Hyppää pääsisältöön

Sankarivirtahevon uskomaton selviytymistarina piiritetyssä Leningradissa

Virtahepo Krasavitsa Leningradin eläintarhan piiritysmuseon kyltissä.
Virtahepo Krasavitsa Leningradin eläintarhan piiritysmuseon kyltissä. Kuva: Airi Saastamoinen toinen maailmasota,eläintarhat,virtahepo,Leningradin piiritys,ylehistoria

Syksyllä 1941 talvi tulee varhain. Maa saa lumipeitteen jo lokakuun lopulla. Saksalaisten ja suomalaisten sotajoukkojen piirittämän Leningradin taivasta halkovat saksalaisia pommikoneita haravoivat valonheittäjät. Saartorenkaaseen on jäänyt 3,5 miljoonaa siviiliä ja eläintarhan häkissä pommeja säikkyvä afrikkalainen virtahepo. Pian piiritetyssä kaupungissa loppuu ruoka.

Saksalaiset hyökkäsivät Neuvostoliittoon 22.6.1941, jatkosota Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli alkanut kolme päivää myöhemmin. Syyskuussa saksalaisjoukkot piirittävät Leningradia lännestä, etelästä ja idästä, suomalaiset pohjoisesta.

Hitler haluaa vallata kaupungin ja hävittää sen maan tasalle. Kaikki Suomeen pyrkivät pakolaiset pitää pysäyttää vaikka ampumalla.

Helsingissä Korkeasaaren eläintarhan valvoja, tohtori V. A. Korvenkontio on huolestunut. Hänen mielestään Leningradin pakolaisiin eii kannattaisi suhtautua ihan noin ehdottomasti. Korvenkontio päättää lähestyä asiassaan Suomen armeijan päämajaa vain kaksi päivää ennen Leningradin piirityksen alkamista.

— Pietarin eläintarhassa on - tai ainakin hiljattain on ollut - arvokasta eläinmateriaalia, kirjoittaa Korvenkontio.

Mikäli valtauksen tapahtuessa eläimiä on jäljellä, olisi koetettava ottaa ne korjuuseen ja siirtää Korkeasaareen.

— Mikäli sitä valtauksen tapahtuessa on vielä jäljellä, olisi meidän kannaltamme kiintoisin osa pohjoismaisen faunan edustajia koetettava pelastaa tuholta ottamalla ne korjuuseen ja siirtämällä esimerkiksi Korkeasaareen.

Korvenkontio on realisti. Hän huomioi, että myös saksalaiset saattavat olla kiinnostuneita eläintarhan asukkaista.

— Olisi kenties sellainen jako ajateltavissa, että he ottaisivat haltuunsa lämpöisempien seutujen ynnä sellaiset eläimet, jota ei tällä haavaa voisi sijoittaa Korkeasaareen kuten intialaisen norsun, virtahevon, kamelit, piisonin, yms.

Voitaisiin ajatella, että järjestettäisiin erikoisnäyttely, jonka tuotto lankeaisi sotainvalidien, -orpojen ja -leskien hyväksi.

Kirjeensä lopuksi Korvenkontio tuo esille myös ehdotuksen sodassa kärsimään joutuneiden hyväksi järjestettävästä erikoisnäyttelystä, joka varmasti kiinnostaisi yleisöä ilman suurempaa mainostustakin.

Stalin: Leningrad pärjätkööt omillaan

Suuri neuvostojohtaja Stalin ei erityisemmin pidä Leningradista ja leningradilaisista.

Leningradin puolustuksesta vastannut marsalkka Voroshilov pelkää Stalinia, eikä uskalla tunnustaa, että Leningradin joutuminen piiritykseen alkaa vaikuttaa mahdolliselta ja että kaupungissa tarvittaisiin ruoka-apua. Juuri ennen saartorenkaan sulkeutumista ruokajunat käännytetään pois.

Juuri ennen saartorenkaan sulkeutumista ruokajunat käännytetään pois.

Myös asukkaiden evakuoinnissa vitkastellaan. Ennen piiritystä vain noin 800 000 ihmistä siirretään pois kaupungista. Sen sijaan eläintarhan eläimistä suuri osa siirretään turvaan Kazanin eläintarhaan jo elokuussa 1941.

Tuhansia kiloja lihaa nälkäisten ihmisten ihailtavana

Talvi 1941-42 on ankara. Kun ihmisiltä loppuu ruoka, ensin syödään kissat, koirat ja rotat, - lopulta menehtyneet naapurit.

Mutta eläintarhan häkeissä on lihaa.

Korkeasaaren valvojan tiedot Leningradin eläintarhan eläinmateriaalista pitävät paikkansa. Siellä on edelleen karhuja, kameleita, kissaeläimiä ja erilaisia sorkkaeläimiä,...

Ensimmäisenä piiritystalvena eläinten määrä vähenee ja joissain lähteissä myönnetään, että osa eläimistä päätyy ihmisten ravinnoksikin.

Jostain syystä virtahepo päätetään pitää hengissä hinnalla millä hyvänsä.

Kuitenkin jostain syystä kaikkein hankalimmin ruokittavissa oleva eläin eli virtahepo päätetään pitää hengissä hinnalla millä hyvänsä.

Virtahepo Krasavitsasta aletaan rakentaa myyttistä neuvostoihmisen sankaruutta ja taistelutahtoa symboloivaa olentoa.

Kuvitella vain saattaa, millaisia ajatuksia nälkään nääntymäisillään olevien ihmisten päässä liikkuu, kun hän lukee opastaulua, jossa hehkutetaan virtahevon lihan maukkautta ja rasvan runsautta.

Virtahevon esittelykyltti Leningradin eläintarhan piiritysmuseossa
Virtahevon esittelykyltissä kerrotaan muun muassa, että eläimen liha on rasvaista ja maukasta. Virtahevon esittelykyltti Leningradin eläintarhan piiritysmuseossa Kuva: Yle/ Airi Saastamoinen virtahepo,kyltit,ylehistoria

2500 kiloinen, veden äärellä elävä trooppinen kasvissyöjä 30 asteen pakkasessa

Virtahevolle riittää ruokaa ensimmäisen piiritystalven ajan. Eläin tarvitsee kuitenkin paljon vettä. Luonnon oloissa se viettää suurimman osan elämästään kylpien.

Talvella 1941-42 piiritetyssä kaupungissa ei ole juoksevaa vettä eikä lämmitystä. Sähköäkin on saatavissa vain hetkittäin.

Sankaritarinan marttyyriksi nouseekin eläintenhoitaja Jevdokia Dašina, pieni ja hento nainen jonka kerrotaan kantaneen päivittäin vettä Nevan avannosta ja lämmittäneen siitä päivittäiset pesuvedet Krasavitsalle. Tarinan mukaan urakka oli Jevdokialle itselleen lopulta kohtalokas.

Krasavitsan sahanpurudieetti

Tavallisesti virtahepo syö päivässä 40-50 kg kasviravintoa. Piirityksen aikana ruokavalio oli kuitenkin ihan toinen.

Leningradin eläintarhan museossa esitellään Krasavitsan päivittäisiä eväitä. Museon mukaan heinästä ja muista luonnosta kerätyistä kasveista tehtiin eräänlaisia pellettejä, joita annettiin päivässä kuutisen kiloa. Mahan täytteeksi lisättiin 30 kg:n satsi sahanpurua.

Miten turpoava sahajauho käyttäytyy hippopotamuksen suolistossa?
Virtahevolle ruuaksi valmistettuja pellettejä Leningradin eläintarhan piiritysmuseossa.
Virtahevolle ruuaksi valmistettuja pellettejä Leningradin eläintarhan piiritysmuseossa. Virtahevolle ruuaksi valmistettuja pellettejä Leningradin eläintarhan piiritysmuseossa. Kuva: Yle/ Airi Saastamoinen virtahepo,Leningradin piiritys,ruoka,ylehistoria
Virtahevon ruokia piirityksen aikana Leningradin eläintarhan piiritysmuseossa.
Virtahevon ruokia piirityksen aikana Leningradin eläintarhan piiritysmuseossa. Virtahevon ruokia piirityksen aikana Leningradin eläintarhan piiritysmuseossa. Kuva: Yle/ Airi Saastamoinen virtahepo,ruoka,Leningradin piiritys,ylehistoria

Museon reseptejä tarkastellessa tulee väistämättä mieleen, miten esimerkiksi kuusenkävyt sopivat trooppisen eläimen ravinnoksi tai miten turpoava sahajauho käyttäytyy hippopotamuksen suolistossa.

Piirityksen sankari siirretään

Tohtori Korvenkontion haaveet Korkeasaaren tuottoisasta sotainvalidien hyväksi järjestettävästa eläinnäyttelystä romuttuvat lopullisesti kun Leningradin piiritys viimein päättyy 27.1.1944.

900 päivän piirityksen aikana noin miljoona siviiliä on kuollut, mutta tarinan mukaan virtahepo Krasavitsa on edelleen hengissä.

Vajaat 900 päivää kestäneen koettelemuksen aikana noin miljoona siviiliä on kuollut, mutta tarinan mukaan virtahepo Krasavitsa on edelleen hengissä.

Pian sodan jälkeen sankari-virtahepo saa kuitenkin lähtöpassit kotikaupunkinsa eläintarhasta. Ilmeisesti liian suositut leningradilaiset eivät ole edelleenkään Stalinin mieleen.

Krasavitsa siirretäänkin Kiovan eläintarhaan, jossa kovia kokenut piirityksen sankari kuolee neljänkymmenen vuoden iässä 1951.

— Näin ainakin tarina kerrotaan.

Pietarin eläintarha (Leningrad Zoo)
Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua