Hyppää pääsisältöön

Voiko Debussya soittaa liian hyvin?

Oivallista, että Beethovenin pianosonaattien kokonaislevytyksen jälkeen pianisti Paavali Jumppanen on nyt levyttänyt Debussyn preludit. Arkkitehtonisen, klassisen ja välillä paatoksellisen Beethovenin jälkeen on hyvä kuulla, kuinka sujuu pehmeä, salaperäinen ja kokeellinen Debussy. Koska en ole pystynyt seuraamaan Jumppasen uraa konserteissa, Beethoven-levyjen tyyli on jäänyt soimaan korviini, ja tuntuu vaikuttavan myös Debussy-uutuutta kuunnellessa.

Paavali Jumppanen / Debussy
Paavali Jumppanen / Debussy Uudet levyt

Jumppanen on taitava ja harkitsevainen pianisti, jonka tulkinnat ovat paitsi teknisesti rikkeettömiä myös tulkinnallisesti hallittuja. Debussyn preluditkin Jumppanen muotoilee niin, että kuulija koko ajan kuulee, mitä tapahtuu. Harmoniat soivat niin kuin pitää, tekstuurien kerrokset erottuvat ja fraasien suunnat ovat selvillä. Tämä tekee levystä helpon kuunnella, mutta jostain syystä sydämeni ei lämpene. Kenties syynä on ristiriita sävellyksen ja tulkinnan välillä: Debussy tekee kaikkensa, että musiikki olisi outoa, usvaista ja radikaalia, kun taas Jumppanen tekee kaikkensa purkaakseen tulkinnalliset ja pianotekniset epäselvyydet luonnollisuudeksi.

Mikäs siinä, tavallaan juuri niin kuuluu tehdä, ja kuulen Jumppasen ansiot, mutta silti kuuntelen Preludeista mieluummin epäselvempiä ja suttuisempia tulkintoja, joissa saa olla myös vaaran tunnetta. Ongelman ydin saattaa olla Jumppasen rubatossa, joka on jotenkin liian hallittu omaan ideaaliini tästä musiikista. Tätä oletusta tukee, että tuplalevyn täytteeksi valikoitunut Children's Corner jämäkämpine rytmeineen toimii paremmin kuin Preludit. Lumi tanssii -osan mattapintainen diskanttihämy on levyn soinnillisestikin parasta antia. Sattumaako, että suomalainen pianisti saa lumen tanssimaan parhaiten?

Levyelämykseni ohuuteen saattaa vaikuttaa myös moderni, tasapainoinen ja kaikin puolin onnistunut äänitys. Sieluni halajaa Debussyn musiikkia kaukaisen analogiajan soinnilla, niin että kohina ja särö peittävät liian kirkkaat yksityiskohdat salaperäiseen verhoonsa.

Jumppasen Debussy-levy löytänee siis minua parempia ymmärtäjiä. Tämän levyn äärellä tiedostan tavallistakin selvemmin, että oma makuni ei kokonaan kelpaa yleiseksi mittariksi.

Claude Debussy: Préludes 1 ja 2; Children's Corner. - Paavali Jumppanen, piano. (Ondine, ODE-1304-2D)

Kuuntele Uudet levyt 30.1.2018, toimittajana Kare Eskola.