Flinkkilä & Tastula: Köyhä suurperhe muutti Ruotsiin ja toteutti unelmansa

Rautalammen kunnassa asui 1960-luvulla 7-lapsinen Miettisen perhe, joka eli köyhyyden ja työttömyyden keskellä. Perhe teki rohkean ratkaisun ja muutti vuonna 1970 Ruotsiin. Perheen nuorin lapsi on nyt yli 50-vuotias yrittäjä, joka kertoo perheen sopeutumisesta Ruotsiin ja elämästä vuonna 2018.

Pia Uddås (kuvassa keskellä, entinen Päivi Miettinen) perusti kolme vuotta sitten oman firmansa, Kvalitetskonferenser Sverige Ab. Työkseen Pia järjestää ja tilaa asiakkailleen konferensseja. Vapaa-ajalla hän pelaa golfia.

- Muistan lapsuudestani sen, kun tulimme kesälomilla käymään Suomessa. Äiti ja isä olivat iloisia ja ylpeitä siitä, että olivat onnistuneet elämänmuutoksessaan. Itse olin vain 7-vuotias, kun muutimme Ruotsiin.

- Naapurit, sukulaiset ja ystävät Suomessa sanoivat, että kesä on tullut, kun Miettiset tulivat käymään Ruotsista! Ensin tulimme junalla ja linja-autolla – myöhemmin omalla autolla, kertaa Pia Uddås.

Taloudellisesti parempaa elämää Ruotsissa

Pian vanhemmat, Taimi ja Kalle Miettinen, löysivät kumpikin työpaikan. Taimi aloitti ensin siivoojana, sitten hän pääsi Maraboun suklaatehtaalle työhön. Perhe asettui Bålsta-nimiselle paikkakunnalle, joka sijaitsee 45 kilometriä Uppsalasta etelään.

- Palkkaa tuli joka kuukausi, mikä oli suuri asia. Vanhemmat hankkivat ajokortit ja auton, jolla ajettiin Suomeen tapaamaan sukulaisia. Isä hankki myös veneen, sillä hän nautti kalastuksesta.

- Raha riitti kaupan ruokaan ja vaatteisiin toisin kuin Suomessa, missä äidillä ei ollut rahaa. Siellä hän osti ruokaa myymäläautosta velaksi.

- Ruotsissa äidin ei tarvinnut pestä pyykkiä käsin kuten Rautalammilla, missä pyykkipäivä saattoi kestää koko päivän, kun juoksevaa vettä ei ollut, kertoo Pia Uddås.

Miettisen perhe köyhyyden ja työttömyyden keskellä

Mustavalkoinen dokumentti kertoo 1960-luvun köyhyydestä. Perheen äiti, Taimi Miettinen kertoo dokumentissa, ettei ollut koskaan tyytyväinen Rautalammin mökissä asumiseen, vaan halusi lapsilleen paremman tulevaisuuden.

- Minä olen vaan koko ajan toivonut, että pääsisin tehtaaseen työhön ja saisin liikeseudulta asunnon, sanoo Taimi Miettinen 1960-luvulla kuvatussa Köyhyys-dokumentissa.

Taimi Miettinen muistelee vuonna 2018 muuttoa Ruotsiin

Taimi Miettinen on hyvässä kunnossa, mutta kuulee huonosti. Hän on 93-vuotias teräsnainen, jota ei tarvitse auttaa. Hän puhuu joka päivä suomea nuorimman tyttärensä Pian kanssa.

Miettisen perhe ratkaisi köyhyysongelmansa samalla tavalla kuin sadat tuhannet muutkin suomalaiset ja muutti Ruotsiin.

- Meidän oli pakko lähteä Suomesta, sillä maassa ei ollut työpaikkoja eikä tarpeeksi rahaa edes ruokaan. Lasten tulevaisuus oli tärkeintä päätöksessä. Kaikki lapset oppivat ruotsin kielen, ja saivat hyvät työpaikat Ruotsissa.

Työelämä oli kaikista tärkeintä

Taimi Miettinen pääsi Ruotsissa tehtaaseen työhön kuten oli toivonut. Eläkkeelle hän pääsi 58-vuotiaana tehtyään ruumiillista työtä koko ikänsä.

- Olimme mieheni Kallen kanssa sitä mieltä, että palaamme vielä Suomeen, mutta paluumuuttoa oli vaikea ajatella, kun kaikki perheen lapset olivat juurtuneet paikoilleen.

- Vanhin poikamme Erkki perusti oman rakennusfirman ja toinen poikamme Pentti kävi rakennusalan koulun ja sai hyvän työpaikan.

- Tyttäret Eila ja Ritva menivät Maraboun suklaatehtaalle töihin. Kolmas poikamme Kari sai Bålstan Gummitekniikalta työpaikan, ja oli siellä töissä, kunnes kuoli hukkumalla Mälareen vuonna 1978.

- Eila kuoli vuonna 1980, kun nuori mies ajoi hänen päälleen suojatiellä. Raili teki monta vuotta töitä kotona hoitamalla lapsia.

Dokumentti Ruotsiin muuttaneista Miettisistä

Dokumenttiin on taltioitu Ruotsin Bålstassa asuvan Miettisen perheen elämää 1980-luvulla, kun perheen nuorimmainen Päivi (myöh. Pia Uddås) on 17-vuotias ja asuu vielä kotona.

Elämä muuttui paljon Ruotsissa

Pia Uddås kertoo, että hän oli vain 7-vuotias perheen muuttaessa Ruotsiin. Hän ei ymmärtänyt muuton mullistavaa vaikutusta elämäänsä. Hän sanoo olleensa surullinen ja yksinäinen kesälomien jälkeen, kun piti palata Ruotsiin takaisin.

- Suomessa äiti oli ollut aina kotona, kun taas Ruotsissa hän oli vuorotyössä. Isäkin oli töissä aamusta iltaan. Kun tulin kotiin koulusta, en uskaltanut aina mennä edes sisälle, kun minulla ei ollut turvallinen olo yksin kotona.

- Vanhempani eivät osanneet auttaa minua kotiläksyissä, koska he eivät osanneet tarpeeksi ruotsin kieltä. Kielitaidottomuuden vuoksi he turvautuivat usein tulkin apuun.

- Opin ruotsin kielen vuodessa ja lopulta toimin vanhempieni tulkkina lääkärissä, postissa, pankissa, sairaskassakäynneillä ja muissa paikoissa.

- Jännitin jonoja, eivätkä asiat aina selvinneet helposti. Olinhan vasta lapsi, joka yritti tulkata aikuisen asioita, muistelee Pia.

Maalaislapsesta kaupunkilaiseksi

Suomessa Miettisen perhe oli asunut maalla omassa talossaan. Ruotsissa perhe asui kerrostalossa, missä oli sementtiraput ja asfaltoidut kadut.

- Kaipasin sitä ihanaa mökkielämää, yhteistä saunomista keskiviikkoisin ja lauantaisin, vastan hakua metsästä ja saunan jälkeistä yhdessäoloa.

- Kaipasin myös iltapäivätuokioita, kun sisarukset tulivat koulusta kotiin tai sitä, kun äiti otti minut vastaan koulusta ja söimme yhdessä voileipää.

Pia Uddås sanoo ymmärtäneensä vasta myöhemmin, että suurin kaipuu liittyy perheeseen, joka asui Suomessa tiivisti yhdessä. - Siskoni ja veljeni olivat minua vanhempia, joten he aloittelivat omaa elämää Ruotsissa. Minä puolestani olin vasta lapsi.

- Muistan sen, että Ruotsissa kaikki tuoksui kuivalle hiekalle. - Kaipasin Suomen hiljaisuutta, maaseutua ja luonnon tuoksuja – tietysti ystäviä ja sukulaisia.

Elämä parasta aikaa

Nykyään Pia Uddås asuu Hässelbyssä avomiehensä kanssa ja tekee paljon töitä omassa firmassaan. Kuvassa Pia on matkalla Robin-poikansa ja Cecilia-tyttärensä kanssa.

- Välillä yritän ottaa vapaata työstä ja pelata golfia. Matkustamme pian mm. Miamiin pelaamaan golfia. Kuntosalilla käyn pari kertaa viikossa.

- Sekä poikani että tyttäreni ovat opiskelleet itselleen ammatit. Poikani romanttiset kirkkohäät viime vuonna oli suuri tapahtuma. Juhlat olivat tosi mahtavat!

- Juhlat pidettiin kauniisti somistetussa vanhassa navetassa. Orkesteri soitti musiikkia koko yön, ruokaa oli hyvää, puheet erinomaisia ja tunnelma hieno, kertoo Pia.

- Suomessa en käy niin usein kuin haluaisin. Sisareni ja veljeni käyvät Pohjois-Savossa, Rautalammilla Kallenmökillä useammin kuin minä.

Lisää aiheesta: Elävä arkisto 10 vuotta köyhyydestä
Kieletön kansa vaikenee kahdella kielellä