Hyppää pääsisältöön

Porran noutopöytä

Säveltäjä-basisti Lauri Porra (s. 1977) on monipuolinen muusikko ja oman instrumenttinsa virtuoosi. Porran musiikilliset kiinnostuksen kohteet ovat olleet moninaisia ja projektit ovat kaarrelleet jazzin, metallin, elokuvamusiikin ja muiden töiden kautta omien soolohankkeiden pariin. Aiemmat kolme soololevyä ovat olleet kokoelma vaihtuvia tyylilajeja ja kokoonpanoja, mutta tuorein Entropia-levy on sävelletty kokonaan sinfoniaorkesterille.

LAuri Porran levyn kansi
LAuri Porran levyn kansi Uudet levyt,CrossOver

Porran orkesterimusiikki jatkaa luontevasti tekijänsä valitsemalla moninaisuuden tiellä. Teokset on kasattu kuin nälkäisen valitsemat ainekset noutopöydästä. Otetaan mitä mieli tekee, ja usein kaikkea samalle lautaselle sekaisin. Porran valitseman musiikillisen polun voi ajatella olevan luonteva ratkaisu nykyisessä maailmassa, jossa genrekohtaamiset ja sulautumiset ovat jo arkipäivää. Sisällön tasolla voidaan siis perustellusti tehdä aivan mitä tahansa, kunhan se ei ole tylsää. Porran teokset hahmottuvatkin kokonaismuotoonsa pitkälti erilaisten musiikkipätkien peräkkäin asettelulla. Orkestroinnissa Porralla on ollut apunaan Vili Ollila, Mikko Hassinen ja Jaakko Kuusisto. Tärkeä yhteistyökumppani on eri vaiheissa ollut myös Samuli Koskinen.

Porran itselleen säveltämä konsertto sähköbassolle ja sinfoniaorkesterille on keinovaroiltaan monipolvinen kokonaisuus. Se kartoittaa eri tavoin soolosoittimen rekisterillisiä ja ilmaisullisia keinovaroja musiikillisen ympäristön vaihtuessa. Välillä sävelistö häilähtelee toisen sähköbasisti-säveltäjän, edesmenneen Pekka Pohjolan musiikkia. Toisinaan orkesteri johdatellaan funkmaiseen käyskentelyyn, slaavilaistyylisiin baletti-alluusioihin tai elokuvallisiin mollimaisemiin. Elokuvamaisuuden tuntu syntyy myös katkelmallisesta kerrontatavasta, kun keskenään usein erityyppisiä aineksia asetellaan peräkkäin. Lakipisteensä konsertto tavoittaa kolmannessa osassa. Voimasoitossa valjastetaan käyttöön virtuoosisuus ja odotettu sähköbasson särö-kurmuutus. Konsertto päättyy lempein kareliaanisin sävyin. Monityylisyydestään huolimatta sähköbassokonserton ilmaisussa onkin jotain perin suomalaiskansallista.

Tuoreimman teoksen Domino Suiten tyylilliset siirtymät ovat sähköbassokonserttoa hillitymmät. Se on myös ilmaisussaan itsenäisempi. Ensimmäinen osa jauhaa hypnoottisesti paikallaan yhden karaktäärin ympärillä. Toisessa osassa orkesterin soittimisto ja ilmaisu laajentuu rumpusetillä. Erityisesti jazz-rumpalina kunnostautunut Joonas Riippa tuo mukaan musiikkiin uuden kerroksen. Riipan kuumeisen hyperaktiivinen freejazz-soitto elää vaskikoraalien keskellä kuin rinnakkaistodellisuudessa. Viimeisessä osassa Aki Rissanen maalailee Porran kaihosävelmiin kirkkaan toisteista pianokudosta.

Kohta rap-solistille ja orkesterille kuulostaa spektaakkelimaisuudessaan paljolti siltä mitä se onkin: Helsingin Juhlaviikkojen avajaiskonserttiin räätälöidyltä teokselta. Levyn lopussa oleva instrumentaaliversio toimiikin kokonaisuutena paremmin. Se on ilmaisussaan jotenkin aidompi ja kiinnostavampi kuin alkuperäinen versio hieman keinotekoisen kohtalokkaan räppäri Paperi T:n (Henri Pulkkinen) kanssa.

Kapellimestari Jaakko Kuusistolle ovat tämän tyyppiset projektit kuin luotuja niin oman muusikon- kuin säveltäjätyönkin kautta. Sinfonia Lahti on moneen suuntaan puikkivan musiikin eri käänteissä kuin kotonaan.

Lauri Porra: Entropia. Lauri Porra, sähköbasso, Paperi T, räppäri, Joonas Riippa, rummut, Aki Rissanen, piano, Sinfonia Lahti, joht. Jaakko Kuusisto. (Bis-2305)

Kuuntele Uudet levyt 6.2.2018, toimittajana Aki Yli-Salomäki.