Tammikuun 30. päivänä kuoronjohtaja Väinö Pesolaa painavat sisällissodan keskellä myös raha-, nais- ja tenttihuolet. #musiikinkevät1918
Kun sisällissota Helsingissä alkoi, Työväenyhdistyksen kuoronjohtaja Väinö Pesola kulki keskustassa, puhutteli nuoria punakaartilaisia ja pyysi, etteivät nämä ampuisi pitkin katuja.
Pari päivää myöhemmin Siltasaaren vuokrahuoneessaan 32-vuotias filosofian ylioppilas oli ahdistavissa ajatuksissa päiväkirjansa äärellä.
"Ajan jättiläisryöpyissä. Ajan kohiseva virta peittää yksilön kuohuihinsa kuin koski lastupalasen. Tuntee vain epämääräisesti, että mennään huimaavaa vauhtia, mutta minne? Miksi? Sitä ei kykene arvioimaan.
Tapausten ketju on viime päivinä ollut niin kiihkeä ja voimakas, ettei ole jaksanut ottaa itselleen edes hetken lomaa päivälehtien tutkimisesta. Elämän muutenkin kaikkialta päälle kasautuva raskaus on minutkin aivan kuin puuduttanut.
Velka-asiani sain jotenkuten valmiiksi, mutta en täysin: vallankumous puhkesi juuri pahimmoilleen eli maanantaiksi, jolloin isän Turussa piti mennä pankista nostamaan rahoja. Hän ei saanut, luulen - enhän myös tiedä mistään lakon takia - ja siksi olen nyt velallinen isälle, hän lähetti nimittäin omistaan.
Asia on ikävä, sillä enhän tiedä, kuinka kova puute voi kotia tulla ja pankitkin ovat punakaartien valtaamat.
Täällä teki sama juttu mulle pienemmän kepposen. M. A. -seura Turussa otti lauluni juhlakonserttiinsa ja maksoi siitä pyytämäni 50 mk. Se on pankkipaperia ja pysyy pankkien valtauksen takia.
Pieni valopilkku siis kuitenkin laulun julkisuuteen pääseminen.
Olen kumminkin niin paljon nyt kärsinyt tässä pelon ja toivon välimailla kituessani, että olen vakaasti päättänyt olla viinaa liiaksi viljelemättä. Ja jos joskus otankin tuikun, vältän silloin naista kuin ruttoa.
Aino-seikkailu on yhä ratkaisematta. - - - Nyt on taas kaikki epävarmaa. Ja ikävintä on se, että hänen "rakkautensa" palaa yhä. Miltei joka päivä on hän käynyt katsomassa ja tuonut pikku lahjoja ym.
Eräänä iltana hän kertoi, että eräs S.L. on lähettänyt hänelle kirjeen, missä tekee rakkaudentunnustuksensa. Mutta yhä kiihkeämmin sanoo tyttö pitävänsä vain minusta.
Näihin julkean vaikeisiin olosuhteisiin on vielä tullut lisätaakaksi: olen koettanut lukea, mikäli olen voinut keskittyä. Mutta kun aikaa on kaikkiaankin ollut vain 3 viikkoa, ja olosuhteet ovat estäneet hedelmällistä lukemista, en ollut valmis tänä aamuna, jolloin tentin piti olla.
Se peruutettiin kuitenkin, sillä niin virkamiehistö kuin sivistyneistön jäsenet ovat toistaiseksi lakossa moraalisena vastalauseena nykyään vallitsevalle alhaisomielivallalle."
Seuraa Väinö Pesolan päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 3. helmikuuta.
Lähteet
Pesola, Väinö: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansalliskirjasto.
Wikipedia: Väinö Pesola.
Linkit
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
