Hyppää pääsisältöön

Säveltäjä Olli Kortekangas sai rohkaisua säveltämisen ensi askelissa itse maestro Rautavaaralta

Olli Kortekangas viihtyy merellä
Säveltäjä Olli Kortekangas viihtyy merellä Olli Kortekangas viihtyy merellä Kuva: Päivi Castrén-Kortekangas Olli Kortekangas,säveltäjä

Säveltäjä Olli Kortekangas on erilaisten musiikkityylien suhteen avarakatseinen. Yhdestä asiasta hän ei kuitenkaan pidä ja se on taustamusiikki. Kortekankaan tuorein teos Veljeni vartija –ooppera saa helmikuussa kanta-esityksensä Tampereella.

Tampere ja erityisesti Tampereen tuomiokirkko ovat olleet aina tärkeitä Olli Kortekankaalle. Siksi ei ole ihmeellistä, että hän on viimeiset kymmenen vuotta säveltänyt kaupunkiin sijoittuvaa, vuoden 1918 kevään traagisista tapahtumista kertovaa, oopperaa Veljeni vartija. Tuomiokirkko on oopperan tapahtumien keskiössä.

Tekstin, kielen ja ihmisäänen yhdistelmä on juuri se juttu, mikä eniten kiehtoo.

Paitsi että Olli Kortekangas säveltää, hän myös kuuntelee hyvin monenlaista musiikkia. Ooppera on kuitenkin rakkainta musiikkia. Oopperassa hän voi katsella ja kuunnella melkein mitä tahansa hömppää, koska ooppera taidemuotona on hänen mielestään niin fantastinen.

– Ihmisääni on jostain syystä aika pienestä asti kiinnostanut. Oopperassa tekstin, kielen ja ihmisäänen yhdistelmä on kuitenkin se juttu, mikä minua eniten kiehtoo, kuvailee äidinkielenopettajan poika. Olli Kortekankaan oma kuorotausta on myös vaikuttanut siihen, että ihmisääni on hänelle niin merkittävä.

– En ole mikään soololaulaja, eikä minua koskaan ole koulutettu laulamiseen, mutta jollain tavalla ihmisääni on hieno instrumentti. Olen säveltänyt paljon ihmisäänelle niin soolo- ja kuoroteoksia kuin näitä oopperoita, kertoo Kortekangas. Mutta taustamusiikista hän ei pidä.

– En ole yhtään taustamusiikki ihminen. Vaimoni ei yhtään tykkää siitä, että jos hänellä on kotona radio päällä, pyydän häntä sulkemaan sen. En kaipaa yhtään taustamusiikkia vaan olen enemmän sellainen ihminen, että silloin kun kuuntelen niin kuuntelen, Kortekangas painottaa.

Kirkossa lotrattiin vettä ja ääntä vahvistettiin

Tampereen tuomiokirkossa Hugo Simbergin maalaukset ovat tehneet jo lapsuudessa lähtemättömän vaikutuksen säveltäjään. Eikä vaan maalaukset vaan koko kirkon miljöö.

– Asuimme aivan kirkon vieressä. Olin viisivuotias ja tykkäsin leikkiä Tuomiokirkon puistossa. Minulla oli sellainen aika pitkä, 30 cm pitkä junanvaunu, jonka kanssa ajelin lumihangessa, muistelee Kortekangas. Se että leikkikaluna oli juna, johtui siitä että hänen isänsä Paavo Kortekangas oli rautatieläissukua ja junista puhuttiin suvussa paljon. Isä ja poika kävivät myös yhdessä katselemassa junia.

Olli Kortekankaalla liittyy myös ammatillisia muistoja Tampereen tuomiokirkkoon. Yksi niistä on vuoden 1988 Tampere biennaalissa Tapiolan kuoron kanssa kantaesitetty teos A. Sen alaotsikko oli vesimusiikkia. – Siinä oli kuoromusiikin rinnalla varsin merkittävässä osassa visualisointi, jonka oli tehnyt ystäväni Raija Malka. Kirkossa oli vesialtaita, jotka olivat varsin näyttävien punaisten rakennelmien päällä ja sitten lotrattiin vettä ja sen ääntä vahvistettiin.

Se maailma, aurinko, vapaus, Kalifornia ja musiikki olivat jotain.

Tampereella säveltäjä Olli Kortekangas asui viisivuotiaasta viisitoistavuotiaaksi. Vuodet olivat tärkeitä lapsuuden iloineen ja nuoruuden tuskineen. Ollin isä, teologian tohtoriksi väitellyt Paavo Kortekangas oli saanut stipendin Yhdysvaltoihin jatkopintoja varten ja koko perhe seurasi mukana. Mieliin painui matkalta syvälle se, että Kortekankaan perhe ei suinkaan lentänyt Washingtonista Chicagoon ja sieltä sitten Kaliforniaan Berkley'n vaan he ajoivat autolla.

– Amerikan vuosi avasi silmät ja korvat kansainvälisyydelle. Henkilökohtaisella tasolla siirryin lapsuudesta nuoruuteen. Olin soittanut klassista musiikkia pianolla, mutta ensimmäinen tyyli joka kolahti, oli blues. Toinen, joka edelleen vetoaa minuun vahvasti liittyy juuri teinivuosiini Yhdysvalloissa 1967–68, kertoo Kortekangas. Yhdysvalloissa vietettyyn vuoteen osui hippiliike ja sen musiikki:

– Se maailma, aurinko, vapaus ja Kalifornia, sekä se musiikki - ne olivat jotain! Tuo psykedeelinen musiikki ja länsirannikon tyyli; Crosby, Still, Nash & Young ja muut sen kaltaiset bändit tulivat bluesin ohella tärkeiksi. Kuuntelen niitä edelleen mielelläni klassisen musiikin rinnalla, paljastaa Olli Kortekangas.

Stravinski on sanonut että musiikki ei lähtökohtaisesti kuvaa muuta kuin itseään.

Meri on Olli Kortekankaalle myös tärkeä elementti. Hän on viettänyt kaikki kesänsä1960-luvun alusta lähtien meren äärellä Turun saaristossa. Entä onko meri vaikuttanut säveltämiseen?

– Meri on tosi inspiroiva kaikilla keleillä, mutta miten se on vaikuttanut itse säveltämiseen, sitä en osaa sanoa. Alitajunta raksuttaa aina ja vaikea sanoa missä ympäristössä se luova osuus säveltämisestä tapahtuu, hän kuittaa. Säveltäjä ei innostu, kun häneltä kysytään kuuluuko hänen musiikissaan meri tai maalaako hän sävelillään maisemia.

– Stravinski on sanonut että musiikki ei lähtökohtaisesti kuvaa muuta kuin itseään. Eli sävelet, rytmit tai sointiväri ovat säveliä, rytmejä ja sointivärejä. Ymmärrän kysymyksesi ja totta kai mielessä on metafooreja ja referenssejä kun säveltää, säveltäjä lohkaisee.

Kun luonnostelen sävellyksiä, niin piirrän paperille esimerkiksi laatikoita.

Olli Kortekangas haaveili nuoruudessaan arkkitehdin ammatista, koska oli kova piirtämään ja hän piirtää edelleen.

– Silloin kun luonnostelen sävellyksiä, silloin piirrän paperille esimerkiksi laatikoita ja sen kaltaisia. Kyllä sieltä varmaan löytyy muotoja, joita voi mieltää luonnon muodoiksi mutta sen ei välttämättä tarvitse olla merta. Kyllä mielikuvat auttavat. Siinä mielessä ei kysymyksesi ole mahdoton, myöntelee Kortekangas.

Soitin pianoa aamusta iltaan meidän olohuoneessa

Pianonsoiton opiskelun Olli Kortekangas aloitti kuusivuotinana Jenny Mustosen johdolla. Hänelle se oli aluksi kuitenkin perinteistä tunnollista tunneilla käymistä ja huonoa harjoittelua. Jossain vaiheessa kuitenkin into soittamiseen leimahti.

– Kun minusta viisitoistavuotiaana tuli espoolainen, minua kohtasi sellainen onni, että pääsin Espoon musiikkiopistoon, Tapiolan yhteiskouluun ja sitten vähän myöhemmin liityin Candomino-kuoroon . Tämä musiikillinen kolmiyhteys oli ihan ratkaiseva, kertoo Olli Kortekangas. Espoon musiikkiopistossa ja Tapiolan yhteiskoulussa vaikutti musiikkipedagogi ja kuoronjohtaja Erkki Pohjola. Hänen lisäksi piano-opettaja Raili Rintala ja Candomino-kuoron Tauno Satomaa olivat suuria musiikillisia vaikuttajia.

– Yhdessä vaiheessa huomasin, että soitan pianoa aamusta iltaan meidän olohuoneessa. Koulua kävin toki aina välillä. Jossain vaiheessa tuli sävellettyä omiakin kappaleita, muistelee säveltäjä.

Voin kyllä ottaa teidät oppilaakseni, mutta se maksaa sitten kymmenen markkaa tunti.― säveltäjä Einojuhani Rautavaara

Vähitellen Olli Kortekangas huomasi säveltävänsä yhä enemmän. Kuoronjohtaja Tauno Satomaa oli myös huomannut nuoren miehen kiinnostuksen ja varasi seitsemäntoistavuotiaalle audienssin säveltäjä Einojuhani Rautavaaran luo.

– Menin sitten sinne aika hermostuneena, enkä tiennyt oikein mitä odottaa. Minut otettiin hyvin ystävällisesti vastaan. Einojuhani Rautavaarahan oli hyvin persoonallinen ja charmantti ihminen. Muistan kuinka hän laittoi minut esittämään kappaleitani. Soitin muutamia kappaleita. Hän teititteli minua:”Teillä on hyvä rytmikäsitys”.

Yhden kappaleen suhteen nuori Kortekangas joutui tunnustamaan, että oli säveltänyt niin vaikean kappaleen, ettei pystynyt soittamaan sitä. Silloin hän mietti kuumeisesti menikö kaikki pieleen. Audienssin päättyessä Rautavaara kuitenkin sanoi: "No niin, voin kyllä ottaa teidät oppilaakseni, mutta se maksaa sitten kymmenen markkaa tunti."

– Ajattele mikä hinta! Ehkä Rautavaara ajatteli, että kyllä tätä kaveria pitää auttaa eteenpäin ja niin aloitimme yhteistyön, ihmettelee Kortekangas edelleen. Seuraavina vuosina Kortekangas kävi joka toinen viikko opiskelemassa säveltämistä Rautavaaran kotona. Ylioppilaaksi tultuaan hän pyrki Sibelius Akatemiaan ja pääsi sinne heti.

– Luulen että se johtui osittain siitä hyvästä opetuksesta ja osittain siitä kun kerroin olleeni Einojuhani Rautavaaran yksityisoppilaana. Se saattoi vähän auttaa, myhäilee Olli Kortekangas.

Meitä oli silloin harvinaisen aktiivinen nuorten sävellysopiskelijoiden joukko.

Olli Kortekangas opiskeli Sibelius Akatemiassa vuosina 1974-1981. Samaan aikaan siellä opiskeli joukko muitakin tulevia suomalaisia nykysäveltäjiä, jotka opiskelijoina olivat tyytymättömiä silloiseen opetukseen ja toivoivat parempaa opetusta oman ajan musiikkista. Yhteistyöstä syntyi Korvat auki –yhdistys.

– Meitä oli silloin harvinaisen aktiivinen nuorten sävellysopiskelijoiden joukko. Vanhempina ”valtiomiehenä” olivat Eero Hämeenniemi, Kaija Saariaho, Magnus Lindberg, Esa-Pekka Salonen, Jouni Kaipainen, Tapani Länsiö ja muita. Hieno porukka joka sai aikaan Sibelius Akatemiaan myös uuden musiikin analyysikurssin, kiittelee Kortekangas.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että nämä nuoret opiskelijat halusivat silloin päästä selville siitä, mitä suuret gurut saavat aikaiseksi maailmalla, ja he ovat tänä päivänä itse niitä suuria suomalaisia säveltäjiä, joista maailmalla nyt ollaan kiinnostuneita.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.15 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Musiikkiteatteritaiteilija Reetta Ristimäki haluaa raikastaa oopperaa kokonaisvaltaisesti

    Musiikkiteatteritaiteilija luo oman työpaikkansa.

    Musiikkiteatteritaiteen monitoiminainen, oopperalaulaja, laulupedagogi Reetta Ristimäki on koko elämänsä ajan luonut omat työpaikkansa. Ooppera Skaala, Musiikkiteatteri Kapsäkki ja nyt parhaillaan Suomalainen kamariooppera ovat työllistäneet häntä. Tulevina vuosina hän haluaa erityisesti keskittyä ohjaajan työhön.

  • Ami Aspelundin elämä estradilla

    Ami Aspelund on Suomen kansainvälisimpiä artisteja

    Pitkän linjan artisti Ami Aspelund valloitti yleisönsä jo 1970-luvulla, kun Apinamies rävähti radioon. Huumoria, rohkeutta, herkkyyttä ja isoa osaamista on Amin ura ollut täynnä lukemattomien levytysten, lava-, ravintolashow- ja TV-produktioiden sekä musikaalien myötä. Ami Aspelund edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1983 Kari Kuusamon kappaleella Fantasiaa. Suuret esiintymiset täyttivät monikielisen, taidokkaasti laulavan, estradeilla suvereenisti liikkuvan ja tanssivan Amin elämän. –Parhaimmillani olen ehdottomasti live-artistina, minulle on tärkeää saada yleisön reaktio heti mukaan, sanoo Ami. Paluu uran alun vuosikymmenelle, 1970-luvulle on tapahtumassa nyt rock-musiikin kautta, jota Ami pääsee räjäyttämään vahvan viihdyttäjän kovalla kokemuksella.

  • Muusikko Heikki Laitinen uskoo, että laulu ja tanssi ovat ihmisessä ja niiden täytyy antaa tulla esiin

    Jokaisen sisällä on loputtomasti musiikkia.

    Laulu on Heikki Laitisen mukaan ihmisen olennaisin ilmaisumuoto. Elämänsä varrella hän on työskennellyt niin musiikin tutkijana, lehtorina, säveltäjänä, muusikkona kuin performanssitaiteilijana. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston professorina 2000-luvulla toiminut Laitinen jatkaa nyt matkaansa musiikin maailmassa yhä vahvemmin taiteilijana.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.15 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta.

  • Musiikkiteatteritaiteilija Reetta Ristimäki haluaa raikastaa oopperaa kokonaisvaltaisesti

    Musiikkiteatteritaiteilija luo oman työpaikkansa.

    Musiikkiteatteritaiteen monitoiminainen, oopperalaulaja, laulupedagogi Reetta Ristimäki on koko elämänsä ajan luonut omat työpaikkansa. Ooppera Skaala, Musiikkiteatteri Kapsäkki ja nyt parhaillaan Suomalainen kamariooppera ovat työllistäneet häntä. Tulevina vuosina hän haluaa erityisesti keskittyä ohjaajan työhön.

  • Ami Aspelundin elämä estradilla

    Ami Aspelund on Suomen kansainvälisimpiä artisteja

    Pitkän linjan artisti Ami Aspelund valloitti yleisönsä jo 1970-luvulla, kun Apinamies rävähti radioon. Huumoria, rohkeutta, herkkyyttä ja isoa osaamista on Amin ura ollut täynnä lukemattomien levytysten, lava-, ravintolashow- ja TV-produktioiden sekä musikaalien myötä. Ami Aspelund edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 1983 Kari Kuusamon kappaleella Fantasiaa. Suuret esiintymiset täyttivät monikielisen, taidokkaasti laulavan, estradeilla suvereenisti liikkuvan ja tanssivan Amin elämän. –Parhaimmillani olen ehdottomasti live-artistina, minulle on tärkeää saada yleisön reaktio heti mukaan, sanoo Ami. Paluu uran alun vuosikymmenelle, 1970-luvulle on tapahtumassa nyt rock-musiikin kautta, jota Ami pääsee räjäyttämään vahvan viihdyttäjän kovalla kokemuksella.

  • Muusikko Heikki Laitinen uskoo, että laulu ja tanssi ovat ihmisessä ja niiden täytyy antaa tulla esiin

    Jokaisen sisällä on loputtomasti musiikkia.

    Laulu on Heikki Laitisen mukaan ihmisen olennaisin ilmaisumuoto. Elämänsä varrella hän on työskennellyt niin musiikin tutkijana, lehtorina, säveltäjänä, muusikkona kuin performanssitaiteilijana. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston professorina 2000-luvulla toiminut Laitinen jatkaa nyt matkaansa musiikin maailmassa yhä vahvemmin taiteilijana.

  • Kalle Päätalon Hyvästi, Iijoki Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Kenen tarinaa luemme Kalle Päätalon romaaneista? Mihin Kallen kirjoissa rakastumme? Miksi jotkut eivät kertakaikkiaan jaksa kiinnostua Päätalosta? Onko Iijoki -sarja totta vai ei? Mitkä ovat parhaat päätalomaiset murreilmaisut, jotka muistat? Tule mukaan kuuntelemaan radion Lukupiiriä 31.3.

  • Älä Kalle Päätalo itke, kyllä sinusta vielä kirjailija tulee!

    Päätalon mielessä pitkään elänyt unelma toteutuu

    Kalle Päätalon Hyvästi, Iijoki –romaania lukiessani mietin luenko kertojan, kirjailijan itsensä vai ihan jonkun muun tarinaa – jopa omaanikin? En tiedä kumpi on enemmän näiden vuosikymmenten mittaan muuttunut, minä vai Iijoki, mutta nyt katselen Päätalon tarinaa uusin silmin. Hyvästi, Iijoki –romaani ilmestyi vuonna 1995.

  • Avaruusromua: Unta se ei ollut!

    Kuolemanrajakokemus on kokemus elämän ja kuoleman rajalta.

    Kuolemanrajakokemus on sananmukaisesti kokemus elämän ja kuoleman rajalta. Se on voimakas ja elämyksellinen kokemus. Ainakin sellaisena sen ovat kuvailleet lukuisat kuolemaa lähellä käyneet ihmiset. Kuolemanrajakokemuksia on tutkittu tieteellisesti ja niitä on pyritty selittämään monenlaisilla lääketieteellisillä teorioilla. ”Mikään teorioista ei ole kuitenkaan pystynyt selittämään kuolemanrajakokemusten syntyä”, kirjoittaa Miia Kontro kirjassaan Portilla – suomalaisia kuolemanrajakokemuksia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Itämeren matkailuilta – Tule keskustelemaan laivamatkailusta

    Laivamatkailun ennen, nyt ja huomenna

    Suuri Itämeren matkailuilta – Millaisia muistoja sinulta on varhaisilta risteilymatkoilta? Millaisena näet laivamatkailun tulevaisuuden? Muistatko voiristeilyt Ruotsiin? Matkustitko Gdanskin ja Travemünden kautta Manner-Eurooppaan? Haluatko kysyä tämän päivän Itämeren matkailusta ja tulevaisuudennäkymistä?

  • Virpi Hämeen-Anttila on löytänyt itsestään rohkeuden ja halun vaikuttaa

    Kirjailija Virpi Hämeen-Anttilan elämän kuusi kuvaa

    Kirjailija ja tutkija Virpi Hämeen-Anttila on kokenut elämänsä aikana monenlaista kasvutarinaa. Vaikenevasta ja ujosta tytöstä tuli sanojen käytön mestari. Itseään vihaavasta teinistä tuli ilon ja rakkauden puolestapuhuja. Erakkoelämää viettäneestä tutkijasta tuli esiintymiskykyinen ja sosiaalinen vaikuttaja.

  • Kotimaisen proosan lestadiolaiskuvaukset ovat tirkistysikkunoita suljetun yhteisön elämään

    Lestadiolaisuutta kuvaava proosa kertoo myös toiseudesta.

    Tirkistelyikkunoita suljettuun yhteisöön. Tarinoita perheistä, joille Raamattu sanelee tavan elää. Toiseuden kuvauksia nyky-Suomessa. Uskonnollisten yhteisöjen kuvaukset kotimaisessa proosassa ovat lisääntyneet 2000-luvulla. Yleisin aiheista on lestadiolaisuus, maamme suurin herätysliike. Suurin osa tarinoista on liikkeestä irtautuneiden kirjailijoiden teoksia, sillä ulkopuolelta kirjoittaminen antaa vapautta.

  • Näyttelijä Terhi Panula haluaa muuttaa maailmaa vahvoilla tarinoilla

    Pakolaisiksi joutuneiden kollegeoiden elämät koskettavat

    Vahvat tarinat ovat muuttaneet näyttelijä Terhi Panulaa ja tarinoita kertomalla hän haluaa muuttaa maailmaa. Erityisesti Lähi-idän tarinat, ja sieltä pakoon lähteneiden taiteilija kollegoiden elämänkohtalot ovat viime vuosina koskettaneet häntä. Myös rakkaus Ranskaan, kieleen ja kulttuuriin, joka syntyi jo lapsena ranskalaisen koulun myötä, syvenee vuosi vuodelta.

  • Luterilaisen maailmanliiton johtaja Maria Immosta kiinnostaa se mikä maailmassa aiheuttaa köyhyyttä

    Globaali oikeudenmukaisuus kiinnostaa kehitysyhteistyössä.

    Kehitysyhteistyössä Maria Immonen haluaa kiinnittää huomion aina yksilöön, vaikka se ei ole helppoa. Hän toimii Luterilaisen maailmanliiton Maailmanpalvelu osaston johtajana ja alaisia hänellä on 8000 ympäri maailmaa. He edustavat monia eri uskontoja ja kansallisuuksia. Kehitysyhteistyötä tekevä ja humanitaarista apua välittävä luterilaisten kirkkojen perustama Maailmanpalvelu tekee kriisityötä ympäri maailmaa. Uganda on yksi tärkeä kohde, jossa pyritään auttamaan ihmisiä pakolaisleireillä uuden elämän alkuun.

  • André Noël Chaker murtaa suomalaismyyttejä

    André-Noël Chaker on retoriikan mestari.

    Kanadanranskalainen André Noël Chaker on valittu Suomessa Speakersforumin vuoden puhujaksi (2012) ja juontajaksi (2015). Hänellä on retoriikka hallussaan. Juristi, liikemies, muusikko ja kirjailija on viihtynyt Suomessa jo lähes 30 vuotta. Hänellä on taito rikkoa myyttejä ja kääntää suomalaisten vanhat rasitteet uusiksi voimavaroiksi. Persoonallaan hän rikkoo julkisuudessa muitakin sovinnaisia ja perinteisiä rajoja – huippujuristi, liikemies ja monipuolinen taiteilija esiintyy sujuvasti yksissä nahoissa. Uskottavasti.