Hyppää pääsisältöön

Hyvästi rakkaani Johnny Depp, Casey Affleck sekä James Franco!

itkevä piirretty johnny depp
itkevä piirretty johnny depp Kuva: Heidi Gabrielsson Johnny Depp,#metoo,KulttuuriCocktail

Seksuaaliseen häirintään, väkivaltaan sekä epäasialliseen käytökseen liittyvät paljastukset ovat asettaneet fanit vaikeaan tilanteeseen. Miten nilkiksi paljastunutta idolia surraan?

Seksuaaliseen väkivaltaan syyllistyneiden lista on jo niin pitkä, että yksittäisiin paljastuksiin alkaa tottua. Shokkireaktio syntyy vasta, kun paljastukset kohdistuvat omaan idoliin. Esimerkiksi James Francon ja Casey Affleckin kohdalla moni on tuntenut raivon lisäksi surua menetetyistä tähdistä.

#Metoo on osoittanut, miten Hollywoodin kiehtovimmista miehistä tulee hetkessä iljettäviä vallankäyttäjiä. Käynnissä oleva liikehdintä pakottaa miettimään taiteen ja tekijän välisen suhteen lisäksi suhdettamme idoleihin.

Väärin valtaa käyttävät ohjaajat ja tuottajat kuvottavat ilmiönä, mutta omalla kohdallani vaikeinta on ollut suhtautua näyttelijä Johnny Deppiin kohdistuneisiin väkivaltasyytöksiin. Olen vihainen siitä, että Depp pilasi takautuvasti yhteiset vuotemme Gilbert Grapestä Pirates of the Caribbeaniin. Kuinka saatoit Johnny?

Toisaalta tunteellinen suhtautuminen tuntuu oudolta ja vähän nololta, enhän tunne koko miestä.

piirretty sydän ja teksti me and you
piirretty sydän ja teksti me and you Kuva: Heidi Gabrielsson #metoo

Psykologi ja psykoterapeutti Sami Kivikkokangas sanoo, ettei tunteellisessa suhtautumisessa ole mitään omituista. Omaan idoliin kohdistuvat pettymykset liittyvät siihen, että joudumme luopumaan toivekuvasta sekä ajatuksesta ylivertaisesta ihmisestä, johon olemme kiintyneet.

– Idoliin ei haluta liittää ikäviä ominaisuuksia. Idolius on tavallista ihmissuhdetta mustavalkoisempaa, intensiivisempää ja säröttömämpää. Miten tämä voi tehdä jotain tällaista?

Kivikkokankaan mukaan idolisuhdetta voi verrata rakastumiseen. Ihminen tulee sokeaksi asioille, jotka muissa ihmisissä herättäisi huomion. Suru on surua siitä, että on pakotettu luopumaan tietynlaisesta mielikuvasta: toinen ei ollutkaan sitä, mitä hänen piti olla. Reaktiot ovat samanlaisia kuin missä tahansa shokkitilanteessa.

– Jotkut lähtevät puolustamaan, yhdet lamaantuvat, toiset hyökkäävät vastaan. Joku taas kykenee työstämään läpi sitä, että omaan idoliin kuuluu sekä hyvää, että huonoa. Joka tapauksessa ihminen joutuu muodostamaan uudestaan suhteensa idoliin. Se muuttuu myös todellisemmaksi.

Toisaalta psykologisessa mielessä vahvat reaktiot eivät yllätä, koska kyseessa on aina enemmän kuin pelkkä kiiltokuvan rikkoutuminen. Kivikkokangas liittää surun vahvasti henkilön omiin kokemuksiin. Fanit voivat kokea tulleensa petetyiksi monella eri tasolla, ja pettymyksiin sekoittuu usein henkilökohtaisia kokemuksia.

– Voi olla, että on leffojen myötä käynyt läpi erilaisia elämänvaiheita ja mahdollisesti käyttänyt vaikka lempinäyttelijän ohjeita omissa suhteissaan ja elämässään. On ymmärrettävää, että paljastukset tuovat esille monenlaisia tunteita.

Suru voi Kivikkokankaan mukaan liittyä myös seksuaalisen häirintäkulttuurin paljastumiseen ylipäätään. Koko #metoo-liikehdintä saattaa tuoda esille surun ja epäuskon tunteita. Ihminen samaistuu uhreihin ja heidän kohtaloihinsa.

käsinkirjoitettu teksti #me
käsinkirjoitettu teksti #me Kuva: Heidi Gabrielsson #metoo

Mediatutkija, sukupuolentutkimuksen yliopisto-opettaja Katariina Kyrölältä ei riitä loputonta ymmärrystä suruprosessille. Hänelle esimerkiksi Woody Allenin leffat ovat menneet pilalle jo aikoja sitten, kun tieto mahdollisesta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuli julkisuuteen. Kyrölä sanoo, että kulttuuri ja sen mukana suhtautuminen idoleihin muuttuu väistämättä.

– 50 vuoden päästä voi olla, että jotkut kulttuurituotteet, joita pidetään nyt mestarillisina, näyttäytyvät jonain aivan muuna.

Katariina Kyrölän mukaan taidetta on mahdotonta erottaa tekijästään. Tutkija sanoo, että tietenkin voimme äänestää jaloillamme ja olla tukematta seksuaalisesta ahdisteluista syytettyjän henkilöiden taidetta.

Toinen vaihtoehto on tiedostaa tapaukset ja ajatella, että teoksiin syntyy uusia puolia paljastusten myötä. Käynnissä oleva liikehdintä muuttaa väistämättä sitä, miten katsomme jo olemassa olevia elokuvia ja tv-sarjoja. Joissain tapauksissa paljastukset voivat käänteisesti myös parantaa roolisuorituksia.

– Esimerkiksi jos mietitään Kevin Spaceyn roolityötä House of Cards -sarjassa, kyllähän nämä seksuaalisen häirinnän syytökset korostavat hahmon lieroutta. Tämä muutos näyttelijän tähtikuvassa sopii Frank Underwoodin hahmoon todella hyvin.

Useimmiten paljastukset eivät kuitenkaan ole teoksille eduksi. Minulle tieto Johnny Deppin väkivaltaisesta käyttäytymisestä ei lisännyt elokuviin mitään kiinnostavaa. Ennemminkin niihin on tullut uusi taso, joka lähinnä häiritsee. Kyrölän mukaan reaktio on yleinen. Hän nostaa esille hehkutetun elokuvan Adelen elämä, joka kertoo kahden nuoren naisen rakastumisesta. Myöhemmin on selvinnyt ohjaaja Abdellatif Kechichen kuvanneen kymmenen minuutin seksikohtausta tuntikausia välittämättä näyttelijöiden hyvinvoinnista.

– Elokuva meni minulta ainakin pilalle, kun luin asiasta. Ei sitä kaunista ja sensitiivistä seksikohtausta voi enää katsoa muun kuin sen tietoisuuden kautta, että nämä nuoret naiset ovat joutuneet kärsimään tämän kohtauksen takia. Teoksen täydellistä erottamista tekijöistään on mahdotonta tehdä, ja lisäksi se on poliittisesti äärimmäisen arveluttavaa.

käsinkirjoitettu #you ja piirrettyjä kyyneleitä
käsinkirjoitettu #you ja piirrettyjä kyyneleitä Kuva: Heidi Gabrielsson #metoo

Varsin tuore herääminen hyväksikäyttötapausten yleisyyteen nostaa kysymyksen myös siitä, miten yleisö on aiemmin ollut täysin välinpitämätön idoleidensa käyttäytymisestä. Tiedossa on useita näyttelijöitä ja ohjaajia, joiden kohdalla häiritsevä käytös ei ole horjuttanut heidän tähtikuvaansa. Muun muassa ohjaajien Stanley Kubrickin ja Alfred Hitchcockin kohdalla kyseenalaista käytöstä on ajateltu osana nerojen miesten myyttisyyttä.

– Tässä helposti unohtuu ennen #metoo-kampanjaa esille nostetut nimet, kuten Woody Allen ja Mel Gibson, joista jälkimmäinen on tuomittukin ex-puolisonsa pahoinpitelystä. On tätä yritetty nostaa esille jo aikaisemminkin mutta se ei ole kiinnostanut tarpeeksi. Nyt ajatus siitä, että taiteellinen nerous oikeuttaa kaiken, alkaa rapista, Katariina Kyrölä toteaa.

Vaikka oma idoli ja hänen taiteellinen työnsä olisivat omissa silmissä menneet pilalle, kannattaa harkita kaikkien paljastuksiin liittyvien leffojen ja tv-sarjojen polttamista roviolla. Kyrölä muistuttaa, että boikotoimalla elokuvia, boikotoi myös häiriköiden uhreja.

– Mikään elokuva tai tv-sarja ei ole yhden henkilön kantama asia. En haluaisi boikotoida vaikka Kill Bill -elokuvia siksi, että Harvey Weinstein oli niitä tuottamassa. Haluaisin korostaa sitä, että katson niitä sillä mielellä, että Uma Thurman, näiden elokuvien valovoimainen tähti, pystyi uskomattomaan roolityöhön jopa niissä olosuhteissa.