Hyppää pääsisältöön

Duunarikomedioiden ohjaaja Taru Mäkelä: “Rohkeus on sitä, että tekee vaan - pelosta huolimatta.”

Elokuvaohjaaja Taru Mäkelä
Elokuvaohjaaja Taru Mäkelä Elokuvaohjaaja Taru Mäkelä Kuva: Sakari Majantie elokuvaohjaajat,Taru Mäkelä,Varasto

Viimeisimmän elokuvansa duunarikomedia Varasto 2 kuvauksissa jälleen uusinut syöpä muistutti elokuvaohjaaja Taru Mäkelää elämän rajallisuudesta ja rohkeuden merkityksestä.

Kesä 2017 kului elokuvan Varasto 2 tekemisen parissa. Silloin Taru Mäkelä pelkäsi ainoastaan sitä, että suun kautta otettavista sytostaateista tulee niin huono olo, ettei hän voisi ohjata elokuvaa ja saada päätökseen tuotantoa.

– Mitään muuta pelättävää ei ole kuin pelko itse. Jos ihminen alkaa pelätä niin silloin hän voi pelätä vaikka kumisaappaita, hymähtää Mäkelä ja toteaa pelon voittamisesta näin:

– Rohkeus ei ole sitä että ei pelkää, vaan rohkeus on sitä että tekee vaan, pelosta huolimatta. Ja sitähän se on, että meidän tulee toteuttaa oma kohtalomme ja tulla siksi mitä me olemme. Mun tavoite on tulla vanhaksi naiseksi. Mä sanoin tän miehelleni ja se sano, että sähän oot, nauraa Taru.

Taru Mäkelä toteaa viisaasti, että pelko on myös elämää suojeleva voima. Jos intuitio sanoo että varo niin siihen on syynsä. Intuitio on vahvasti ohjannut hänen omaa elämäänsä ja valintojaan. – Minulla on hyvin vahva käsitys vapaudesta ja itsemääräämisoikeudesta. Minulle sopii se, että olen freelancer, jolla on tuotantoyhtiö. Jos mokaa, niin ne ovat omia mokia, toteaa Taru Mäkelä.

Työttömät selviävät ryhtymällä yrittäjiksi

Duunarikomedia Varasto 2ssa duunarit selviytyvät työttömyydestä ryhtymällä yrittäjiksi. Naurunpyrähdyksiltä ei voi välttyä kun Taru Mäkelä kuvaa kuinka kaikki selviää kun kaikki vain tulevat aktiivisiksi.

Duunarikomedioiden alkuperä on Taru Mäkelän koulukaverin Arto Salmisen kirjoissa. Hän on kuvannut hienosti erilaisia ihmisiä ja koska Taru Mäkelän mukaan Suomessa ei oikeasti kuvata duunareita, hän päätti tarttua toimeen.

Mutta kyllä fiksut aina pärjäävät― Taru Mäkelä

Nyt aiheesta on syntynyt kaksi Taru Mäkelän elokuvaa. Samojen ihmisten tarina jatkuu Varasto 2:ssa. Elokuvasta löytyy monia elämisen oppitunteja. Aiheena on myös tämän päivän Suomi ja se millaisilla eväillä ja konsteilla ihmiset jotka elävät marginaalissa sinnittelevät.

Mäkelän suvun kutsumuksena ovat elokuvat

Taru Mäkelän suvussa elokuvakärpänen on purrut jo useampaa sukupolvea. Hänen isovanhempansa Anna ja Väinö Mäkelä perustivat jo 1920-luvulla Kinosto-nimisen yhtiön. Aluksi heillä oli elokuvateattereita, mutta hyvin pian pariskunta ryhtyi myös tuottamaan elokuvia perustamansa Fennada-tuotantoyhtiön kautta. Anna ja Väinö Mäkelän kaikki neljä poikaa työllistyivät sittemmin yhtiössä. Elokuva-alan sijaan ei ollut muita vaihtoehtoja.

Kuopus oppi ruotsia laulamalla

Taru Mäkelän vanhemmat, Terttu Maija (os. Auttila) ja Tuukka Mäkelä, menivät naimisiin Tampereella vuonna 1949. Perheen kuopuksen täytettyä kolme vuotta perhe muutti Helsinkiin, jossa Taru aloitti Töölön kirkolla kaksikielisen lastentarhan. Koulunsa Taru Mäkelä kävi myös Töölössä ja pääsi ylioppilaaksi pitkän saksan lukeneena Töölön Yhteiskoulusta. Kirjallisuus, teatteri ja varsinkin elokuvat täyttivät vapaa-aikana nuoren naisen elämän.

– Minulla oli huomattava etuoikeus kun minulla oli vapaakortti kaikkiin Kinoston teattereihin, jotka tänä päivänä kuuluvat Finnkinon ketjuun. Pääsin siis ilmaiseksi kaikkiin elokuviin ja jos ilmoitin päivää aikaisemmin niin pääsin myös kilpailevien yritysten, kuten Adamsien tai Orkojen, elokuviin, kertoo Taru Mäkelä.

– Perjantain Hesarissa tuli viikon elokuvakartta, joka laitettiin keittiöön meidän ilmoitustaululle ja siihen sitten ruksasin tussilla aina mitä olin nähnyt. Tavoitteena oli että olisin nähnyt kaikki, naurahtaa Taru Mäkelä.

Elokuvajulisteiden tekstit olivat Taru Mäkelän aapiskirja

Elokuvat ovat aina olleet hänelle suuri intohimo. Niissä häneen vetoaa ennen kaikkea se että voi olla jossain muualla. Sama koskee teatteria.

– Kun valot laskee ja esirippu aukeaa niin alkaa jotain, joka on intensiivistä ja taianomaista. Elokuvahan on kuin kollektiivinen uni, sanoo elokuvaohjaaja Taru Mäkelä. Elokuvien myötä hän oppi näkemään myös arkitodellisuuden toisenlaisena.

Taru Mäkelän ”elokuvakoulu” alkoi hyvin nuorena. Hän opetteli lukemaan kesäpaikan seinille ripustettujen elokuvajulisteiden avulla. Elokuvien nimet ja mainoslauseet opettivat hänelle myös kieliä ja sen miten kiteytetään asioita.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Taru Mäkelä hakeutui yliopistoon lukemaan taidehistoriaa, mutta totesi hyvin pian ettei häntä kiinnosta muiden taiteilijoiden työt. Hän halusi tehdä taidetta itse.

Elokuvakoulussa opittiin elävän mallin piirtämistä

Elokuvakoulussa Taru Mäkelä koki vihdoin olevansa oikeassa paikassa. Opiskeluiden parissa hän tapasi toisena opiskeluvuotenaan miehensä Jouko Seppälän, joka silloin vasta alotteli opintojaan. Tapaamisen myötä Taru inspiroitui elävän mallin piirtämisestä.

Elokuva on kaikkien taiteenlajien äpärä.― Taru Mäkelä

– Taideopiskelijoina vastustimme hurjasti esimerkiksi elävän mallin piirtämistä, muistelee Taru Mäkelä opintojen ensimmäisiä vuosia. Hän sai kuitenkin siitä kaksinkertaiset pisteet, koska suoritti ensin opinnot ykköskurssilla ja seuraavana vuonna teki sen toistamiseen yhdessä Jouko Seppälän kanssa rakastuttuaan tulevaan mieheensä. Elävän mallin piirustus on antanut hänelle elokuvantekijänä tajun kestoista ja ihmisen kokonaisuudesta.

– Se on elämän ja ihmisyyden tutkimista. Se on nopeaa luonnostelua ja sen hahmottamista mistä on kysymys. Elokuva on kaikkien taiteenlajien äpärä. Siinä yhdistyy monenlaiset visuaaliset taiteet ja kulttuurihistoria, toteaa Taru Mäkelä.

Töölö on kylä Helsingissä, jossa syntyy tarinoita myös Kekkosesta

Muutettuaan kolmevuotiaana Runeberginkadulle Taru Mäkelä ei voinut aavistaa että hän tulisi elämään koko elämänsä Töölön pienessä kylässä. Lapsuuden kodista Mannerheimintieltä hän muutti Topeliuksenkadun kotiin opiskelemaan ja sieltä oman perheensä kanssa Linnankoskenkadulle. Hänen Helsinkinsä on pieni kylä, jossa kaikki tuntevat toisensa.

Miksi tasavallan presidentin piti useamman kerran lainata isäni kiikarikivääriä?― Taru Mäkelä

Pienen paikkakunnan pienet tarinat ovat antaneet elokuville aiheita. Myös lapsuudenkodin ilmapiiri ja vieraat politiikan ja kulttuurin huipulta, ovat opettaneet että kaikkien ja kaikenlaisten ihmisten kanssa voi olla tekemisessä. Isä Tuukka Mäkelä seurusteli ja metsästi myös presidentti Urho Kaleva Kekkosen kanssa.

Isän metsästysharrastuksen myötä perheen seurapiiri laajeni entisestään: oli rekkakuskeja, suurlähettiläitä ja presidentti. Taru Mäkelällä on mielenkiintoisia muistoja tuolta ajalta:

– Mietityttää vieläkin miksi tasavallan presidentin piti useamman kerran lainata isäni kiikarikivääriä. Seisoin monena iltana kivääri selässäni ja odotin Mannerheimintie 44 A rapussa, että presidentin auto ja hänen adjutanttinsa tulevat hakemaan kiväärin. Mietin silloin eikö hän jumalauta voi ostaa omaa pyssyä, muistelee Taru Mäkelä.

Elokuvakoulu antoi toisenlaisen perspektiivin elämään

Elokuvakoulu ei antanut vain ystäviä, vaan sieltä löytyivät myös hengenheimolaiset. Koulun merkityksen Taru Mäkelä kiteyttää sanoihin.
– Koulu kerää ympäri maata kaikki ne lapset jotka näkee värillisiä kummallisia unia.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele täällä Afrikan taloudesta

    Afrikan tähdet

    Afrikassa on 54 valtiota ja yli miljardi ihmistä. Väestön ennustetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Millainen on Afrikan taloudellinen potentiaali ja millaisia liiketoimintamahdollisuuksia se tarjoaa suomalaisille yrityksille? Vieraina Afrikka-politiikan johtava asiantuntija Martti Eirola ulkoministeriöstä sekä tietokirjailija Esa Salminen.

  • Keskustele luottamuksesta

    Mitä tarkoittaa luottamus työpaikalla?

    Mitä on luottamus työpaikalla? Miten esimies on vastuussa luottamuksellisen ilmapiirin luomisessa? Entä työntekijät? Miten epäluottamusta pitäisi lähteä korjaamaan?

  • Koululintsarista tuli kirjailija

    Eve Hietamiehen tarina kertoo sinnikyydestä

    Koululintsarista tuli kirjailija Kirjailija Eve Hietamies tunnetaan erityisesti Yösyöttö-trilogiastaan, joka kertoo yksinhuoltajaisä Antti Pasasen elämästä. Uusikin kirja on tekeillä. Even kirjailijatarina on tarina sinnikkyydestä: koulu meni penkin alle, mutta kotona oli kirjoituskone, jota Eve takoi teini-iästä lähtien.

  • 13 kertaa Matti Nykänen

    Miten urheilijat ja urheilun tuntijat näkevät Matti Nykäsen.

    Matti Nykänen oli yksi monista Ylen Urheilu-Suomen haastateltavista kaksi vuotta sitten. Helmikuun 15. päivänä 2017 tehdyssä haastattelussa Nykänen puhui avoimesti ja hyväntuulisesti urastaan ja repaleisesta elämästään. "Kyllä on ollut ihan kaaosta. Juttuja on tehty kynällä ja värittämällä aika perkeleesti, mutta ei se mulla helppoa ole ollut.

  • Keskustele täällä nuorten taloustaidoista!

    Nuorten taloustaidot kuntoon

    Opettajat ovat huolissaan nuorten huonoista taloustaidoista, kertoo Taloudellisen tiedotustoimiston raportti. Miksi taidot ovat huonot ja miten asiaa voisi korjata? Juho-Pekka Rantalan vieraina TAT:n raportin kirjoittanut asiantuntija Eija Seppänen ja Suomen Opiskelija-allianssi OSKU:n puheenjohtaja Emmi Pentikäinen, joka on itsekin kantapään kautta oppinut taloudenpidon aakkoset.

  • Keskustele täällä hyvinvointivaltiosta!

    Pitäisikö hyvinvointivaltioaate päivittää?

    Hyvinvointivaltio passivoi ihmisiä, luo kannustinloukkuja ja lisää ihmisten piittaamattomuutta. Se on tehnyt toisten kustannuksella elämisestä yhteiskuntamoraalisen kansantaudin. Tätä mieltä on kulttuurin tutkija, sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth.

  • Jukka Petäjän elämän eurooppalais-amerikkalaiset tuulet

    Jukka Petäjän elämän eurooppalais-amerikkalaiset tuulet

    Jukka Petäjä, Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen tuottaja ja kirjallisuuskriitikko, on kirjoittanut maamme ykköspäivälehteen vuodesta 1988. Ennen tuottajuuttaan hän toimi 10 vuotta lehden kulttuuritoimituksen päällikkönä. Kokenut journalisti vainuaa herkästi maailman intellektuellien viimeisimmät liikkeet. Henkilökohtaamisten kautta hän tarjoilee ne taitavasti lukijoiden nautittaviksi. Kriitikko Petäjä kirjoittaa aina terävän, silti humaanin näkemyksen sekä eurooppalaisen – erityisesti italialaisen – että amerikkalaisen kirjallisuuden uutuuksiin. Huolellisesti ja laajasti taustoitettuna, sillä se on luotettavan kriitikon tunnusmerkki. Kaiken pohjana on valtava tutkimustyö. Muukin kuin kirjallisuus puhuttelee Jukka Petäjää. Taiteissa aistii parhaiten ajan askelluksen ja hengen.

  • Keskustele täällä asuntokaupasta!

    Asuntomarkkinoiden näkymät

    Millainen asuntokauppavuosi tulee vuosi 2019 olemaan? Onko kaupankäynti hidastumassa? Onko asunto yhä hyvä sijoitus? Juho-Pekka Rantalan vieraina ovat Maria-Elena Cowell Kiinteistövälitysalan keskusliitosta, kehitysjohtaja Pekka Ronkainen kiinteistövalitysyhtiö ReMax Suomesta ja pankinjohtaja Sami Vallinkoski asuntorahoittamiseen erikoistuneesta Hypo-pankista.