Helmikuun 12. päivänä, kun punakaarti tunkeutuu Ainolaan, 52-vuotias säveltäjä kysyy, olisiko hänestä taistelijaksi? #musiikinkevät1918
Helmikuun puolivälissä hermostuttava tilanne säveltäjä Jean Sibeliuksen kodin ympärillä Järvenpäässä jatkui.
”Teen V Sinf I osaa. Hyvä päivä mitä säv. tulee.
Aino mennyt Halosille onnittelemaan pienen tytön syntymästä.
Hgissä ihmiset näyttävät olevan hermostuneita nykyään kaiken tämän kauhistavan tähden.
Olin kävelyllä kotinurkilla koska minua on ”varoitettu”.
Sankasti lunta -6.”
Laskiaistiistaina 12. helmikuuta ryhmä punakaartilaisia tuli suorittamaan kotitarkastuksen Ainolaan. He etsivät aseita ja elintarvikkeita. Punakaartilaiset tulivat toiselta paikkakunnalta, eivätkä tienneet, että olivat tunkeutuneet säveltäjä Jean Sibeliuksen kotiin.
”Miehet olivat kauhistuttavan näköisiä rokonarpisine, epämuotoisine kasvoineen. He eivät olleet järvenpääläisiä, mikä seikka teki asemani sitä vaarallisemmaksi. Heillä ei ollut lainkaan selkoa siitä, kuka minä olin, ja he esiintyivät hyvin uhkaavasti ja röyhkeästi minua kohtaan”, Sibelius muisteli vuosia myöhemmin elämäkertansa kirjoittajalle Karl Ekmanille.
”Minulla oli tosiaankin revolveri kätkettynä erääseen huvilan alakerran huoneeseen. Talonmies, joka oli läsnä etsintää suoritettaessa, tiesi sen, ja jos hän olisi antanut minut ilmi, niin ei henkeni olisi ollut suuren arvoinen.”
Välittömästi tapahtuman jälkeen Sibelius kirjoitti päiväkirjaansa…
”Punakaartilaiset luonani etsimässä aseita. Rujoja kauheita kasvoja.
Pystyisinkö vielä nyt 52 vuoden iässä taistelemaan? Hermoni pettäisivät.
Laskiaistiistai (-20). Aino ja lapset ulkona laskemassa pitkiä pellavia.
En usko eläväni niin pitkään että ehtisin kirjoittaa sen mikä nyt on päässäni – sinfoniat V, VI ja VII.
Oi näitä onnettomia oloja! Voi poloista maatani!”
Perheen nuorimmaiset, 10-vuotias Margareta ja 7-vuotias Heidi pelästyivät punakaartilaisia ja purskahtivat itkuun. Tyttäriä rauhoittaakseen isä-Sibelius istui flyygelin ääreen soittamaan.
Sibeliuksen soitto kantautui keittiöön, missä yksi punakaartilasista kuulusteli Ainolan palvelusväkeä. Musiikki sai kuulustelijan herkistymään: ”On varmaankin hyvin hauskaa palvella talossa, jossa saatte kuulla niin kaunista soittoa!”
Talonmies Rinne, sisäkkö Aino Kari ja keittäjä Helmi Vainikainen vakuuttivat, ettei talossa ollut aseita – eivätkä kertoneet kätketystä revolverista.
Seuraa Jean Sibeliuksen päiväkirjaa keväällä 1918 ja lue mitä hän kirjoittaa seuraavaksi 14. helmikuuta. - Lue myös mitä tytär Katarina Sibelius kirjoittaa päiväkirjaansa 12. helmikuuta.
Lähteet
Dahlström, Fabian (toim.): Jean Sibelius. Päiväkirja 1909–1944, suom. Juha Saikkonen ja Arja Gothoni, Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Ekman, Karl: Jean Sibelius. Taiteilijan elämä ja persoonallisuus. Otava. Helsinki 1935.
Levas, Santeri: Jean Sibelius. Muistelmia suuresta ihmisestä Toinen osa Järvenpään mestari. WSOY. Porvoo 1960.
Salmenhaara, Erkki: Jean Sibelius. Tammi. Helsinki 1984.
Sirén, Vesa: Aina poltti sikaria. Jean Sibelius aikalaisten silmin. Otava. Keuruu 2000.
Tawaststjerna, Erik: Jean Sibelius 4. Otava. Keuruu 1978.
Linkit
Sibelius.fi Ainolan palvelijat
Ylen verkkoartikkelikokoelma Haluatko ymmärtää mitä Suomessa oikein tapahtui vuonna 1918?
