Hyppää pääsisältöön

Minkä värinen on maailmankaikkeus? Avaruusromua 4.2.2018

avaruus, käsitelty kuva
avaruus, käsitelty kuva avaruus

Minkä värinen on maailmankaikkeus? Kysymys saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta ei sitä ole. Asiaa ovat tähtitieteilijätkin pohtineet ja tutkineet.

Vuonna 2009 Yhdysvaltain avaruushallinnon NASA:n tiedemiesryhmä mittasi 200 000:n galaksin lähettämän keskimääräisien valon määrän ja määritteli tuon valon keskiarvon. Yllättäen avaruus ei olekaan musta, eikä edes tumman sininen. Universumi on maitokahvin värinen. Galaksien lähettämän valon keskiarvo on vaaleahkon kellanruskean, beigen, värinen. Tähtitieteilijät antoivat maailmankaikkeuden päävärisävylle nimen cosmic latte, kosminen maitokahvi.

Kummalliselta kuulostaa myös se, että maailmankaikkeuden rakenteesta atomeja on alle viisi prosenttia. Noin 24 prosenttia universumista on niin kutsuttua pimeää ainetta, ainetta joka ei näy. Ja valtaosa, yli 70 prosenttia, maailmankaikkeudesta on pimeää energiaa. Pimeä energia on ikään kuin painovoiman kääntöpuoli, se on voima, joka saa universumin laajenemaan. Laajenemaan kiihtyvästi.

Maailmankaikkeus siis laajenee, kiihtyvästi, yhä käsittämättömämpää vauhtia. Itse asiassa maailmankaikkeus laajenee valoa nopeammin, yli valon nopeudella, yhä kiihtyen. Tätäkin on hieman vaikea käsittää, vaikka sanotaan, että Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan tämä on täysin mahdollista ja jopa odotettavaa.

Avaruus on kummallinen paikka. Maailmankaikkeus on arvoituksellinen, noin varovasti ilmaistuna. Jokin aika sitten radioastronomit havaitsivat voimakkaita radiosignaaleja, jotka tulivat tuntemattomasta lähteestä kolmen miljardin valovuoden päästä. Siis kolmen tuhannen miljoonan valovuoden päästä.

Kuten tiedämme, valovuosi on matka, jonka valo kulkee yhdessä vuodessa. Jo yksi valovuosi on käsittämättömän pitkä matka: noin 9 ja puoli biljoonaa kilometriä. Eli yhdeksän ja puoli tuhatta miljardia kilometriä. Siis yksi valovuosi. Ja ajatelkaa näitä kolme tuhatta miljoonaa peräkkäin. Sitten ollaan kaukana radiosignaalien lähteellä.

Tähtitieteilijät sanovat, että siellä on kääpiögalaksi. Pienikokoinen galaksi, jossa on vain muutamia miljoonia tähtiä. Ja tuosta kääpiögalaksista siis tulee outoja radiosignaaleja. Ne tulevat nopeina, yhtäkkisinä, niin kutsuttuina purskeina, joiden energiamäärä on käsittämätön. Yhden sekunnin murto-osan aikana purskeesta vapautuu energiamäärä, joka esimerkiksi riittäisi kattamaan koko maapallon energiatarpeen 30 miljardin vuoden ajan. Ei tätäkään voi ymmärtää.

Radiosignaalit ovat matkanneet kääpiögalaksista meidän maapallollemme noin kolme miljardia vuotta. Eli kun nyt täällä havaitut signaalit lähtivät matkaan, meidän aurinkokuntamme oli vielä hyvin nuori, vain parisen miljardia vuotta. Maapallon pinnalla oli tuolloin ainoastaan hyvin alkeellista, yksisoluista elämää, jos sitäkään. Ja nyt täällä mittaillaan radiosignaaleja ja ihmetellään.

Vuonna 2017 tähtitieteilijät löysivät oudon, yli kahden valovuoden mittaisen säikeen meidän galaksimme keskustassa. Vielä ei tiedetä, mikä se on ja miten se on syntynyt. Tutkijat arvelevat sen liittyvän Linnunradan ytimessä olevaan valtaisaan mustaan aukkoon ja sen magneettikenttään. Eräiden arvelujen mukaan kyseessä voisi olla niin kutsuttu kosminen säie, jonka toisen pään musta aukko on vanginnut.

Avaruutta tutkitaan ja eritoten niin kutsuttua syvää avaruutta eli meidän aurinkokuntamme ulkopuolella olevaa avaruutta. Eräs syvän avaruuden tutkimisen parhaista työkaluista, ellei paras, on avaruusteleskooppi Hubble. Se kiertää maapalloa 600 kilometrin etäisyydellä maan pinnasta ja sillä voidaan ottaa kuvia avaruudesta. Syvästä avaruudesta. Hubble on ollut kiertoradallaan jo vuodesta 1990 lähtien, pian 28 vuotta, ja koska se liikkuu ilmakehän ulkopuolella, sillä voidaan ottaa hyvin tarkkoja kuvia hyvin kaukaisista kohteista.

Hubblen kuvat ovat jo käsite. Ne ovat kuuluisia ja kauniita. Eivätkä ainoastaan kauniita, sanovat tähtitieteilijät, vaan myös hyvin tärkeitä kuvia avaruuden tutkijoille. Esimerkiksi Hubblella otettu niin kutsuttu Extreme Deep Field -kuva on syvin tähänastinen avaruudesta otettu kuva. Siis ikään kuin kauimmaksi ulottuva kuva, joka on niin tarkka, että siitä voidaan erottaa noin 5500 galaksia.

Joulukuun ensimmäisenä päivänä 2017 vietettiin jälleen Taiteen edistämispäivää, ja silloin Turussa järjestettiin Taiteen edistämiskeskuksen ja Avaruusromun yhteistyönä jo kolmas Avaruusromua Live -konsertti. Tämä Avaruusromua Live 3 -konsertti oli pitkä ambient-konsertti, jonka musiikista vastasivat Heikki Lindgren ja Janne Kalewi Uusiniemi yhdessä. Esitys oli kaksituntinen, ja tekijät kertoivat sen teemana olevan ”syvän avaruuden tutkimusaluksen ääniä ja niiden inspiroimia melodisia henkäyksiä”.

AVARUUSROMUA SU 4.2.2018 - OHJELMAN MUSIIKKI:
HEIKKI LINDGREN & JANNE KALEWI UUSINIEMI: Avaruusromua Live 3
(Osa kahden tunnin mittaisesta Taiteen edistämiskeskuksen ja Avaruusromun yhteistyönä järjestetystä Avaruusromua Live 3 –konsertista Turussa 1.12.2017.)

Tässä koko kosminen konsertti, alusta loppuun:

BONUS:
Näin mentiin Turussa Avaruusromua Live 2 -konsertissa vuonna 2016. Lavalla EMG Lux Ohr:

  • Sami Yaffa: Mitä musiikki minulle merkitsee?

    Musiikin parantava skaala kapenee massakuuntelun vallitessa.

    Musiikki on yhä terapiaa, mutta sen parantava skaala kapenee massakuuntelun vallitessa. Aivan kuin kohta olisi vain yksi vitamiini. Sielullinen aneemisuus alkaa ottaa yhteiskunnassamme vallan, kirjoittaa Sami Yaffa kolumnissaan.

  • Musiikki on elokuvan runollinen elementti. Avaruusromua 25.2.2018

    Avaruusromussa kuvallista musiikkia, elokuvasta ja muualta.

    Jos minä en olisi elokuvaohjaaja, minä tahtoisin olla elokuvamusiikin säveltäjä. Näin kerrotaan Steven Spielbergin sanoneen. Elokuvaohjaajat ymmärtävät, mikä on musiikin merkitys elokuvassa. Andrei Tarkovski puhui musiikista elokuvan runollisena elementtinä. Avaruusromussa kuvallista musiikkia, elokuvasta ja muualta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Narinaa, pauketta ja mahtavia laulajia Levylautakunnassa

    Kasmir ja Maija Kauhanen Levylautakunnassa

    Viikon levyuutuudet tarjoiltiin arvioitaviksi raadille, jonka muodostivat pop-prinssi Kasmir ja etnotähti Maija Kauhanen sekä Radio Suomesta Jyrki Koskenseppä. Pisteet ja kommentteja 1. Liz Brasher: Body of mine 25 pistettä (Liz Brasher) Kasmir: Tuli ihan automainoksen fiilis, niissä on tällaisia makeita biisejä.

  • Sami Yaffa: Venäjä, Venäjä, Venäjä

    Sami ei saa idän jättiläisestä otetta.

    Kun valtio alkaa tukahduttaa lauluntekijöiden ja kirjailijoiden sanoja, tiedät että jotain isoa paskaa on meneillään, kirjoittaa Sami Yaffa kolumnissaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua