Onko kaloilla kylmä? Näkeekö ahven pimeässä? Mitä kalat talvella syövät? Jäätynyt järvi tai lampi elää talvella hiljaiseloa. Jotain siellä kuitenkin tapahtuu, mutta vain harva pääsee kurkistamaan pinnan alle.

Luonto-Suomessa keskusteltiin kalojen ominaisuuksista ja aisteista sekä talvikäyttäytymisestä. Kuulijoiden kysymyksiä pohtivat studiossa kala-ammattilaiset Ari Saura ja Jukka Ruuhijärvi sekä toimittajat Juha Laaksonen ja Juha Blomberg.

Näkeekö ahven pimeässä?

Jään alla on talvella yleisesti ottaen pimeää. Valoisuus riippuu lumipeitteen paksuudesta ja veden syvyydestä, mutta kalat sopeutuvat siihen valonmäärään mitä on. Kaloilla on myös muita aisteja, joilla ne pystyvät havainnoimaan ja hankkimaan ruokaa.

– Kalat käyttävät esimerkiksi kylkiviiva-aistia. Myös hajuaisti on monelle hyvin tärkeä. Esimerkiksi mateen saattavat silmäloiset sokeuttaa, mutta se löytää silti hyvin ruokaa, Ari Saura toteaa.

– Hauki ja ahven ovat kyllä aikalailla näön varassa saalistuksessa.

– Kuhalla on parempi hämäränäkö, koska sillä on silmässä valoa vahvistava kalvo, selvittää puolestaan Jukka Ruuhijärvi. Kuha on myös hämäräaktiivinen kala, kun taas ahven on tiukasti päiväaktiivinen ja nukkuu yöllä.

Tummavetisissä, humuspitoisissa vesissä kalat ovat vähemmän aktiivisia talvella ja ne hakeutuvat matalaan veteen. Kalat ruokailevat aktiivisesti, kun jäät ovat kirkkaat. Aktiivisuus lisääntyy myös keväällä, kun auringonvalo menee jään läpi ja kalat näkevät ruokailla.

Entä, jos avantoon heijastaisi valoa?

– Valoa käytetään ihan yleisesti kalojen houkuttelemiseen. Valo vetää puoleensa esimerkiksi hankajalkaisäyriäisiä, joten valo saattaisi saada aikaan hankajalkaisten kertymän ja sen perässä tulisivat niitä napsivat ahvenet, pohtii Ari Saura.

Kokeilemisen arvoinen juttu studiossa todetaan. Missäs ne ahvenet sitten pruukaavat olla?

– Se riippuu ihan järvestä, Jukka Ruuhijärvi toteaa. Arvioisin, että kirkasvetisessä järvessä noin 15 metrin syvyydessä. Itse sain ahvenen tummavetisestä järvestä 60 cm syvyydestä ja jään alla vettä oli vielä vähemmän.

– Pienessä lammessa ahvenia löytää jo ihan metristäkin. Ahventa kannattaa yrittää kirkkaan jään aikana ja matalasta vedestä.

Mitä kalat tekevät jään alla?

Lähetykseen soittava Pekka Tuuri kertoo sukellusharrastuksestaan. Pekka käy tutkimassa kaloja nolla-asteisessa vedessä ja joskus jopa jääkannen alla. Säällä kuin säällä veteen on päästävä...

– Kalat käyttäytyvät hyvin eri tavalla. Uivat kalat, kuten särki, hauki tai ahven, häviävät matalasta vedestä ja menevät syvänteisiin, jossa on lämpimämpää vettä, noin neljä asteista. Pohjassa elävät esimerkiksi kampela, tokot, simput jne.

– Sisävesissä mateen kerääntyvät talvella kutualueille hiekka-sorapohjille. Samassa paikassa voi olla paljonkin mateita yhtä aikaa. Talvella matalassa vedessä näkee myös kiiskiä ja kivisimppuja.

Kaloja pitää lähestyä hyvin rauhallisesti. Niiden toiminnot ovat talvella hitaampia, mutta kyllä ne karkuun lähtevät.

– 99 % kaloista menee karkuun, jos niitä häiritään, Pekka kertoo. Uteliain kala on ahven. Se tulee katsomaan mitä tapahtuu, väistää eikä sama yksilö tule enää uudestaan.

– Kaloilla on kylkiviiva, jolla ne aistivat veden väreilyn ja joillain kaloilla on myös hyvä näköaisti. Monet pohjakalat puolestaan luottavat siihen omaan naamioitumiskykyynsä ja niitä pääsee hyvinkin lähelle.

– Särkiä, ahvenia ja harjuksia voi syöttää pöllyttämällä pohjaa. Ne tulevat uteliaina katsomaan, vaikka tietty varoetäisyys on kuitenkin koko ajan päällä – metriä lähemmäksi ne eivät tule.

Tunnistavatko kalat toisensa?

Viimeaikaisten tutkimusten mukaan kaloilla on sosiaalisia suhteita ja ne voivat tehdä yhteistyötä saalistaessaan.

– Parvikalalla on jonkinlaista sosiaalista käyttäytymistä, mutta uskallan ehkä väittää, että kalat eivät ole niin sosiaalisesti kehittyneitä kuin lämminveriset eläimet, Saura toteaa.

– Selvästi kalat ainakin oppivat. Se on nähty kalanviljelyssä – ne oppivat tuntemaan ruoka-aikoja ja sen joka ruokkii niitä.

– Ne oppivat asioita myös toisiltaan. Jos ahvenparvessa vaikka joku keksii hyvän saaliskohteen, niin muut kyllä reagoivat siihen hyvinkin nopeasti. Jossain määrin niillä saattaa olla myös sosiaalista ryhmäkäyttäytymistä – ahvenet saattavat esimerkiksi ryhmittyä pikkukalaparven ympärille saalistamaan yhdessä.

Parvikaloilla varsinkin on jonkinlaista sosiaalista vuorovaikutusta.

– Tutkimuksissa on päädytty siihen, että kalat pystyvät tunnistamaan toisensa yksilöinä, mutta tuskin tunnistavat isää ja äitiä…

– Ja syövät kyllä sisaruksiaan tai lapsiaan ilman suurempia tunnontuskia, Saura lisää.

Onko kaloilla kylmä?

Kalat ovat vaihtolämpöisiä eläimiä eli ne ovat saman lämpöisiä kuin ympäröivä vesi. Jos lämpötila menee kovin alhaiseksi, niin myös kalojen elintoiminnot ja aineenvaihdunta laskevat hyvin alhaiseksi.

– Useimmilla kaloilla talviaika on hiljaiseloa. Ei paljoa liikuta, syödä eikä varsinkaan kasveta. Poikkeuksena ovat made ja jotkut simput.

– Made on niin kylmään veteen sopeutunut laji, että se syö ja kasvaa aktiivisesti juuri talvella, Jukka selvittää. Härkäsimppu on toinen, joka kutee talvella kuten made.

– Kaloilla on tietty lämpötila-alue, jossa ne ovat aktiivisia. Esimerkiksi mateet hakeutuvat kesällä syvänteeseen viileään veteen.

– Pienet kalat kyllä pärjäävät lämpimämmässä vedessä kuin isot. Niillä on vilkkaammat elintoiminnot sekä aineenvaihdunta ja ne syövät enemmän kuin isot kalat.

Mitä kalat talvella syövät?

Vastaus on, että eivät juuri mitään. Kalat pystyvät aika pitkälle talvehtimaan syömättä, hyödyntäen maksaan kertynyttä vararavintoa, Ari Saura selvittää.

Useimmille kalanpoikasille ensimmäinen talvi on kuitenkin vaikea. Jos esimerkiksi kevätkutuisilla kaloilla kuteminen menee myöhäiseksi ja on kylmä kesä, niin poikasten energiavarastot eivät ehkä riitä.

– Kaloilla on aika kehittynyt maksa, jonne kertyy glykogeeniä, joka on pitkäketjuinen hiilihydraatti – vähän niin kuin kasvien tärkkelys. Se on vararavintoa, joka on tarkoitettu talvehtimiseen.

Ahvenen kannanvaihtelut ovat hyvin voimakkaat ja ahvenia on nyt näkynyt ihan yleisesti vähemmän. Voimakkaan vuosiluokan syntyminen riippuu poikasten kuoriutumisen ja ensimmäisen kesän olosuhteista.

– Jos kuoriutumisvaiheessa on hyvin ravintoa ja kesä on lämmin, niin syntyy hyvin ahvenia, jotka näkyvät saaliissa 4-5 vuoden kuluttua. Kuoriutumisen jälkeinen ajankohta on kaikkein kriittisin. Jos kesä menee hyvin, niin ensimmäinen talvi on seuraava kriittinen vaihe. Lähes kaikilla kalanaluilla on tämä sama ongelma.

– Turskakaloilla, johon made kuuluu, maksa kerää myös vararavintorasvaa, joka muilla kaloilla on jossain muualla, esimerkiksi lohikaloilla lihaksiston seassa. Ahvenella ja kuhalla se on suoliston reunoilla vatsaontelossa, selvittää Jukka Ruuhijärvi.

Onko kaloilla vessa?

Kyllä, kakkakasa saattaa kerääntyä tiettyyn paikkaan varsinkin hitaasti virtaavassa vedessä, arvelee Ari Saura.

– Yleisesti kalat plöräyttävät ihan spontaanisti siihen paikkaan, missä sattuvat olemaan.

– Esimerkiksi hauella on oleskelupaikka, jossa se kyttää ohimeneviä saaliskaloja. Sitten se palaa oleskelupaikkaansa esimerkiksi kiven päälle, puun rankojen suojaan sulattelemaan ravintoa ja ulostaa siinä.

– Voi hyvin kuvitella, että siihen kertyy vessapaikka varsinkin hitaasti virtaavassa vedessä.

Mistä kalat tulevat Suomeen?

Enemmistö sisävesikaloista on levinnyt Suomeen kaakosta. Lohi, taimen, kuore ja härkäsimppu ovat ensimmäisiä lajejamme. Siksi ne ovat lajeja, jotka pystyvät elämään hyvin kylmässä ympäri vuoden eivätkä vaadi lämmintä kesää.

– Kalojen alkuperää pystytään selvittämään geneettisillä tutkimuksilla, Ari Saura kertoo.

– Itämeren lohella ja järvilohella alkuperä on selvitetty. Ne ovat alun perin tulleet nykyiseen kalastoomme sekä itäisiä että läntisiä reittejä.

Miten on, tulisiko uusi kalalaji nyt Suomeen jokia, järviä vai Atlanttia pitkin eli olisiko uusi tulokas makean vai suolaisen veden kala?

– Joitain makean veden lajeja on ainakin toistaiseksi kesän viileys on rajoittanut, Jukka toteaa. Mutta, jos kasvukausi lämpenee ja pitenee niin ne saattavat tulla meillekin.

Valitettavasti ennusteiden mukaan ilmastonmuutos leudontaa talvia muttei lämmitä kesiä.

Ari Sauran mukaan Itämeren piirissä elävien kalojen on helpompi lähestyä meidän vesiämme. Sisävesikalojen leviäminen on vähän takkuisempaa. Yhteyksiä meidän sisävesistä rajojen ulkopuolelle ei välttämättä ole.

– Kaikki vesistöt ainakin etelässä laskevat Itämereen ja sitä kautta se leviäminen varmaan tapahtuu, Ari arvelee.

Ei-toivottuja lajeja ovat Arin ja Jukan mukaan ainakin hopearuutana ja rannikolla mustatäplätokko.

Ken on kaloista kaunein?

Studioporukka äänestää vielä omasta suosikkikalastaan.

Sisäisen kauneuden huomioon ottaen Ari Sauran mielestä kaunein peruskala on turpa. Se on eteläsuomalainen, suhteellisen isoksi kasvava isosuomuinen särkikala, joka on sopeutunut hyvin virtaaviin vesiin.

Jukka Ruuhijärvi puolestaan äänestää ahventa – monipuolinen, elää monenlaisissa ympäristöissä ja muuntautuu niiden mukaan.

Juha Blomberg valitsee karvan verran alle kilon painoisen harjuksen ja Juha Laaksosen mielestä rasvakala on erityisen tyylikäs veijari.

Yhteistuumin todetaan kuitenkin, että kaikki kalat ovat kauniita, mukavia ja sympaattisia – talvellakin!

KUUNTELE RADIO-OHJELMA: