Hyppää pääsisältöön

Flinkkilä & Tastula: Lähiöhelvetistä vankilanjohtajaksi

Lähiön varjoissa kasvaneet tunnistavat huono-osaisuuden. Maarit Tastulan vieraina ovat vankilanjohtaja Kaisa Tammi-Moilanen ja köyhyystutkija Maria Ohisalo.
Toimittaja Maarit Tastulan vieraina ovat vankilanjohtaja Kaisa Tammi-Moilanen (vas.) ja köyhyystutkija Maria Ohisalo. Lähiön varjoissa kasvaneet tunnistavat huono-osaisuuden. Maarit Tastulan vieraina ovat vankilanjohtaja Kaisa Tammi-Moilanen ja köyhyystutkija Maria Ohisalo. Yle TV1,Flinkkilä & Tastula,Maarit Tastula,Maria Ohisalo,Flinkkilä & Tastula: Lähiöhelvetistä vankilanjohtajaksi

Katsottavissa Yle Areenassa

Lähiön varjoissa kasvaneet tunnistavat huono-osaisuuden.

Kun vankilanjohtaja Kaisa Tammi-Moilasen 10-vuotias Peppi-tytär sairastui vakavasti, Kaisa vielä uskoi ja luotti saavansa suomalaista huippuluokan hoitoa.

Niin ei käynyt -kokemus opetti Kaisalle, miltä tuntuu, kun joutuu viranomaisten kyykyttämäksi.

Kun Kaisan tyttären oireisiin ei suoraan löytynyt syytä, fyysisestä sairaudesta yritettiin tehdä psyykkistä. Lääkärit tekivät Kaisan perheestä jopa lastensuojeluilmoituksen, joka pian todettiin asiattomaksi. Lopulta Kaisa joutui viemään lapsensa hoitoon Hollantiin ja maksamaan kaikki hoitokulut itse. Tärkeintä oli kuitenkin, että lapsi parani saatuaan asiantuntevaa hoitoa.

Paitsi rahaa ja sinnikkyyttä, tyttären hoito vaati vanhemmilta myös monipuolista tietotaitoa. Monelle muulle tilanne olisi ollut toivoton; kaikilla ei ole mahdollisuuksia toimia itse aktiivisesti taloudellisestikaan tiukan paikan tullen, jolloin järjestelmä voi johtaa epätoivoon, epäluottamuksen ja epäreiluuden tunteeseen.

”Jos se jotain opetti, niin empatiaa. En koskaan, ikinä, halua käyttää asemaani siihen, että sanon itseäni heikommalle, että olet surkea.”

Vankilassa näkyy elämän nurja puoli

”Ei se pelottanut. Vankila oli tosi turvallinen, järjestelmällinen laitos. Ne ihmiset ja asiat, mitä siellä kohtasin, olivat minulle jollain tavalla tuttuja”, kertoo Kaisa Tammi-Moilanen ensituntemuksistaan nuorena vanginvartijana.

Kaisa Tammi-Moilanen on Vanajan vankilan johtaja. Naisvangeilla on lähes aina taustallaan isoja ongelmavyyhtejä: mielenterveysongelmia, päihteidenkäyttöä tai väkivaltakokemuksia. Monet vangit ovat elämässään joutuneet tilanteeseen, jossa on olemassa vain huonoja ratkaisuja.

Myös Kaisan omassa lapsuudessa on ollut kaoottisia aikoja. Isä joi paljon, ja kodissa vallitsi pelon ilmapiiri. Vanhemmat erosivat, kun Kaisa oli 9-vuotias. Hän muutti äitinsä ja siskonsa kanssa omakotitalosta Espoon Matinkylän vuokrataloihin.

Elämässä lähiössä oli hyvät ja huonot puolensa. Elämän nurja puoli tuli tutuksi; ihmisten paha olo saattoi näkyä kaltoinkohteluna, mielenterveysongelmina ja itsetuhoisuutena – hälytysajoneuvojen ääni ei enää arkielämää hätkäyttänyt. Toisaalta omassa kodissa vallitsi rauha, vaikka ulkoiset puitteet olivat vaatimattomammat kuin ennen.

Ensimmäinen syntymäpäivä turvakodissa

Flinkkilä & Tastula -ohjelmassa toimittaja Maarit Tastulan vieraana on myös köyhyystutkija Maria Ohisalo.

Maria vietti itse 1-vuotissyntymäpäivänsä turvakodissa, sillä isällä oli alkoholiongelma, eikä äiti halunnut kasvattaa tytärtään kodissa, jossa päihteitä käytetään jatkuvasti. Myöhemmin myös sosiaalitoimi auttoi yksinhuoltajataloutta tiukan paikan tullen.

Aikuisena Maria on tutkinut muun muassa ruoka-apua ja pitkäaikaisasunnottomuutta sekä toiminut Vihreiden varapuheenjohtajana.

”Oma tausta on herättänyt kiinnostuksen siihen, mitä hyvinvointivaltio on - miten se voi ihmisiä auttaa ja nostaa. Toisaalta kiinnostaa, mitä voisi tehdä itse, että se säilyisi”, Maria sanoo.

Ihminen on muutakin kuin taustansa

Sekä Kaisa että Maria tunnistavat tietyn eriarvoisuuden tunteen. Kouluaikona heillä on ollut kokemuksia myös siitä, että kaikki eivät aina tule kohdelluksi tasa-arvoisina.

”Aika nopeasti rupesin ajattelemaan, että jos isälläni on ongelma, niin ei se ole minun ongelmani. Asuminen vuokra-asunto-osakeyhtiössä ei määrittele minua”, Kaisa kertoo.

Vastapainona molempien lähipiiristä löytyi onneksi myös turvallisia aikuisia ja rakastava, kannustava ilmapiiri - niitä ei kaikilla ole. Molemmat harrastivat aktiivisesti ja tavoitteellisesti liikuntaa mestaruustasolla, eikä se olisi onnistunut ilman tukea.

Eriarvoistuminen huolestuttaa

”Kuka tahansa voi joutua tilanteeseen, jossa menee joskus huonommin ja tarvitsee yhteiskunnan apua ja tukea”, Maria toteaa.

Järjestelmä on olemassa, jotta esimerkiksi lapsen hätä vaikeassa perhetilanteessa tulee huomatuksi. Kun ihminen saa tukea haastavassa tilanteessa, se vaikuttaa monen ihmisen elämään pitkän aikaa eteenpäin.

Vaikka suomalaisessa yhteiskunnassa lapset leikkivät samoilla hiekkalaatikoilla ja istuvat samoissa luokkahuoneissa perheen tulotasoon katsomatta, kaikkien lähtökohdat eivät ole samanlaiset. Kaisa kertoo, että vankilan perheosastolla pyritään tukemaan rikostaustaisia äitejä, jotta pystyttäisiin katkaisemaan surkeuden siirtyminen sukupolvelta toiselle – jos ei itse ole tullut rakastetuksi, on vaikeaa antaa rakkautta lapsellekaan.

"On tärkeää tulla nähdyksi ja kohdatuksi ihmisenä, jolla on mahdollisuuksia", Kaisa tähdentää.

  • Flinkkilä & Tastula: Oikeuspsykologi ja psykiatri perustivat duon: musiikki läpäisee mielen suojamuurit

    Oikeuspsykologin ja psykiatrin musiikilliset iltamat.

    Oli huhtikuinen ilta, kun kaikki muuttui. Oikeuspsykologi Julia Korkmanin äiti oli sairastanut syöpää, ja oli tullut aika sanoa hyvästit. Tuosta viimeisestä illasta syntyi myöhemmin Julian veljen käsissä kaunis laulu, jonka keskeinen sanoma on toivossa. Kun Julia laulaa Då vi ses igen eli Kun kohtaamme jälleen, kuulija liikuttuu, ehkä itkee, ehkä muistaa omia rakkaitaan. Siinä on musiikin suuri voima: se avaa mielen, se läpäisee meidän älylliset suojamuurimme.

  • Flinkkilä & Tastula: Matkaan tarvitaan suuret korvat ja pieni suu, vaihtokalsarit, valokuva kotoa, mutta sädekehä jääköön hyllylle

    Anne Flinkkilän vieraille kriisialueet ovat tuttuja.

    Mitä pitää ottaa mukaan, kun lähtee maailman kriisipesäkkeisiin avustustöihin? Puhtaat kalsarit, rulla vessapaperia, ja sitä paitsi, pitää olla suuret silmät ja pieni suu. Näin sanoo ensihoitolääkäri Teuvo Määttä, jolle ovat tuttuja niin Kamputsean kansanmurhan jaloista paenneet ihmiset, Kenian pakolaisleirit, ihmiskilpenä olo Irakissa, Pakistanin maanjäristysten uhrien auttaminen. Kotiasiat pitää olla kunnossa, omia tai muiden ongelmia ei voi lähteä pakoon, sanoo Teuvo. Vaikka moni niin tekeekin, hän on vuosien varrella huomannut.

  • Flinkkilä & Tastula: Miksi raiskaus on ollut Suomessa vähätelty rikos?

    Keskustelu seksuaalirikoksista kuohuttaa tunteita.

    Viime viikkoina Suomessa on puhuttu raiskauksista enemmän kuin ehkä koskaan. Rikosoikeuden professori emerita Terttu Utriainen muistuttaa, että naisen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden historia on Suomessa yllättävän lyhyt. Maarit Tastulan ohjelmassa aihetta kommentoi myös liikkeenjohdon konsultti, yrittäjä Rajkumar Sabanadesan, joka on johtanut useita turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia.

  • Flinkkilä & Tastula: Pakopaikka, musta peitto, perjantai-illan paras kaveri - riippuvuuden monet kasvot

    Oma tila, oma vapaus? Milloin riippuvuudesta tulee ongelma?

    Pakko saada draamaa, kirjoitti toimittaja, tietokirjailija Ani Kellomäki blogissaan ja räjäytti lukijapankin. Juuri tuolta minustakin tuntuu, hänelle kerrottiin kerta toisensa jälkeen. Ani oli kertonut omasta lapsuudestaan kosteassa perheessä, siitä, miten arvaamattomuudesta tuli normi. Aikuisiällä hän hakeutui tilanteisiin, jotka herättivät suuria tunteita. Katastrofi oli parempi kuin sen odottelu.