Hyppää pääsisältöön

Duunarikomedioiden ohjaaja Taru Mäkelä: “Rohkeus on sitä, että tekee vaan - pelosta huolimatta.”

Elokuvaohjaaja Taru Mäkelä
Elokuvaohjaaja Taru Mäkelä Elokuvaohjaaja Taru Mäkelä Kuva: Sakari Majantie elokuvaohjaajat,Taru Mäkelä,Varasto

Viimeisimmän elokuvansa duunarikomedia Varasto 2 kuvauksissa jälleen uusinut syöpä muistutti elokuvaohjaaja Taru Mäkelää elämän rajallisuudesta ja rohkeuden merkityksestä.

Kesä 2017 kului elokuvan Varasto 2 tekemisen parissa. Silloin Taru Mäkelä pelkäsi ainoastaan sitä, että suun kautta otettavista sytostaateista tulee niin huono olo, ettei hän voisi ohjata elokuvaa ja saada päätökseen tuotantoa.

– Mitään muuta pelättävää ei ole kuin pelko itse. Jos ihminen alkaa pelätä niin silloin hän voi pelätä vaikka kumisaappaita, hymähtää Mäkelä ja toteaa pelon voittamisesta näin:

– Rohkeus ei ole sitä että ei pelkää, vaan rohkeus on sitä että tekee vaan, pelosta huolimatta. Ja sitähän se on, että meidän tulee toteuttaa oma kohtalomme ja tulla siksi mitä me olemme. Mun tavoite on tulla vanhaksi naiseksi. Mä sanoin tän miehelleni ja se sano, että sähän oot, nauraa Taru.

Taru Mäkelä toteaa viisaasti, että pelko on myös elämää suojeleva voima. Jos intuitio sanoo että varo niin siihen on syynsä. Intuitio on vahvasti ohjannut hänen omaa elämäänsä ja valintojaan. – Minulla on hyvin vahva käsitys vapaudesta ja itsemääräämisoikeudesta. Minulle sopii se, että olen freelancer, jolla on tuotantoyhtiö. Jos mokaa, niin ne ovat omia mokia, toteaa Taru Mäkelä.

Työttömät selviävät ryhtymällä yrittäjiksi

Duunarikomedia Varasto 2ssa duunarit selviytyvät työttömyydestä ryhtymällä yrittäjiksi. Naurunpyrähdyksiltä ei voi välttyä kun Taru Mäkelä kuvaa kuinka kaikki selviää kun kaikki vain tulevat aktiivisiksi.

Duunarikomedioiden alkuperä on Taru Mäkelän koulukaverin Arto Salmisen kirjoissa. Hän on kuvannut hienosti erilaisia ihmisiä ja koska Taru Mäkelän mukaan Suomessa ei oikeasti kuvata duunareita, hän päätti tarttua toimeen.

Mutta kyllä fiksut aina pärjäävät― Taru Mäkelä

Nyt aiheesta on syntynyt kaksi Taru Mäkelän elokuvaa. Samojen ihmisten tarina jatkuu Varasto 2:ssa. Elokuvasta löytyy monia elämisen oppitunteja. Aiheena on myös tämän päivän Suomi ja se millaisilla eväillä ja konsteilla ihmiset jotka elävät marginaalissa sinnittelevät.

Mäkelän suvun kutsumuksena ovat elokuvat

Taru Mäkelän suvussa elokuvakärpänen on purrut jo useampaa sukupolvea. Hänen isovanhempansa Anna ja Väinö Mäkelä perustivat jo 1920-luvulla Kinosto-nimisen yhtiön. Aluksi heillä oli elokuvateattereita, mutta hyvin pian pariskunta ryhtyi myös tuottamaan elokuvia perustamansa Fennada-tuotantoyhtiön kautta. Anna ja Väinö Mäkelän kaikki neljä poikaa työllistyivät sittemmin yhtiössä. Elokuva-alan sijaan ei ollut muita vaihtoehtoja.

Kuopus oppi ruotsia laulamalla

Taru Mäkelän vanhemmat, Terttu Maija (os. Auttila) ja Tuukka Mäkelä, menivät naimisiin Tampereella vuonna 1949. Perheen kuopuksen täytettyä kolme vuotta perhe muutti Helsinkiin, jossa Taru aloitti Töölön kirkolla kaksikielisen lastentarhan. Koulunsa Taru Mäkelä kävi myös Töölössä ja pääsi ylioppilaaksi pitkän saksan lukeneena Töölön Yhteiskoulusta. Kirjallisuus, teatteri ja varsinkin elokuvat täyttivät vapaa-aikana nuoren naisen elämän.

– Minulla oli huomattava etuoikeus kun minulla oli vapaakortti kaikkiin Kinoston teattereihin, jotka tänä päivänä kuuluvat Finnkinon ketjuun. Pääsin siis ilmaiseksi kaikkiin elokuviin ja jos ilmoitin päivää aikaisemmin niin pääsin myös kilpailevien yritysten, kuten Adamsien tai Orkojen, elokuviin, kertoo Taru Mäkelä.

– Perjantain Hesarissa tuli viikon elokuvakartta, joka laitettiin keittiöön meidän ilmoitustaululle ja siihen sitten ruksasin tussilla aina mitä olin nähnyt. Tavoitteena oli että olisin nähnyt kaikki, naurahtaa Taru Mäkelä.

Elokuvajulisteiden tekstit olivat Taru Mäkelän aapiskirja

Elokuvat ovat aina olleet hänelle suuri intohimo. Niissä häneen vetoaa ennen kaikkea se että voi olla jossain muualla. Sama koskee teatteria.

– Kun valot laskee ja esirippu aukeaa niin alkaa jotain, joka on intensiivistä ja taianomaista. Elokuvahan on kuin kollektiivinen uni, sanoo elokuvaohjaaja Taru Mäkelä. Elokuvien myötä hän oppi näkemään myös arkitodellisuuden toisenlaisena.

Taru Mäkelän ”elokuvakoulu” alkoi hyvin nuorena. Hän opetteli lukemaan kesäpaikan seinille ripustettujen elokuvajulisteiden avulla. Elokuvien nimet ja mainoslauseet opettivat hänelle myös kieliä ja sen miten kiteytetään asioita.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Taru Mäkelä hakeutui yliopistoon lukemaan taidehistoriaa, mutta totesi hyvin pian ettei häntä kiinnosta muiden taiteilijoiden työt. Hän halusi tehdä taidetta itse.

Elokuvakoulussa opittiin elävän mallin piirtämistä

Elokuvakoulussa Taru Mäkelä koki vihdoin olevansa oikeassa paikassa. Opiskeluiden parissa hän tapasi toisena opiskeluvuotenaan miehensä Jouko Seppälän, joka silloin vasta alotteli opintojaan. Tapaamisen myötä Taru inspiroitui elävän mallin piirtämisestä.

Elokuva on kaikkien taiteenlajien äpärä.― Taru Mäkelä

– Taideopiskelijoina vastustimme hurjasti esimerkiksi elävän mallin piirtämistä, muistelee Taru Mäkelä opintojen ensimmäisiä vuosia. Hän sai kuitenkin siitä kaksinkertaiset pisteet, koska suoritti ensin opinnot ykköskurssilla ja seuraavana vuonna teki sen toistamiseen yhdessä Jouko Seppälän kanssa rakastuttuaan tulevaan mieheensä. Elävän mallin piirustus on antanut hänelle elokuvantekijänä tajun kestoista ja ihmisen kokonaisuudesta.

– Se on elämän ja ihmisyyden tutkimista. Se on nopeaa luonnostelua ja sen hahmottamista mistä on kysymys. Elokuva on kaikkien taiteenlajien äpärä. Siinä yhdistyy monenlaiset visuaaliset taiteet ja kulttuurihistoria, toteaa Taru Mäkelä.

Töölö on kylä Helsingissä, jossa syntyy tarinoita myös Kekkosesta

Muutettuaan kolmevuotiaana Runeberginkadulle Taru Mäkelä ei voinut aavistaa että hän tulisi elämään koko elämänsä Töölön pienessä kylässä. Lapsuuden kodista Mannerheimintieltä hän muutti Topeliuksenkadun kotiin opiskelemaan ja sieltä oman perheensä kanssa Linnankoskenkadulle. Hänen Helsinkinsä on pieni kylä, jossa kaikki tuntevat toisensa.

Miksi tasavallan presidentin piti useamman kerran lainata isäni kiikarikivääriä?― Taru Mäkelä

Pienen paikkakunnan pienet tarinat ovat antaneet elokuville aiheita. Myös lapsuudenkodin ilmapiiri ja vieraat politiikan ja kulttuurin huipulta, ovat opettaneet että kaikkien ja kaikenlaisten ihmisten kanssa voi olla tekemisessä. Isä Tuukka Mäkelä seurusteli ja metsästi myös presidentti Urho Kaleva Kekkosen kanssa.

Isän metsästysharrastuksen myötä perheen seurapiiri laajeni entisestään: oli rekkakuskeja, suurlähettiläitä ja presidentti. Taru Mäkelällä on mielenkiintoisia muistoja tuolta ajalta:

– Mietityttää vieläkin miksi tasavallan presidentin piti useamman kerran lainata isäni kiikarikivääriä. Seisoin monena iltana kivääri selässäni ja odotin Mannerheimintie 44 A rapussa, että presidentin auto ja hänen adjutanttinsa tulevat hakemaan kiväärin. Mietin silloin eikö hän jumalauta voi ostaa omaa pyssyä, muistelee Taru Mäkelä.

Elokuvakoulu antoi toisenlaisen perspektiivin elämään

Elokuvakoulu ei antanut vain ystäviä, vaan sieltä löytyivät myös hengenheimolaiset. Koulun merkityksen Taru Mäkelä kiteyttää sanoihin.
– Koulu kerää ympäri maata kaikki ne lapset jotka näkee värillisiä kummallisia unia.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta keskiviikkoisin klo 22.05 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Ilo ei pettänyt Noora Västistä, vaikka luut pettivät

    Vaikka Noora Västisen luusto on hauras, se ei häntä pysäytä.

    Ilo ja nauru ovat Noora Västisen elämän kantavia elementtejä. Luustonhauraus sairauden vuoksi pyörätuolissa koko elämänsä istunut Västinen on 29-vuotiaana ehtinyt opiskella jo viiteen eri ammattiin. Parhaiten hänet tunnetaan naurujoogaohjaajana. Lisäksi häneltä on ilmestynyt kaksi lastenkirjaa. Vahvan luonteensa ja sairautensa lisäksi Västistä on puskenut tekemään hänen saamansa kasvatus.

  • Keskustele muotoilusta

    Nojaako suomalainen muotoilu liikaa menneisyyteen?

    Miten nostaa suomalaisen muotoilun uusia nimiä esille? Mitä mieltä olet lasitaiteilija Marja Hepo-ahon sekä muotoilija Timo Sallin ajatuksista?

  • Leena Taavitsainen-Petäjä on sanojen amatsoni

    Dario Fon ihmisyys sykähdytti Leena Taavitsainen-Petäjää

    Italiankielisen kirjallisuuden suomentaja, italianopettaja ja tulkki FM Leena-Taavitsainen Petäjä voimaantuu keskellä kaupunkia uimalla ja pyöräilemällä läpi vuoden. —Italialaiset ihmettelevät, miksi helsinkiläiset lähtevät erikseen mökille, vaikka asuvat jo "luonnossa". Luonto on ehdottomasti kotimaan parasta antia, seurallisuus taas saa minut syttymään Italiassa, kertoo tämä kahden kulttuurin "sanojen amatsoni", joksi ohjaaja Dario Fo hänet luonnehti, kun Matka Reimsiin -ooppera työstettiin Kansallisoopperan lavalle.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta keskiviikkoisin klo 22.05 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Ilo ei pettänyt Noora Västistä, vaikka luut pettivät

    Vaikka Noora Västisen luusto on hauras, se ei häntä pysäytä.

    Ilo ja nauru ovat Noora Västisen elämän kantavia elementtejä. Luustonhauraus sairauden vuoksi pyörätuolissa koko elämänsä istunut Västinen on 29-vuotiaana ehtinyt opiskella jo viiteen eri ammattiin. Parhaiten hänet tunnetaan naurujoogaohjaajana. Lisäksi häneltä on ilmestynyt kaksi lastenkirjaa. Vahvan luonteensa ja sairautensa lisäksi Västistä on puskenut tekemään hänen saamansa kasvatus.

  • Keskustele muotoilusta

    Nojaako suomalainen muotoilu liikaa menneisyyteen?

    Miten nostaa suomalaisen muotoilun uusia nimiä esille? Mitä mieltä olet lasitaiteilija Marja Hepo-ahon sekä muotoilija Timo Sallin ajatuksista?

  • Leena Taavitsainen-Petäjä on sanojen amatsoni

    Dario Fon ihmisyys sykähdytti Leena Taavitsainen-Petäjää

    Italiankielisen kirjallisuuden suomentaja, italianopettaja ja tulkki FM Leena-Taavitsainen Petäjä voimaantuu keskellä kaupunkia uimalla ja pyöräilemällä läpi vuoden. —Italialaiset ihmettelevät, miksi helsinkiläiset lähtevät erikseen mökille, vaikka asuvat jo "luonnossa". Luonto on ehdottomasti kotimaan parasta antia, seurallisuus taas saa minut syttymään Italiassa, kertoo tämä kahden kulttuurin "sanojen amatsoni", joksi ohjaaja Dario Fo hänet luonnehti, kun Matka Reimsiin -ooppera työstettiin Kansallisoopperan lavalle.

  • Keskustele uskonnosta

    Miten suomalaisten uskonnollisuus on muuttumassa

    Onko suomalaisten uskonnollisuus muuttumassa? Kirkkoon kuuluvien määrä on laskussa, itsenäisten uskonnollisten yhdyskuntien määrä nousussa. Mitä ajatuksia tutkija Jussi Sohlbergin ja ex-evankelista Patrick Tiaisen keskustelu sinussa herättää?

  • Keskustele toivon merkityksestä

    Millainen merkitys toivolla on paranemisessa?

    Millaisia ajatuksia syöpälääkäri Päivi Hietasen ja valmentaja Ulrika Björkstamin keskustelu toivosta sinussa herättää? Millainen toivo on auttanut sinua vaikeissa elämäntilanteissa eteenpäin? Osallistu keskusteluun! Voit myös lähettää minulle aihe-ehdotuksia osoitteeseen sari.valto@yle.fi

  • Kirjailija Anne Leinonen rakastaa outoa ja kummaa

    Mielikuvitusta ruokitaan syömällä ja juomalla hyvin.

    Spekulatiivista fiktiota kirjoittava Anne Leinonen ei pelkää yöllä metsässä juoksemista. Hän rakastaa outoja aiheita ja kirjoittaa kummista tapahtumista. Kirjanoitana maailman suurimmassa science fiction tapahtuma Worldconissa esiintynyt Leinonen haluaa omassa arjessaan inspiroida ja tukea aloittelevia kumman-kirjoittajia.

  • Tarina on kerrottu, mysteeri jää eloon - millainen on kuuluisa tuntematon?

    - Ei niitä kisoja paperilla ajeta, sanoo Kimi Räikkönen

    Kirjailijan työ ei pääty, kun kirja on kansissa. Kirjamessuilla yksinäinen puurtaja muuttuu julkiseksi eläimeksi. Hän voi joutua hetkeksi samaan asemaan kuin ne, joista hän on kirjoittanut. Ymmärtääkö Kari Hotakainen kirjamessuilla, miltä Kimi Räikkösestä tuntuu? Vuoden myydyin kotimainen kirja on nimeltään Tuntematon Kimi Räikkönen.

  • Keskustele pojan rooleista

    Miten voisimme hyväksyä monenlaiset pojat?

    Millainen on kunnon poika? Kaipaako käsityksemme hyväksyttävästä tavasta olla poika ja mies päivitystä? Miten se vaikuttaisi yksilöihin ja yhteiskuntaan, jos sallisimme tunteiden näyttämisen, hoivaamisen ja herkkyyden sopiviksi myös miehille? Osallistu keskusteluun alla.

  • KESKUSTELE TÄSSÄ Kiinasta

    Käsityksemme Kiinasta on täynnä ennakkoluuloja

    Toimittaja Mari Manninen ja Etelä-Karjalan liiton Aasia-asiantuntija Ding Ma keskustelevat siitä, millaisia yleisiä ennakkoluuloja meillä suomalaisilla on Kiinaa kohtaan. Mitä ajatuksia keskustelu sinussa herättää? Oletko itse joutunut tarkistuttamaan ennakkoluulosi Kiinaa tai kiinalaisia kohtaan? Haluatko kysyä keskustelijoilta suoran lähetyksen aikana jotain?

  • Ihmisten ihmettely on kulttuuriantropologi Taina Kinnusen työtä

    Kinnunen tutkii ihmisiä, mutta rakastaa eläimiä enemmän.

    Tutkipa Taina Kinnunen kauneuskirurgiaa tai kehonrakentajia, laittaa hän aina itsensä likoon. Kulttuuriantropologi ihmettelee ihmisiä työkseen, mutta haluaa välillä karata muita pakoon toiselle puolelle maailmaa.

  • Keskustele tässä johtamisesta!

    Millaista on hyvä johtaminen? Entä huono?

    Kerro kokemuksiasi hyvästä ja huonosta johtamisesta! Kun yritys ja sen johto kohtaa kriisin siihen väistämättä liittyy julkisuus. Voiko sitä hallita? Miten mainekriisiä voi ennakoida? Entä millaista on huono johtaminen - ja pääseekö siitä eroon? Vieraina syksyn johtamiskirjoja julkaisseet toimitusjohtaja Anna Sorainen ja professori Pauli Juuti.

  • KESKUSTELE TÄSSÄ tylsyydestä

    Miksi tylsät hetket olisi hyvä oppia kohtaamaan?

    Kaivatko heti kännykän esille, kun kassajonossa on viisi ihmistä ennen sinua? Puhumattakaan kun istut ruuhkabussissa? Kyse on siitä, että emme enää tässä ärsykkeiden maailmassa osaa olla ilman niitä ärsykkeitä. Tylsyyden sietämisen mitta on lyhentynyt. Aivomme ovat jatkuvassa hälytystilassa. Ja kuitenkin kaikki hyvät ideat syttyvät useimmiten päähämme silloin, kun vain olemme.