Hyppää pääsisältöön

Hoida mieltäsi, lumoudu luonnosta!

Talvinen metsä
Talvinen metsä Kuva: Yle/Tiina Jensen metsä

Haluatko lisää elämäniloa, luovuutta, paremman muistin ja keskittymiskyvyn vai ainoastaan selvitä jotenkin seuraavaan päivään? Niin tai näin, aina kannattaa mennä luontoon!

Suomalaiset ovat tienneet jo pitkään, että luonto vaikuttaa ihmismieleen. Metsään ja järven rantaan on menty surujen ja ilojen kanssa ja seinilläkin on pidetty maisemamaalauksia, jossa katse ja ajatus on voinut hetkeksi levähtää...

Nyt luonnon monista terveysvaikutuksista saadaan yhä enemmän myös tutkimustietoa. Eräs alan pioneereja Suomessa on psykologian professori Kalevi Korpela.

Mikä meihin luonnossa vaikuttaa?

Keväinen hanki
Keväinen hanki Kuva: Yle/Tiina Jensen Hanki

Moni meistä on kokenut sen, miten kimaltelevat lumikiteet aamulla pakkastalvella, tuoksuva märkä metsä tai soliseva puro valtaavat mielen vaivihkaa tai joku paikka metsässä tuntuu säteilevän energiaa. Jotain siitä kaikesta jää mieleen vielä sisään mennessäkin...

– Olen miettinyt mielipaikkojen ja ihmisen psyykkisen toiminnan yhteyksiä jo 1980-luvulta lähtien, Korpela kertoo.

– Ymmärrys luonnon suuresta merkityksestä ihmiselle tuli oikeastaan sivutuotteena, kun lähdin miettimään ihmisten stressin ja tunteiden säätelyä ja niitä keinoja, mitä me käytämme palautuaksemme pettymyksestä tai surusta.

– Periaatteessa käytössämme ovat sosiaaliset keinot, me puhumme jollekin. Sitten meillä on fysiologiset keinot, lähdemme vaikka lenkille. Tai meillä on psyykkiset keinot – me voimme käyttää ajatuksia ja mielikuvia.

– Neljäntenä meillä on sitten ympäristöllinen keino. Me voimme asettua kasvokkain jonkun paikan kanssa, mennä sinne yksin ja käydä läpi jotain tunnekokemusta. Ympäristö auttaa ja on elimellinen osa tätä säätelytapahtumaa, kun me esimerkiksi palaudumme pettymyksistä.

Koira hyppii lumisessa metsässä
Koira hyppii lumisessa metsässä Kuva: Yle/Tiina Jensen metsä,talvi,lumi
Huurteinen puu
Huurteinen puu Kuva: Yle/Tiina Jensen puut,talvi

– Luonnon vaikutusta säätelee sellainen tekijä kuin luontosuuntautuneisuus. Sitä voidaan ajatella oikeastaan persoonallisuuden piirteenä. Ihmiset ovat erilaisia, pääosin varmaan lapsuuden, nuoruuden ja elämänkokemusten takia. Mitä enemmän on oppinut arvostamaan luontoa, harrastamaan tai olemaan siellä, sitä positiivisemmat ovat luonnon vaikutukset, Korpela selvittää.

Kyselytutkimuksissa on havaittu, että ihmiset ovat tyytyväisempiä elämäänsä, jos he asuvat lähellä viher- tai rannikkoaluetta. Maailmanlaajuisissa mielipaikkakyselyissä vain 10–15 % ihmisistä sanoo mielipaikakseen kaupunkiympäristön.

– Mitä kauempana viheralue on, sitä enemmän esiintyy sairastavuutta, Korpela kertoo. Yksi nyrkkisääntö on, että viheralueen tulisi sijaita 300–500 metrin etäisyydellä asuinpaikasta.

Luonto hoitomuotona ei ole aivan uusi keksintö

Metsäpolku
Metsäpolku Kuva: Yle/Tiina Jensen metsä,Polku

Viime vuosina luonnon terveysvaikutusten tutkimus on kasvanut räjähdysmäisesti ja mukaan on tullut yhä uusia tieteenaloja. Ympäristöpsykologiassa tutkitaan elvyttävien ympäristöjen merkitystä ja luontoympäristöjen hyvinvointivaikutuksia. Mutta tutkimuksen historia ei ole kovin pitkä.

– Noin kymmenen vuotta sitten tulivat ensimmäiset väestötason tutkimukset siitä, miten asuinalueen viherympäristön määrä on suoraan yhteydessä kuolleisuuteen ja sairastuneisuuteen, esimerkiksi masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden määrään väestössä.

– Lääkärit ovat kuulemma passittaneet jo muinaisessa Egyptissä masentuneita faaraoita puutarhakävelyille ja sekä Euroopassa että Suomessa on rakennettu sairaaloita ja parantoloita jo pitkään luonnonkauniisiin ympäristöihin.

– Yksi teoria on, että ihminen kokee olevansa turvassa, kun se näkee vettä ja vihreää, Korpela toteaa.

Merimaisema
Merimaisema Kuva: Yle/Tiina Jensen meri,Minna Pyykkö,maisema
Kalamaja saarella
Kalamaja saarella Kuva: Yle/Tiina Jensen meri

Evoluutio on yksi lähtökohta siihen, miksi me etsimme turvallisia paikkoja luonnosta silloin, kun olemme vaarassa tai stressaantuneita.

– Vaikea sanoa mikä on evoluutiota ja mikä oppimista, mutta meillä on selvästi sellainen reaktio, että stressitilanteen jälkeen sekä fysiologiassa että ihmisen kokemuksessa huomataan, että stressi lievittyy ja ihminen elpyy nopeammin ja tehokkaammin luonnossa kuin kaupunkiympäristössä.

Myös tarkkaavaisuus ja keskittymiskyky muuttuvat luontoaltistuksen seurauksena.

– Nyt on näyttöä esimerkiksi siitä, että ADHD-diagnoosin saaneilla lapsilla keskittymis- ja tarkkaavuuskyky on parempaa luontokävelyiden jälkeen, Korpela selvittää.

– On myös todettu, että tarkkaavuus- ja keskittymisongelmia on sitä enemmän mitä kauempana viheralue on.

Elpymisteorian yksi keskeinen tekijä on lumoutuminen

Luminen metsä
Luminen metsä Kuva: Yle/Tiina Jensen metsä,talvi

Luonnon tapahtumat, eläimet ja äänet vetävät tarkkaavuuden automaattisesti puoleensa.

– Luonnossa liikkuminen ei vaadi tahdonalaista keskittymistä, vaan se mekanismi lepää. Tämä on vahvasti vaikuttava tekijä, Korpela toteaa.

– Lumoutumisen lisäksi on mitattu masennusdiagnoosin saaneiden ihmisten kielteisten asioiden vatvomista ja pyörimistä mielessä. Tämä vähenee luontokävelyn aikana. Aivotutkimuksissa on todettu aivan selkeä muutos luontokävelyn jälkeen niillä aivoalueilla, jotka ovat aktiivisia tässä vatvomisessa.

Luontokävelyillä on suora yhteys sydämen toimintaan

Kesäinen pihapiiri
Kesäinen pihapiiri Kuva: Yle/Tiina Jensen piha

Kalevi Korpela on tutkinut myös luontoa ja depressiota. Masentuneisuus ja ahdistuneisuus on sitä vähäisempää mitä vihreämpiä asuinalueet ovat.

– Ruotsissa ja Tanskassa käytetään yleisesti puutarhaterapiaa: 12 viikkoa tehdään puutarhassa erilaisia töitä, johon sisältyy puutarhassa oleilua. Masennusoireet vähentyvät selvästi.

Korpela kertoo Tampereella hoitomuotona käytetystä depressiokoulusta, jossa kokeiltiin joka toinen kerta oleilua ulkona luonnossa ja samalla tehtiin mielipaikkaharjoitteita.

– Hoidon jälkeisessä kyselyssä kävi selkeästi ilmi, että depressio-oireet olivat vähentyneet ja keskittymiskokemukset olivat vahvempia näiden luontokertojen jälkeen.

Kasvimaa
Kasvimaa Kuva: Yle/Tiina Jensen kasvimaat,Minna Pyykkö
Pinaattia kasvimaalla
Pinaattia kasvimaalla Kuva: Yle/Tiina Jensen pinaatti

Luontoympäristöillä on siis sekä keskittymiskykyä parantava vaikutus että fysiologinen stressiä alentava vaikutus. Näiden kahden kanssa tapahtuu vielä samaan aikaan mielialan parantumista.

– Tämä kaikki taas vaikuttaa onnellisuuteen, elämäntyytyväisyyteen, unen laatuun…On nimittäin tutkittu, että ihmiset, joilla on luontoa ympärillä nukkuvat pidempiä yöunia, Korpela toteaa.

Isossa englantilaisessa tutkimuksessa todettiin myös, että yhteys löytyy nimenomaan sydän- ja verisuonitautien kuolleisuuteen.

– Se liittyy juuri tähän fysiologiseen stressireaktioon, mikä näyttää elpyvän nopeammin luontoympäristöissä, Korpela selvittää.

– Näyttöä on hyvin erityyppisistä tutkimuksista. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on tutkittu esimerkiksi sydämen sykevaihteluita. Luontokävelyillä on suora yhteys sydämen toimintaan.

KUUNTELE RADIO-OHJELMA:

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Yle Luonto seuraa majavaperheen kesää

    Seuraa majavaperheen kesää Yle Luonnon livekamerasta.

    Yle Luonnon livekamera seuraa majavaperheen kesää eteläsuomalaisella erämaalammella. Onnistuimme taltioimaan harvinaista kuvaa majavista pesäkammion sisältä, mukana vipeltää myös ihan pieni poikanen!

  • Tarvitseeko luonto ihmistä? Perinnemaisemat matkivat muinaisia mammuttiaroja

    Perinteiset niityt lajeineen ovat katoamassa

    Perinteisesti hoidettu niitty on perhosten ja pölyttäjien paratiisi. Myös ihmissilmä nauttii perinteisestä maalaismaisemasta laiduntavine lehmineen. Nämä näkymät ovat katoamassa Suomen kartalta, niiden osuus on kutistunut alle prosenttiin sadan vuoden takaisesta. Perinnemaisemien kadotessa katoaa myös niistä riippuvaiset kasvit ja hyönteiset. Niittyjen metsittymistä vastaan taistellaan lehmien ja lampaiden avulla.

  • Auta luontoa, lähde talkoisiin!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Tänä keväänä Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa. Listalla ovat ainakin vesilinnun pesälautan rakennus, rannan siivoaminen ja kevätniityn kunnostus. Sinäkin voit auttaa luontoa osallistumalla talkoisiin!

  • Presidentti Sauli Niinistö: Kiipeilin lapsena puissa ja rakensin majoja

    Metsä kuului lapsena presidentin jokapäiväiseen elämään.

    17. toukokuuta vietettiin Suomen lasten metsäretkipäivää. Yli 20 000 lasta lähti metsäretkelle. Espoolaisen Keinumäen koulun oppilaiden mukana retkeili tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka toimi tapahtuman suojelijana.

  • Suomen pienin jyrsijä vaivaishiiri on söpö kuin mikä

    Vaivaishiiri on vilkas siimahäntä.

    Vaivaishiiret Justiina ja Jesper asuvat Korkeasaaren eläintarhassa. Yle Luonto on seurannut niiden elämää keväästä lähtien. Nyt kaksi hiiriparin jälkeläistä on muuttamassa Ruotsiin, Skansenin eläintarhaan Tukholmaan.

  • Ti-ti-tyy... Mitä linnut viestivät laulullaan ja miten niiden laulu syntyy?

    Linnunlaululla on monta eri merkitystä.

    Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Pienestäkin linnusta saattaa lähteä niin kova ääni, että se voi kuulua jopa kilometrien päähän. Hyvä lauluääni kertoo myös koiraan hyvästä kunnosta ja naaras valitseekin usein parikseen parhaan laulajan.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Sukeltavia vesilintuja: Haahka

    Koiraan soidinääni on matala ja kumea.

    Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen. Koiraan soidinääni on matala ja kumea ”auu, au-huuo”. Naaraan ääni on karheaa rotkotusta ”rok-rok-rok”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Alli

    Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

    Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Kuikka

    Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustalintu

    Mustalintukoiras on musta, nokassa keltaista.

    Lähes sinisorsan kokoisella, tanakalla mustalinnulla on melko lyhyt ja ohut kaula. Koiras on kokonaan musta, vain nokan päällä on keltaista. Läheltä nokan tyvellä näkyy musta kyhmy. Naaras on tummanruskea päälakea myöten, mutta poski ja kaulansivu ovat vaaleat ja nokka harmaa. Koiraan soidin- ja lentoääni on pehmeä vihellys ”hjy, hji-hjy”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Uivelo

    Uivelokoiraan pää ja eturuumis on valkoinen.

    Uivelo on selvästi sinisorsaa ja jonkin verran telkkääkin pienempi, typäkkä ja lyhytnokkainen sorsalaji. Koiraan pää ja eturuumis on vitivalkoinen, kyljet harmaat ja selkä mustajuovainen. Päässä on musta täplä silmän ympärillä ja musta juova niskassa. Ruskeanharmaan naaraan päälaki on punaruskea, kurkku laajalti valkoinen. Koiraan soidinääni on vaimeaa narinaa ”gurrr-ik”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkakoskelo

    Tukkakoskelo on yleinen koko Suomessa.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea. Niskassa harottaa siirottava töyhtö. Naaras on harmaa, ja ruskeanpunaisen pään ja vaalean kaulan välinen väriraja ei ole jyrkkä toisin kuin isokoskelolla. Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Isokoskelo

    Isokoskelon tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustakurkku-uikku

    Mustakurkku-uikku on vain tavin kokoinen.

    Vain tavin kokoisen, palleromaisen mustakurkku-uikun kaula on melko pitkä ja nokka hyvin lyhyt. Pää ja selkä ovat mustat, kaula ja kupeet ruosteenpunaiset. Ohimoilla on kirkkaanoranssit töyhdöt. Nuoren alapuoli on vaalea, kaula ja pää tummin juovin. Soidinääni on värisevää liverrystä ”hvi-äärrh, hy-äärrh”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Sukeltavia vesilintuja: Silkkiuikku

    Soidinäänenä mm. koriseva ”korr, krra-aahr”.

    Silkkiuikun ruskea ruumis on pienempi kuin sinisorsan mutta valkoinen kaula pitempi. Leuassa ja päälaella on ruskeita höyhenröyhelöitä. Ne puuttuvat syksyisiltä nuorilta yksilöiltä, joiden vaaleassa päässä on tummia pitkittäisjuovia. Äänekkään silkkiuikun soidinääniä ovat koriseva ”korr, krra-aahr”, nenäsointinen ”gang gang” ja terävä ”vrek-vräk…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Telkkä

    Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

    Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

  • Sukeltavia vesilintuja: Punasotka

    Punasotka on sinisorsaa pienempi.

    Sinisorsaa vähän pienempi punasotka on pyöreähkö, paksukaulainen ja lyhytpyrstöinen. Sillä on melko iso nokka ja luisu otsa. Koiraan ruumis on valtaosaksi vaaleanharmaa, rinta ja peräpää mustat. Pää on tumman ruskeanpunainen. Naaras on harmahtavan vaaleanruskea, mutta poski on muuta ruumista vaaleampi. Lennossa paljastuu leveä vaalea siipijuova. Koiraan soidinääni on vingahtava ”vi-vivih…”, naaraan kutsuääni koriseva ”krrah-krah…”.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.