Hyppää pääsisältöön

Hoida mieltäsi, lumoudu luonnosta!

Talvinen metsä
Talvinen metsä Kuva: Yle/Tiina Jensen metsä

Haluatko lisää elämäniloa, luovuutta, paremman muistin ja keskittymiskyvyn vai ainoastaan selvitä jotenkin seuraavaan päivään? Niin tai näin, aina kannattaa mennä luontoon!

Suomalaiset ovat tienneet jo pitkään, että luonto vaikuttaa ihmismieleen. Metsään ja järven rantaan on menty surujen ja ilojen kanssa ja seinilläkin on pidetty maisemamaalauksia, jossa katse ja ajatus on voinut hetkeksi levähtää...

Nyt luonnon monista terveysvaikutuksista saadaan yhä enemmän myös tutkimustietoa. Eräs alan pioneereja Suomessa on psykologian professori Kalevi Korpela.

Mikä meihin luonnossa vaikuttaa?

Keväinen hanki
Keväinen hanki Kuva: Yle/Tiina Jensen Hanki

Moni meistä on kokenut sen, miten kimaltelevat lumikiteet aamulla pakkastalvella, tuoksuva märkä metsä tai soliseva puro valtaavat mielen vaivihkaa tai joku paikka metsässä tuntuu säteilevän energiaa. Jotain siitä kaikesta jää mieleen vielä sisään mennessäkin...

– Olen miettinyt mielipaikkojen ja ihmisen psyykkisen toiminnan yhteyksiä jo 1980-luvulta lähtien, Korpela kertoo.

– Ymmärrys luonnon suuresta merkityksestä ihmiselle tuli oikeastaan sivutuotteena, kun lähdin miettimään ihmisten stressin ja tunteiden säätelyä ja niitä keinoja, mitä me käytämme palautuaksemme pettymyksestä tai surusta.

– Periaatteessa käytössämme ovat sosiaaliset keinot, me puhumme jollekin. Sitten meillä on fysiologiset keinot, lähdemme vaikka lenkille. Tai meillä on psyykkiset keinot – me voimme käyttää ajatuksia ja mielikuvia.

– Neljäntenä meillä on sitten ympäristöllinen keino. Me voimme asettua kasvokkain jonkun paikan kanssa, mennä sinne yksin ja käydä läpi jotain tunnekokemusta. Ympäristö auttaa ja on elimellinen osa tätä säätelytapahtumaa, kun me esimerkiksi palaudumme pettymyksistä.

Koira hyppii lumisessa metsässä
Koira hyppii lumisessa metsässä Kuva: Yle/Tiina Jensen metsä,talvi,lumi
Huurteinen puu
Huurteinen puu Kuva: Yle/Tiina Jensen puut,talvi

– Luonnon vaikutusta säätelee sellainen tekijä kuin luontosuuntautuneisuus. Sitä voidaan ajatella oikeastaan persoonallisuuden piirteenä. Ihmiset ovat erilaisia, pääosin varmaan lapsuuden, nuoruuden ja elämänkokemusten takia. Mitä enemmän on oppinut arvostamaan luontoa, harrastamaan tai olemaan siellä, sitä positiivisemmat ovat luonnon vaikutukset, Korpela selvittää.

Kyselytutkimuksissa on havaittu, että ihmiset ovat tyytyväisempiä elämäänsä, jos he asuvat lähellä viher- tai rannikkoaluetta. Maailmanlaajuisissa mielipaikkakyselyissä vain 10–15 % ihmisistä sanoo mielipaikakseen kaupunkiympäristön.

– Mitä kauempana viheralue on, sitä enemmän esiintyy sairastavuutta, Korpela kertoo. Yksi nyrkkisääntö on, että viheralueen tulisi sijaita 300–500 metrin etäisyydellä asuinpaikasta.

Luonto hoitomuotona ei ole aivan uusi keksintö

Metsäpolku
Metsäpolku Kuva: Yle/Tiina Jensen metsä,Polku

Viime vuosina luonnon terveysvaikutusten tutkimus on kasvanut räjähdysmäisesti ja mukaan on tullut yhä uusia tieteenaloja. Ympäristöpsykologiassa tutkitaan elvyttävien ympäristöjen merkitystä ja luontoympäristöjen hyvinvointivaikutuksia. Mutta tutkimuksen historia ei ole kovin pitkä.

– Noin kymmenen vuotta sitten tulivat ensimmäiset väestötason tutkimukset siitä, miten asuinalueen viherympäristön määrä on suoraan yhteydessä kuolleisuuteen ja sairastuneisuuteen, esimerkiksi masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden määrään väestössä.

– Lääkärit ovat kuulemma passittaneet jo muinaisessa Egyptissä masentuneita faaraoita puutarhakävelyille ja sekä Euroopassa että Suomessa on rakennettu sairaaloita ja parantoloita jo pitkään luonnonkauniisiin ympäristöihin.

– Yksi teoria on, että ihminen kokee olevansa turvassa, kun se näkee vettä ja vihreää, Korpela toteaa.

Merimaisema
Merimaisema Kuva: Yle/Tiina Jensen meri,Minna Pyykkö,maisema
Kalamaja saarella
Kalamaja saarella Kuva: Yle/Tiina Jensen meri

Evoluutio on yksi lähtökohta siihen, miksi me etsimme turvallisia paikkoja luonnosta silloin, kun olemme vaarassa tai stressaantuneita.

– Vaikea sanoa mikä on evoluutiota ja mikä oppimista, mutta meillä on selvästi sellainen reaktio, että stressitilanteen jälkeen sekä fysiologiassa että ihmisen kokemuksessa huomataan, että stressi lievittyy ja ihminen elpyy nopeammin ja tehokkaammin luonnossa kuin kaupunkiympäristössä.

Myös tarkkaavaisuus ja keskittymiskyky muuttuvat luontoaltistuksen seurauksena.

– Nyt on näyttöä esimerkiksi siitä, että ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla keskittymis- ja tarkkaavuuskyky on parempaa luontokävelyiden jälkeen, Korpela selvittää.

– On myös todettu, että tarkkaavuus- ja keskittymisongelmia on sitä enemmän mitä kauempana viheralue on.

Elpymisteorian yksi keskeinen tekijä on lumoutuminen

Luminen metsä
Luminen metsä Kuva: Yle/Tiina Jensen metsä,talvi

Luonnon tapahtumat, eläimet ja äänet vetävät tarkkaavuuden automaattisesti puoleensa.

– Luonnossa liikkuminen ei vaadi tahdonalaista keskittymistä, vaan se mekanismi lepää. Tämä on vahvasti vaikuttava tekijä, Korpela toteaa.

– Lumoutumisen lisäksi on mitattu masennusdiagnoosin saaneiden ihmisten kielteisten asioiden vatvomista ja pyörimistä mielessä. Tämä vähenee luontokävelyn aikana. Aivotutkimuksissa on todettu aivan selkeä muutos luontokävelyn jälkeen niillä aivoalueilla, jotka ovat aktiivisia tässä vatvomisessa.

Luontokävelyillä on suora yhteys sydämen toimintaan

Kesäinen pihapiiri
Kesäinen pihapiiri Kuva: Yle/Tiina Jensen piha

Kalevi Korpela on tutkinut myös luontoa ja depressiota. Masentuneisuus ja ahdistuneisuus on sitä vähäisempää mitä vihreämpiä asuinalueet ovat.

– Ruotsissa ja Tanskassa käytetään yleisesti puutarhaterapiaa: 12 viikkoa tehdään puutarhassa erilaisia töitä, johon sisältyy puutarhassa oleilua. Masennusoireet vähentyvät selvästi.

Korpela kertoo Tampereella hoitomuotona käytetystä depressiokoulusta, jossa kokeiltiin joka toinen kerta oleilua ulkona luonnossa ja samalla tehtiin mielipaikkaharjoitteita.

– Hoidon jälkeisessä kyselyssä kävi selkeästi ilmi, että depressio-oireet olivat vähentyneet ja keskittymiskokemukset olivat vahvempia näiden luontokertojen jälkeen.

Kasvimaa
Kasvimaa Kuva: Yle/Tiina Jensen kasvimaat,Minna Pyykkö
Pinaattia kasvimaalla
Pinaattia kasvimaalla Kuva: Yle/Tiina Jensen pinaatti

Luontoympäristöillä on siis sekä keskittymiskykyä parantava vaikutus että fysiologinen stressiä alentava vaikutus. Näiden kahden kanssa tapahtuu vielä samaan aikaan mielialan parantumista.

– Tämä kaikki taas vaikuttaa onnellisuuteen, elämäntyytyväisyyteen, unen laatuun…On nimittäin tutkittu, että ihmiset, joilla on luontoa ympärillä nukkuvat pidempiä yöunia, Korpela toteaa.

Isossa englantilaisessa tutkimuksessa todettiin myös, että yhteys löytyy nimenomaan sydän- ja verisuonitautien kuolleisuuteen.

– Se liittyy juuri tähän fysiologiseen stressireaktioon, mikä näyttää elpyvän nopeammin luontoympäristöissä, Korpela selvittää.

– Näyttöä on hyvin erityyppisistä tutkimuksista. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on tutkittu esimerkiksi sydämen sykevaihteluita. Luontokävelyillä on suora yhteys sydämen toimintaan.

KUUNTELE RADIO-OHJELMA:

  • Vihattu luonto – nyt saa harmittaa!

    Nämä asiat ärsyttävät suomalaisessa luonnossa.

    Hyttysiä, kakkaa, liian kylmä, liian kuuma ja mihin hirvikärpäsiä muka tarvitaan? Mikä suomalaisessa luonnossa ei miellytä? Luonto-Suomessa haluttiin kuulla siitä, mistä ihmiset eivät pidä luonnossa. Soittajia oli runsaasti ja sähköposti kävi kuumana.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Vihattu luonto – nyt saa harmittaa!

    Nämä asiat ärsyttävät suomalaisessa luonnossa.

    Hyttysiä, kakkaa, liian kylmä, liian kuuma ja mihin hirvikärpäsiä muka tarvitaan? Mikä suomalaisessa luonnossa ei miellytä? Luonto-Suomessa haluttiin kuulla siitä, mistä ihmiset eivät pidä luonnossa. Soittajia oli runsaasti ja sähköposti kävi kuumana.

  • Hoida mieltäsi, lumoudu luonnosta!

    Luontokävely hoitaa sekä sielua että ruumista.

    Haluatko lisää elämäniloa, luovuutta, paremman muistin ja keskittymiskyvyn vai ainoastaan selvitä jotenkin seuraavaan päivään? Niin tai näin, aina kannattaa mennä luontoon.

  • Erikoinen kasvi kalliolla ja sieni puussa

    Luontoillassa pohdittiin kuulijoiden kysymyksiä

    Mikä kasvi? Mikä sieni? Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä. Kuvalliset kysymykset tulivat tällä kertaa Saimaan Kukkassalosta ja Kangasalan Sahalahdelta.

  • Näin linnut selviävät talven yli

    Pikkulinnut tarvitsevat talvella ihmisen apua

    Pihapiirin ruokintapaikoille on tunkua, kun pakkaset paukkuvat ja maa sekä metsät ovat jäässä. Miten lintujen talvipäivä sujuu ja millaisella ohjelmalla se on täytetty?

  • Kalojen talvi – elämää jääkannen alla

    Luonto-Suomessa keskusteltiin kalojen talvioloista.

    Onko kaloilla kylmä? Näkeekö ahven pimeässä? Mitä kalat talvella syövät? Jäätynyt järvi tai lampi elää talvella hiljaiseloa. Jotain siellä kuitenkin tapahtuu, mutta vain harva pääsee kurkistamaan pinnan alle

  • Näin valitset sukset oikein

    Poimi tästä vinkit suksikaupoille.

    Kunnolliset hiihtovälineet lisäävät hiihtonautintoa tuntuvasti. Poimi tästä vinkit suksikaupoille.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Peltsin Lappi: TOP 3 Lapin parhaat ruuat

    Lapin kolme varmaa ruokatärppiä.

    Puhdas pohjoinen hellii ruokapöytää! Mutta mistä löytää se lappilainen keittiö, joka osaa arvostaa raaka-aineen alkuperää, osaa valmistaa sen taidolla ja laittaa koko komeuden tarjolle niin, että siitä on pakko kertoa koko maailmalle?

  • Cityluonto: Kesäyö Korkeasaaressa

    Korkeasaari ei hiljene öisin.

    Sulkemisajan jälkeen Korkeasaareen laskeutuu raukea mekkala, kun eläimet innostuvat huutelemaan viereisiin aitauksiin. Pääsin heinäkuisena kesäyönä mukaan iltakierrokselle.

  • Cityluonto: Stadin rakkaimmat puut

    Helsinkiläiset rakastavat puita ja erityisesti puuvanhuksia.

    Helsinkiläiset rakastavat vanhoja puita. Niitä hoidetaan ja suojellaan vaikka ne sattuisivat kasvamaan ajokaistalla. Arboristin eli puunhoitajan tehtävänä on pitää puuvanhukset ja vetreät taimet hyvässä kunnossa. Merikadun ja Ehrensvärdinkadun kulmassa eteläisessä Helsingissä on lippusiimalla rajattu alue.

  • Cityluonto: Ovela kuin citykettu

    Kaupunkilaisketut asuvat jopa keskellä kaupunkia

    Joko bongasit cityketun? Repolaisen voi nähdä kesällä hämärän tullen jopa keskellä kaupunkia. Pesäkolonsa se pyrkii piilottamaan uteliailta, mutta joskus haju kavaltaa asuinpaikan. Helsingin Olympiastadionin kupeessa on vielä hiljaista kesäaamuna kello kuusi. Liikkeellä on harvakseltaan työmatkakävelijöitä ja pyöräilijöitä.

  • Cityluonto: Roskalintuja – onko niitä?

    Ovatko lokit, varikset ja pulut roskalintuja?

    Lokit, varikset ja pulut eivät ole suosituimpia kaupunkilintuja. Roskalinnuiksi haukuttua kolmikkoa yhdistää se, että ne viihtyvät ihmisen läheisyydessä. Ihmisten mielestä ne penkovat roskiksia, likaavat ympäristöä ulosteillaan ja meluavatkin vielä.

  • Cityluonto: Linnanmäen vesitornin villi metsä

    Linnanmäen vesitornissa kasvaa tiheä metsä.

    Tiesitkö, että Linnanmäen huvipuistossa on metsä, jossa kasvaa muun muassa mansikkaa? Pyöreä punatiilinen vesitorni on yksi Linnanmäen maamerkeistä. Sen huipulla on tiheä metsikkö, jossa linnut pesivät mielellään. Vesitornin vihreä katto hämäsi sota-aikana myös vihollista.

  • Cityluonto: Kaupunkilaisrotta viihtyy viemärissä

    Kaupunkilaisrotalle maistuu viemäreihin heitetty ruoka.

    Kaupunkilaisrotta on selviytyjä. Ravinnon perässä se on valmis kaivamaan, kiipeilemään ja uimaan. Puistojen lisäksi rotilla on maanalainen elämänsä vanhoissa viemäristöissä. Niinpä putkiasentaja voi toisinaan joutua nenäkkäin uteliaan rotan kanssa. Pääkaupunkiseudun rottakanta on suuri. Arviot rottien lukumäärästä vaihtelevat, mutta sadoissa tuhansissa liikutaan.

  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

  • Cityluonto: Pieni ja pelottava punkki

    Punkki eli puutiainen on pieni ja pelottava eläin.

    Puutiainen eli punkki on monen mielestä Suomen pelottavin eläin. Suomessa elää 1 500 punkkilajia, joista kuitenkin vain pieni osa on kiinnostunut ihmisestä. Tutkijat kartoittavat parhaillaan, voiko punkkien esiintymistä ennustaa vuoden tai sääennusteiden mukaan. Vielä joku aika sitten lapsia peloteltiin, että rantalepikossa väijyy punkkeja.

  • Cityluonto: Petikaverina lutikka

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen.

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen. Lutikkalöydöt ovat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla. Ihmisen verta ravinnokseen käyttävä tuholainen viihtyy erityisesti sängyssä, johon se jättää pieniä pilkkumaisia ulostejälkiä.

  • Cityluonto: Pistikö salakavala viemärihyttynen?

    Luonto tulee joskus liian lähelle kuten viemärihyttyset.

    Luonto tulee joskus liian lähelle eikä hyttysiltä välty pääkaupungin keskustassakaan. Salakavala viemärihyttynen on sitäpaitsi äänetön ja hyvä piiloutumaan.

  • Cityluonto: Kaupunkilainen, varo säätä!

    Kaupungeissa on varauduttava äkillisiin sääilmiöihin.

    Olitko paikalla, kun tulva peitti Kauppatorin? Muistatko ennätysison ketjukolarin Lahdentien lumimyräkässä? Näitkö uutiskuvat tuulen kaatamasta lentokoneesta Malmilla? Pääkaupungin on osattava varautua monenlaisiin äkillisiin sääilmiöihin.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.