Helmikuun 2. päivänä Katarina Sibelius kirjoittaa punaisten julistamasta ulkonaliikkumiskiellosta ja Ainolan ahdistavasta tunnelmasta. #musiikinkevät1918
Suomen sisällissodan alkamisesta oli kulunut viikko. Muutama päivä aikaisemmin säveltäjä Jean Sibeliuksen 15-vuotias tytär Katarina oli selvinnyt sodan jaloista Helsingistä kotiin Ainolaan. Katarina kulutti aikaansa huolehtimalla pikkusiskoistaan, 10-vuotiaasta Margaretasta - jota kutsuttiin Piiuksi - ja 7-vuotiaasta Heidistä ja yritti selvittää, mitä levottomilla lähialueillla tapahtui. Myös vanhin sisar Eva Paloheimo oli tullut Helsingistä täydentämään ruokavarastojaan.
"Eva tuli kaupungista hakemaan leipää kaikenmaailman todistuksilla.
Täällä on nykyään julmaa. Mamma itkee lakkaamatta muistellen Keravan tappelua, Pappa kuiskailee ja puhuu saksaa, lapset ovat hermostuttavia ja minä saan huolehtia heidän henkisestä ravinnostaan.
Saimme aikalailla toruja, sillä olimme Piiun kera järven toisella puolen hiihtämässä. Pyh, minua inhottaa, sillä en pelkää punakaartilaisia!
Olihan Keravalla kauheeta, se on totta, mutta olen varmaan kamala ihminen, sillä en voi sietää, että mamma sitä itkee. - - -
Muuten Järvenpään asema on täynnä punakaartilaisia ja he kuuluvat ampuvan aikalailla. Toivoisinpa, että suojeluskaartilaiset ilmaantuisivat näille maille.
On tullut kielto, ettei saa liikkua ulkona ilman lupalippua ja 9 ill. - 6 aam. ei ollenkaan.
Assu Rausen ja Vulcan Korskahdus ovat hätääntyneitä: ”Kun ei saa hiihtää pellolla.”
Sipoossa kuuluu olevan suojeluskaartilaisia.
Mamma ja minä oltiin Westermarckilla – aber sie waren fast, spurlos."
Seuraa Katarina Sibeliuksen päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 6. helmikuuta.
Lähteet
Sibelius, Katarina: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansallisarkisto.
Linkit
Sibelius.fi Katarina Ilves
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
