Hyppää pääsisältöön

Miten vanhalta uutuuslevy voi kuulostaa?

Arto Pajukallio, Esa Eloranta ja Paula Jokimies
Arto Pajukallio, Esa Eloranta ja Paula Jokimies Kuva: Yle Levylautakunta,Arto Pajukallio,Esa Eloranta,Tarja Närhi

Uutta soppaa vanhalla reseptillä. Tutuista aineksista ja perinnettä kunnioittaen on leivottu taas monta uutta laulua. Viikon levyuutuuksia arvioimassa laulaja ja lauluntekijä Esa Eloranta, kriitikko ja muusikko Arto 'Pilli' Pajukallio sekä toimittaja Paula Jokimies.

Pisteet ja kommentteja

1. The James Hunter Six: I Should've Spoke Up 26 pistettä

(James Hunter)

Esa: Laulajalla mahtava ääni, vähän negroidia sävyä. Oli todella luomu, kuin olisi kaivettu monen kymmenen vuoden takaa ja se ei ole paha asia, että tyyli vanhasta maailmasta. Torvistakin pidin kovasti, nekin hienosti luomua. 9 p
Paula: Kuin pieni taideteos. Harmiton ja sympaattinen. Kaverilla oli ääntä ja karismaa. Puhaltimet tekee minulle polvenpehmennys -vaikutuksen. 9 p
Arto: Mukana oli sekä mustan että valkoisen musiikin vaikutteita ja kummassakin oli säilynyt niiden ominaismaku. Hienosti tehty, kappaleessa kivaa, liioittelematonta kasvua. 8 p

2. Ihana Leijona: Laulut kuoli pois 25 pistettä

(Timo Kämäräinen)

Esa: Introsta tiesin heti, että tämä on mun kuppi teetä. Bändi kasvoi yhtäkkiä hienosti kuin Pet Shop Boysin Pet Sounds -levyllä. Pedal steel -kitarasta saa multa aina pisteitä. Laulajalla vähän karisman puutetta, soi hienommin kuoron kanssa kuin yksin. 8 p
Paula: Olipa hieno, runsaasti aineksia. Tuli mieleen Matti Mikkola ja Saimaa -maailma, myös 70-luvun progen vaikutteita. Tämä ei mene kertakuuntelulla, pitää keskittyä ja kuunella uudestaan. 9 p
Arto: Pidin kovasti, hienoa ja hyvin tehtyä. Yllätyksellinen orkesterin sointi, huolellisesti tehty. Läsnä oli paljon suomalaisen musiikin historiaa. Kunnianhimoinen kurkotus mahtipontisen pop-balladin suuntaan. Vähän häiritsi laulajalla joidenkin sanojen fraseeraus. 8 p

3. Mammantytöt: Tyhmä tyttö 24 pistettä

(Laura Petäjä)

Esa: Alku erittäin mielenkiintoinen, luulin ensin brittipopiksi eka äänistä, mutta sitten tulikin Värttinä -hommaa. Aina kun pääsin kärryille, vedettiin matto alta, mielenkiinto pysyi hyvin. Taitavaa, hyvin miksattua, jännä sovitus. Laulun lapsenomaisuus oli todella hauska. 8 p
Paula: Huomio lunastettiin heti ensi tahdeilla. Kuin kansanmusiikin Nylon Beat tuo laulusoundi. Vähän hämmentynyt olo jäi, livenä varmaan vielä parempi. 7 p
Arto: Tulipa riemastus! Hieno ja tarkoituksenmukainen sovitus. Naisäänet soivat hienosti ja tässä se äänellä ilmaisu oli riittävää, ei tarvinnut paljoa sanoja. Etno - jazz - taidepläjäys. 9 p

4. Sting & Shaggy: Don't Make Me Wait 23 pistettä

(Sting - Orville Burrell - Ashante Reid - Shaun Pizzonia - Kameron Corvet - Kennard Garret)

Esa: Tuo monotoninen raportoija oli tosi rasittava! Sitten kun Sting tuli laulamaan, kappale heräsi henkiin. Hyvä soundi oli akustisissa kitaroissa. 7 p
Paula: Oliko tämä sitten uutta musiikkia? Resepti oli kyllä vanha tällä sopalla. Kyllä tämä pisti vähän nykimään, jollakin klubilla varmaan toimii. 8 p
Arto: Rytmimusiikkia, jorausmusiikkia, ihan loistava biisi, vanhanaikaisen sielukasta. Pidin laulajan äänestä ja fraseerauksesta. Koko matkan läsnä lepo ja lenseys, pakoton ja kutkuttavan kiva rytmi. Kaikki kohdallaan. 8 p

5. Kanerva: Joutomaat 21 pistettä

(Kanerva)

Esa: Ymmärsin tämän tarinan täysin, parisuhde selkeästi kirjoitettu, samaistuin heti. Soitto pysyi rokkimaailmassa, siitä ilahduin. Kertosäe oli todella hyvä popkertsi. Ja tässä kirosana oli kohdallaan. 9 p
Paula: Ensikuuntelemalla huomio kiinnittyi täysin sanoihin, ja tässä oli jätetty tilaa kuuntelijan omille oivalluksille. Tuli mieleen jotenkin 80-luvun uuden aallon rock. 8 p
Arto: Jätti vähän hajanaisen, muotopuolen vaikutelman. Tässä kurkotettiin ehjiin riimeihin, mutta ne eivät ihan loksahtaneet. Kitara ja basso hakkasivat kahdeksasosia. En löytänyt tästä mitään minua puhuttelevaa. 4 p

6.Malmö: Rajoilla 19 pistettä

(Sami Kurppa - Maija Kauhanen)

Esa: Nykypoppia, valtavirran soundimaailmaa, aika hyvä tässä genressä. Laulajan ääni miellytti. Sanat oli mielenkiintoiset, nykytekstit kuulostaa monesti komiteatyöltä, mutta tämä vaikutti laulajan omalta tarinalta. Se v-sana paljasti, että oli tehty nuorisolle. 8 p
Paula: Pidin tehokkaasta alusta. Volyymin vaihtelu oli jännä juju biisissä ja sovituksessa. Ei kuitenkaan mitään uutta tässä sarjassa. 7 p
Arto: Jännää kompressoitua dramaturgiaa, kertsissä mentiin keuhkot auki ihan mahtiballadin tyyliin. Teksissä runollisuutta. Tällaista vaan joutuu liikaa tänä päivänä kuuntelemaan. 4 p

  • Narinaa, pauketta ja mahtavia laulajia Levylautakunnassa

    Kasmir ja Maija Kauhanen Levylautakunnassa

    Viikon levyuutuudet tarjoiltiin arvioitaviksi raadille, jonka muodostivat pop-prinssi Kasmir ja etnotähti Maija Kauhanen sekä Radio Suomesta Jyrki Koskenseppä. Pisteet ja kommentteja 1. Liz Brasher: Body of mine 25 pistettä (Liz Brasher) Kasmir: Tuli ihan automainoksen fiilis, niissä on tällaisia makeita biisejä.

  • Sami Yaffa: Venäjä, Venäjä, Venäjä

    Sami ei saa idän jättiläisestä otetta.

    Kun valtio alkaa tukahduttaa lauluntekijöiden ja kirjailijoiden sanoja, tiedät että jotain isoa paskaa on meneillään, kirjoittaa Sami Yaffa kolumnissaan.

  • Tutkimusmatkoja idän maisemiin. Avaruusromua 18.2.2018

    Myös miniatyyrisävellyksiä ja dub-kokeilua

    Suomalainen tutkimusmatkailija ja kielitieteilijä Gustav John Ramstedt teki 1900-luvun alussa seitsemän tutkimusmatkaa Siperiaan, Keski-Aasiaan ja Mongoliaan. Elokuvantekijät Martti Kaartinen ja Niklas Kullström reissasivat G.J. Ramstedtin jalanjäljillä. Näin syntyi elokuva Eastern Memories, johon säveltäjä ja tuottaja Rasmus Hedlund teki musiikin. Avaruusromussa myös miniatyyrisävellyksiä, dub-henkistä kokeilua sekä abstraktia äänimaisemaa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Sami Yaffa: Hämmentävyyden äärilaidalla

    Japani on ristiriitojen ja harmonian maa.

    Toisen maailmansodan jälkeen Japani oli pommitettu palasiksi ja ydinpommit tuhonneet kaksi kaupunkia. Nopeasti uusi ja vanha taide alkoivat taas sitkeästi versoa tällä omalaatuisella saarivaltiolla, kirjoittaa Sami Yaffa Japania käsittelevässä kolumnissaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua