Toisen maailmansodan jälkeen Japani oli pommitettu palasiksi, ydinpommit tuhonneet kaksi kaupunkia radioaktiiviseksi pölyksi. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, ennen kuin uusi ja vanha taide alkoivat taas sitkeästi versoa tällä omalaatuisella saarivaltiolla, kirjoittaa Sami Yaffa Japania käsittelevässä kolumnissaan.
Sound Trackerin kolmoskauden Japanivisiitti oli mun kymmenes kerta Nipponissa. Tälläkin reissulla ajatusten tsunami pyyhkäs hihoista sisään. Japani on kiehtova ja kaunis maa, jossa mun ajatukset syöksyy menneisyyteen ja tulevaisuuteen yhtä aikaa. Kummallinen ristiriitaisuus ja silti kaiken harmonisuus on pysäyttävää. Heiluttavat, värikkäät kissat, puhuvat automaatit, zen ja samurait kuuluu kaikki Japaniin.
Feodaalisessa Japanissa katkottujen kaulojen esittelyseremoniat oli normimenoa suurten taistelujen jälkeen. Paikalliselle sotalordi Daimyolle järjestettiin pirskeet, jossa tarjolla oli musiikin, tanssin ja ruoan lisäksi mestattujen samurai-sankareiden päägalleria. Japanissa kun oltiin, kaikki tehtiin tietysti huolella. Päät pestiin, hiukset kammattiin ja päitä varten rakennetut alustat edustivat mestarillista puusepänkaiverrustaitoa.
Kuinka tämä verenhimoinen ja sotaisa historia voi elää samassa maassa täydellisessä harmoniassa buddhismin ja äärimmilleen viedyn japanilaisen taiteellisen ilmaisun kanssa? Onko Japani maailman ääripäisin kulttuuri? Tuntuu, että kaikki on taidetta, taisteluista torvisoittoon.
Yli tuhat vuotta kestänyt samurai-aika alkoi feidata merkitystään 1800-luvulla, jolloin samuraista syntyi kultivoitunut yläluokka, joka vaihtoi miekkansa kynään tai huiluun. Satoja vuosia kestäneiden sotien rinnalla Japanin taiteet kukoistivat. Musiikki, teatteri ja kirjallisuus eli harmonisesti sodankäynnistä taiteenlajin tehneiden shogunien ja samuraiden kanssa.
Samuraiden kadotessa menneisyyden utuiseen hämärään, Japanin sotakoneistosta kehittyi länsimaista mallia ottava järjestäytynyt, sotaisa ja valloittava armeija. Toisen maailmansodan jälkeen Japani oli pommitettu palasiksi, ydinpommit tuhonneet kaksi kaupunkia radioaktiiviseksi pölyksi. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, ennen kun uusi ja vanha taide alkoivat taas sitkeästi versoa tällä omalaatuisella saarivaltiolla.
Syntyi Butoh, tanssi joka esittää sisäistä tukahdutettua tuskanhuutoa. Länsimaiset jazz, rock’n’roll ja karaoke rantautuivat Japaniin ja maan omat, vuosisatoja vanhat kulttuuriaarteet, kuten Noh- ja Kabuki-teatteri jatkoivat kukoistustaan. Edelleen Japanissa reissatessa voi kuulla Shakuhaci-huilujen soiton ja Taiko-rumpujen pauhun.
Samaan aikaan harppaus tulevaisuuteen on valtava. Hologrammistara Hatsune Miku on yks Japanin suurimmista tähdistä. Totaalista musan science fictionia. Areenalla ei ole ainuttakaan muusikkoa. Kuka tahansa voi säveltää musaa holotytölle ja show vetää areenat täyteen jengiä. Ammattimuusikko on sanaton aiheen äärellä.
Japani yllätti. Taas. Jäin miettimään hotellissa beissiä pakatessa, mihin tää saarivaltio vielä muuttuu. Sosiaaliset normit ja toisen ihmisen kunnioitukseen liittyvät tavat ovat yhä voimissaan - toisaalta talous vyöryy kaikilta rintamilta. Onko vanhan feodaalisen Japanin massiivisten armeijoiden sotilaallinen täsmällisyys ja maailmankatsomus muuttunut ultrakapitalismiksi, jossa kaikilla on oma taloussodan aikainen tehtävänsä? Täytyy palata pian.
Sami
Sami Yaffa - Sound Tracker, katso koko 3. kausi
Yle Teema lauantaisin klo 20.00. Ensimmäinen jakso nähdään 20.1., jolloin kaikki jaksot myös julkaistaan Yle Areenaan - klikkaa linkkejä alla ja katso jaksot. Samin maakohtainen kolumni ilmestyy TV-esitysten myötä.
- 20.1.2018, jakso 1: Kolumbia
- 27.1.2018, jakso 2: Irlanti
- 3.2.2018, jakso 3: Israel/Palestiina
- 10.2.2018, jakso 4: Japani
- 17.2.2018, jakso 5: Venäjä, Pietari
- 24.2.2018, jakso 6: Venäjä, Moskova