Helmikuun 12. päivänä, kun punakaarti tunkeutuu Ainolaan, 15-vuotias koulutyttö kysyy, miten meille käy? #musiikinkevät1918
Helmikuun puolivälissä hermostuttava tilanne säveltäjä Jean Sibeliuksen kodin ympärillä Järvenpäässä jatkui.
Laskiaistiistaina 12. helmikuuta punakaarti teki Ainolassa kotietsinnän. He etsivät aseita ja elintarvikkeita ja kuulustelivat myös talon palvelusväkeä, johon kuuluivat talonmies Rinne, sisäkkö Aino Kari ja keittäjä Helmi Vartiainen. Punakaartilaiset olivat Ainolan väelle täysin tuntemattomia, eivätkä miehet puolestaan tienneet, kenen kotiin olivat tunkeutuneet.
Katarinan pikkusiskot, 10-vuotias Margareta - jota kutsuttiin Piiuksi - ja 7 -vuotias Heidi pelästyivät kutsumattomia vieraita.
"Tänään kävivät punakaartilaiset hakemassa aseita. Roiston näköisiä olivat. Pappa ei voi niitä unohtaa. Enkä minäkään. Eivät ne kivääreineen, hommineen yhtään sopineet rauhalliseen Ainolan pihaan.
Ainolta olivat vielä kysyneet, että oliko totta, että meill’ ei ollut muuta kuin salonkikivääri ja ruutilankaa. Ja olisivat myllänneet koko talon ja hakeneet tulilankaa, ellei Aino olisi luvannut, ett’ Rinne sen heille tuo. Uh!
Helmin ja Ainon mielestä ei heitä saanut ulkonäön mukaan arvostella. Ja kun Piiu ja Heidi itkien tulivat sisään, niin tuumi Aino, ett’ mitä niille kaikkea pahaa punakaartilaisista uskotellaan.
”Tiedonannossa” seisoi, että ne paperit, joita Pytty eilen kävi täällä näyttämässä, ovat valhetta ja petosta kaikki tyynni. Siinä oli mm. pohjanmaan talonpojat on narrattu taistelemaan valkokaartin puolesta, mannerheimiläiset harrastavat pakkovärväystä, valkokaarti on ampunut ambulanssijunaa – ”huonoja ampujia ovat kaikki taistelukentällä, mutta väijyksissä ovat koko mestareita.”
Tuollaisesta voi sitte tulla suorastaan sairaaksi. Ja surullista kyllä, työväki uskoo todellakin tuon kaiken.
Uskon varmasti, että hyvä vielä voittaa. Mutta sitä ei tiedä, miten meille täällä Tuusulassa käy, kun punakaarti joukoissa pakenee pohjoisesta tänne.
Vaan se on yhdentekevää saako elää vai ei. Mitäpä sitä itsestään tällaisina aikoina. Kun vain Suomi jälleen tulee rauhalliseksi ja yhtenäiseksi - !"
Seuraa Katarina Sibeliuksen päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 14. helmikuuta. - Lue myös mitä Katarinan isä Jean Sibelius kirjoittaa päiväkirjaansa 12. helmikuuta.
Lähteet
Sibelius, Katarina: Päiväkirja 1918. Käsikirjoitus. Kansallisarkisto.
Linkit
Sibelius.fi Katarina Ilves
Sibelius.fi Ainolan palvelijat
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
