Hyppää pääsisältöön

Assistentti kehotti Anne Brunilaa hankkimaan elämän

Ekonomisti Anne Brunila ja kirjan sivu, jonka päällä on kynä
Tuuli Laukkanen Ekonomisti Anne Brunila ja kirjan sivu, jonka päällä on kynä Anne Brunila

Jos lapsuuden haaveet olisivat toteutuneet, niin ekonomisti Anne Brunila tutkisi menneisyyttä arkeologina. Nyt hän kuitenkin katsoo tilastoja ja ennustaa talouden tulevaisuutta. Naisia huipulla -sarjassa hän kertoo menestyksekkään uransa käänteistä.

Ekonomisti Anne Brunila kuuluu Suomen talouden vaikutusvaltaisimpien naisten joukkoon. Aina työuralla ei kuitenkaan ole ollut helppoa.

- Vaikein tehtävä työurallani on ilman muuta ollut se, kun joutuu irtisanomaan ihmisiä. Ensimmäisen kerran, kun tämä tuli eteen, niin tuntui, että en selviä siitä ikinä. Vielä tänäkin päivänä tuntuu tosi pahalta, vaikka siitä on aikaa varmaan parikymmentä vuotta.

Valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtajana työskennellessään Brunila joutui kertomaan paljon huonoja uutisia ja tuli osaltaan antaneeksi Suomessa kasvot globalisaatiolle.

- Se oli sitä aikaa, kun Suomessa jouduttiin ensimmäistä kertaa paperiteollisuudessa sulkemaan kokonaisia tehtaita. Oli äärimmäisen raskas tehtävä yrittää selittää suomalaisille ja poliitikoille, että Voikkaalla ja Kotkassa suljetaan tehtaat. Se oli äärimmäisen traumaattista. Aika lyhyellä kokemuksella jouduin näitä alkaa selittämään. Olin ehtinyt olla johtajana pari kuukautta ja harjoitella sitä ennen vajaat puoli vuotta. En tajunnut sitä, että rakennemuutos etenee niin hirvittävän nopeasti ja oikeastaan se oli vasta alkusoittoa.

Moni ihmetteli aikanaan Anne Brunilan irtisanoutumista Fortumin yhteiskuntajohtajan paikalta. Brunila paljastaa, että syy irtisanoutumiseen piili oman isän sairastumisen ja kuoleman synnyttämässä pohdiskelussa hyvästä elämästä.

- Isäni oli ollut vakavasti sairaana jo pidempään ja hoidin häntä niin paljon kuin pystyin. Olin tietysti kokopäivätyössä mikä rajoitti hoitamista, mutta isäni vaati paljon huolehtimista ja koko ajan piti olla valmiudessa lähteä apuun, jos jotain tapahtuu. Alkukesästä hän sitten kuoli. Olin pitkään tehnyt työtä, jossa minulla ei oikeastaan ollut työaikaa laisinkaan. Lomatkin olivat sellaisia, että oikeastaan koko ajan piti olla valmiudessa. Oma yksityiselämäni oli kutistunut aika pieneksi. Minulla oli hirveän mielenkiintoinen työ, josta nautin, mutta ei oikeastaan mitään muuta sen lisäksi. Isäni sairaus sai minut miettimään, että jos minulla olisi viisi vuotta elinaikaa jäljellä ja jatkaisin elämääni tällä tavalla kuin nyt elän, niin olisinko kuollessani onnellinen ja elänyt mielestäni hyvän elämän. Totesin, että en olisi. Se ei ollut sellaista elämää, jota halusin elää. Keräsin kaiken rohkeuteni, tein muutoksen ja irtisanouduin.

Helppoa Brunilan arjen ei voi sanoa olleen tätä ennenkään.

- Poikani sairastui vajaan kuukauden ikäisenä aivokuumeeseen, joka aiheutti aivovaurioita ja joiden vuoksi hän ei tänä päivänäkään aikuisena osaa lukea eikä kirjoittaa. Puolisoni kuoli, kun poikamme oli 2,5-vuotias, joten olin aika yksin. Siksi elämäni oli todella aikataulutettua. Menin aamulla töihin ja tiesin, että minun pitää iltapäivällä ajoissa hakea poikani pois päiväkodista, joten tein hirvittävän keskittyneesti töitä. Oikeastaan se oli hyvää vastapainoa sille, että loppupäivä meni lasta hoitaessa. Onneksi sain paljon apua molemmilta isovanhemmilta sekä serkuiltani ja sisaruksiltani.

- Olihan se tietysti raskasta. En voinut harrastaa mitään tai tehdä vapaasti valintoja. Minulle tarjottiin esimerkiksi todella hienoa työtehtävää kansainvälisestä valuuttarahastosta Washingtonista, mutta en tietenkään voinut viedä poikaani vieraaseen kieliympäristöön, koska hänelle oli vaikeaa ilmaista itseään suomeksikin. Eivät ne kuitenkaan olleet minulle vaikeita valintoja. Poikani on ollut minulle suuri lahja ja hän opettanut minulle maailmassa kaikkein eniten.

Kun Brunilalta kysyy, että mitä hän on pojaltaan oppinut, niin vastaus on aika erilaista puhetta kuin mitä ekonomisteilta on totuttu julkisuudessa kuulemaan.

- Olen oppinut sen mikä elämässä on tärkeää. Elämässä ei ole tärkeää se, että on kaunis ja rikas ja on mahdottoman hieno koulutus ja sitten saa hienon perheen ja hienon auton ja hienon talon ja kaikkia hienoja tavaroita vaan läsnäolo ja ilo kaikesta siitä mitä on juuri tällä hetkellä.

  • Tarinoita tahattomasta lapsettomuudesta - Havaintoja ihmisestä Pinokkio-klubilla lauantaina 12.10. Tule mukaan!

    Tahaton lapsettomuus on yksi elämän isoimmista kriiseistä.

    Tahaton lapsettomuus on yhä useamman parin ongelma. Vuosittain noin 3 000 uutta paria hakee Suomessa lääketieteellistä apua lapsettomuushoidoista. Havaintoja ihmisestä -ohjelma on mukana Pinokkio-klubilla Helsingissä lauantaina 12. lokakuuta. Tule mukaan kuuntelemaan tai kertomaan omia kokemuksiasi tahattomasta lapsettomuudesta Kansallisteatterin Lavaklubille Helsinkiin.

  • Onko sinulla kokemusta mielenterveyden häiriöistä?

    Mitkä asiat kuormittavat mieltäsi?

    Onko sinulla kokemusta mielenterveyden häiriöistä? Millaisia? Mitkä asiat kuormittavat mieltäsi? Minkä koet vaikuttavat myönteisesti? Millä tavalla pidät huolta mielen hyvinvoinnista? “Viimeisen muutaman kymmenen vuoden aikana meidän elinympäristössämme on tapahtunut muutoksia.

  • Jumalanpalvelukset joulukuussa

    Jumalanpalvelukset joulukuussa 2019

    Yle Radio 1:n jumalanpalvelukset joulukuussa 2019. Sunnuntaisin klo 10.00 luterilainen jumalanpalvelus. Sunnuntaisin klo 11.00 vuorottelevat ortodoksisen liturgian kanssa vapaiden kirkkojen ja seurakuntien sekä katolisen kirkon jumalanpalvelukset. Kuuntele jumalanpalveluksia Areenassa.

  • Jumalanpalvelukset marraskuussa

    Jumalanpalvelukset marraskuussa 2019

    Yle Radio 1:n jumalanpalvelukset marraskuussa 2019. Sunnuntaisin klo 10.00 luterilainen jumalanpalvelus. Sunnuntaisin klo 11.00 vuorottelevat ortodoksisen liturgian kanssa vapaiden kirkkojen ja seurakuntien sekä katolisen kirkon jumalanpalvelukset. Kuuntele jumalanpalveluksia Areenassa.