Hyppää pääsisältöön

Duunarikomedioiden ohjaaja Taru Mäkelä: “Rohkeus on sitä, että tekee vaan - pelosta huolimatta.”

Elokuvaohjaaja Taru Mäkelä
Elokuvaohjaaja Taru Mäkelä Elokuvaohjaaja Taru Mäkelä Kuva: Sakari Majantie elokuvaohjaajat,Taru Mäkelä,Varasto

Viimeisimmän elokuvansa duunarikomedia Varasto 2 kuvauksissa jälleen uusinut syöpä muistutti elokuvaohjaaja Taru Mäkelää elämän rajallisuudesta ja rohkeuden merkityksestä.

Kesä 2017 kului elokuvan Varasto 2 tekemisen parissa. Silloin Taru Mäkelä pelkäsi ainoastaan sitä, että suun kautta otettavista sytostaateista tulee niin huono olo, ettei hän voisi ohjata elokuvaa ja saada päätökseen tuotantoa.

– Mitään muuta pelättävää ei ole kuin pelko itse. Jos ihminen alkaa pelätä niin silloin hän voi pelätä vaikka kumisaappaita, hymähtää Mäkelä ja toteaa pelon voittamisesta näin:

– Rohkeus ei ole sitä että ei pelkää, vaan rohkeus on sitä että tekee vaan, pelosta huolimatta. Ja sitähän se on, että meidän tulee toteuttaa oma kohtalomme ja tulla siksi mitä me olemme. Mun tavoite on tulla vanhaksi naiseksi. Mä sanoin tän miehelleni ja se sano, että sähän oot, nauraa Taru.

Taru Mäkelä toteaa viisaasti, että pelko on myös elämää suojeleva voima. Jos intuitio sanoo että varo niin siihen on syynsä. Intuitio on vahvasti ohjannut hänen omaa elämäänsä ja valintojaan. – Minulla on hyvin vahva käsitys vapaudesta ja itsemääräämisoikeudesta. Minulle sopii se, että olen freelancer, jolla on tuotantoyhtiö. Jos mokaa, niin ne ovat omia mokia, toteaa Taru Mäkelä.

Työttömät selviävät ryhtymällä yrittäjiksi

Duunarikomedia Varasto 2ssa duunarit selviytyvät työttömyydestä ryhtymällä yrittäjiksi. Naurunpyrähdyksiltä ei voi välttyä kun Taru Mäkelä kuvaa kuinka kaikki selviää kun kaikki vain tulevat aktiivisiksi.

Duunarikomedioiden alkuperä on Taru Mäkelän koulukaverin Arto Salmisen kirjoissa. Hän on kuvannut hienosti erilaisia ihmisiä ja koska Taru Mäkelän mukaan Suomessa ei oikeasti kuvata duunareita, hän päätti tarttua toimeen.

Mutta kyllä fiksut aina pärjäävät― Taru Mäkelä

Nyt aiheesta on syntynyt kaksi Taru Mäkelän elokuvaa. Samojen ihmisten tarina jatkuu Varasto 2:ssa. Elokuvasta löytyy monia elämisen oppitunteja. Aiheena on myös tämän päivän Suomi ja se millaisilla eväillä ja konsteilla ihmiset jotka elävät marginaalissa sinnittelevät.

Mäkelän suvun kutsumuksena ovat elokuvat

Taru Mäkelän suvussa elokuvakärpänen on purrut jo useampaa sukupolvea. Hänen isovanhempansa Anna ja Väinö Mäkelä perustivat jo 1920-luvulla Kinosto-nimisen yhtiön. Aluksi heillä oli elokuvateattereita, mutta hyvin pian pariskunta ryhtyi myös tuottamaan elokuvia perustamansa Fennada-tuotantoyhtiön kautta. Anna ja Väinö Mäkelän kaikki neljä poikaa työllistyivät sittemmin yhtiössä. Elokuva-alan sijaan ei ollut muita vaihtoehtoja.

Kuopus oppi ruotsia laulamalla

Taru Mäkelän vanhemmat, Terttu Maija (os. Auttila) ja Tuukka Mäkelä, menivät naimisiin Tampereella vuonna 1949. Perheen kuopuksen täytettyä kolme vuotta perhe muutti Helsinkiin, jossa Taru aloitti Töölön kirkolla kaksikielisen lastentarhan. Koulunsa Taru Mäkelä kävi myös Töölössä ja pääsi ylioppilaaksi pitkän saksan lukeneena Töölön Yhteiskoulusta. Kirjallisuus, teatteri ja varsinkin elokuvat täyttivät vapaa-aikana nuoren naisen elämän.

– Minulla oli huomattava etuoikeus kun minulla oli vapaakortti kaikkiin Kinoston teattereihin, jotka tänä päivänä kuuluvat Finnkinon ketjuun. Pääsin siis ilmaiseksi kaikkiin elokuviin ja jos ilmoitin päivää aikaisemmin niin pääsin myös kilpailevien yritysten, kuten Adamsien tai Orkojen, elokuviin, kertoo Taru Mäkelä.

– Perjantain Hesarissa tuli viikon elokuvakartta, joka laitettiin keittiöön meidän ilmoitustaululle ja siihen sitten ruksasin tussilla aina mitä olin nähnyt. Tavoitteena oli että olisin nähnyt kaikki, naurahtaa Taru Mäkelä.

Elokuvajulisteiden tekstit olivat Taru Mäkelän aapiskirja

Elokuvat ovat aina olleet hänelle suuri intohimo. Niissä häneen vetoaa ennen kaikkea se että voi olla jossain muualla. Sama koskee teatteria.

– Kun valot laskee ja esirippu aukeaa niin alkaa jotain, joka on intensiivistä ja taianomaista. Elokuvahan on kuin kollektiivinen uni, sanoo elokuvaohjaaja Taru Mäkelä. Elokuvien myötä hän oppi näkemään myös arkitodellisuuden toisenlaisena.

Taru Mäkelän ”elokuvakoulu” alkoi hyvin nuorena. Hän opetteli lukemaan kesäpaikan seinille ripustettujen elokuvajulisteiden avulla. Elokuvien nimet ja mainoslauseet opettivat hänelle myös kieliä ja sen miten kiteytetään asioita.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Taru Mäkelä hakeutui yliopistoon lukemaan taidehistoriaa, mutta totesi hyvin pian ettei häntä kiinnosta muiden taiteilijoiden työt. Hän halusi tehdä taidetta itse.

Elokuvakoulussa opittiin elävän mallin piirtämistä

Elokuvakoulussa Taru Mäkelä koki vihdoin olevansa oikeassa paikassa. Opiskeluiden parissa hän tapasi toisena opiskeluvuotenaan miehensä Jouko Seppälän, joka silloin vasta alotteli opintojaan. Tapaamisen myötä Taru inspiroitui elävän mallin piirtämisestä.

Elokuva on kaikkien taiteenlajien äpärä.― Taru Mäkelä

– Taideopiskelijoina vastustimme hurjasti esimerkiksi elävän mallin piirtämistä, muistelee Taru Mäkelä opintojen ensimmäisiä vuosia. Hän sai kuitenkin siitä kaksinkertaiset pisteet, koska suoritti ensin opinnot ykköskurssilla ja seuraavana vuonna teki sen toistamiseen yhdessä Jouko Seppälän kanssa rakastuttuaan tulevaan mieheensä. Elävän mallin piirustus on antanut hänelle elokuvantekijänä tajun kestoista ja ihmisen kokonaisuudesta.

– Se on elämän ja ihmisyyden tutkimista. Se on nopeaa luonnostelua ja sen hahmottamista mistä on kysymys. Elokuva on kaikkien taiteenlajien äpärä. Siinä yhdistyy monenlaiset visuaaliset taiteet ja kulttuurihistoria, toteaa Taru Mäkelä.

Töölö on kylä Helsingissä, jossa syntyy tarinoita myös Kekkosesta

Muutettuaan kolmevuotiaana Runeberginkadulle Taru Mäkelä ei voinut aavistaa että hän tulisi elämään koko elämänsä Töölön pienessä kylässä. Lapsuuden kodista Mannerheimintieltä hän muutti Topeliuksenkadun kotiin opiskelemaan ja sieltä oman perheensä kanssa Linnankoskenkadulle. Hänen Helsinkinsä on pieni kylä, jossa kaikki tuntevat toisensa.

Miksi tasavallan presidentin piti useamman kerran lainata isäni kiikarikivääriä?― Taru Mäkelä

Pienen paikkakunnan pienet tarinat ovat antaneet elokuville aiheita. Myös lapsuudenkodin ilmapiiri ja vieraat politiikan ja kulttuurin huipulta, ovat opettaneet että kaikkien ja kaikenlaisten ihmisten kanssa voi olla tekemisessä. Isä Tuukka Mäkelä seurusteli ja metsästi myös presidentti Urho Kaleva Kekkosen kanssa.

Isän metsästysharrastuksen myötä perheen seurapiiri laajeni entisestään: oli rekkakuskeja, suurlähettiläitä ja presidentti. Taru Mäkelällä on mielenkiintoisia muistoja tuolta ajalta:

– Mietityttää vieläkin miksi tasavallan presidentin piti useamman kerran lainata isäni kiikarikivääriä. Seisoin monena iltana kivääri selässäni ja odotin Mannerheimintie 44 A rapussa, että presidentin auto ja hänen adjutanttinsa tulevat hakemaan kiväärin. Mietin silloin eikö hän jumalauta voi ostaa omaa pyssyä, muistelee Taru Mäkelä.

Elokuvakoulu antoi toisenlaisen perspektiivin elämään

Elokuvakoulu ei antanut vain ystäviä, vaan sieltä löytyivät myös hengenheimolaiset. Koulun merkityksen Taru Mäkelä kiteyttää sanoihin.
– Koulu kerää ympäri maata kaikki ne lapset jotka näkee värillisiä kummallisia unia.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.15 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Musiikkiteatteritaiteilija Reetta Ristimäki haluaa raikastaa oopperaa kokonaisvaltaisesti

    Musiikkiteatteritaiteilija luo oman työpaikkansa.

    Musiikkiteatteritaiteen monitoiminainen, oopperalaulaja, laulupedagogi Reetta Ristimäki on koko elämänsä ajan luonut omat työpaikkansa. Ooppera Skaala, Musiikkiteatteri Kapsäkki ja nyt parhaillaan Suomalainen kamariooppera ovat työllistäneet häntä. Tulevina vuosina hän haluaa erityisesti keskittyä ohjaajan työhön.

  • Ami Aspelundin elämä estradilla

    Ami Aspelund on Suomen kansainvälisimpiä artisteja

    Pitkän linjan artisti Ami Aspelund valloitti yleisönsä jo 1970-luvulla, kun Apinamies rävähti radioon. Huumoria, rohkeutta, herkkyyttä ja isoa osaamista on Amin ura ollut täynnä lukemattomien levytysten, lava-, ravintolashow- ja TV-produktioiden sekä musikaalien myötä. Ami Aspelund edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1983 Kari Kuusamon kappaleella Fantasiaa. Suuret esiintymiset täyttivät monikielisen, taidokkaasti laulavan, estradeilla suvereenisti liikkuvan ja tanssivan Amin elämän. –Parhaimmillani olen ehdottomasti live-artistina, minulle on tärkeää saada yleisön reaktio heti mukaan, sanoo Ami. Paluu uran alun vuosikymmenelle, 1970-luvulle on tapahtumassa nyt rock-musiikin kautta, jota Ami pääsee räjäyttämään vahvan viihdyttäjän kovalla kokemuksella.

  • Muusikko Heikki Laitinen uskoo, että laulu ja tanssi ovat ihmisessä ja niiden täytyy antaa tulla esiin

    Jokaisen sisällä on loputtomasti musiikkia.

    Laulu on Heikki Laitisen mukaan ihmisen olennaisin ilmaisumuoto. Elämänsä varrella hän on työskennellyt niin musiikin tutkijana, lehtorina, säveltäjänä, muusikkona kuin performanssitaiteilijana. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston professorina 2000-luvulla toiminut Laitinen jatkaa nyt matkaansa musiikin maailmassa yhä vahvemmin taiteilijana.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.15 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Musiikkiteatteritaiteilija Reetta Ristimäki haluaa raikastaa oopperaa kokonaisvaltaisesti

    Musiikkiteatteritaiteilija luo oman työpaikkansa.

    Musiikkiteatteritaiteen monitoiminainen, oopperalaulaja, laulupedagogi Reetta Ristimäki on koko elämänsä ajan luonut omat työpaikkansa. Ooppera Skaala, Musiikkiteatteri Kapsäkki ja nyt parhaillaan Suomalainen kamariooppera ovat työllistäneet häntä. Tulevina vuosina hän haluaa erityisesti keskittyä ohjaajan työhön.

  • Ami Aspelundin elämä estradilla

    Ami Aspelund on Suomen kansainvälisimpiä artisteja

    Pitkän linjan artisti Ami Aspelund valloitti yleisönsä jo 1970-luvulla, kun Apinamies rävähti radioon. Huumoria, rohkeutta, herkkyyttä ja isoa osaamista on Amin ura ollut täynnä lukemattomien levytysten, lava-, ravintolashow- ja TV-produktioiden sekä musikaalien myötä. Ami Aspelund edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1983 Kari Kuusamon kappaleella Fantasiaa. Suuret esiintymiset täyttivät monikielisen, taidokkaasti laulavan, estradeilla suvereenisti liikkuvan ja tanssivan Amin elämän. –Parhaimmillani olen ehdottomasti live-artistina, minulle on tärkeää saada yleisön reaktio heti mukaan, sanoo Ami. Paluu uran alun vuosikymmenelle, 1970-luvulle on tapahtumassa nyt rock-musiikin kautta, jota Ami pääsee räjäyttämään vahvan viihdyttäjän kovalla kokemuksella.

  • Muusikko Heikki Laitinen uskoo, että laulu ja tanssi ovat ihmisessä ja niiden täytyy antaa tulla esiin

    Jokaisen sisällä on loputtomasti musiikkia.

    Laulu on Heikki Laitisen mukaan ihmisen olennaisin ilmaisumuoto. Elämänsä varrella hän on työskennellyt niin musiikin tutkijana, lehtorina, säveltäjänä, muusikkona kuin performanssitaiteilijana. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston professorina 2000-luvulla toiminut Laitinen jatkaa nyt matkaansa musiikin maailmassa yhä vahvemmin taiteilijana.

  • Kalle Päätalon Hyvästi, Iijoki Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Kenen tarinaa luemme Kalle Päätalon romaaneista? Mihin Kallen kirjoissa rakastumme? Miksi jotkut eivät kertakaikkiaan jaksa kiinnostua Päätalosta? Onko Iijoki -sarja totta vai ei? Mitkä ovat parhaat päätalomaiset murreilmaisut, jotka muistat? Tule mukaan kuuntelemaan radion Lukupiiriä 31.3.

  • Älä Kalle Päätalo itke, kyllä sinusta vielä kirjailija tulee!

    Päätalon mielessä pitkään elänyt unelma toteutuu

    Kalle Päätalon Hyvästi, Iijoki –romaania lukiessani mietin luenko kertojan, kirjailijan itsensä vai ihan jonkun muun tarinaa – jopa omaanikin? En tiedä kumpi on enemmän näiden vuosikymmenten mittaan muuttunut, minä vai Iijoki, mutta nyt katselen Päätalon tarinaa uusin silmin. Hyvästi, Iijoki –romaani ilmestyi vuonna 1995.

  • Avaruusromua: Unta se ei ollut!

    Kuolemanrajakokemus on kokemus elämän ja kuoleman rajalta.

    Kuolemanrajakokemus on sananmukaisesti kokemus elämän ja kuoleman rajalta. Se on voimakas ja elämyksellinen kokemus. Ainakin sellaisena sen ovat kuvailleet lukuisat kuolemaa lähellä käyneet ihmiset. Kuolemanrajakokemuksia on tutkittu tieteellisesti ja niitä on pyritty selittämään monenlaisilla lääketieteellisillä teorioilla. ”Mikään teorioista ei ole kuitenkaan pystynyt selittämään kuolemanrajakokemusten syntyä”, kirjoittaa Miia Kontro kirjassaan Portilla – suomalaisia kuolemanrajakokemuksia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Itämeren matkailuilta – Tule keskustelemaan laivamatkailusta

    Laivamatkailun ennen, nyt ja huomenna

    Suuri Itämeren matkailuilta – Millaisia muistoja sinulta on varhaisilta risteilymatkoilta? Millaisena näet laivamatkailun tulevaisuuden? Muistatko voiristeilyt Ruotsiin? Matkustitko Gdanskin ja Travemünden kautta Manner-Eurooppaan? Haluatko kysyä tämän päivän Itämeren matkailusta ja tulevaisuudennäkymistä?

  • Virpi Hämeen-Anttila on löytänyt itsestään rohkeuden ja halun vaikuttaa

    Kirjailija Virpi Hämeen-Anttilan elämän kuusi kuvaa

    Kirjailija ja tutkija Virpi Hämeen-Anttila on kokenut elämänsä aikana monenlaista kasvutarinaa. Vaikenevasta ja ujosta tytöstä tuli sanojen käytön mestari. Itseään vihaavasta teinistä tuli ilon ja rakkauden puolestapuhuja. Erakkoelämää viettäneestä tutkijasta tuli esiintymiskykyinen ja sosiaalinen vaikuttaja.

  • Kotimaisen proosan lestadiolaiskuvaukset ovat tirkistysikkunoita suljetun yhteisön elämään

    Lestadiolaisuutta kuvaava proosa kertoo myös toiseudesta.

    Tirkistelyikkunoita suljettuun yhteisöön. Tarinoita perheistä, joille Raamattu sanelee tavan elää. Toiseuden kuvauksia nyky-Suomessa. Uskonnollisten yhteisöjen kuvaukset kotimaisessa proosassa ovat lisääntyneet 2000-luvulla. Yleisin aiheista on lestadiolaisuus, maamme suurin herätysliike. Suurin osa tarinoista on liikkeestä irtautuneiden kirjailijoiden teoksia, sillä ulkopuolelta kirjoittaminen antaa vapautta.

  • Näyttelijä Terhi Panula haluaa muuttaa maailmaa vahvoilla tarinoilla

    Pakolaisiksi joutuneiden kollegeoiden elämät koskettavat

    Vahvat tarinat ovat muuttaneet näyttelijä Terhi Panulaa ja tarinoita kertomalla hän haluaa muuttaa maailmaa. Erityisesti Lähi-idän tarinat, ja sieltä pakoon lähteneiden taiteilija kollegoiden elämänkohtalot ovat viime vuosina koskettaneet häntä. Myös rakkaus Ranskaan, kieleen ja kulttuuriin, joka syntyi jo lapsena ranskalaisen koulun myötä, syvenee vuosi vuodelta.

  • Luterilaisen maailmanliiton johtaja Maria Immosta kiinnostaa se mikä maailmassa aiheuttaa köyhyyttä

    Globaali oikeudenmukaisuus kiinnostaa kehitysyhteistyössä.

    Kehitysyhteistyössä Maria Immonen haluaa kiinnittää huomion aina yksilöön, vaikka se ei ole helppoa. Hän toimii Luterilaisen maailmanliiton Maailmanpalvelu osaston johtajana ja alaisia hänellä on 8000 ympäri maailmaa. He edustavat monia eri uskontoja ja kansallisuuksia. Kehitysyhteistyötä tekevä ja humanitaarista apua välittävä luterilaisten kirkkojen perustama Maailmanpalvelu tekee kriisityötä ympäri maailmaa. Uganda on yksi tärkeä kohde, jossa pyritään auttamaan ihmisiä pakolaisleireillä uuden elämän alkuun.

  • André Noël Chaker murtaa suomalaismyyttejä

    André-Noël Chaker on retoriikan mestari.

    Kanadanranskalainen André Noël Chaker on valittu Suomessa Speakersforumin vuoden puhujaksi (2012) ja juontajaksi (2015). Hänellä on retoriikka hallussaan. Juristi, liikemies, muusikko ja kirjailija on viihtynyt Suomessa jo lähes 30 vuotta. Hänellä on taito rikkoa myyttejä ja kääntää suomalaisten vanhat rasitteet uusiksi voimavaroiksi. Persoonallaan hän rikkoo julkisuudessa muitakin sovinnaisia ja perinteisiä rajoja – huippujuristi, liikemies ja monipuolinen taiteilija esiintyy sujuvasti yksissä nahoissa. Uskottavasti.