Hyppää pääsisältöön

”Ruumiimme te tapoitte, mutta henkemme elää”

Sofia Hjulgrén
Sofia Hjulgrén Sofia Hjulgrén Kuva: Eduskunnan kuva-arkisto Sofia Hjulgrén

Sisällissota kulminoituu kansanedustaja Sofia Hjulgrénin ja maatalousneuvos Alfred Kordelinin kohtaloihin. Kumpikin lähti köyhistä oloista, mutta päätyi eri puolille rintamaa. Toisen kuolema laukaisi sisällissodan, joka päättyi toisen kuolemaan.

Unohdettu ja juhlittu – keitä he olivat?

Sofia Hjulgrén vaikutti omalla synnyinpaikkakunnallani sata vuotta sitten. Hän oli ompelija, aktiivinen työväen oikeuksien puolustaja, taitava puhuja ja lopulta myös Joutsenon ensimmäinen kansanedustaja. Hjulgrén oli myös ainoa naiskansanedustaja, joka kuoli sisällissodassa.

Tutustuin itse Sofia Hjulgrénin tarinaan vasta opiskelemaan muutettuani. Punaisia ei ollut tapana muistella koulujen päättäjäispuheissa, henkilökohtaisten patsaiden pystyttämisestä puhumattakaan. Ei, vaikka ansioittensa puolesta Sofia Hjulgrén olisi ollut mainio esikuva monelle.

Alfred Kordelin taas on tunnettu mies vielä vuosisata kuolemansa jälkeen. Koulussa opetettiin Mommilan veriteoista, joista sanotaan myös sisällissodan alkaneen. Niissä sai surmansa myös maatalousneuvos Kordelin, jota paikalle hälytetty suojeluskunta ei ehtinyt pelastaa. Kordelinin surmapaikalle pystytettiin patsas, joka kukitetaan edelleen joka vuosi.

Lähdin tutkimaan heidän tarinoitaan, sillä heidän kohtaloidensa kautta näyttäytyy koko sisällissota.

Eri puolilla, mutta yllättävän samanlaisia

Kordelinia ja Hjulgrénia yhdistää köyhien lähtökohtien lisäksi moni muukin asia. Heidän synnyinpaikkansa olivat Länsi-Suomessa, vain 70 kilometrin päässä toisistaan. Kumpikin uskoi sivistykseen: Hjulgrén kävi aikanaan kiertokoulua, kouluttautui myöhemmin puolueen puhujakursseilla, järjesti työväelle sivistystä ja luki ahkerasti läpi elämänsä.

Kordelin taas oli kouluja käymätön, mutta ahkeralla työllä omaisuuttaan kartuttanut edistysmielinen mies, joka rakasti kauneutta. Tämä näkyi hänen taidekokoelmassaan sekä puutarhassaan.

Hjulgrénin tavoin myös Kordelin halusi parantaa torppareiden oloja. Testamentissaan Kordelin kirjasi osan suuresta omaisuudestaan säätiölle, joka tukee tieteitä, taiteita ja kansanvalistusta. Tärkeää on myös huomioida, että niin Hjulgrén kuin Kordelinkin vastustivat sisällissotaa. Silti molemmat kuolivat vastapuolen luoteihin: toinen sodan kynnyksellä ja toinen sen päätyttyä.

Suomen historia oli vähällä muuttua

Alfred Kordelin oli Suomen rikkain mies, aikansa Nalle Wahlroos. Hän harjoitti edistyksellistä maataloutta ja piti suurta ayshire-karjaa asuinkartanonsa Mommilan mailla. Kordelin sai vuonna 1917 paikalliselta suojeluskunnalta tietoja yhteiskunnallisten olojen kiristymisestä. Tästä huolimatta hän kutsui läheisiään kartanolleen 50-vuotisjuhliinsa. Näistä juhlista tuli Kordelinin elämän viimeiset, sillä ne päättyivät Mommilan veritekoihin, joissa surmansa sai myös isäntä itse. Oli vähällä, ettei Suomen historia olisi ollut tyystin toisenlainen, sillä yksi vieraista oli Kordelinin oikea käsi, nuori lakimies Risto Ryti. Hän onnistui kuitenkin pakenemaan punaisten luoteja vaimonsa Gerdan kanssa.

Alfred Kordelin
Alfred Kordelin Alfred Kordelin Kuva: Matti Hurme Alfred Kordelin

Tänään Kordelinista muistuttaa hänen surmapaikalleen tehdyn patsaan lisäksi hänen perintöään vaaliva säätiö. Itselleen hän ehti rakennuttamaan kesäpaikan, Kultarannan, josta tuli sittemmin Suomen Tasavallan presidentin kesänviettopaikka.

Oman käden oikeutta

Sisällissodan alla torpparilaitos oli vielä voimissaan. Torppareilla ja työläisillä ei ollut juuri oikeuksia, esimerkiksi kunnallinen äänioikeus oli sidottu omaisuuteen.

Kuntia, Joutsenoakin, hallitsivat maatilanisännät kuin suurta maatilaa, omalla tavallaan, johon ei muilla ollut puuttumista. Sofia Hjulgren pääsi työväenyhdistyksen kautta mukaan lautakuntatyöhön, jonne häntä ei toivotettu suinkaan tervetulleeksi. Olihan hän työläinen ja vieläpä nainen. Lukeneisuutensa ja väittelytaitojensa ansiosta Sofia kuitenkin pääsi ja pystyi vaikuttamaan, edeten aina pankin johtokuntaan ja eduskuntaan asti.

Sisällissodan sytyttyä sitä vastustanut Sofia lähti mukaan ”solidaarisuudesta aatettaan kohtaan”. Hänet valittiin punaisten Lappeenrannan esikuntaan. Tämän toimensa myötä Hjulgrén luokiteltiin valkoisten kenttäoikeudessa Viipurissa kolmanteen, eli vaarallisimpaan luokkaan, vaikkei hän sodassa itse aseeseen tarttunutkaan.

Yhdessä 130 muun punaisen kanssa Hjulgrén marssitettiin teloituskuopalle Viipurin ”koirien hautausmaalle”. Kerrotaan, että ennen teloitustaan Sofia piti puheen, joka liikutti ampujat ampumaan ilmaan.

Ruumiimme te tapatte, mutta henkemme ja aatteemme ette kykene. Jokainen ruoho, joka nousee verestämme punertavasta maasta, huutaa kostoa murhaajillemme.― Sofia Hjulgrén

Toistaako historia itseään?

Kordelinista ja Hjulgrénista kertovat historiaohjelmat ensiesitettiin vuonna 2016. Niissä selviää Sofian ja Alfredin tarinoiden lisäksi se, kuinka historia elää edelleen. Vuosidadan takaisista tapahtumista puhuvat paikkakunnan ihmiset. Ohjelmat uusitaan nyt, sisällissodan 100-vuotisjuhlavuonna.

Hjulgrénin ja Kordelinin kautta sisällissodan tapahtumia käsittelevää sarjaa kuunnellessa voi samalla miettiä, mikä kaikki on muuttunut? Tuntuuko joku tutulta?

Alfred Kordelin oli aikoinaan täydellinen oman onnensa seppä: orvoksi jääneestä varattomasta merimiehenpojasta kasvoi ahkeruuden ja häikäilemättömyydenkin ansiosta maan varakkain liikemies, jonka tarinaa kertovista paikallisista näkyy edelleen kunnioitus ja katkeruus.

Sofia Hjulgrénista kertovassa ohjelmassa yksi haastateltavista on joutsenolaislähtöinen historioitsija Marko Tikka. Ohjelman valmistumisen jälkeen Tikka otti yhteyttä, että valkoisten kenttäoikeuden pöytäkirjoista oli paljastunut myös Sofian kasvattityttären tapaus. Punakaartiin kuulunut tytär armahdettiin, heti sen jälkeen kun äidille oli langetettu kuolemantuomio.

Historia ei toista itseään, jos sen ei halua toistavan itseään. Haluamisesta voidaan puhua vasta kun tiedetään, mitä halutaan. Jos historian tuntee, voi tietoisesti valita, ettei se toistu. Muuten ollaan ajan ja ihmisluonnon armoilla.

Vastaavia, osin muistettuja, osin unohdettuja kohtaloita löytyy eri puolilta Suomea. Niitä voi alkaa etsiä esimerkiksi täältä: Suomen sotasurmat

Yle Radio 1:

12.2. Mommilan murhattu mies (ensilähetys toukokuussa 2016)

19.2. Sofia Hjulgrénin tarina (ensilähetys elokuussa 2016)

Mari Lukkari