Hyppää pääsisältöön

Säveltäjä Olli Kortekangas sai rohkaisua säveltämisen ensi askelissa itse maestro Rautavaaralta

Olli Kortekangas viihtyy merellä
Säveltäjä Olli Kortekangas viihtyy merellä Olli Kortekangas viihtyy merellä Kuva: Päivi Castrén-Kortekangas Olli Kortekangas,säveltäjä

Säveltäjä Olli Kortekangas on erilaisten musiikkityylien suhteen avarakatseinen. Yhdestä asiasta hän ei kuitenkaan pidä ja se on taustamusiikki. Kortekankaan tuorein teos Veljeni vartija –ooppera saa helmikuussa kanta-esityksensä Tampereella.

Tampere ja erityisesti Tampereen tuomiokirkko ovat olleet aina tärkeitä Olli Kortekankaalle. Siksi ei ole ihmeellistä, että hän on viimeiset kymmenen vuotta säveltänyt kaupunkiin sijoittuvaa, vuoden 1918 kevään traagisista tapahtumista kertovaa, oopperaa Veljeni vartija. Tuomiokirkko on oopperan tapahtumien keskiössä.

Tekstin, kielen ja ihmisäänen yhdistelmä on juuri se juttu, mikä eniten kiehtoo.

Paitsi että Olli Kortekangas säveltää, hän myös kuuntelee hyvin monenlaista musiikkia. Ooppera on kuitenkin rakkainta musiikkia. Oopperassa hän voi katsella ja kuunnella melkein mitä tahansa hömppää, koska ooppera taidemuotona on hänen mielestään niin fantastinen.

– Ihmisääni on jostain syystä aika pienestä asti kiinnostanut. Oopperassa tekstin, kielen ja ihmisäänen yhdistelmä on kuitenkin se juttu, mikä minua eniten kiehtoo, kuvailee äidinkielenopettajan poika. Olli Kortekankaan oma kuorotausta on myös vaikuttanut siihen, että ihmisääni on hänelle niin merkittävä.

– En ole mikään soololaulaja, eikä minua koskaan ole koulutettu laulamiseen, mutta jollain tavalla ihmisääni on hieno instrumentti. Olen säveltänyt paljon ihmisäänelle niin soolo- ja kuoroteoksia kuin näitä oopperoita, kertoo Kortekangas. Mutta taustamusiikista hän ei pidä.

– En ole yhtään taustamusiikki ihminen. Vaimoni ei yhtään tykkää siitä, että jos hänellä on kotona radio päällä, pyydän häntä sulkemaan sen. En kaipaa yhtään taustamusiikkia vaan olen enemmän sellainen ihminen, että silloin kun kuuntelen niin kuuntelen, Kortekangas painottaa.

Kirkossa lotrattiin vettä ja ääntä vahvistettiin

Tampereen tuomiokirkossa Hugo Simbergin maalaukset ovat tehneet jo lapsuudessa lähtemättömän vaikutuksen säveltäjään. Eikä vaan maalaukset vaan koko kirkon miljöö.

– Asuimme aivan kirkon vieressä. Olin viisivuotias ja tykkäsin leikkiä Tuomiokirkon puistossa. Minulla oli sellainen aika pitkä, 30 cm pitkä junanvaunu, jonka kanssa ajelin lumihangessa, muistelee Kortekangas. Se että leikkikaluna oli juna, johtui siitä että hänen isänsä Paavo Kortekangas oli rautatieläissukua ja junista puhuttiin suvussa paljon. Isä ja poika kävivät myös yhdessä katselemassa junia.

Olli Kortekankaalla liittyy myös ammatillisia muistoja Tampereen tuomiokirkkoon. Yksi niistä on vuoden 1988 Tampere biennaalissa Tapiolan kuoron kanssa kantaesitetty teos A. Sen alaotsikko oli vesimusiikkia. – Siinä oli kuoromusiikin rinnalla varsin merkittävässä osassa visualisointi, jonka oli tehnyt ystäväni Raija Malka. Kirkossa oli vesialtaita, jotka olivat varsin näyttävien punaisten rakennelmien päällä ja sitten lotrattiin vettä ja sen ääntä vahvistettiin.

Se maailma, aurinko, vapaus, Kalifornia ja musiikki olivat jotain.

Tampereella säveltäjä Olli Kortekangas asui viisivuotiaasta viisitoistavuotiaaksi. Vuodet olivat tärkeitä lapsuuden iloineen ja nuoruuden tuskineen. Ollin isä, teologian tohtoriksi väitellyt Paavo Kortekangas oli saanut stipendin Yhdysvaltoihin jatkopintoja varten ja koko perhe seurasi mukana. Mieliin painui matkalta syvälle se, että Kortekankaan perhe ei suinkaan lentänyt Washingtonista Chicagoon ja sieltä sitten Kaliforniaan Berkley'n vaan he ajoivat autolla.

– Amerikan vuosi avasi silmät ja korvat kansainvälisyydelle. Henkilökohtaisella tasolla siirryin lapsuudesta nuoruuteen. Olin soittanut klassista musiikkia pianolla, mutta ensimmäinen tyyli joka kolahti, oli blues. Toinen, joka edelleen vetoaa minuun vahvasti liittyy juuri teinivuosiini Yhdysvalloissa 1967–68, kertoo Kortekangas. Yhdysvalloissa vietettyyn vuoteen osui hippiliike ja sen musiikki:

– Se maailma, aurinko, vapaus ja Kalifornia, sekä se musiikki - ne olivat jotain! Tuo psykedeelinen musiikki ja länsirannikon tyyli; Crosby, Still, Nash & Young ja muut sen kaltaiset bändit tulivat bluesin ohella tärkeiksi. Kuuntelen niitä edelleen mielelläni klassisen musiikin rinnalla, paljastaa Olli Kortekangas.

Stravinski on sanonut että musiikki ei lähtökohtaisesti kuvaa muuta kuin itseään.

Meri on Olli Kortekankaalle myös tärkeä elementti. Hän on viettänyt kaikki kesänsä1960-luvun alusta lähtien meren äärellä Turun saaristossa. Entä onko meri vaikuttanut säveltämiseen?

– Meri on tosi inspiroiva kaikilla keleillä, mutta miten se on vaikuttanut itse säveltämiseen, sitä en osaa sanoa. Alitajunta raksuttaa aina ja vaikea sanoa missä ympäristössä se luova osuus säveltämisestä tapahtuu, hän kuittaa. Säveltäjä ei innostu, kun häneltä kysytään kuuluuko hänen musiikissaan meri tai maalaako hän sävelillään maisemia.

– Stravinski on sanonut että musiikki ei lähtökohtaisesti kuvaa muuta kuin itseään. Eli sävelet, rytmit tai sointiväri ovat säveliä, rytmejä ja sointivärejä. Ymmärrän kysymyksesi ja totta kai mielessä on metafooreja ja referenssejä kun säveltää, säveltäjä lohkaisee.

Kun luonnostelen sävellyksiä, niin piirrän paperille esimerkiksi laatikoita.

Olli Kortekangas haaveili nuoruudessaan arkkitehdin ammatista, koska oli kova piirtämään ja hän piirtää edelleen.

– Silloin kun luonnostelen sävellyksiä, silloin piirrän paperille esimerkiksi laatikoita ja sen kaltaisia. Kyllä sieltä varmaan löytyy muotoja, joita voi mieltää luonnon muodoiksi mutta sen ei välttämättä tarvitse olla merta. Kyllä mielikuvat auttavat. Siinä mielessä ei kysymyksesi ole mahdoton, myöntelee Kortekangas.

Soitin pianoa aamusta iltaan meidän olohuoneessa

Pianonsoiton opiskelun Olli Kortekangas aloitti kuusivuotinana Jenny Mustosen johdolla. Hänelle se oli aluksi kuitenkin perinteistä tunnollista tunneilla käymistä ja huonoa harjoittelua. Jossain vaiheessa kuitenkin into soittamiseen leimahti.

– Kun minusta viisitoistavuotiaana tuli espoolainen, minua kohtasi sellainen onni, että pääsin Espoon musiikkiopistoon, Tapiolan yhteiskouluun ja sitten vähän myöhemmin liityin Candomino-kuoroon . Tämä musiikillinen kolmiyhteys oli ihan ratkaiseva, kertoo Olli Kortekangas. Espoon musiikkiopistossa ja Tapiolan yhteiskoulussa vaikutti musiikkipedagogi ja kuoronjohtaja Erkki Pohjola. Hänen lisäksi piano-opettaja Raili Rintala ja Candomino-kuoron Tauno Satomaa olivat suuria musiikillisia vaikuttajia.

– Yhdessä vaiheessa huomasin, että soitan pianoa aamusta iltaan meidän olohuoneessa. Koulua kävin toki aina välillä. Jossain vaiheessa tuli sävellettyä omiakin kappaleita, muistelee säveltäjä.

Voin kyllä ottaa teidät oppilaakseni, mutta se maksaa sitten kymmenen markkaa tunti.― säveltäjä Einojuhani Rautavaara

Vähitellen Olli Kortekangas huomasi säveltävänsä yhä enemmän. Kuoronjohtaja Tauno Satomaa oli myös huomannut nuoren miehen kiinnostuksen ja varasi seitsemäntoistavuotiaalle audienssin säveltäjä Einojuhani Rautavaaran luo.

– Menin sitten sinne aika hermostuneena, enkä tiennyt oikein mitä odottaa. Minut otettiin hyvin ystävällisesti vastaan. Einojuhani Rautavaarahan oli hyvin persoonallinen ja charmantti ihminen. Muistan kuinka hän laittoi minut esittämään kappaleitani. Soitin muutamia kappaleita. Hän teititteli minua:”Teillä on hyvä rytmikäsitys”.

Yhden kappaleen suhteen nuori Kortekangas joutui tunnustamaan, että oli säveltänyt niin vaikean kappaleen, ettei pystynyt soittamaan sitä. Silloin hän mietti kuumeisesti menikö kaikki pieleen. Audienssin päättyessä Rautavaara kuitenkin sanoi: "No niin, voin kyllä ottaa teidät oppilaakseni, mutta se maksaa sitten kymmenen markkaa tunti."

– Ajattele mikä hinta! Ehkä Rautavaara ajatteli, että kyllä tätä kaveria pitää auttaa eteenpäin ja niin aloitimme yhteistyön, ihmettelee Kortekangas edelleen. Seuraavina vuosina Kortekangas kävi joka toinen viikko opiskelemassa säveltämistä Rautavaaran kotona. Ylioppilaaksi tultuaan hän pyrki Sibelius Akatemiaan ja pääsi sinne heti.

– Luulen että se johtui osittain siitä hyvästä opetuksesta ja osittain siitä kun kerroin olleeni Einojuhani Rautavaaran yksityisoppilaana. Se saattoi vähän auttaa, myhäilee Olli Kortekangas.

Meitä oli silloin harvinaisen aktiivinen nuorten sävellysopiskelijoiden joukko.

Olli Kortekangas opiskeli Sibelius Akatemiassa vuosina 1974-1981. Samaan aikaan siellä opiskeli joukko muitakin tulevia suomalaisia nykysäveltäjiä, jotka opiskelijoina olivat tyytymättömiä silloiseen opetukseen ja toivoivat parempaa opetusta oman ajan musiikkista. Yhteistyöstä syntyi Korvat auki –yhdistys.

– Meitä oli silloin harvinaisen aktiivinen nuorten sävellysopiskelijoiden joukko. Vanhempina ”valtiomiehenä” olivat Eero Hämeenniemi, Kaija Saariaho, Magnus Lindberg, Esa-Pekka Salonen, Jouni Kaipainen, Tapani Länsiö ja muita. Hieno porukka joka sai aikaan Sibelius Akatemiaan myös uuden musiikin analyysikurssin, kiittelee Kortekangas.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että nämä nuoret opiskelijat halusivat silloin päästä selville siitä, mitä suuret gurut saavat aikaiseksi maailmalla, ja he ovat tänä päivänä itse niitä suuria suomalaisia säveltäjiä, joista maailmalla nyt ollaan kiinnostuneita.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele täällä Afrikan taloudesta

    Afrikan tähdet

    Afrikassa on 54 valtiota ja yli miljardi ihmistä. Väestön ennustetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Millainen on Afrikan taloudellinen potentiaali ja millaisia liiketoimintamahdollisuuksia se tarjoaa suomalaisille yrityksille? Vieraina Afrikka-politiikan johtava asiantuntija Martti Eirola ulkoministeriöstä sekä tietokirjailija Esa Salminen.

  • Keskustele luottamuksesta

    Mitä tarkoittaa luottamus työpaikalla?

    Mitä on luottamus työpaikalla? Miten esimies on vastuussa luottamuksellisen ilmapiirin luomisessa? Entä työntekijät? Miten epäluottamusta pitäisi lähteä korjaamaan?

  • Koululintsarista tuli kirjailija

    Eve Hietamiehen tarina kertoo sinnikyydestä

    Koululintsarista tuli kirjailija Kirjailija Eve Hietamies tunnetaan erityisesti Yösyöttö-trilogiastaan, joka kertoo yksinhuoltajaisä Antti Pasasen elämästä. Uusikin kirja on tekeillä. Even kirjailijatarina on tarina sinnikkyydestä: koulu meni penkin alle, mutta kotona oli kirjoituskone, jota Eve takoi teini-iästä lähtien.

  • 13 kertaa Matti Nykänen

    Miten urheilijat ja urheilun tuntijat näkevät Matti Nykäsen.

    Matti Nykänen oli yksi monista Ylen Urheilu-Suomen haastateltavista kaksi vuotta sitten. Helmikuun 15. päivänä 2017 tehdyssä haastattelussa Nykänen puhui avoimesti ja hyväntuulisesti urastaan ja repaleisesta elämästään. "Kyllä on ollut ihan kaaosta. Juttuja on tehty kynällä ja värittämällä aika perkeleesti, mutta ei se mulla helppoa ole ollut.

  • Keskustele täällä nuorten taloustaidoista!

    Nuorten taloustaidot kuntoon

    Opettajat ovat huolissaan nuorten huonoista taloustaidoista, kertoo Taloudellisen tiedotustoimiston raportti. Miksi taidot ovat huonot ja miten asiaa voisi korjata? Juho-Pekka Rantalan vieraina TAT:n raportin kirjoittanut asiantuntija Eija Seppänen ja Suomen Opiskelija-allianssi OSKU:n puheenjohtaja Emmi Pentikäinen, joka on itsekin kantapään kautta oppinut taloudenpidon aakkoset.

  • Keskustele täällä hyvinvointivaltiosta!

    Pitäisikö hyvinvointivaltioaate päivittää?

    Hyvinvointivaltio passivoi ihmisiä, luo kannustinloukkuja ja lisää ihmisten piittaamattomuutta. Se on tehnyt toisten kustannuksella elämisestä yhteiskuntamoraalisen kansantaudin. Tätä mieltä on kulttuurin tutkija, sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth.

  • Jukka Petäjän elämän eurooppalais-amerikkalaiset tuulet

    Jukka Petäjän elämän eurooppalais-amerikkalaiset tuulet

    Jukka Petäjä, Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen tuottaja ja kirjallisuuskriitikko, on kirjoittanut maamme ykköspäivälehteen vuodesta 1988. Ennen tuottajuuttaan hän toimi 10 vuotta lehden kulttuuritoimituksen päällikkönä. Kokenut journalisti vainuaa herkästi maailman intellektuellien viimeisimmät liikkeet. Henkilökohtaamisten kautta hän tarjoilee ne taitavasti lukijoiden nautittaviksi. Kriitikko Petäjä kirjoittaa aina terävän, silti humaanin näkemyksen sekä eurooppalaisen – erityisesti italialaisen – että amerikkalaisen kirjallisuuden uutuuksiin. Huolellisesti ja laajasti taustoitettuna, sillä se on luotettavan kriitikon tunnusmerkki. Kaiken pohjana on valtava tutkimustyö. Muukin kuin kirjallisuus puhuttelee Jukka Petäjää. Taiteissa aistii parhaiten ajan askelluksen ja hengen.

  • Keskustele täällä asuntokaupasta!

    Asuntomarkkinoiden näkymät

    Millainen asuntokauppavuosi tulee vuosi 2019 olemaan? Onko kaupankäynti hidastumassa? Onko asunto yhä hyvä sijoitus? Juho-Pekka Rantalan vieraina ovat Maria-Elena Cowell Kiinteistövälitysalan keskusliitosta, kehitysjohtaja Pekka Ronkainen kiinteistövalitysyhtiö ReMax Suomesta ja pankinjohtaja Sami Vallinkoski asuntorahoittamiseen erikoistuneesta Hypo-pankista.