1930-luvulla Yhdysvalloissa levisi villitys niellä kultakaloja, 1970-luvulla ihmiset hankkivat outoja kivilemmikkejä, pari vuotta sitten kaikilla oli kädessään fidget spinnerit ja nyt hamutaan Bitcoineja. Miksi me ihmiset olemme niin taipuvaisia innostumaan siitä, mistä muutkin innostuvat, pohtii havaintopsykologi Jukka Häkkinen blogissaan.
Erään talvisena sunnuntaina sain aamiaispöydässä perheen teini-ikäiseltä yllättävän pyynnön: ”Voitko ostaa puolestani Bitcoineja?” Melkein vedin aamukahvit väärään kurkkuun, koska edellisillä kerroilla minulta oli pyydetty fidget spinner-hyrrää tai uusinta pelisovellusta. Toinnuttunani pääsimme koko perheen voimin keskustelemaan sijoittamisesta.
Myöhemmin mietin yhtymäkohtia viime kesänä muodissa olleisiin fidget spinnereihin. En tiennyt tästä hyrrästä mitään kunnes eräänä päivänä lapsen piti saada se välittömästi, koska kaikilla kavereilla oli samanlainen. Muutaman kuukauden kuluttua se lojui hylättynä lastenhuoneen lattialla.
Fidget spinner on esimerkki siitä, kuinka innostus johonkin asiaan leviää ihmisjoukoissa. Kryptovaluuttojen yhteydessä usein käytetty esimerkki on Hollannin tulppaanimania 1600-luvulla. Tämän innostuksen aikana tulppaanin sipulien hinta nousi muutamassa vuodessa järjettömälle tasolle ja romahti sitten nopeasti.
Vaikka kryptovaluuttojen ja tulppaanien vertailua on kritisoitu, selkeä yhteneväisyys on nopeasti leviävä valtava innostus, joka myös hiipuu nopeasti. Sosiologi Robert Barthlomew ja Peter Hassall kuvaavat tällaisia villityksiä kirjassaan A colorful history of popular delusions.
Vuonna 1939 Yhdysvalloissa levisi kultakalojen nielaisuvillitys.
Yhdysvalloissa vuonna levisi vuonna 1939 kultakalojen nielaisuvillitys, joka sai alkunsa Harvardissa opiskelevan Lothrop Withingtonin vedonlyönnistä. Hän oli lyönyt kavereidensa kanssa kympin vetoa, että uskaltaa nielaista elävän kultakalan. Tarina levisi Bostonissa nopeasti ja tempausta tuli seuraamaan journalisteja ja valokuvaavia. Lehtijuttujen myötä villitys levisi nopeasti ja muutaman viikon kuluttua ennätys oli jo 210 nielaistua kultakalaa. Parin kuukauden kuluttua innostus laantui ja kultakalat jätettiin rauhaan.
Tavaroihin liittyvät villitykset ovat myös yleisiä. Vuonna 1958 amerikkalainen lelualan yritys toi markkinoille muovisen renkaan, hulavanteen. Vanne ei ollut uusi keksintö, mutta muovista valmistettu ja taitavasti markkinoitu versio saavuttu valtavan suosion ja ensimmäisen neljän kuukauden aikana niitä myytiin 30 miljoonaa kappaletta.
Eräs kaikkien aikojen oudoimmista villityksistä on Yhdysvalloissa keväällä 1975 alkanut lemmikkikivi-innostus.
Eräs kaikkien aikojen oudoimmista villityksistä on Yhdysvalloissa keväällä 1975 alkanut lemmikkikivi-innostus. Mainostoimistossa työskentelevä Gary Dahl vitsaili kavereilleen baarissa, että kivi olisi ainoa lemmikki, jonka hän suostuisi ottamaan vaivoikseen. Vitsi muuttui todeksi kun Dahl alkoi myymään kiviä, joiden kylkeen oli liimattu silmät. Neljä dollaria maksaneita kiviä myytiin joulumyynnissä yli miljoona kappaletta. Pian tarjolla oli myös oheistuotteita, kuten lemmikkikiven shampoota. Jos kivi sattui kuolemaan, sille pystyi ostamaan hautapaikan. Vuoden 1976 loppuun mennessä innostus oli haihtunut ja Dahl lahjoitti varastossaan olevat 100000 kiveä ilmaiseksi lapsille.
Edes tieteellinen nerokkuus ei suojaa innostukselta. Vuonna 1720 Isaac Newton menetti nykyrahassa kolme miljoonaa euroa sijoitettuaan aikansa sijoituskuplan, The South Sea Companyn osakkeisiin. Aluksi hän toimi järkevästi: osakkeiden hintojen noustessa hän myi kaikki osakkeensa hyvällä voitolla. Kun osakkeiden hinta tämän jälkeen nousi jyrkästi ja hänen ystävänsä rikastuivat, Newton innostui sijoittamaan aikaisempaa suuremman summan ja menetti rahansa hinnan romahdettua. Newtonin onkin väitetty todenneen: ”Osaan laskea tähtien liikkeet, mutta en ihmisen hulluutta.”
Erilaisissa villityksissä on toki eronsa. Kultakalojen nielaisun taustalla oli julkisuus, kivilemmikeissä kaverit ja Bitcoinissa halu rikastua. Kryptovaluuttojen tapauksessa voidaan myös keskustella, kuinka järkevää tai järjetöntä niihin sijoittaminen on. Nämä kysymykset voidaan kuitenkin jättää taustalle ja pohtia sitä, miksi olemme taipuvaisi innostumaan siitä mistä muutkin innostuvat? Yhtäkkiä kaikki liittyvät uuteen sosiaalisen median palveluun, ostavat piikkimaton tai jonottavat osakkeita tuntikausia.
Olemme sosiaalisia olentoja ja muutamme käyttäytymistä muiden käyttäytymistä tarkkailemalla.
Taustalla on se, että olemme sosiaalisia olentoja ja muutamme käyttäytymistä muiden käyttäytymistä tarkkailemalla. Psykologiassa tästä kertovat esimerkiksi Muzafer Sherifin 1930-luvulla tekemät kokeet, joissa tutkittiin sosiaalisen tilanteen vaikutusta monitulkintaisen kuvion havaitsemiseen. Sherif laittoi koehenkilöt pimennettyyn huoneeseen, jonka takaseinällä oli valopiste. Heidän tehtävänään oli arvioida pisteen liikkumia matkoja ja suuntia. Todellisuudessa piste oli paikallaan, mutta täysin pimennetty ympäristö aiheuttaa autokineettiseksi liikkeeksi kutsutun illuusion, jossa piste näyttää liikkuvan.
Jos koehenkilöt olivat yksin, heillä oli useimmiten oma yksilöllinen tapansa arvioida pisteen näennäisiä liikkeitä. Kun samat henkilöt laitettiin kolmen hengen ryhmissä arvioimaan pistettä, heidän arvionsa alkoivat muuttumaan ja koesarjan lopussa ryhmän arviot olivat samanlaisia.
Jos junaan kävellessä huomaa, että muut ottavat juoksuaskeleita, sitä alkaa itsekin juosta mukana.
Samat mekanismit toimivat arkielämässä. Jos aamulla junaan kävellessäni huomaan, että muut ihmiset alkavat ottamaan juoksuaskeleita, tulkitsen tämän automaattisesti niin, että juna on juuri lähdössä ja juoksen muiden mukana. Joskus tämä ei pidä paikkaansa, vaan junan lähtöön on vielä paljon aikaa, mutta useimmiten vihje toimii hyvin.
Nappaamme vihjeitä uutisista, sosiaalisesta mediasta ja kahvipöytäkeskusteluista. Yhtäkkiä jokin harrastus, vempele tai sijoituskohde tuntuu vastustamattoman hyvältä idealta. Niinhän meilläkin kävi. Päätimme antaa teinin sijoittaa säästöjään Bitcoiniin pienen summan, jotta voisimme tarkkailla, kuinka sille käy. Parissa kuukaudessa on avautunut jo opettavainen tarina sijoituskuplista ja niiden riskeistä. Kokemus on ollut arvokas, koska olemme keskustelleet sijoittamisesta paljon. Nuori sijoittaja on innokkaasti lukenut hänelle annettua sijoitusopasta ja kertoi juuri haluavansa hajauttaa sijoituksensa riskien minimoimiseksi. Jännittävää nähdä, mitä uskomattoman hyviä sijoituskohteita meille tänä vuonna avautuukaan.
Kirjoittaja: Jukka Häkkinen
Havaintopsykologi Jukka Häkkinen tietää, mikä on katseidemme ja silmänliikkeidemme salaisuus. Häkkinen tutkii kuvien havaitsemista sekä ihmisen ja teknologian vuorovaikutusta Helsingin yliopistossa. Jukka on toiminut myös skepsiksen puheenjohtajana, joten yliluonnolliset ilmiöt ja niiden psykologiset taustat ovat tuttuja juttuja. Häkkinen on perehtynyt myös ufosieppauksiin, enneuniin ja valemuistoihin.
Yle Tieteen asiantuntijat bloggaavat itselleen tärkeistä tiedeaiheista.
