Hyppää pääsisältöön

Säveltäjä Olli Kortekangas sai rohkaisua säveltämisen ensi askelissa itse maestro Rautavaaralta

Olli Kortekangas viihtyy merellä
Säveltäjä Olli Kortekangas viihtyy merellä Olli Kortekangas viihtyy merellä Kuva: Päivi Castrén-Kortekangas Olli Kortekangas,säveltäjä

Säveltäjä Olli Kortekangas on erilaisten musiikkityylien suhteen avarakatseinen. Yhdestä asiasta hän ei kuitenkaan pidä ja se on taustamusiikki. Kortekankaan tuorein teos Veljeni vartija –ooppera saa helmikuussa kanta-esityksensä Tampereella.

Tampere ja erityisesti Tampereen tuomiokirkko ovat olleet aina tärkeitä Olli Kortekankaalle. Siksi ei ole ihmeellistä, että hän on viimeiset kymmenen vuotta säveltänyt kaupunkiin sijoittuvaa, vuoden 1918 kevään traagisista tapahtumista kertovaa, oopperaa Veljeni vartija. Tuomiokirkko on oopperan tapahtumien keskiössä.

Tekstin, kielen ja ihmisäänen yhdistelmä on juuri se juttu, mikä eniten kiehtoo.

Paitsi että Olli Kortekangas säveltää, hän myös kuuntelee hyvin monenlaista musiikkia. Ooppera on kuitenkin rakkainta musiikkia. Oopperassa hän voi katsella ja kuunnella melkein mitä tahansa hömppää, koska ooppera taidemuotona on hänen mielestään niin fantastinen.

– Ihmisääni on jostain syystä aika pienestä asti kiinnostanut. Oopperassa tekstin, kielen ja ihmisäänen yhdistelmä on kuitenkin se juttu, mikä minua eniten kiehtoo, kuvailee äidinkielenopettajan poika. Olli Kortekankaan oma kuorotausta on myös vaikuttanut siihen, että ihmisääni on hänelle niin merkittävä.

– En ole mikään soololaulaja, eikä minua koskaan ole koulutettu laulamiseen, mutta jollain tavalla ihmisääni on hieno instrumentti. Olen säveltänyt paljon ihmisäänelle niin soolo- ja kuoroteoksia kuin näitä oopperoita, kertoo Kortekangas. Mutta taustamusiikista hän ei pidä.

– En ole yhtään taustamusiikki ihminen. Vaimoni ei yhtään tykkää siitä, että jos hänellä on kotona radio päällä, pyydän häntä sulkemaan sen. En kaipaa yhtään taustamusiikkia vaan olen enemmän sellainen ihminen, että silloin kun kuuntelen niin kuuntelen, Kortekangas painottaa.

Kirkossa lotrattiin vettä ja ääntä vahvistettiin

Tampereen tuomiokirkossa Hugo Simbergin maalaukset ovat tehneet jo lapsuudessa lähtemättömän vaikutuksen säveltäjään. Eikä vaan maalaukset vaan koko kirkon miljöö.

– Asuimme aivan kirkon vieressä. Olin viisivuotias ja tykkäsin leikkiä Tuomiokirkon puistossa. Minulla oli sellainen aika pitkä, 30 cm pitkä junanvaunu, jonka kanssa ajelin lumihangessa, muistelee Kortekangas. Se että leikkikaluna oli juna, johtui siitä että hänen isänsä Paavo Kortekangas oli rautatieläissukua ja junista puhuttiin suvussa paljon. Isä ja poika kävivät myös yhdessä katselemassa junia.

Olli Kortekankaalla liittyy myös ammatillisia muistoja Tampereen tuomiokirkkoon. Yksi niistä on vuoden 1988 Tampere biennaalissa Tapiolan kuoron kanssa kantaesitetty teos A. Sen alaotsikko oli vesimusiikkia. – Siinä oli kuoromusiikin rinnalla varsin merkittävässä osassa visualisointi, jonka oli tehnyt ystäväni Raija Malka. Kirkossa oli vesialtaita, jotka olivat varsin näyttävien punaisten rakennelmien päällä ja sitten lotrattiin vettä ja sen ääntä vahvistettiin.

Se maailma, aurinko, vapaus, Kalifornia ja musiikki olivat jotain.

Tampereella säveltäjä Olli Kortekangas asui viisivuotiaasta viisitoistavuotiaaksi. Vuodet olivat tärkeitä lapsuuden iloineen ja nuoruuden tuskineen. Ollin isä, teologian tohtoriksi väitellyt Paavo Kortekangas oli saanut stipendin Yhdysvaltoihin jatkopintoja varten ja koko perhe seurasi mukana. Mieliin painui matkalta syvälle se, että Kortekankaan perhe ei suinkaan lentänyt Washingtonista Chicagoon ja sieltä sitten Kaliforniaan Berkley'n vaan he ajoivat autolla.

– Amerikan vuosi avasi silmät ja korvat kansainvälisyydelle. Henkilökohtaisella tasolla siirryin lapsuudesta nuoruuteen. Olin soittanut klassista musiikkia pianolla, mutta ensimmäinen tyyli joka kolahti, oli blues. Toinen, joka edelleen vetoaa minuun vahvasti liittyy juuri teinivuosiini Yhdysvalloissa 1967–68, kertoo Kortekangas. Yhdysvalloissa vietettyyn vuoteen osui hippiliike ja sen musiikki:

– Se maailma, aurinko, vapaus ja Kalifornia, sekä se musiikki - ne olivat jotain! Tuo psykedeelinen musiikki ja länsirannikon tyyli; Crosby, Still, Nash & Young ja muut sen kaltaiset bändit tulivat bluesin ohella tärkeiksi. Kuuntelen niitä edelleen mielelläni klassisen musiikin rinnalla, paljastaa Olli Kortekangas.

Stravinski on sanonut että musiikki ei lähtökohtaisesti kuvaa muuta kuin itseään.

Meri on Olli Kortekankaalle myös tärkeä elementti. Hän on viettänyt kaikki kesänsä1960-luvun alusta lähtien meren äärellä Turun saaristossa. Entä onko meri vaikuttanut säveltämiseen?

– Meri on tosi inspiroiva kaikilla keleillä, mutta miten se on vaikuttanut itse säveltämiseen, sitä en osaa sanoa. Alitajunta raksuttaa aina ja vaikea sanoa missä ympäristössä se luova osuus säveltämisestä tapahtuu, hän kuittaa. Säveltäjä ei innostu, kun häneltä kysytään kuuluuko hänen musiikissaan meri tai maalaako hän sävelillään maisemia.

– Stravinski on sanonut että musiikki ei lähtökohtaisesti kuvaa muuta kuin itseään. Eli sävelet, rytmit tai sointiväri ovat säveliä, rytmejä ja sointivärejä. Ymmärrän kysymyksesi ja totta kai mielessä on metafooreja ja referenssejä kun säveltää, säveltäjä lohkaisee.

Kun luonnostelen sävellyksiä, niin piirrän paperille esimerkiksi laatikoita.

Olli Kortekangas haaveili nuoruudessaan arkkitehdin ammatista, koska oli kova piirtämään ja hän piirtää edelleen.

– Silloin kun luonnostelen sävellyksiä, silloin piirrän paperille esimerkiksi laatikoita ja sen kaltaisia. Kyllä sieltä varmaan löytyy muotoja, joita voi mieltää luonnon muodoiksi mutta sen ei välttämättä tarvitse olla merta. Kyllä mielikuvat auttavat. Siinä mielessä ei kysymyksesi ole mahdoton, myöntelee Kortekangas.

Soitin pianoa aamusta iltaan meidän olohuoneessa

Pianonsoiton opiskelun Olli Kortekangas aloitti kuusivuotinana Jenny Mustosen johdolla. Hänelle se oli aluksi kuitenkin perinteistä tunnollista tunneilla käymistä ja huonoa harjoittelua. Jossain vaiheessa kuitenkin into soittamiseen leimahti.

– Kun minusta viisitoistavuotiaana tuli espoolainen, minua kohtasi sellainen onni, että pääsin Espoon musiikkiopistoon, Tapiolan yhteiskouluun ja sitten vähän myöhemmin liityin Candomino-kuoroon . Tämä musiikillinen kolmiyhteys oli ihan ratkaiseva, kertoo Olli Kortekangas. Espoon musiikkiopistossa ja Tapiolan yhteiskoulussa vaikutti musiikkipedagogi ja kuoronjohtaja Erkki Pohjola. Hänen lisäksi piano-opettaja Raili Rintala ja Candomino-kuoron Tauno Satomaa olivat suuria musiikillisia vaikuttajia.

– Yhdessä vaiheessa huomasin, että soitan pianoa aamusta iltaan meidän olohuoneessa. Koulua kävin toki aina välillä. Jossain vaiheessa tuli sävellettyä omiakin kappaleita, muistelee säveltäjä.

Voin kyllä ottaa teidät oppilaakseni, mutta se maksaa sitten kymmenen markkaa tunti.― säveltäjä Einojuhani Rautavaara

Vähitellen Olli Kortekangas huomasi säveltävänsä yhä enemmän. Kuoronjohtaja Tauno Satomaa oli myös huomannut nuoren miehen kiinnostuksen ja varasi seitsemäntoistavuotiaalle audienssin säveltäjä Einojuhani Rautavaaran luo.

– Menin sitten sinne aika hermostuneena, enkä tiennyt oikein mitä odottaa. Minut otettiin hyvin ystävällisesti vastaan. Einojuhani Rautavaarahan oli hyvin persoonallinen ja charmantti ihminen. Muistan kuinka hän laittoi minut esittämään kappaleitani. Soitin muutamia kappaleita. Hän teititteli minua:”Teillä on hyvä rytmikäsitys”.

Yhden kappaleen suhteen nuori Kortekangas joutui tunnustamaan, että oli säveltänyt niin vaikean kappaleen, ettei pystynyt soittamaan sitä. Silloin hän mietti kuumeisesti menikö kaikki pieleen. Audienssin päättyessä Rautavaara kuitenkin sanoi: "No niin, voin kyllä ottaa teidät oppilaakseni, mutta se maksaa sitten kymmenen markkaa tunti."

– Ajattele mikä hinta! Ehkä Rautavaara ajatteli, että kyllä tätä kaveria pitää auttaa eteenpäin ja niin aloitimme yhteistyön, ihmettelee Kortekangas edelleen. Seuraavina vuosina Kortekangas kävi joka toinen viikko opiskelemassa säveltämistä Rautavaaran kotona. Ylioppilaaksi tultuaan hän pyrki Sibelius Akatemiaan ja pääsi sinne heti.

– Luulen että se johtui osittain siitä hyvästä opetuksesta ja osittain siitä kun kerroin olleeni Einojuhani Rautavaaran yksityisoppilaana. Se saattoi vähän auttaa, myhäilee Olli Kortekangas.

Meitä oli silloin harvinaisen aktiivinen nuorten sävellysopiskelijoiden joukko.

Olli Kortekangas opiskeli Sibelius Akatemiassa vuosina 1974-1981. Samaan aikaan siellä opiskeli joukko muitakin tulevia suomalaisia nykysäveltäjiä, jotka opiskelijoina olivat tyytymättömiä silloiseen opetukseen ja toivoivat parempaa opetusta oman ajan musiikkista. Yhteistyöstä syntyi Korvat auki –yhdistys.

– Meitä oli silloin harvinaisen aktiivinen nuorten sävellysopiskelijoiden joukko. Vanhempina ”valtiomiehenä” olivat Eero Hämeenniemi, Kaija Saariaho, Magnus Lindberg, Esa-Pekka Salonen, Jouni Kaipainen, Tapani Länsiö ja muita. Hieno porukka joka sai aikaan Sibelius Akatemiaan myös uuden musiikin analyysikurssin, kiittelee Kortekangas.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että nämä nuoret opiskelijat halusivat silloin päästä selville siitä, mitä suuret gurut saavat aikaiseksi maailmalla, ja he ovat tänä päivänä itse niitä suuria suomalaisia säveltäjiä, joista maailmalla nyt ollaan kiinnostuneita.

  • KESKUSTELE TÄSSÄ Kiinasta

    Käsityksemme Kiinasta on täynnä ennakkoluuloja

    Toimittaja Mari Manninen ja Etelä-Karjalan liiton Aasia-asiantuntija Ding Ma keskustelevat siitä, millaisia yleisiä ennakkoluuloja meillä suomalaisilla on Kiinaa kohtaan. Mitä ajatuksia keskustelu sinussa herättää? Oletko itse joutunut tarkistuttamaan ennakkoluulosi Kiinaa tai kiinalaisia kohtaan? Haluatko kysyä keskustelijoilta suoran lähetyksen aikana jotain?

  • Ihmisten ihmettely on kulttuuriantropologi Taina Kinnusen työtä

    Kinnunen tutkii ihmisiä, mutta rakastaa eläimiä enemmän.

    Tutkipa Taina Kinnunen kauneuskirurgiaa tai kehonrakentajia, laittaa hän aina itsensä likoon. Kulttuuriantropologi ihmettelee ihmisiä työkseen, mutta haluaa välillä karata muita pakoon toiselle puolelle maailmaa.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta keskiviikkoisin klo 22.05 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Keskustele tässä johtamisesta!

    Millaista on hyvä johtaminen? Entä huono?

    Kerro kokemuksiasi hyvästä ja huonosta johtamisesta! Kun yritys ja sen johto kohtaa kriisin siihen väistämättä liittyy julkisuus. Voiko sitä hallita? Miten mainekriisiä voi ennakoida? Entä millaista on huono johtaminen - ja pääseekö siitä eroon? Vieraina syksyn johtamiskirjoja julkaisseet toimitusjohtaja Anna Sorainen ja professori Pauli Juuti.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • KESKUSTELE TÄSSÄ Kiinasta

    Käsityksemme Kiinasta on täynnä ennakkoluuloja

    Toimittaja Mari Manninen ja Etelä-Karjalan liiton Aasia-asiantuntija Ding Ma keskustelevat siitä, millaisia yleisiä ennakkoluuloja meillä suomalaisilla on Kiinaa kohtaan. Mitä ajatuksia keskustelu sinussa herättää? Oletko itse joutunut tarkistuttamaan ennakkoluulosi Kiinaa tai kiinalaisia kohtaan? Haluatko kysyä keskustelijoilta suoran lähetyksen aikana jotain?

  • Ihmisten ihmettely on kulttuuriantropologi Taina Kinnusen työtä

    Kinnunen tutkii ihmisiä, mutta rakastaa eläimiä enemmän.

    Tutkipa Taina Kinnunen kauneuskirurgiaa tai kehonrakentajia, laittaa hän aina itsensä likoon. Kulttuuriantropologi ihmettelee ihmisiä työkseen, mutta haluaa välillä karata muita pakoon toiselle puolelle maailmaa.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta keskiviikkoisin klo 22.05 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Keskustele tässä johtamisesta!

    Millaista on hyvä johtaminen? Entä huono?

    Kerro kokemuksiasi hyvästä ja huonosta johtamisesta! Kun yritys ja sen johto kohtaa kriisin siihen väistämättä liittyy julkisuus. Voiko sitä hallita? Miten mainekriisiä voi ennakoida? Entä millaista on huono johtaminen - ja pääseekö siitä eroon? Vieraina syksyn johtamiskirjoja julkaisseet toimitusjohtaja Anna Sorainen ja professori Pauli Juuti.

  • KESKUSTELE TÄSSÄ tylsyydestä

    Miksi tylsät hetket olisi hyvä oppia kohtaamaan?

    Kaivatko heti kännykän esille, kun kassajonossa on viisi ihmistä ennen sinua? Puhumattakaan kun istut ruuhkabussissa? Kyse on siitä, että emme enää tässä ärsykkeiden maailmassa osaa olla ilman niitä ärsykkeitä. Tylsyyden sietämisen mitta on lyhentynyt. Aivomme ovat jatkuvassa hälytystilassa. Ja kuitenkin kaikki hyvät ideat syttyvät useimmiten päähämme silloin, kun vain olemme.

  • Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja rautahuone Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Matti Yrjänä Joensuun ensimmäinen Harjunpää-romaani, Väkivallan virkamies, ilmestyi vuonna 1976 ja viimeinen Harjunpää ja rautahuone vuonna 2010. Millaisia syitä Matti Yrjänä Joensuun kirjoittaman Harjunpää-romaanien suosiolle näet? Mikä on paras kaikista yhdestätoista Harjunpää-romaanista? Millainen on ollut Harjunpään elämänkulku Joensuun kirjoittaman romaanisarjan edetessä?

  • Utelias feministi Eeva Lennon, Lontoo, raottaa yksityiselämänsä verhoa

    Toimittajamme maailmalla, joka ei ole pelännyt ketään.

    Eeva Lennon Lontoo, on tuttu ääni radion kuuntelijoille. Toimittajan lukuisat niin kulttuuria kuin politiikkaa käsittelevät raportit Britannian saarilta ovat sivistäneet useampia sukupolvia. Tämä tuikkivasilmäinen, selkeästi artikuloiva toimittaja rakastaa työtään mutta myös perhettään.

  • Ville Virtasen Sorjonenkin lukee Harjunpäätä

    Harjunpää ei ole väkivallan ammattilainen.

    Näyttelijä Ville Virtaselle suomalaisen rikoskirjallisuuden huippua edustavat Harjunpää-romaanit. Näyttelemässään Sorjosessa hän näkee yhtäläisyyksiä Harjunpään hahmon kanssa. Kummallekaan fiktiiviselle poliisille väkivallan maailma ei ole luontainen. – En tykkää lukea rikoskirjallisuudesta väkivallan kuvauksia.

  • KESKUSTELE TÄSSÄ parisuhdeväkivallasta

    Miten ulos väkivaltaisesta suhteesta?

    Vuosittain tehtävän kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan noin viisi prosenttia naisista ja noin kahdesta kolmeen prosenttia miehistä kokee vuosittain fyysistä väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppanin taholta. Oletko sinä kokenut väkivaltaa suhteessasi? Saitko apua tilanteeseen?

  • Kuvataiteilija, taidepedagogi Tero Annanolli: Kaikki viivat vievät Roomaan

    Viiva vie tunnetta ja tunne viivaa.

    Kuvataiteilija, taidepedagogi Tero Annanolli on koko elämänsä ollut kiinnostunut viivasta ja sen piirtämisestä. Suhde viivaan alkoi muodostua jo ennen peruskoulua. Seuraavaksi hän suuntaa Roomaan, jossa viivaan ja sen taitajiin pääsee syventymään kunnolla.

  • Viivan viemä - kuvataiteilija Tero Annanolli

    Viiva on Tero Annanollin taiteen ytimessä

    Kuvataiteilijana Tero Annanollia on kiinnostanut aina viiva ja miten se on muuttunut historian kuluessa. Taidepajoissaan Suomessa ja monissa muissa maissa hän haluaa madaltaa kynnystä piirtämiseen ja rohkaista tutustumaan viivan olemukseen. Lapsuudessaan Tero ihastui Gustave Dorén kuvaraamatun tarkkoihin piirustuksiin.

  • KESKUSTELE TÄSSÄ säästämisestä

    Näin säästät 10 000 euroa vuodessa.

    Media-alan yrittäjä Julia Thurén ja viestintäkonsultti Merja Mähkä ovat sitä mieltä, että kaikkien - erityisesti naisten - olisi syytä oppia säästämään ja sijoittamaan. Eikä säästäminen heidän mielestään ole edes vaikeaa! Ihailen Julian ja Merjan tapaa sekä elää säästeliäästi että nauttia elämästä. Siksi kutsuin heidät ohjelmaani vieraikseni. Miten he sen tekevät?

  • Tuva Korsströmin elämän neljä k-kirjainta: kielet, kirjallisuus, Korppoo ja Kreikka

    Journalisti-kirjailija Tuva Korsströmin elämän K-kertomus.

    Suomenruotsalaisen, kosmopoliitin, kirjailijan ja journalistin, Tuva Korsströmin uran ydin on tukeva kielitaito, joka on saattanut hänet suoraan kontaktiin kansainvälisten kulttuuripersoonien kanssa. Hän on toiminut pitkään kirjallisuustoimittajana Hufvudstadsbladetissa ja yksi hänen suurtyönsä on mittava suomenruotsalaisen kirjallisuuden esittely 1960-luvulta vuoteen 2013. Hänet muistetaan myös Ylen kieliohjelmien pitkäaikaisena toimittajana ja kehittäjänä.