Hyppää pääsisältöön

Viettelyksen asuntovaunu vie kolhiutuneita matkustajiaan

Pariskunta ajaa asuntoautoa sateessa. Kuvassa ohjaamo, jossa istuu mies ja nainen. Kuvassa näyttelijät Angelika Meusel ja Kai Tanner.
Pariskunta ajaa asuntoautoa sateessa. Kuvassa ohjaamo, jossa istuu mies ja nainen. Kuvassa näyttelijät Angelika Meusel ja Kai Tanner. Kuva: Rakastajat-teatteri/Leea Klemola Rakastajat-teatteri,Leea Klemola,viettelyksen asuntovaunu

On veli ja sen sisko, joka oikeastaan on pikkuveli. On pikkuveljen rakastettu, joka on romani vaikka ei ihan kunnolla olekaan. On rakkaudessa pettynyt nainen, jonka sairas äiti huutelee vauvan itkuhälyttimen kautta hätähuutojaan.

Tapahtumapaikka ei ole New Orleans, vaan porilainen leirintäalue, joka kituuttaa jazzfestarien jälkeisessä hiljaisuudessa. Kaikuja Tennessee Williamsin Viettelyksen vaunusta on mukana: raskaus, raiskaus, menetetty perintö, juopottelu, öinen hulluus.

Leirintäalueen laidalla kyyhöttää lommoinen asuntoauto, jonka kyljessä lukee: Wagon de Désiré.

Leea Klemola on ohjannut ja yhdessä Miko Kivisen kanssa kirjoittanut porilaiselle Rakastajat Teatterille näytelmän nimeltä Viettelyksen asuntovaunu.

Henkilögalleria on rujo, tunnelma tuttua Klemolaa. Hänen ohjauksissaan, kuten vaikka palkitussa Myrskyn jälkeen –sarjassa, ollaan alati äärirajalla. Räjähdys on mahdollinen koska vain.

Neljä ihmistä, kaksi miestä ja kaksi naista asuntoauton edessä. On yö. Kuvassa ovat näyttelijät Kai Tanner, Miko Kivinen, Niina Hosiasluoma ja Angelika Meusel.
Näyttelijät vasemmalta oikealle: Kai Tanner, Miko Kivinen, Niina Hosiasluoma, Angelika Meusel. Neljä ihmistä, kaksi miestä ja kaksi naista asuntoauton edessä. On yö. Kuvassa ovat näyttelijät Kai Tanner, Miko Kivinen, Niina Hosiasluoma ja Angelika Meusel. Kuva: Rakastajat-teatteri/ Leea Klemola Rakastajat-teatteri,Leea Klemola,viettelyksen asuntovaunu

Nämä ihmiset etsivät kiihkeästi onneaan, vaikka eivät tiedä miten ja mistä. Pyrky on kova, vaikka aina puuttuu jotain: ei ole rahaa, työtä, kotia, rakkautta, oikeita tai toimivia sukupuolielimiä, yleisöä, olutta, suihkua, desibelimittaria.

Tapahtumat sysää liikkeelle taksikuski-Kari (Miko Kivinen). Hän hortoilee yömyöhällä veljensä asuntovaunulle koko elämä nokkakärryissä. Näyttämö laajenee katsomon takaiseen pimeyteen, jossa eksynyt mies kolistelee. Kari on hukassa ja koettaa löytää edes jotain, mistä pitää kiinni. Karin tarinasta selviää jatkuvasti uusia hämäryyksiä. Potkut ja vararikko niistä pienimpinä.

Nämä ihmiset etsivät kiihkeästi onneaan, vaikka eivät tiedä miten ja mistä.

Leirintäalueen omistaja Manna (Niina Hosiasluoma) koettaa laajentaa bisneksensä sesonkia – kaksi viikkoa jazzhulinaa eivät riitä kattamaan 50 viikon autiutta. Manna rakastuu Kariin ja Kari Mannaan. Kaksikon pitkä alastonkohtaus, jossa muun muassa pyritään metsäautotielle nakuajelulle, tarjoaa raikkainta ja vapauttavinta teatterialastomuutta, jota olen koskaan nähnyt.

Nainen ja mies istuvat asuntoauton ohjaamossa alasti. Kuvassa ovat näyttelijät Niina Hosiasluoma ja Miko Kivinen.
Manna ja Kari, Niina Hosiasluoma ja Miko Kivinen, lähtisivät ajelulle jos auto vain kulkisi. Nainen ja mies istuvat asuntoauton ohjaamossa alasti. Kuvassa ovat näyttelijät Niina Hosiasluoma ja Miko Kivinen. Kuva: Rakastajat-teatteri/ Leea Klemola Leea Klemola,Rakastajat-teatteri,viettelyksen asuntovaunu

Wagon de Désiréen asukkaat ovat Teppo (Angelika Meusel) ja Merita (Kai Tanner). Teppo, entiseltä nimeltään Teija, haluaa munat ja miehen sosiaaliturvatunnuksen. Takavuosien tangoprinsessa Merita haluaa vauvan ja nostetta nuupahtaneelle laulajanuralleen. Nainen näyttelee naista, joka on sisältä mies, ja mies näyttelee naista, joka on nainen.

Sukupuoliroolien siksakkaus ei ole tässä esityksessä mikään kliseisen huumorin lähde. Kipeä huumori nousee paljon syvemmältä: siitä, millaisia otuksia me ihmiset, miehet ja naiset, olemme, haluaisimme olla, esitämme olevamme. Ja tietysti nauru syntyy osuvista havainnoista, oivasti kirjoitetuista ja näytellyistä tilanteista. Näyttelijät ovat kaikki tolkuttoman hyviä rooleissaan.

Sukupuoliroolien siksakkaus ei ole mikään kliseisen huumorin lähde.

Angelika Meuselin Teppo ON mies, täydellisesti ruumiinkieltä myöten. Kai Tannerin Merita on samoin täysi nainen. Miko Kivisen Karissa näkyy häviyksissä oleva, työhön ja kättentaitoihin ripustaunut maskuliinisuus, jota Kari yrittää asuntoauton vessaa vimmaisesti remontoidessaan saada takaisin. Tässä tapauksessa mies siis esittää miestä, joka yrittää esittää miestä! Sukupuolirooleja sotkee vielä osaltaan Niina Hosiasluoman Manna, kaljaa kittaava, töksäytellen puhuva ylipainoinen yrittäjä.

Sisarukset Teppo ja Kari asuntoauton ohjaamossa. Kuvassa näyttelijät Angelika Meusel ja Miko Kivinen.
Veljekset Teppo ja Kari. Angelika Meusel ja Miko Kivinen. Sisarukset Teppo ja Kari asuntoauton ohjaamossa. Kuvassa näyttelijät Angelika Meusel ja Miko Kivinen. Kuva: Rakastajat-teatteri/Leea Klemola Rakastajat-teatteri,Leea Klemola

Viettelyksen asuntovaunu jättää jäljen, näitä ihmisiä ei halua unohtaa. Huomaan muistelevani monia hetkiä ja kohtauksia vielä päiviä esityksen jälkeenkin.

Ainoa asia, joka minua katsomossa hetkittäin vaivasi, oli kauttaaltaan hitaahko tempo. Välillä olisin kaivannut riuskempaa rytmiä, vaikka pikkukaupungin autioilla, unenomaisilla laitamilla liikutaankin. Tai no, kyllä kovaan ääneen yleisössä höpisseet katsojat ärsyttivät paljon enemmän!

Esityksen päätyttyä poistumme talviseen iltaan, korvissa soi Meritan laulu, mustalaismusiikkisovitus Hotel Californiasta. Ohitsemme Porin rautasillalla ajaa täysillä iskelmää luukuttava pakettiauton romu. Pakun sivuovi on raollaan – etupenkin matkustaja pitää sitä kädellään kiinni. Nauramme seuralaiseni kanssa ääneen. Ihan kuin Merita ja Teppo olisivat viimein saaneet autonrähjänsä liikkeelle. Esityksen rosoinen tunnelma leijuu Porin yössä.

Näitä ihmisiä ei halua unohtaa.

Rakastajat Teatteri: Viettelyksen asuntovaunu. Käsikirjoitus Miko Kivinen​ ja Leea Klemola​. Ohjaus Leea Klemola. Lavastus Annukka Pykäläinen. Valosuunnittelu Max Wikström. Äänisuunnittelu Johannes Vartola. Rooleissa Niina Hosiasluoma, Miko Kivinen, Angelika Meusel sekä Kai Tanner. Kantaesitys Rakastajat-teatterissa 2.12.2017. Esitys vierailee Espoon Kaupunginteatterissa 13.-14.4. sekä 20.-21.4.

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua 28 vuotta: Betonisen aikakauden muistomerkit

    Avaruusromua 28 vuotta: uutta suomalaista musiikkia!

    Sammaleen peittämä autonromu, ruosteinen laiva, autio talo ja hylätty huoltoasema ovat kauniita ja pelottavia. Ne muistuttavat ihmisen katoavaisuudesta. Ne hajoavat hitaasti osaksi luontoa. Miksi hylättyihin paikkoihin ja esineisiin liittyy niin paljon kiinnostavaa? Mitä ne kertovat meille? Avaruusromun 28-vuotisjuhlan syntymäpäivälähetyksessä kuunnellaan ennenkuulumatonta suomalaista musiikkia. Areenassa on tarjolla myös VJ Indigon toteuttama ainutkertainen visuaalinen versio tästä lähetyksestä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Mitä kieltä me puhuisimme, jos emme suomea?

    Suomen kielen menestystarinassa on ollut vaaran paikkoja

    Asiantuntijoiden mukaan 90% maailman kielistä saattaa kadota seuraavan sadan vuoden aikana. Onko suomi 600 eloon jäävän kielen juokossa? Keitä olisimme, jos emme puhuisi suomea? Mietittekö koskaan mikä on kielen vaikutus kulttuuriin? Kulttuuri synnyttää kielen, mutta kieli vastavuoroisesti vaikuttaa ajatteluumme. Historia näyttää aina etenevän johdonmukaisesti kun sitä tarkastelee taaksepäin.

  • Avaruusromua: Laboratoriossa tapahtuu!

    Voiko laboratorion laitteilla saada aikaan musiikkia?

    Oli elokuun loppupuoli vuonna 1973. Kaksi innokasta musiikkia harrastavaa diplomi-insinööriä linnoittautui viikonlopuksi elektroniikan laboratorioon. He toivat mukanaan kaksi kelanauhuria, mikrofoneja ja soittimia. He olivat päättäneet kokeilla, mitä elektroniikan laitoksen laboratorion laitteista irtoaa. Voiko laitteilla saada aikaan musiikkia? Musiikkia syntyi, mutta muutakin tapahtui. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua 28 vuotta: Betonisen aikakauden muistomerkit

    Avaruusromua 28 vuotta: uutta suomalaista musiikkia!

    Sammaleen peittämä autonromu, ruosteinen laiva, autio talo ja hylätty huoltoasema ovat kauniita ja pelottavia. Ne muistuttavat ihmisen katoavaisuudesta. Ne hajoavat hitaasti osaksi luontoa. Miksi hylättyihin paikkoihin ja esineisiin liittyy niin paljon kiinnostavaa? Mitä ne kertovat meille? Avaruusromun 28-vuotisjuhlan syntymäpäivälähetyksessä kuunnellaan ennenkuulumatonta suomalaista musiikkia. Areenassa on tarjolla myös VJ Indigon toteuttama ainutkertainen visuaalinen versio tästä lähetyksestä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Scifi-eepos Läskimooses - tulevaisuuden klassikko?

    Läskimooses on jo noteerattu Art Review -lehdessä

    Sen piti olla alunperin kevyt Mars-höpöhöpöseikkailu, mutta siitä tulikin yli tuhatsivuinen -scifieepos. Matti Hagelbergin jatkosarjakuva Läskimooses kertoo ihmiskunnan ja universumin kehityksestä ja avaruudessa vaikuttavista sivilisaatioista. Läskimooses on saavuttanut sarjakuvapiireissä jo kulttimaineen, ja arvostettu Art Review -lehti seuraa hanketta.

  • Mitä kieltä me puhuisimme, jos emme suomea?

    Suomen kielen menestystarinassa on ollut vaaran paikkoja

    Asiantuntijoiden mukaan 90% maailman kielistä saattaa kadota seuraavan sadan vuoden aikana. Onko suomi 600 eloon jäävän kielen juokossa? Keitä olisimme, jos emme puhuisi suomea? Mietittekö koskaan mikä on kielen vaikutus kulttuuriin? Kulttuuri synnyttää kielen, mutta kieli vastavuoroisesti vaikuttaa ajatteluumme. Historia näyttää aina etenevän johdonmukaisesti kun sitä tarkastelee taaksepäin.

  • Avaruusromua: Laboratoriossa tapahtuu!

    Voiko laboratorion laitteilla saada aikaan musiikkia?

    Oli elokuun loppupuoli vuonna 1973. Kaksi innokasta musiikkia harrastavaa diplomi-insinööriä linnoittautui viikonlopuksi elektroniikan laboratorioon. He toivat mukanaan kaksi kelanauhuria, mikrofoneja ja soittimia. He olivat päättäneet kokeilla, mitä elektroniikan laitoksen laboratorion laitteista irtoaa. Voiko laitteilla saada aikaan musiikkia? Musiikkia syntyi, mutta muutakin tapahtui. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Sodan kauhut ilman sankaritarinoita

    Kokijoina evakkotyttö, tärähtänyt sotilas ja lehmä

    Hanneriina Moisseisen Kannas-sarjakuva kuvaa jatkosodan kaaoottista evakkovaihetta uudenlaisesta näkökulmasta. Kokevia henkilöitä ovat karjakkotyttö, järkensä menettänyt sotilas sekä eräällä tavalla myös lehmä. Moisseinen on tietoisesti hakenut vastakohtaa sankaritarinoille, jotka ovat leimanneet sodan käsittelyä.

  • Suvi Valli ryhtyi runoilijaksi, koska juoksulenkeillä oli tylsää

    Teos Spiraali on Tanssiva karhu -palkintoehdokas

    Juokseminen pakotti Suvi Vallin kirjoittamaan runoteoksen. Säkeet vain tulivat mieleen, kun yksitoikkoinen rytmi ohjasi kokemaan maailmaa liikkeen kautta. Nimenomaan liike, kulkeminen ja matkanteko inspiroivat runoilijaa, joka liputtaa kävelevän elämäntavan puolesta. Jalat kiinnostavat runoilija Suvi Vallia.

  • Avaruusromua: Sitä ei voi tietää eikä ennustaa

    Retron, analogian ja improvisoinnin hengessä

    Musiikkia improvisoidessa se muuttuu kaiken aikaa. Asiat eivät milloinkaan palaa lähtöpisteeseensä, eivätkä ne milloinkaan toistu täysin samanlaisina. Musiikki elää ja muuttuu, ja mikä parasta, useimmiten tavalla, jota ei voi etukäteen tietää eikä ennustaa. Siitä tulee jotakin ainutkertaista. Retron, analogian ja improvisoinnin hengessä musisoivat Node, Vanderson & Lambert sekä Erik Wøllo. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Piispa Teemu Laajasalo: Itsestään ei kannata luulla liikaa, mutta ei liian vähääkään

    Piispaa Teemu Laajasaloa kiinnostavat teologia ja ihmiset.

    Kuusi kuukautta Helsingin hiippakunnan piispan virkaa hoitanut Teemu Laajasalo löysi aikoinaan eettisten kysymysten ja uskonnonopettajan innostamana tien teologian pariin ja kirkon töihin. Nokkelana älyniekkana ja huumorin rakastajana hän aikoinaan päätyi myös koko kansan tuntemaksi vitsiniekaksi televisiosarja YleLeaksiin. Vaativien tehtävien ja viimeaikaisten julkisuuspaineiden keskellä piispa Teemu Laajasalo rentoutuu parhaiten perheen parissa.

  • Tuutii tu töötituu – onko suomalainen ääntäminen noloa?

    Vieraan kielen äänteet oppii kuuntelmalla

    Ennen oli tapana yleisesti hävetä suomalaisten heikkoa vieraiden kielten ääntämystä. Hidas ja kankea lausuminen antoi sivistymättömän ja osaamattoman kuvan puhujasta. Nykyään, kun pohjoismaista osaamista arvostetaan monella alalla ja erottuvuus on tärkeää, skandinaavista alkuperää kannattaa ehkä jopa korostaa. "Joskus uskoin itsekin tuohon, että suomiaksentti on kauhea.