Sami Yaffa
Yle
Israelilaisten ja palestiinalaisten artistien yhteistyö on haasteellista, koska osapuolten ääriajattelijat vastustavat kaikkea yhteistoimintaa, kirjoittaa Sami Yaffa.
Vanhana tutkijamielenä etsin käsiini pyhiä kirjoja, kun Sound Tracker suuntasi kuvausmatkansa Israelin ja Palestiinan pyhille maille. Löysin Vanhasta Testamentista kertomuksia, joissa kaadetaan muurit musiikin voimalla. Stooreissa tosin myös lahdataan kaikki kaupungin eläimet ja ihmiset – paitsi prostituoitu Rahab – ja kaupungin rikkaudet annetaan tietenkin Jumalalle.
Funtsi tätä:
“Mutta Jeriko oli tiukasti suljettu Israelin poikien takia; kukaan ei mennyt ulos eikä kukaan mennyt sisään…”
“Ja seitsemännellä kerralla tapahtui, että papit puhalsivat torviin, ja Joosua sanoi kansalle: `Huutakaa, sillä Jehova on antanut kaupungin teille...`"
“Ja kaupungista on tultava tuhon omaksi vihitty…”
“Niin kansa huusi, kun torviin puhallettiin…”
“Ja tapahtui, että kun kansa kuuli torven äänen ja kansa nosti suuren sotahuudon, niin muuri luhistui maan tasalle.”
(Joosua 6:1-27)
Aikamoinen torvibändi ja taustalaulajat. Kovaa menoa.
Musiikki on ollut mukana uskonnollisessa toiminnassa läpi ihmishistorian, koska se tuo sut lähemmäksi jotain pyhää. On se sitten kaunis jumalanpalvelus tai Jimi Hendrixin Machine Gun, musiikki saattaa sut aina jonkinlaisiin tiloihin.
Musiikki on myös tehokas kidutuskeino. Irakin sodassa amerikkalaiset valloittajat pakottivat vankeja kuuntelemaan esimerkiksi Metallicaa ja Britney Spearsia 24 tuntia putkeen korvia rikkovalla volyymillä, minkä jälkeen alkoivat kuulustelut. Parhaimmillaan ja pahimmillaan musiikki voi murtaa psyyken. Musiikki myös resonoi yhteiskunnan tiloja ja toimii vähemmistöjen äänenä: ghettojen puskaradiot ovat luoneet Bob Marleyn, rap-musan, 70-luvun lopun brittipunkin ja paljon muuta.
Väkivalta perustuu segregaatioon: jos et kuulu meidän jengiin, tulee turpaan. Ääritahot tietävät, että sanoissa ja musiikissa piilee voimaa, joka yhdistää.
Myös Israelissa ja Palestiinassa on ääniä, jotka saattavat ihmisiä yhteen: avaamaan silmänsä yhteisen takapihan tulehtuneelle tilanteelle. Artisteja, jotka uskaltavat katsoa uskonnon jakamien rajojen yli – ja jotka pystyvät näkemään toistensa ihmisyyden. Israelilaisten ja palestiinalaisten artistien yhteistyö on kuitenkin haasteellista, sillä osapuolten ääriajattelijat vastustavat kaikkea yhteistoimintaa. Väkivalta perustuu segregaatioon: jos et kuulu meidän jengiin, tulee turpaan. Ääritahot tietävät, että sanoissa ja musiikissa piilee voimaa, joka yhdistää.
Isommassa kuvassa eriyttämistä on yritetty ajaa esimerkiksi artistien boikotilla Israelissa soittamista vastaan. Se on mun mielestä tekopyhää muurien rakentamista. Amerikan dollarit kyllä kelpaavat näille monimiljonääri-superstaroille, jotka kuitenkin ovat unohtaneet vuosisatoja kestäneen (ja edelleen jatkuvan) Amerikan alkuperäisväestön raa’an kohtelun. Nämä artistit tuomitsevat väkivallan Israelissa, mutta hyväksyvät sen toisaalla.
Sound Tracker rummuttaa: Taistelu äänien kuuluville saamiseksi jatkuu – musiikin ja ihmisäänen voima on vahva. Muurit saattavat kaatua kuten aikoinaan Jerikossa, mutta lahtauksen ja ryöväämisen sijaan niiden alta voi löytyä ystävyys ja yhteisymmärrys.
Shalom, Salaam, Peace
Sami
Sami Yaffa - Sound Tracker, katso koko 3. kausi
Yle Teema lauantaisin klo 20.00. Ensimmäinen jakso nähdään 20.1., jolloin kaikki jaksot myös julkaistaan Yle Areenaan - klikkaa linkkejä alla ja katso jaksot. Samin maakohtainen kolumni ilmestyy TV-esitysten myötä.
- 20.1.2018, jakso 1: Kolumbia
- 27.1.2018, jakso 2: Irlanti
- 3.2.2018, jakso 3: Israel/Palestiina
- 10.2.2018, jakso 4: Japani
- 17.2.2018, jakso 5: Venäjä, Pietari
- 24.2.2018, jakso 6: Venäjä, Moskova
