Hyppää pääsisältöön

Säveltäjä Olli Kortekangas sai rohkaisua säveltämisen ensi askelissa itse maestro Rautavaaralta

Olli Kortekangas viihtyy merellä
Säveltäjä Olli Kortekangas viihtyy merellä Olli Kortekangas viihtyy merellä Kuva: Päivi Castrén-Kortekangas Olli Kortekangas,säveltäjä

Säveltäjä Olli Kortekangas on erilaisten musiikkityylien suhteen avarakatseinen. Yhdestä asiasta hän ei kuitenkaan pidä ja se on taustamusiikki. Kortekankaan tuorein teos Veljeni vartija –ooppera saa helmikuussa kanta-esityksensä Tampereella.

Tampere ja erityisesti Tampereen tuomiokirkko ovat olleet aina tärkeitä Olli Kortekankaalle. Siksi ei ole ihmeellistä, että hän on viimeiset kymmenen vuotta säveltänyt kaupunkiin sijoittuvaa, vuoden 1918 kevään traagisista tapahtumista kertovaa, oopperaa Veljeni vartija. Tuomiokirkko on oopperan tapahtumien keskiössä.

Tekstin, kielen ja ihmisäänen yhdistelmä on juuri se juttu, mikä eniten kiehtoo.

Paitsi että Olli Kortekangas säveltää, hän myös kuuntelee hyvin monenlaista musiikkia. Ooppera on kuitenkin rakkainta musiikkia. Oopperassa hän voi katsella ja kuunnella melkein mitä tahansa hömppää, koska ooppera taidemuotona on hänen mielestään niin fantastinen.

– Ihmisääni on jostain syystä aika pienestä asti kiinnostanut. Oopperassa tekstin, kielen ja ihmisäänen yhdistelmä on kuitenkin se juttu, mikä minua eniten kiehtoo, kuvailee äidinkielenopettajan poika. Olli Kortekankaan oma kuorotausta on myös vaikuttanut siihen, että ihmisääni on hänelle niin merkittävä.

– En ole mikään soololaulaja, eikä minua koskaan ole koulutettu laulamiseen, mutta jollain tavalla ihmisääni on hieno instrumentti. Olen säveltänyt paljon ihmisäänelle niin soolo- ja kuoroteoksia kuin näitä oopperoita, kertoo Kortekangas. Mutta taustamusiikista hän ei pidä.

– En ole yhtään taustamusiikki ihminen. Vaimoni ei yhtään tykkää siitä, että jos hänellä on kotona radio päällä, pyydän häntä sulkemaan sen. En kaipaa yhtään taustamusiikkia vaan olen enemmän sellainen ihminen, että silloin kun kuuntelen niin kuuntelen, Kortekangas painottaa.

Kirkossa lotrattiin vettä ja ääntä vahvistettiin

Tampereen tuomiokirkossa Hugo Simbergin maalaukset ovat tehneet jo lapsuudessa lähtemättömän vaikutuksen säveltäjään. Eikä vaan maalaukset vaan koko kirkon miljöö.

– Asuimme aivan kirkon vieressä. Olin viisivuotias ja tykkäsin leikkiä Tuomiokirkon puistossa. Minulla oli sellainen aika pitkä, 30 cm pitkä junanvaunu, jonka kanssa ajelin lumihangessa, muistelee Kortekangas. Se että leikkikaluna oli juna, johtui siitä että hänen isänsä Paavo Kortekangas oli rautatieläissukua ja junista puhuttiin suvussa paljon. Isä ja poika kävivät myös yhdessä katselemassa junia.

Olli Kortekankaalla liittyy myös ammatillisia muistoja Tampereen tuomiokirkkoon. Yksi niistä on vuoden 1988 Tampere biennaalissa Tapiolan kuoron kanssa kantaesitetty teos A. Sen alaotsikko oli vesimusiikkia. – Siinä oli kuoromusiikin rinnalla varsin merkittävässä osassa visualisointi, jonka oli tehnyt ystäväni Raija Malka. Kirkossa oli vesialtaita, jotka olivat varsin näyttävien punaisten rakennelmien päällä ja sitten lotrattiin vettä ja sen ääntä vahvistettiin.

Se maailma, aurinko, vapaus, Kalifornia ja musiikki olivat jotain.

Tampereella säveltäjä Olli Kortekangas asui viisivuotiaasta viisitoistavuotiaaksi. Vuodet olivat tärkeitä lapsuuden iloineen ja nuoruuden tuskineen. Ollin isä, teologian tohtoriksi väitellyt Paavo Kortekangas oli saanut stipendin Yhdysvaltoihin jatkopintoja varten ja koko perhe seurasi mukana. Mieliin painui matkalta syvälle se, että Kortekankaan perhe ei suinkaan lentänyt Washingtonista Chicagoon ja sieltä sitten Kaliforniaan Berkley'n vaan he ajoivat autolla.

– Amerikan vuosi avasi silmät ja korvat kansainvälisyydelle. Henkilökohtaisella tasolla siirryin lapsuudesta nuoruuteen. Olin soittanut klassista musiikkia pianolla, mutta ensimmäinen tyyli joka kolahti, oli blues. Toinen, joka edelleen vetoaa minuun vahvasti liittyy juuri teinivuosiini Yhdysvalloissa 1967–68, kertoo Kortekangas. Yhdysvalloissa vietettyyn vuoteen osui hippiliike ja sen musiikki:

– Se maailma, aurinko, vapaus ja Kalifornia, sekä se musiikki - ne olivat jotain! Tuo psykedeelinen musiikki ja länsirannikon tyyli; Crosby, Still, Nash & Young ja muut sen kaltaiset bändit tulivat bluesin ohella tärkeiksi. Kuuntelen niitä edelleen mielelläni klassisen musiikin rinnalla, paljastaa Olli Kortekangas.

Stravinski on sanonut että musiikki ei lähtökohtaisesti kuvaa muuta kuin itseään.

Meri on Olli Kortekankaalle myös tärkeä elementti. Hän on viettänyt kaikki kesänsä1960-luvun alusta lähtien meren äärellä Turun saaristossa. Entä onko meri vaikuttanut säveltämiseen?

– Meri on tosi inspiroiva kaikilla keleillä, mutta miten se on vaikuttanut itse säveltämiseen, sitä en osaa sanoa. Alitajunta raksuttaa aina ja vaikea sanoa missä ympäristössä se luova osuus säveltämisestä tapahtuu, hän kuittaa. Säveltäjä ei innostu, kun häneltä kysytään kuuluuko hänen musiikissaan meri tai maalaako hän sävelillään maisemia.

– Stravinski on sanonut että musiikki ei lähtökohtaisesti kuvaa muuta kuin itseään. Eli sävelet, rytmit tai sointiväri ovat säveliä, rytmejä ja sointivärejä. Ymmärrän kysymyksesi ja totta kai mielessä on metafooreja ja referenssejä kun säveltää, säveltäjä lohkaisee.

Kun luonnostelen sävellyksiä, niin piirrän paperille esimerkiksi laatikoita.

Olli Kortekangas haaveili nuoruudessaan arkkitehdin ammatista, koska oli kova piirtämään ja hän piirtää edelleen.

– Silloin kun luonnostelen sävellyksiä, silloin piirrän paperille esimerkiksi laatikoita ja sen kaltaisia. Kyllä sieltä varmaan löytyy muotoja, joita voi mieltää luonnon muodoiksi mutta sen ei välttämättä tarvitse olla merta. Kyllä mielikuvat auttavat. Siinä mielessä ei kysymyksesi ole mahdoton, myöntelee Kortekangas.

Soitin pianoa aamusta iltaan meidän olohuoneessa

Pianonsoiton opiskelun Olli Kortekangas aloitti kuusivuotinana Jenny Mustosen johdolla. Hänelle se oli aluksi kuitenkin perinteistä tunnollista tunneilla käymistä ja huonoa harjoittelua. Jossain vaiheessa kuitenkin into soittamiseen leimahti.

– Kun minusta viisitoistavuotiaana tuli espoolainen, minua kohtasi sellainen onni, että pääsin Espoon musiikkiopistoon, Tapiolan yhteiskouluun ja sitten vähän myöhemmin liityin Candomino-kuoroon . Tämä musiikillinen kolmiyhteys oli ihan ratkaiseva, kertoo Olli Kortekangas. Espoon musiikkiopistossa ja Tapiolan yhteiskoulussa vaikutti musiikkipedagogi ja kuoronjohtaja Erkki Pohjola. Hänen lisäksi piano-opettaja Raili Rintala ja Candomino-kuoron Tauno Satomaa olivat suuria musiikillisia vaikuttajia.

– Yhdessä vaiheessa huomasin, että soitan pianoa aamusta iltaan meidän olohuoneessa. Koulua kävin toki aina välillä. Jossain vaiheessa tuli sävellettyä omiakin kappaleita, muistelee säveltäjä.

Voin kyllä ottaa teidät oppilaakseni, mutta se maksaa sitten kymmenen markkaa tunti.― säveltäjä Einojuhani Rautavaara

Vähitellen Olli Kortekangas huomasi säveltävänsä yhä enemmän. Kuoronjohtaja Tauno Satomaa oli myös huomannut nuoren miehen kiinnostuksen ja varasi seitsemäntoistavuotiaalle audienssin säveltäjä Einojuhani Rautavaaran luo.

– Menin sitten sinne aika hermostuneena, enkä tiennyt oikein mitä odottaa. Minut otettiin hyvin ystävällisesti vastaan. Einojuhani Rautavaarahan oli hyvin persoonallinen ja charmantti ihminen. Muistan kuinka hän laittoi minut esittämään kappaleitani. Soitin muutamia kappaleita. Hän teititteli minua:”Teillä on hyvä rytmikäsitys”.

Yhden kappaleen suhteen nuori Kortekangas joutui tunnustamaan, että oli säveltänyt niin vaikean kappaleen, ettei pystynyt soittamaan sitä. Silloin hän mietti kuumeisesti menikö kaikki pieleen. Audienssin päättyessä Rautavaara kuitenkin sanoi: "No niin, voin kyllä ottaa teidät oppilaakseni, mutta se maksaa sitten kymmenen markkaa tunti."

– Ajattele mikä hinta! Ehkä Rautavaara ajatteli, että kyllä tätä kaveria pitää auttaa eteenpäin ja niin aloitimme yhteistyön, ihmettelee Kortekangas edelleen. Seuraavina vuosina Kortekangas kävi joka toinen viikko opiskelemassa säveltämistä Rautavaaran kotona. Ylioppilaaksi tultuaan hän pyrki Sibelius Akatemiaan ja pääsi sinne heti.

– Luulen että se johtui osittain siitä hyvästä opetuksesta ja osittain siitä kun kerroin olleeni Einojuhani Rautavaaran yksityisoppilaana. Se saattoi vähän auttaa, myhäilee Olli Kortekangas.

Meitä oli silloin harvinaisen aktiivinen nuorten sävellysopiskelijoiden joukko.

Olli Kortekangas opiskeli Sibelius Akatemiassa vuosina 1974-1981. Samaan aikaan siellä opiskeli joukko muitakin tulevia suomalaisia nykysäveltäjiä, jotka opiskelijoina olivat tyytymättömiä silloiseen opetukseen ja toivoivat parempaa opetusta oman ajan musiikkista. Yhteistyöstä syntyi Korvat auki –yhdistys.

– Meitä oli silloin harvinaisen aktiivinen nuorten sävellysopiskelijoiden joukko. Vanhempina ”valtiomiehenä” olivat Eero Hämeenniemi, Kaija Saariaho, Magnus Lindberg, Esa-Pekka Salonen, Jouni Kaipainen, Tapani Länsiö ja muita. Hieno porukka joka sai aikaan Sibelius Akatemiaan myös uuden musiikin analyysikurssin, kiittelee Kortekangas.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että nämä nuoret opiskelijat halusivat silloin päästä selville siitä, mitä suuret gurut saavat aikaiseksi maailmalla, ja he ovat tänä päivänä itse niitä suuria suomalaisia säveltäjiä, joista maailmalla nyt ollaan kiinnostuneita.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.10 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta. Kaisa Häkkinen 25.8.2018 Marianne Heikkilä Marianne Heikkilä 18.8.

  • Professori emerita Kaisa Häkkinen toivoo, että tutkimustietoa arvostettaisiin ja hyödynnettäisiin nykyistä enemmän

    Professori Kaisa Häkkinen on nähnyt tutkijan työn muutoksen.

    Kaisa Häkkinen tunnetaan etenkin suomen ja sen sukukielten tutkijana. Kympin tytöstä kasvoi määrätietoinen tutkija, joka uransa varrella on saanut monia palkintoja ja tunnustuksia. Häkkinen on uransa aikana nähnyt tutkijan työn muutoksen, jota nykyisin leimaa kiire ja jatkuva arviointi. Eläkkeellä saa onneksi tehdä mitä huvittaa.

  • Kirjailija ja filosofi Torsti Lehtinen on oppinut kiitollisuuden taidon

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä.

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä. Hän on tehnyt kymmenien eri ammattien töitä aina merimiehestä ohjelmistosuunnittelijaksi ja päätoimittajaksi asti. Viimeiset 40 vuotta hän on elättänyt itsensä vapaana kirjailijana. Torsti Lehtisen elämä on myös vaikuttava muutostarina, jonka päähenkilö ponnistaa Kallion slummeista ja päihteiden ja rötösten maailmasta yliopistoon filosofian laitoksen opiskelijaksi ja vapaaksi tutkijaksi. Lehtisen mittavan tuotannon keskiössä ovat eksistenssin kysymykset, joita myös Lehtisen tutkima tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard pohti.

  • Hyvä ruoka ei synny sattumalta kiteyttää keittiömestari Jaakko Nuutila

    Luomututkija Jaakko Nuutila kunnioittaa hitaasti kasvatettua

    Filosofian tohtori, tutkija, suomalaisia raaka-aineita rakastava keittiömestari Jaakko Nuutila on rauhallisen suorasanainen mies. Rakkaus ruokaan ja ruokakulttuuriin on vienyt miehen sydämen. Pitkän uran tehneenä, monissa maissa ja kulttuureissa kannuksensa hankkineena hän ei turhaan kiertele sanottavaansa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit sivuille.

    Kuusi kuvaa kertoo vieraana olevan henkilön elämäntarinan kuuden hänelle tärkeän valokuvan kautta. Lauantaisin klo 8.05, uusinta sunnuntaisin klo 17.10 Yle Radio 1 Lista uusimmista Kuusi kuvaa ohjelmista ja linkit ohjelmien sivuille, josta löytyvät esillä olevat kuvat ja esittely ohjelman vieraasta. Kaisa Häkkinen 25.8.2018 Marianne Heikkilä Marianne Heikkilä 18.8.

  • Professori emerita Kaisa Häkkinen toivoo, että tutkimustietoa arvostettaisiin ja hyödynnettäisiin nykyistä enemmän

    Professori Kaisa Häkkinen on nähnyt tutkijan työn muutoksen.

    Kaisa Häkkinen tunnetaan etenkin suomen ja sen sukukielten tutkijana. Kympin tytöstä kasvoi määrätietoinen tutkija, joka uransa varrella on saanut monia palkintoja ja tunnustuksia. Häkkinen on uransa aikana nähnyt tutkijan työn muutoksen, jota nykyisin leimaa kiire ja jatkuva arviointi. Eläkkeellä saa onneksi tehdä mitä huvittaa.

  • Kirjailija ja filosofi Torsti Lehtinen on oppinut kiitollisuuden taidon

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä.

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä. Hän on tehnyt kymmenien eri ammattien töitä aina merimiehestä ohjelmistosuunnittelijaksi ja päätoimittajaksi asti. Viimeiset 40 vuotta hän on elättänyt itsensä vapaana kirjailijana. Torsti Lehtisen elämä on myös vaikuttava muutostarina, jonka päähenkilö ponnistaa Kallion slummeista ja päihteiden ja rötösten maailmasta yliopistoon filosofian laitoksen opiskelijaksi ja vapaaksi tutkijaksi. Lehtisen mittavan tuotannon keskiössä ovat eksistenssin kysymykset, joita myös Lehtisen tutkima tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard pohti.

  • Hyvä ruoka ei synny sattumalta kiteyttää keittiömestari Jaakko Nuutila

    Luomututkija Jaakko Nuutila kunnioittaa hitaasti kasvatettua

    Filosofian tohtori, tutkija, suomalaisia raaka-aineita rakastava keittiömestari Jaakko Nuutila on rauhallisen suorasanainen mies. Rakkaus ruokaan ja ruokakulttuuriin on vienyt miehen sydämen. Pitkän uran tehneenä, monissa maissa ja kulttuureissa kannuksensa hankkineena hän ei turhaan kiertele sanottavaansa.

  • Iranilaissyntyinen muusikko Gian Majidi: Pitäisiköhän sittenkin elää vain turistina maailmassa

    Muusikko Gian Majidi haluaa elämäänsä Marco-poolo-meininkiä.

    Parikymmentä vuotta sitten Iranin Kurdistanista maailmalle lähtenyt taiteilija ja muusikko Gian Majidi on asunut Suomessa jo pitkään. Helsingin monikulttuurisessa Kontulassa asuva kurdimies on rakastanut klassista musiikkia lapsesta lähtien. Parhaillaan hän valmistelee lopputyötään Sibelius Akatemiaan, elättää itsensä tulkkina ja esiintyy veljensä kanssa perustamansa BaranBandin kanssa.

  • Rabbi Simon Livson haluaa auttaa ihmisiä elämään juutalaisuuttaan todeksi

    Rabbi Simon Livson elää juutalaisuutta todeksi

    New Yorkissa ja Israelissa rabbiksi opiskellut Simon Livson on neljännen polven suomen juutalainen. Helsingin juutalaisessa synagogassa hän johtaa joka aamu rukouksia ja opastaa seurakuntalaisia miten elää hyvänä juutalaisena. Neljän lapsen perheenisänä hän joutuu luovimaan rabbin velvollisuuksien ja lastenkasvatuksen liittyvien haasteiden välillä. Onneksi hänellä on viisas vaimo.

  • Kuvataiteilija Satu Kiljunen haluaa maalata ihmistä elämänsä loppuun saakka

    Satu Kiljusen tärkein juttu on maalata ihminen.

    Taideyliopiston kesäkuussa promovoitu kunniatohtori, kuvataiteilija Satu Kiljunen kulkee tinkimätöntä, visuaalista tietään. Hän on ollut maailmalle avoin, lähtenyt äärialueille ja löytänyt sieltä suuria ulottuvuuksia elämäänsä. Himalajan huipuilta hän on päätynyt samankaltaiseen maisemaan, vakkituiseksi asukkaaksi ulkosaaristoon.

  • Sitkeyttä ja kestävyyttä vaatineet seikkailut napapiirin jäätiköillä tekivät museonjohtaja Pentti Kronqvististä huikean sankarin

    Museonjohtaja Pentti Kronqvist ei ole pelännyt seikkailuita

    Lapsuutensa köyhyydessä elänyt ja sieltä eteenpäin ponnistanut pietarsaarelainen Pentti Kronqvist loi elämästään seikkailun. Hänen elämänsä on ollut täynnä monenlaisia mielenkiintoisia retkiä, joissa niin hänen henkisiä kuin fyysisiä voimavaroja on koeteltu. Nyt kahdeksankymmentä täyttävä arktisen Nanoq-museon johtaja pohtii kuumeisesti mistä löytää työnsä jatkaja museolle.

  • Kenelle sinä haluaisit toivoa runoa? Lähetä toiveesi Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelmaan torstaihin mennessä

    Tällä lomakkeella toivot runoa kätevästi

    Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelma haastaa kuulijat toivomaan runoa ja lähettämään sen siivin viestin maailmalle. Kenelle sinä haluat omistaa runon? Toiveita voi esittää ennalta tällä lomakkeella torstaihin 5.7. asti. Meistä olisi mukavaa kuulla valinnastasi, joten liitä mukaan runoon liittyvä tarina tai viesti ja yhteystietosi, jotta saamme sinuun yhteyden.

  • Kuraattori Veikko Halmetojalle taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen

    Taiteen katsominen on tärkeämpää kuin sen tekeminen.

    Mäntän kuvataideviikkojen kuraattori Veikko Halmetojan elämässä kuvataiteet ja kirjallisuus ovat kulkeneet lähes aina käsi kädessä. Kirjallisuutta hän opiskeli lukion jälkeen Tampereen yliopistossa ja Mäntässä hän osallistui kaikkina nuoruusvuosina kuvataideleireihin. Nykyiset roolit kuraattorina, galleristina ja kriitikkona elävät sulassa sovussa samassa henkilössä.