Kaisa Pulakka
Yle
Seksin ja uskonnon sekoittaminen on länsimaisen taiteen suurin fetissi. Tällä reseptillä länsimainen taidehistoria on tuottanut lukemattoman määrän taidetta.
Malliesimerkki on Niklaus Manuel Deutchin kaiverrustyö Kuolema ja neito vuodelta 1517. Kuvassa yhdistyvät himo ja häpeä, tuska ja nautinto. Seksuaalisuus on siinä synnin kuorruttamaa ja juuri siksi, aah!, niin kuumaa.
Manuelin maalaus on yhtä aikaa kammottava ja kuumottava. Nuori nainen seisoo pylväin koristellulla linnan tai kartanon pihalla. Avokaulaisen mekon helmat ovat houkuttelevasti ylhäällä. Helmoja nostaa naisen vieressä seisova luuranko, joka samalla suutelee neitoa. Luuranko on itse Kuolema, joka koskettelee naisen sukuelimiä. Nainen on tarttunut Kuolemaa ranteesta, eikä kuvan katsoja voi olla varma yrittääkö nainen estellä vai ohjailla luisia sormia parempaan paikkaan.
Nainen ja synnin palkka
Keskiajalta aina modernille ajalle saakka kirkko määritteli eurooppalaisten suhdetta seksiin. Himo oli syntiä ja synnin palkkana on häpeä ja rangaistus. Tästä syystä seksin kuvaukset tuntuvat uskonnon lisäksi kietoutuvan väkivaltaan. Usein tämä väkivalta kohdistuu naisiin.
Taidehistorioitsija Edward Lucie-Smith näkee taidehistorian pakkomielteisenä sarjana kuvia, jotka kuvaavat valtion tai kirkon pyhittämää julmuutta. Lucie-Smithin mukaan tätä voidaan pitää länsimaisen taidehistorian suurimpana tahrana.
Eurooppalainen taide raiskaa, alistaa ja sitoo naisia ja tietysti myös pelastaa naisia näistä tukalista tilanteista. Tyypillisesti naiset näissä kuvissa esitetään erotisoiden ja niin, että kuvattavan naisen oma suhtautuminen tilanteeseen on vähintään kaksijakoinen.
Naismarttyyrejä kuvaavat maalaukset ovat hyviä esimerkkejä taiteesta, jossa seksuaalisuus ja väkivalta yhtyvät uskonnon pyhittäminä. Sebastiano del Piombon maalaus marttyyri Agathan kärsimyksistä (1520) on paljon puhuva.
Kuvassa on nainen rinnat paljaana. Osa naista ympäröivistä miehistä on pukeutunut univormuihin. Lähimpänä olevat kaksi miestä pitelevät käsissään suuria pihtejä, jotka puristuvat pyhän Agathan nänneihin. Naisen ilmeeseen sekoittuu tuska, mutta myös jonkinlainen nautinto.
Kristinuskon vaikutusta naisen seksuaalisuuden kuvaamiseen ilmentävät myös neito ja Kuolema -teeman maalaukset. Niissä luurankohahmoinen Kuolema saapuu noutamaan syntiin langenneita nuoria naisia.
Edellä mainitussa Niklaus Manuelin kaiverrustyössä kuolema antaa syntiselle neidolle sormea. Sebald Behamin piirroksessa Kolme alastonta naista ja kuolema (1546-50) luurankohahmo väijyy reheviä naisia, jotka hyväilevät toisiaan.
Aina ei naisten seksuaalisuuden tarvinnut olla näinkään julkeaa, että synnin palkkana oli kuolema. Monissa neito ja Kuolema -aiheen teoksissa synniksi riittää ihan vaan peiliin katsominen.
Sadomasokismia vai naisvihaa?
Häpeän, kivun ja seksuaalisuuden sekoittaminen on hämmentävää. Pitäisikö länsimainen taidehistoria tulkita pitkänä sadomasokististen fantasioiden ketjuna? Näin ajateltuna mistä tahansa vanhan taiteen museosta tulee jännittävä vierailukohde.
Taidehistorioitsija Edward Lucie-Smith toteaa, että esimerkiksi naismarttyyrejä esittävissä kuvissa on hyvin paljon samaa kuin tämän päivän sadomasokistisessa pornossa. Toisaalta Lucie-Smith pohtii onko ilmiössä kyse sittenkin puhtaasti naisvihasta ja sadismista.
Kristinuskoa voi syyttää siitä, että se teki himosta rangaistavaa ja korosti erityisesti naisen roolia rangaistuksen ansaitsevana syntiin houkuttelijana. Seksuaalisen hurmion, kivun ja uskonnon kietoutuminen toisiinsa on kuitenkin kristinuskoa vanhempi ja globaalimpi ilmiö.
Orgastiseen hurmioon johtava rituaaliruoskinta tunnetaan monista uskonnoista. Sitä harrastivat esimerkiksi spartalaiset. Plutharkos kuvailee tapahtumaa: ”Poikia ruoskitaan koko päivän ajan, usein kuolemaan saakka, mutta he ottavat iskut vastaan ilolla ja jopa nautintoa tuntien.” Samankaltaista hedelmällisyysrituaalia harjoitettiin myös muinaisessa Mesopotamiassa.
Hedelmällisyyden palvontaa ja pornoa
Hedelmällisyyden palvonta on yhteinen nimittäjä lähes kaikille varhaisille uskonnoille. Ei siis ole mikään ihme, että seksillä ja uskonnolla on niin tiivis yhteys myös taiteissa.
Paleoliittiselta kaudelta on löydetty pulleita Venus-patsaita, joilla on liioitellut sukuelimet. Muinaisessa Intiassa temppelien seinät koristeltiin rakasteluasentoja kuvaavilla kohokuvilla.
Antiikin Kreikasta tunnetaan temppeliprostituoidut ja kuvat Priapus-jumalasta valtavan kokoisine peniksineen. Nämä kaikki kertovat siitä, että toive suvun jatkamisesta on ollut suurimpia syitä esi-isien ja äitien uskonnonharjoittamiselle ja taiteen tekemiselle.
Joskus arkeologien ja antropologien tapa tulkita kaikki muinaiset kuvat uskonnolliseksi hedelmällisyyden palvonnaksi tuntuu liikuttavan viattomalta. Antiikin Kreikan ja Rooman aikaisista raunioista on löytynyt paljon eroottisia kuvia.
Yhdessä kaksi miestä ruoskii välissään kontillaan olevaa naista, joka näyttää ottavan toiselta mieheltä suihin. Tutkijat kertovat kirkkain silmin, että kyse on hedelmällisyysriitistä tai pahojen henkien pelottelusta. Välillä käy mielessä, että ehkä ihmiset jo parituhatta vuotta sitten tykkäsivät katsella pornoa. Mutta mistäs sen tietää.
Jeesuksellakin seisoo
Keskiaikaan tultaessa seksi oli saanut Euroopassa ylleen vahvan syntikuorrutuksen. Menneiden aikojen riemukas hedelmällisyyden palvonta jäi taakse, kun valtaan nousi neitseellistä syntymää korostava uskonto.
Keskiajalla kirkko määritteli koska seksiä saa harrastaa, kenen kanssa sitä saa harrastaa ja millaisissa asennoissa sitä saa harrastaa. Tiivistettynä vastaus näihin kysymyksiin oli: harvoin, avioliitossa ja lähetyssaarnaaja-asennossa.
Seksiä ei enää kuvattu antiikin tapaan seinämaalauksissa tai ruukkujen koristeena, eikä se enää kuulunut uskonnonharjoittamiseen. Tästä huolimatta juuri uskonnolliset aiheet tarjosivat parhaan väylän seksin esittämiseen taiteessa.
Aikana jolloin seksistä nauttiminenkin oli syntiä, täytyi sen kuvaaminen verhota uskonnollisiin aiheisiin. Raamattu on täynnä hyviä seksitarinoita, niin kuin useimmat mytologiset kertomukset tuppaavat olemaan. Batseban viettelys, syntinen Maria Magdalena, Joosefin viettelevä Potifarin vaimo ja muut kertomukset mahdollistivat eroottisten aiheiden käsittelyn taiteessa.
Gian Lorenzo Berninin veistos Pyhän Teresan hurmio näyttää pyhimyksen vaipuneena uskonnolliseen ekstaasiin. Naisen kasvot voisivat yhtä hyvin kuvata orgasmin huipulla voihkivaa naista.
Varsin hämmentävä teos on Marten Jacobz van Veenin puupiirros Ecce Homo 1500-luvun alkupuolelta. Teos näyttää ylösnousseen Kristuksen stigmat käsissään ja hillitön seisokki lannevaatteen alla.
Jeesuksen erektio ei ole viittaus lihallisuuden syntiin, vaan viriiliin ylösnousemukseen. Kuolinvaatteen iso kumpu vertautuu Jeesuksen takana näkyviin cumulus-pilviin ja erektio näyttää johdattavan jumalkuningasta taivaan valtakuntaan.
Sielutonta seksiä?
Seksuaalisten tabujen murtumisen aika alkoi 1900-luvun puolivälin tienoilla. Seksin ja uskonnon yhdistämisellä ei voi nykytaiteessa juurikaan hätkähdyttää. Populaarikulttuurin ja mainoskuvien pornoistuminen on riisunut seksin ympäriltä mystisyyden verhoa.
Onko seksi tänä päivänä jo liiankin maallistunutta? Näin väittää yhdysvaltalainen kirjailija ja psykoanalyytikko Thomas Moore. Kirjassaan Seksin sielu Moore toteaa, että seksuaalisten sisältöjen määrä ja suorituskeskeisyys saavat meidät unohtamaan, kuinka sielukasta toimintaa seksi on. Hänen mukaansa on järkevää, että kulttuurissamme asetetaan jyrkkiä rajoituksia ”niin kaikkivoivalle, intohimoiselle ja luovalle toiminnalle kuin seksi ja että myös kärsimme tekemäämme syntiä seuraavasta syyllisyydestä”.
Nykytaiteen kuvauksissa seksi näyttäytyykin usein arkisena puuhana – perusjyystönä, jolla ei ole mitään tekemistä hengellisten kokemusten kanssa. Hyvä esimerkki tästä on Kaisu Joupin valokuvat sarjassa Beds after sex. Niissä on kuvattu sänkyjä seksin harrastamisen jälkeen.
Kuvat ovat hyvin pelkistettyjä, sängyt eivät todellakaan näyttäydy rakkauden mystisinä alttareina tai saastaisina synnin pesinä. Niissä on vain nuhruisia ja ryppyisiä lakanoita, myllättyjä peittoja, yöpöydällä lojuvia kirjoja.
Taiteessa on päästy kauas siitä kuvastosta, jossa seksistä rangaistaan kuolemalla tai jossa himoa ja hurmiota voi osoittaa vain suhteessa vapahtajaan. En ole Thomas Mooren kanssa samaa mieltä seksin sieluttomuudesta. Mielestäni seksi säilyttää sielukkuutensa, vaikka sen ilmentämiselle kulttuurissa ei asettaisi tiukkoja rajoituksia.
On ihanaa, että seksiä voi kuvata ilman synnin taakkaa.
Venuksen koulu on kahdeksanosainen radiosarja, joka perehtyy kulttuurin seksihistoriaan. Venuksen koulu Yle Areenassa, ja Yle Radio 1:ssä 6.2. alkaen tiistaisin klo 17.10 ja perjantaisin klo 21.40.
Lähteet:
Gilman, Sander L:Sexuality – an illustrated history. John Wiley & Sons 1989.
Lucie-Smith, Edward: Sexuality in Western Art. Thames & Hudson Ltd 1991.
https://deadmaidens.com/2015/02/23/death-sex-religion-and-the-erotic-women/
Moore, Thomas: Seksin sielu. Like 2003.
Niiranen, Timo: Erotiikan kulttuurihistoria. Kustannuskiila 1986.
