Hyppää pääsisältöön

Stutzmann palauttaa harjoitusaarioiden kunnian

1800-luvun lopulla muuan Alessandro Parisotti editoi Italian lauluperinnettä pedagogiseksi kokoelmaksi nimeltä Arie Antiche. Yksinkertaistettu, pianosäestyksellinen kokoelma on siitä lähtien piinannut klassisen laulun alkeisopiskelijoita. Vanhaan musiikkiin erikoistunut altto ja kapellimestari Nathalie Stutzmann keksi jäljittää Arie Antichen lähteet, ja kas kummaa - laulutunneilla ja matineoissa ummehtunut musiikki paljastuu periodimusiikin aarteistoksi, kun se on nyt levytetty alkuperäisillä kokoonpanoilla ja oikealla tyylillä.

Nathalie Stutzmann / Quella fiamma
Nathalie Stutzmann / Quella fiamma Uudet levyt

Arie Antiche on luonteeltaan etydikokoelma, ja sen materiaalia on editoitu rankasti, mutta Stutzmannin mukaan Parisotti taitavasti säilöi siihen vanhan italialaisen lauluperinteen, johon kuului sekä kastraattien taiturimainen tekniikka että Seicento-aikakauden lyyrisyys. Tämä ei ole kovinkaan selvää niille lauluopiskelijoille, jotka tankkaavat äänenhallinnan perusteita kokoelman yksinkertaisilla ja keskitempoisilla aarioilla. Sitä suuremmalla syyllä heidän kannattaa kuunnella aarioista Stutzmannin ja periodiorkesteri Orfeo 55:n versiot. Kyseessä on nimittäin sangen tunteikas valikoima hittiaarioita 1600- ja 1700-lukujen kantaateista. Keskitempoisuus, äänialan suppeus ja tekninen helppous eivät katoa, mutta jäävät taka-alalle, kun Stutzmann keskittyy tekstien sisältöön ja säestys vaihtelee muhevasta orkesterista pehmeän teorbin kautta sävykkääseen kamarimusiikkiin.

Lavean pakottomasti äänitetty levy on parhaimmillaan hempeissä, pitkälinjaisissa aarioissa, joissa Stutzmannin syvä alttoääni yhdistyy laatuorkesterin pehmeänkirkkaaseen barokkisointiin. Nautittavia ovat myös hengähdystauoiksi sijoitetut instrumentaalikappaleet. Levyn keskeistä ideaa eli Arie Antiche -kokoelman kunnianpalautusta häiritsee oikeastaan vain yksi seikka. Nathalie Stutzmannin ääni on lievästi ilmaistuna persoonallinen, ja välillä hän käyttää sitä ilmeikkyydellä, joka toiminee paremmin lavalla kuin levyllä. Toki Stutzmann on Arie Antichensa laulanut ja hallitsee työvälineensä, mutta neutraalimpi solisti saattaisi tuoda vielä paremmin esiin sen, miten säestys, konteksti ja tunne muuttavat musiikin, vaikka melodia pysyy samana.

"Quella fiamma", aarioita Parisottin kokoelmasta Arie Antiche. - Natalie Stutzmann, altto ja orkesterinjohto, sekä Orfeo 55. (Erato, 0190295765293)

Kuuntele Uudet levyt 13.2.2018, toimittajana Kare Eskola.

  • KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    Äänitysprojektien toteuttaminen pandemiaolosuhteissa ei useimmiten ole ihan suoraviivainen prosessi. Tämän sai omakohtaisesti todeta myös 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri. Lykkäyksistä huolimatta saatiin ensimmäinen julkaisu uuden taiteellisen johtajan viulisti Malin Bromanin kanssa tehtyä.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.