt. Komissio on pyytänyt Kemikaalivirastoa selvittämään niiden kieltämistä.

Vainio:
”Pyyntö komissiosta on itse asiassa laajempi kuin mitä USA:ssa tai Kanadassa on, se koskee kaikkia mikromuoveja, ei pelkästään kosmetiikassa.”

Keinokuidut ja vedenpitävät asusteet ovat merkittävä mikromuovin lähde.

Anna-Maija Pajukallio, yksikön päällikkö, materiaalitalous, ympäristöministeriö:
”YK:n ympäristökokouksessa sovittiin siitä, että tartutaan tähän muoviongelmaan ja mietitään sen vakavuutta ja jopa sitä, että tarvittaisko joku tämmöinen kansainvälinen muovisopimus tai jotain muita toimia. Eli tätä on lähdetty selvittämään ihan YK-tasolla. Sitten kansallisesti mietitään toimia niin kuin suhteessa esimerkiksi, mitä se muovistrategia, EU:n muovistrategia tuo tullessansa, että mitä sen lisäksi tehdään sit vielä Suomessa.”

Muovin tuotanto ei ole hiipumassa. Öljy-yhtiöt ovat investoineet pelkästään Yhdysvalloissa 180 miljardia USA:n dollaria uusiin muovitehtaisiin ja projekteihin. Rahoittajina ovat muun muassa Shell ja Exxon. Tavoite on lisätä muovin tuotantoa 40 prosenttia kymmenessä vuodessa.

Nissinen:
”Se ei ole pelkästään se muoviroska, joka on se ongelma, vaan se on meidän valtavan iso muovin käyttö kaiken kaikkiaan.”

Peräti 95 prosenttia muovista heitetään kertakäytön jälkeen menemään.

Vainio:
”Miksei voi laittaa muovikasseja verolle? Niin kuin esim. Englannissa tehty nyt. Miksei voi muovin käyttöä ylipäätään siis hinnan kautta säädellä paremmin kuin tehdä tällaisia rajoituksia jotka koskee kvantitatiivista kontrollia, se on paljon hankalampaa käyttää ja sitä kautta tehdä se sitä kautta sitä kautta ohjata sitä pehmeämmin sitä sitä kulutusta turvallisempiin suuntiin.”

Nissinen:
”Jos me halutaan ratkaista mikromuoviongelma niin, vaatii sitovaa säätelyä. Vapaaehtoisin keinoin ei pystytä tätä ongelmaa ratkaisemaan, eikä kuluttajavalistuksella.”

MOT:
”No miten me voidaan suojautua muovilta?”

Tuulia Hyötyläinen, kemian professori, Örebron yliopisto:
”Jos haluaa välttää, esimerkiksi on huolissaan siitä, että juomaveden mukana tulee jotain yhdisteitä, jos sattuu esimerkiksi olemaan muoviputket, niin siihen voi käyttää erilaisia suodattamia, jotka poistaa näitä haitta-aineita ja mahdollisesti joitain näistä partikkeleista myös. Ja tietenkin miettimällä sitä, että jos haluaa välttää ruokailun mukana tulevia muovinlisäaineita ja muovihiukkasia niin ei käytä ruuanlaitossa esimerkiksi niin paljon muoviastioita, varsinkaan jos niitä lämmitetään.”

Maailmaan on tuotettu 1950 luvulta 8,3 miljardia tonnia muovia. Suurin osa siitä on edelleen hajoamatta.

Outi Setälä Syke:
”Harmittaa vaan omien lasten tulevaisuus kun joutuu painiin tällästen asioiden kanssa sen takia, että meidän sukupolvi on ollu niin törppö.”

Toimittajana Nina Malmberg