Hyppää pääsisältöön

Viettelyksen asuntovaunu vie kolhiutuneita matkustajiaan

Pariskunta ajaa asuntoautoa sateessa. Kuvassa ohjaamo, jossa istuu mies ja nainen. Kuvassa näyttelijät Angelika Meusel ja Kai Tanner.
Pariskunta ajaa asuntoautoa sateessa. Kuvassa ohjaamo, jossa istuu mies ja nainen. Kuvassa näyttelijät Angelika Meusel ja Kai Tanner. Kuva: Rakastajat-teatteri/Leea Klemola Rakastajat-teatteri,Leea Klemola,viettelyksen asuntovaunu

On veli ja sen sisko, joka oikeastaan on pikkuveli. On pikkuveljen rakastettu, joka on romani vaikka ei ihan kunnolla olekaan. On rakkaudessa pettynyt nainen, jonka sairas äiti huutelee vauvan itkuhälyttimen kautta hätähuutojaan.

Tapahtumapaikka ei ole New Orleans, vaan porilainen leirintäalue, joka kituuttaa jazzfestarien jälkeisessä hiljaisuudessa. Kaikuja Tennessee Williamsin Viettelyksen vaunusta on mukana: raskaus, raiskaus, menetetty perintö, juopottelu, öinen hulluus.

Leirintäalueen laidalla kyyhöttää lommoinen asuntoauto, jonka kyljessä lukee: Wagon de Désiré.

Leea Klemola on ohjannut ja yhdessä Miko Kivisen kanssa kirjoittanut porilaiselle Rakastajat Teatterille näytelmän nimeltä Viettelyksen asuntovaunu.

Henkilögalleria on rujo, tunnelma tuttua Klemolaa. Hänen ohjauksissaan, kuten vaikka palkitussa Myrskyn jälkeen –sarjassa, ollaan alati äärirajalla. Räjähdys on mahdollinen koska vain.

Neljä ihmistä, kaksi miestä ja kaksi naista asuntoauton edessä. On yö. Kuvassa ovat näyttelijät Kai Tanner, Miko Kivinen, Niina Hosiasluoma ja Angelika Meusel.
Näyttelijät vasemmalta oikealle: Kai Tanner, Miko Kivinen, Niina Hosiasluoma, Angelika Meusel. Neljä ihmistä, kaksi miestä ja kaksi naista asuntoauton edessä. On yö. Kuvassa ovat näyttelijät Kai Tanner, Miko Kivinen, Niina Hosiasluoma ja Angelika Meusel. Kuva: Rakastajat-teatteri/ Leea Klemola Rakastajat-teatteri,Leea Klemola,viettelyksen asuntovaunu

Nämä ihmiset etsivät kiihkeästi onneaan, vaikka eivät tiedä miten ja mistä. Pyrky on kova, vaikka aina puuttuu jotain: ei ole rahaa, työtä, kotia, rakkautta, oikeita tai toimivia sukupuolielimiä, yleisöä, olutta, suihkua, desibelimittaria.

Tapahtumat sysää liikkeelle taksikuski-Kari (Miko Kivinen). Hän hortoilee yömyöhällä veljensä asuntovaunulle koko elämä nokkakärryissä. Näyttämö laajenee katsomon takaiseen pimeyteen, jossa eksynyt mies kolistelee. Kari on hukassa ja koettaa löytää edes jotain, mistä pitää kiinni. Karin tarinasta selviää jatkuvasti uusia hämäryyksiä. Potkut ja vararikko niistä pienimpinä.

Nämä ihmiset etsivät kiihkeästi onneaan, vaikka eivät tiedä miten ja mistä.

Leirintäalueen omistaja Manna (Niina Hosiasluoma) koettaa laajentaa bisneksensä sesonkia – kaksi viikkoa jazzhulinaa eivät riitä kattamaan 50 viikon autiutta. Manna rakastuu Kariin ja Kari Mannaan. Kaksikon pitkä alastonkohtaus, jossa muun muassa pyritään metsäautotielle nakuajelulle, tarjoaa raikkainta ja vapauttavinta teatterialastomuutta, jota olen koskaan nähnyt.

Nainen ja mies istuvat asuntoauton ohjaamossa alasti. Kuvassa ovat näyttelijät Niina Hosiasluoma ja Miko Kivinen.
Manna ja Kari, Niina Hosiasluoma ja Miko Kivinen, lähtisivät ajelulle jos auto vain kulkisi. Nainen ja mies istuvat asuntoauton ohjaamossa alasti. Kuvassa ovat näyttelijät Niina Hosiasluoma ja Miko Kivinen. Kuva: Rakastajat-teatteri/ Leea Klemola Leea Klemola,Rakastajat-teatteri,viettelyksen asuntovaunu

Wagon de Désiréen asukkaat ovat Teppo (Angelika Meusel) ja Merita (Kai Tanner). Teppo, entiseltä nimeltään Teija, haluaa munat ja miehen sosiaaliturvatunnuksen. Takavuosien tangoprinsessa Merita haluaa vauvan ja nostetta nuupahtaneelle laulajanuralleen. Nainen näyttelee naista, joka on sisältä mies, ja mies näyttelee naista, joka on nainen.

Sukupuoliroolien siksakkaus ei ole tässä esityksessä mikään kliseisen huumorin lähde. Kipeä huumori nousee paljon syvemmältä: siitä, millaisia otuksia me ihmiset, miehet ja naiset, olemme, haluaisimme olla, esitämme olevamme. Ja tietysti nauru syntyy osuvista havainnoista, oivasti kirjoitetuista ja näytellyistä tilanteista. Näyttelijät ovat kaikki tolkuttoman hyviä rooleissaan.

Sukupuoliroolien siksakkaus ei ole mikään kliseisen huumorin lähde.

Angelika Meuselin Teppo ON mies, täydellisesti ruumiinkieltä myöten. Kai Tannerin Merita on samoin täysi nainen. Miko Kivisen Karissa näkyy häviyksissä oleva, työhön ja kättentaitoihin ripustaunut maskuliinisuus, jota Kari yrittää asuntoauton vessaa vimmaisesti remontoidessaan saada takaisin. Tässä tapauksessa mies siis esittää miestä, joka yrittää esittää miestä! Sukupuolirooleja sotkee vielä osaltaan Niina Hosiasluoman Manna, kaljaa kittaava, töksäytellen puhuva ylipainoinen yrittäjä.

Sisarukset Teppo ja Kari asuntoauton ohjaamossa. Kuvassa näyttelijät Angelika Meusel ja Miko Kivinen.
Veljekset Teppo ja Kari. Angelika Meusel ja Miko Kivinen. Sisarukset Teppo ja Kari asuntoauton ohjaamossa. Kuvassa näyttelijät Angelika Meusel ja Miko Kivinen. Kuva: Rakastajat-teatteri/Leea Klemola Rakastajat-teatteri,Leea Klemola

Viettelyksen asuntovaunu jättää jäljen, näitä ihmisiä ei halua unohtaa. Huomaan muistelevani monia hetkiä ja kohtauksia vielä päiviä esityksen jälkeenkin.

Ainoa asia, joka minua katsomossa hetkittäin vaivasi, oli kauttaaltaan hitaahko tempo. Välillä olisin kaivannut riuskempaa rytmiä, vaikka pikkukaupungin autioilla, unenomaisilla laitamilla liikutaankin. Tai no, kyllä kovaan ääneen yleisössä höpisseet katsojat ärsyttivät paljon enemmän!

Esityksen päätyttyä poistumme talviseen iltaan, korvissa soi Meritan laulu, mustalaismusiikkisovitus Hotel Californiasta. Ohitsemme Porin rautasillalla ajaa täysillä iskelmää luukuttava pakettiauton romu. Pakun sivuovi on raollaan – etupenkin matkustaja pitää sitä kädellään kiinni. Nauramme seuralaiseni kanssa ääneen. Ihan kuin Merita ja Teppo olisivat viimein saaneet autonrähjänsä liikkeelle. Esityksen rosoinen tunnelma leijuu Porin yössä.

Näitä ihmisiä ei halua unohtaa.

Rakastajat Teatteri: Viettelyksen asuntovaunu. Käsikirjoitus Miko Kivinen​ ja Leea Klemola​. Ohjaus Leea Klemola. Lavastus Annukka Pykäläinen. Valosuunnittelu Max Wikström. Äänisuunnittelu Johannes Vartola. Rooleissa Niina Hosiasluoma, Miko Kivinen, Angelika Meusel sekä Kai Tanner. Kantaesitys Rakastajat-teatterissa 2.12.2017. Esitys vierailee Espoon Kaupunginteatterissa 13.-14.4. sekä 20.-21.4.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.