Hyppää pääsisältöön

Sokeatkin ottavat kuvia – Donna-sarja murtaa ennakkoluuloja syntymäsokean Johanna Herrasen avustuksella

Donna (Alina Tomnikov) pitää kadulla ojennetussa kädessään puhelinta itseään päin. Taustalla kerrostalot.
Donna (Alina Tomnikov) pitää kadulla ojennetussa kädessään puhelinta itseään päin. Taustalla kerrostalot. Alina Tomnikov,yle draama

Rullaportaisiin meno sokeana vaatii taituruutta ja opaskoirakin voi kähveltää. Donna-sarja kertoo sokeasta nuoresta naisesta, joka päättää löytää elämänsä rakkauden. Donnaa esittävä näkevä näyttelijä Alina Tomnikov sai rooliinsa apua syntymäsokealta Johanna Herraselta. Miten toimia, kun kohtaa näkövammaisen, ja mitä kuvailutulkkaus tarkoittaa? Näkevä saattaa oppia sarjasta jopa uutta, mutta onko Donna näkövammaisesta uskottava?

Se on kyllä ihan totta, että jos näkevä ihminen tulee ja sotkee mun kodin, niin en löydä sieltä mitään, tai jos kulkureitillä on ykskaks jotakin niin on kyllä turvallaan!”, Johanna Herranen luettelee esimerkkejä.

Herranen on syntymäsokea, ja on kokemuskouluttajana työkseen opettanut kohtaamaan näkövammaisia. Nykyään freelancerina työskentelevä Herranen kertoo “olleensa alalla” jo 40 vuotta, ja tottunut siihen, että häneltä kysytään todella kummallisia kysymyksiä näkövammaisuudesta, mutta Donnan tekijöiltä niitä ei edes tullut. Herrasesta tuntui, että käsikirjoittajille oli alusta asti selvää, mitkä asiat ovat näkövammaiselle haastavia.

Aihe on aika vaikea: tehdä komediaa vammaisesta ihmisestä― Johanna Herranen

Aihe on aika vaikea: tehdä komediaa vammaisesta ihmisestä. Käsikirjoittajat (Mikko Reitala ja Heikki Kujanpää) olivat todella sydämellä paneutuneet siihen, että sarjasta tehdään mahdollisimman aito, ja se kosketti hyvällä tavalla!” Johanna nostaa hattua, että semmoinen on ylipäänsä tehty ja korostaa, ettei kyseessä ole helppo pala.

Yleensä ajatellaan, että kun ihminen ei näe puuttuu myös aivotoiminta”, Johanna avaa ja kertoo, että tämä aiheuttaa kaikista eniten väärinymmärryksiä. Donna-sarjasta hän nostaa esimerkiksi kohtauksen, jossa Donna menee kahvilaan ja kahvilan myyjä alkaa kommunikoidakseen huutaa Donnalle. “Kun ihmiset eivät ymmärrä, he suhtautuvat niinkuin suhtautuvat.

Oleellista on muistaa, että paitsi näkövammoja on erilaisia, myös näkövammaiset ovat erilaisia persoonia. Donnan parasta ystävää Miraa näyttelevä Essi Hellén sanoi toisessa Ylen artikkelissa, että näkövammaisia kohdellaan kuin he eivät olisi tavallisia ihmisiä, joilla on tavalliset tunteet, ajatukset ja läpät. Alina oli puolestaan sanonut haastattelussa toisaalla, että oppi sarjaa tehdessä sen, että näkövammaisetkin voivat olla mulkkuja tai tosi mukavia, Herranen muistelee iloisena.

Monet sokeat ovat sanoneet, että sarja on piristänyt heitä. Kuten sanoin, raffimpi ote tällaiseen vaikeaan asiaan on mielestäni hyvä ja oikea tapa käsitellä asiaa”, Johanna kertoo ja jatkaa: “On niin hieno juttu, kun Donna on tavallinen ihminen ja hän menee tapahtumiin halutessaan vaikka yksinään, ja se on just näin! Näkövammaiset eivät istu vain kotona neulomassa sukkaa.” Johanna toivookin, että Donnaa katsomalla saataisiin sahattua aitoja näkevien ja näkövammaisten välillä.

Herranen pitää uskottavana sitä, ettei Donna kuitenkaan ollut mikään supernainen ja uskaltaa sanoa ääneen, että näkövammaisen elämässä on oikeasti välillä vaikeitakin hetkiä ja haastavia tilanteita. Ihmisten välisessä viestinnässä on todella paljon sanallisen puheen lisäksi ilmeitä ja kehonkieltä, ja välillä Herrasesta tuntuu, kuin olisi akvaariossa. “Muut näkevät minun eleeni, mutta en itse näe muiden, ja se on aika tylyä välillä. Esimerkiksi jos menee hienolle illalliselle ja haluaisi katsoa, millä haarukalla pitää aloittaa ja mitä ruokalajia tulisi ensimmäisenä syödä”, paljastaa Johanna.

Oli esimerkiksi ihan käsittämätöntä, miten Johanna pystyi kuulemaan lähestyvän auton siitä, miten sen ääni kimposi rakennuksesta.― Alina Tomnikov
Alina Tomnikov, Johanna Herranen ja Johannan koira tiiviisti lähekkäin ulkona kyykyssä.
Alina Tomnikov, Johanna Herranen ja hänen paras opaskoiransa. Alina Tomnikov, Johanna Herranen ja Johannan koira tiiviisti lähekkäin ulkona kyykyssä. Kuva: Alina Tomnikov Alina Tomnikov,yle draama

Mitä tarkoittaa kuvailutulkkaus?

Herranen on auttanut sarjan päähenkilöä Donnaa näyttelevää Alina Tomnikovia omaksumaan roolinsa sokeana. Tomnikov vietti vuorokauden Johanna Herrasen opastuksessa ja kulki kaupungilla silmät peitettynä. Herranen kuljetti Alinaa ympäriinsä liukuportaisiin ja metroon sekä opetti tälle muun muassa keppitekniikkaa.

Alina tunsi olonsa turvalliseksi Johannan opastuksessa ja tajusi, millaista taituruutta esimerkiksi metron rullaportaisiin meno ja poispääsy vaatii, ja uskoo, ettei olisi omin avuin löytänyt minnekään. “Ymmärsin, miten kehittynyt kuuloaisti voi olla, ja miten upea ja ainutlaatuinen taito sen kuunteleminen on. Oli esimerkiksi ihan käsittämätöntä, miten Jossu pystyi kuulemaan lähestyvän auton siitä, miten sen ääni kimposi rakennuksesta. Koko maailma tuntui jotenkin ylitsepursuavalta, vaikka minulta oli otettu näköaisti pois. Äänet, hajut, tienpinta – kaikki tuntui hirveän runsaalta”, Alina kuvailee ja kertoo, että oli kokemuksen ja uusien ärsykkeiden jälkeen hyvin väsynyt.

Alina on varmistanut Johannalta myös yksityiskohtia rooliaan varten, kuten sen, miten sokko/näkkäri, kuten he itseään kutsuvat, käyttää pistekirjoitus-ohjelmaa puhelimellaan tai miten tekstiviestit toimivat. Herranen kehuu Alinaa, kuinka suuren ja valtavan hienon työn tämä itse on näyttelijänä tehnyt.

Oli kiva, että Donna oli vähän modernimpi sokko, kun tämä osasi käyttää kaikkia välineitä. Donna otti myös kuvia, niin minäkin otan – ei se ole mitenkään uskomatonta”, Johanna valaisee ja kertoo käyttävänsä paljon samoja sokeiden apuvälineitä, kuin mitä sarjassa nähdään, mutta hänellä kaikki mahdolliset sovellukset on puhelimessa.

Näkkäreille on esimerkiksi olemassa sovellus, johon saa ladattua kuvailutulkkauksia eri elokuviin ja sarjoihin. Kuvailutulkkaus tarkoittaa visuaalisen kuvan muuttamista puhutuksi kieleksi. Kuvailutulkki siis kertoo, mitä näkee, mutta jättää sisällön tulkinnan katsojalle. Kuvailutulkkaus on tehty erityisesti näkövammaisille, mutta siitä hyötyvät muutkin ryhmät, kuten ikäihmiset ja autismin kirjon henkilöt. Myös Donnaan on saatu kuvailutulkkaus.

Donna sarjan Alina Tomnikov ja hänen treffikumppaninsa istuvat sohvalla ja kilistävät viinilasejaan nauraen. Lyhytkasvuisella treffikumppanilla on mustat lasit päässään.
Sanotaan, että kun yksi aisti viedään, toinen vahvistuu – Donna tunteekin viinit läpikotaisin. Donna sarjan Alina Tomnikov ja hänen treffikumppaninsa istuvat sohvalla ja kilistävät viinilasejaan nauraen. Lyhytkasvuisella treffikumppanilla on mustat lasit päässään. Kuva: Production House Oy Alina Tomnikov,Donna,yle draama
Donna (Alina Tomnikov) kuuntelee kadulla puhelintaan toisessa kädessä hänellä on valkoinen keppi.
Näkövammaisille on tarjolla esimerkiksi Be my eyes -sovellus, jossa vapaaehtoiset auttavat näkövammaisia erilaisissa tilanteissa. Donna (Alina Tomnikov) kuuntelee kadulla puhelintaan toisessa kädessä hänellä on valkoinen keppi. Kuva: Production House Alina Tomnikov,Donna

Johanna katsoi sarjan Areenasta ensin ilman kuvailutulkkausta. Hän oli lukenut avustavan roolinsa vuoksi käsikirjoitukset, joten hänellä oli se etu, että pystyi kuvittelemaan tilanteet, joissa ei ollut vuorosanoja. Sarjassa on hänen mukaansa kuitenkin paljon visuaalisuutta ja hetkiä, kun joku toimii Donnan seurassa tämän huomaamatta sitä. “Ilman kuvailutulkkausta menee tosi paljon informaatiota ohi. Tieto, joka puuttuvan näköaistin kautta jää tulematta kerrotaan kuvailutulkkauksen välityksellä: kuka puhuu ja mitä tekee, kaikki ilmeet ja eleet. Kuvailutulkkaus tuo vielä puolet lisää kokemukseen!” Sarjassa on Johannan mukaan paljon hiljaisia kohtia eikä sokko todella silloin tiedä, mitä kohtauksessa tapahtuu.

Monet meikäläiset odottaa sitä paljon”, Johanna sanoo ja viittaa kuvailutulkattuun versioon Donnasta ja kertoo, kuinka hienoa on, että sellaista tehdään. “Kun olin pieni, äitini selosti minulle piirrettyjä. Ei silloin tiedetty termiä kuvailutulkkaus, me puhuimme selostamisesta”, hän muistelee huvittuneena.

Kerran koira otti kaupassa hyllystä helvetin ison perunan, ja se huomattiin vasta kassalla.― Johanna Herranen

Johanna itse tarvitsee apua yllättävän vähän. Jokapäiväisessä elämässään hänellä on opaskoira, jonka kanssa hän tekee kaiken yhdessä. Koira on Johannan työkaveri, ja sen tehtävä on pitää sokea ihminen liikenteessä ja liikkeellä ollessa turvassa. Koira osaa esimerkiksi varoa autoja ja etsiä portaat, joista kulkea tai penkin, jolle istuutua.

Sarjassa Donnalla ei ole opaskoiraa, mutta sarjassa esiintyy karvainen koiravieras Pesonen, ja Johannan mielestä se on hyvä hahmo. Pesonen aiheuttaa muutaman koomisen tilanteen, joista Johannalla on oman koiransa kanssa jollain tapaa kokemusta: “Kerran se otti kaupassa hyllystä helvetin ison perunan, ja se huomattiin vasta kassalla. Kyllä meidän työkoiratkin voi tehdä tällaista”, Johanna kertoo nauraen ja kiteyttää vielä: “Kirkkaasti paras koira, joka mulla on koskaan ollut!

Näkövammaista Donnaa näyttelevä Alina Tomnikov kävelee puistossa koira toisessa kädessä hihnassa, valkoinen keppi toisessa. Koira kantaa suussaan dildoa kuin keppiä.
Donna ei tietenkään näe, mitä Pesonen otti mukaansa. Näkövammaista Donnaa näyttelevä Alina Tomnikov kävelee puistossa koira toisessa kädessä hihnassa, valkoinen keppi toisessa. Koira kantaa suussaan dildoa kuin keppiä. Kuva: Production House Donna,Alina Tomnikov,yle draama

Onko oikeaa tai väärää tapaa kohdata näkkäri?

Ihmisille on iskostunut tieto siitä, ettei opaskoiralle saa puhua, kun tämä on työssään - mutta kyllä sille ihmiselle saa”, Johanna neuvoo. On tärkeää, ettei koskaan keskustele koiralle tai sen välityksellä, se on kardinaalivirhe.

Ensimmäisessä jaksossa joku urpo, kuten Johanna haastattelussa toteaa, tulee kiskomaan Donnaa ohjatakseen haluamaansa suuntaan - ylipäänsä kiskominen on väärä tapa, Herranen neuvoo. Kannattaa lähteä siitä ajatuksesta, että puhuu sokealle niin kuin puhuisi ihmiselle. Käsivarren ulkopinta on ihmiselle yleensä neutraali alue, mutta tässäkin korostuu sokkojen yksilöllisyys – käsivarren sively on Johannan mielestä creepyä eli kammottavaa.

Ystävällinen ja paras tapa lähestyä on kysyä: tarvitsetko apua. “Aina kannattaa kysyä ja hyvä, että kysyy. Silloinkin kun en tarvitse apua, kiitän ystävällisestä eleestä”, Johanna neuvoo ja antaa esimerkin: “Jos sokko pyörii vaikka parkkipaikalla näyttäen siltä, ettei osaa sieltä ulos, voi käydä kysymässä tarvitseeko tämä apua ja ohjata sieltä pois. Yleensä mennään niin, että sokea ihminen ottaa kyynärpäästä kiinni. Näin pystyy tunnistamaan, jos opas lähtee kulkemaan portaita ylös tai alas. Jos taas menee ihan vierekkäin, niin on jo rähmällään, kun porras tulee eteen.

Kannattaa lähteä siitä ajatuksesta, että puhuu sokealle niin kuin puhuisi ihmiselle.― Johanna Herranen

Erityisesti Johanna ottaa esille tilanteen, missä näkevien ihmisten ystävällisyydestä on iso apu: “Jos liikennevaloissa ei ole äänimerkkiä, on todella ihanaa ja kohteliasta, kun kerrotaan, milloin valo vaihtuu vihreäksi.” Tätä Johannan mukaan moni tekeekin, ja se on hänestä hienoa.

Donna (Alina Tomnikov) seisoo kotinsa oven suussa tummat meikit levinneinä ja yöpaita väärinpäin.
Niin Donnalla (Alina Tomnikov) kuin näkevilläkin voi mennä paita välillä väärinpäin. Donna (Alina Tomnikov) seisoo kotinsa oven suussa tummat meikit levinneinä ja yöpaita väärinpäin. Kuva: Production House Oy Donna,Alina Tomnikov,yle draama

Suomessa näkövammaisia on noin 60 000, ja yhtä monta tulkintaa lienee myös Donna-sarjasta. Johannan mielestä sarja oli näkövammaisen kulmasta uskottava. Tärkeää on pitää mielessä, että genre on komedia. Hän ei itse esimerkiksi missään nimessä suostuisi asumaan avustajansa kanssa, mutta ymmärtää, että sarjassa Iida (avustaja) saatettiin asumaan Donnan kanssa, koska tilanne tarjosi myös komediallisia piirteitä. Itsenäiselle Johannalle tilanne olisi absurdi, sillä hän haluaa toimia ja päättää omista asioistaan itse – ei silloin, kun avustajalle sopii. Tässä kohtaa Johanna muistuttaa jälleen, että näkkärit ovat yksilöitä. Sarjassa Donna on sokeutunut perinnöllisen sairauden vuoksi 7 vuotta sitten, ja on koko sen ajan asunut yhdessä avomiehensä (Eero Ritala) kanssa, kunnes mies jättää hänet. Tästä syystä Herrasen mukaan voisikin olla luonnollista, että avustaja asuu Donnan kanssa.

Johanna laskee komediaksi myös Donnan miehen kipeyden. “Hieno kontrasti sarjassa on se, miten raffilla tavalla on käsitelty hirveän vaikeaa asiaa eli vammaisen ihmisen seksuaalisuutta. Pisteet siitä, että asia on otettu esille ja sitä on uskallettu edes raapaista tällä tavalla”, Herranen riemastuu ja muistelee kohtausta, jossa Donna koittaa iskeä baarissa julkkista samalla, kun tämän kumppani istuu vieressä. “Kyllä niinkin voi käydä”, Johanna naurahtaa.

Donna ja sen kuvailutulkattu versio Areenassa!

Lue myös Alina Tomnikovin ja Essi Hellénin haastattelu
Aiheesta lisää: 3 erilaista tarinaa näkövammaisuudesta

Donna (Alina Tomnikov) istuu kahvilassa viininpunainen hattu päässään.
Donnan kuvailutulkattu versio Yle Areenassa Donna (Alina Tomnikov) istuu kahvilassa viininpunainen hattu päässään. Kuva: Production House Alina Tomnikov,Donna

Artikkelia päivitetty uudella linkillä kuvailutulkattuun versioon 19.2.2018.

Kommentit